Dopingpaukku

[erkkk]

Tuo yksi käry, yksi käyttää teoria ontuu. Suomessa tehdään vain muutama doping testi vuodessa, jos nyt muistan oikein kun aikoinaan asiaa kyselin. Ja se on sitten se SM-kisan voittajat ja pari arvalla. Joten, jos ei SM-kisoissa voita tai pärjää tai osallistu, voi melko rauhallisin mielin vedellä just sitä mitä haluaa. Just joihin takahikiätempoihin ja koukkupolvikisoihin osallistuvat kaverit voi aika rauhallisin mielin ottaa niin paljon kuin tahtoo ja rahkeet riittää.

Voi toki, mutta jos suoritustaso ei riitä edes SM-kisoihin, niin pitää olla aika onneton rääpäle etta alkaa sen vuoksi kiskomaan aineita. Herää myös kysymys siitä miksi kilpailee, tai mitä siitä voitosta saa kun tietää että se tulee nappien kautta. Haluaako oikeasti ruokkia sitä oravanpyörää missä ilman aineita ei voi voittaa, voittajia juhlitaan ja kärähtäneet kivitetään. On suomessakin näkynyt pelkästään kotimaan tasolla kilpailevilla toimintaa jossa nukutaan yöt alppiteltassa (=kielletty mm Italiassa Doping-välineenä). Minusta tuossa vaiheessa mennään jo sille rajalle, jossa alkaa pohtimaan että harrastaako yksilö nyt oikeaa lajia. Eikä tuosta enää niin pitkä askel ole siihen että ottaa sitä verta talteen, sun omaahan se on.

Toi korkean paikan leirittely/epo/verilutrailut on tässä lajissa se parhaiten suorituskykyyn vaikuttava tapa doupata jäämättä kiinni. Tavallaan 50- hematokriitin sääntö oli kiva ja tasapuolinen kaikille, mutta kun sen rajan kanssakin piti alkaa pelleileen ohentamalla verta ennen testiä. Ikinä ei voi kilpailla reilusti, kun se parempi sitten voittaa, ja kisoissa on liikaa ihmisiä jotka haluaa voittaa. Suomessa en näkisi ongelmaa, mutta maailmalla noita yksilöitä jotka haluaa sitä voittoa tarpeeksi on konsetroituneissa määrin. Mitä isompi laji, sitä enemmän niitä on. Mitä fyysisempi, sitä enemmän etua saa. Pyöräily on lajina suhteellisen iso ja varsin fyysinen.

Hyvä kysymys on myös miksi UCI:ltä poikkeusluvan yli 50:n ylittäville hematokriittiarvoille saanut ajaja menee korkean paikan leirille ennen isoja kisoja. Tässäkin yhtälössä reilun kilpailun kannalta jokin mättää ja pahasti. Ja sitten sama kaveri tulee ehtiessään suomeen kilpailemaan SM-kisoihin. Ja sitten eräänä vuonna aito suomipolkija jää kiinni ja sitä hakataan kuin vierasta sikaa. Mene ja tiedä.

Hiihdossa ne taitaa olla edelleen tuon 175-Hb-arvon kanssa ehdottomia? Noh, kotimaista osaamista kyllä löytyi siihen miten mennään arvojen suhteen taivaisiin ja takaisin. Ja lopulta kaiken syy oli Norjassa, siellä ne pahat ihmiset asustaa.