Moottoriturpa
Onkohan joku ajelemassa topicin mestoilla syyskuun ekalla viikolla?
Sattuneesta syystä minulle taitaa järjestyä lomaviikko tuolloin kahdestaan fillarin kanssa ja kun samasta syystä olen Lapissa muutenkin niin ajattelin ajella päiväretkiä (tai muutakin) esim. Hetta-Näkkälä-Nunnanen -akselilta käsin ja/tai Kiilopää-Saariselkä -alueella.
Jäsen
Tasan viikon päästä pitäisi olla Karesuvannossa, ja sieltä sitten Syväjärvi-Härkäjärvi-Salvasjärvi-Pöyrisjärvi-Kalkujärvi-Vuontisjärvi, mahdollisesti parilla lisälenkillä.
Alun perin piti mennä Utsjoelle, mutta ei oikein autiotuvatonta suunnitelmaa kärsi tehdä, kun on seuraa mukana.
Vakiovieras
Viikonloppuna ajoin Saamenpolun pohjoispuolisen n. 60 kilometrin osuuden. Jätin auton Sevettijärvelle ja yövyin Roussajärven autiotuvalla. Näätämöstä ei huvittanut enää ajaa maantien vartta Sevettiin, vaan hyppäsin sinne muutenkin matkalla olleen taksin kyytiin.
Sevettijärvi-Opukasjärvi
Opukasjärvelle asti ajoin retkeilyreitin sijaan Ahvenjärven tien varresta lähtevää mönkijäuraa pitkin. Välillä sai ajaa kovempaa, mutta monesti uran kivet hidastivat matkaa melkoisesti. Muutamaa erityisen märkää kohtaa lukuun ottamatta tämä on täysin ajettavissa oleva pätkä, mutta ei erityisen nautinnollinen. Yhden mönkkärisillan kohdalla erehdyin hieman vilkaisemaan muualle, jolloin eturengas upposi lankkujen väliin. Tangon yli tuli lennettyä ja kiveen osunut kypärä painoi silmälasien keskiaisaa nenänvarteen tehden mukavan viillon.
Opukasjärvi-Iisakkijärvi
Lähes kokonaan mukavaa ja nopeaa pätkää. Silisjoen venelossin vene ei ollut millään tavalla kiinni köydessä – onneksi vene oli oikealla puolella.
Iisakkijärvi-Roussajärvi
Iisakkijärveltä polkujen (Saamenpolku ja Sevetti-Pulmanki) erkanemispaikkaan on pääosin mukavan kovapohjaista maastoa, mutta välillä on myös muutama melkoisen märkä osuus. Tästä Löyttyjärveen laskevaan puroon asti polku kulkee koivikossa ja on hyvin ajettavaa. Tämän jälkeen maa muuttuu kosteammaksi ja ajettavien pätkien pituus lyhenee koko ajan. Kilometri, puolitoista ennen autiotupaa maasto muuttuu taas kovapohjaiseksi ja hyvin ajettavaksi.
Roussajärvi-Paikoinlampi
Polku oli kohtuullisen ajettavassa kunnossa Villavaaran eteläpuolisille kahdelle lammelle asti, jossa maa oli melkoisen märkää. Sen jälkeenkin ajettavat osuudet olivat kohtuullisen lyhyitä Cackaluoppalin eteläpuolella olevalla vaaralle asti. Sieltä alkoi pitkä ja mielenkiintoinen lasku Savuslammille. Savuslammilta alkavat joki (n. 10m) piti kahlata, mutta virta ei ollut vuolas ja vettä oli pahimmillaan polveen asti. Kahlaamolta Paikoinlammelle polku oli välillä melkoisen märkä ja kivikkoinen.
Paikoinlampi-Näätämö
Paikoinlammelta Suopumavaaran juurelle polku on pitkälti ajettavissa. Suopumavaaran nousut hyydyttivät melko pahasti ja koivikossa sai pyörää työntää hyttysparven ympäröimänä useamman kerran. Loiva lasku Suopumaojalle taittuu suurimmaksi osaksi pyörän selässä, ja ylityksen jälkeen pääseekin ajamaan hiekkakankaalla kulkevaa mönkijätietä Kallojoen sillalle asti. Tämä taisi olla reitin nopein osuus. Sitten vielä Näätämöjoen sillan yli ja päästiin nousun kimppuun. Aluksi mönkkäriura kulkee hiekkakankaalla, mutta ylempänä muuttuu melkoisen kivikkoiseksi. Välillä nousu on erittäin jyrkkä. Tässä vaiheessa olin jo sen verran poikki, että työnsin pyörää välillä pitkänkin matkan.
Kaiken kaikkiaan tämä oli melkoisen raskas reissu. Polut ovat lähtökohtaisesti kivisiä ja juurakkoisia – yllä on mainittu vain ne kohdat, kun tätä on erityisen paljon. Lisäksi polun reunustat ovat monesti sen verran kivisiä, että polkemisen kanssa saa olla tarkkana. Pyörää siis tuli työnnettyä välillä, minkä takia keskinopeus oli n. 7 km/h (tähän sisältyy myös maisemankatselutaukoja). Kevyemmälle repulla moni teknisempi paikka olisi mennyt (/nopeammin) kuin nyt. Pohjois-Lappiin pyöräilemään tulevalle en aivan ensimmäisenä tätä reittiä suosittelisi. Haasteita kaipaavat löytävät niitä tältä polulta varmasti.
Yöhöpisijä
Kallokoskelta (Näätämöjoen riippusillat) olisi päässyt näppärästi helppokulkuista mönkkäriuraa Näätämöjoen kaakkoisrantaa ainakin Saunakoskelle tai Kontinpaistamaan asti ja siitä Jänispään yli Jäniskoskelle tien varteen, josta ei enää hirmuisesti ole Sevettiin. Ajoin tuon jokivarren joskus edestakaisin, mutta en muista kävinkö Kontinpaistamassa asti. Jänispään ylitys saattaa olla hieman tekninen...Alkujaan tämän lähetti Jekkujätkä
Suunnitelmissa on joskus ajaa päivälenkkinä Näätämöstä Jäniskoskelle ja siitä Jänispään kautta joelle ja jokivartta Kallokoskelle ja joko retkeilyreittiä tai rajanpintaa takaisin Näätämöön.
Team yöhöpinät™
Lentämisen taidon tai oikeastaan niksin voi oppia.Kikka on siinä, että oppii paiskautumaan maata kohti osumatta siihen.
Moottoriturpa
Kiitos vinkistä.
Mitäpä luulet, olisiko Näätämöstä kelpoinen reitti rajaa pitkin eteläään vilkaisemaan Routasenkurua? Tai Jankkilaan, josta paikoin tunkaten Kirakkajärvelle ja edelleen Näätämö-Sevetti -tien varteen? Tai Jankkilasta Nuorttijärvelle suuntautuvaa uraa pitkin Näätämöön takaisin? Saamen polku on tullut käveltyä ja ainakin Nuorttijärvi-Näätämö on hyvää polkua.
Yöhöpisijä
Näätämöstä menee rajamiesten mönkijäura Jankkilaan ja pidemmällekin, en ole sitä ajanut kuin pienen pätkän, mutta kiviä on luvassa. Nuorttijärvelle suuntautuvaa uraa en ole ajanut kuin muutaman kilometrin Näätämön päässä, muistaakseni oli ihan ok pätkää. Korostan sanaa muistaakseni!
Tästä vanhalta tiepohjalta lähtevää polkua pitkin pääsee Jankkilaan, polku on paikoin tunkattavaa, mutta muistaakseni suurimmalta osaltaan ajettavaa. Jankkilan päästä löytyy jopa erinomaista siivua! Samalla reissulla tunkkasin Jankkila-Kirakka -välin, toiste en lähde jälkimmäiselle reitille (täytyy tietysti huomioida, että tämä tapahtui joskus kesällä '03-'04, jolloin oma ajotaito ja kunto ei välttämättä vastannut reitin vaativuutta. Joskohan tuo kumminkin pitäisi joskus käydä uudelleen koeponnistamassa.?)! Aiheesta taitaa olla joku maininta aiemmin tässä topikissa..?
EDIT: eikun se olikin täällä...
Team yöhöpinät™
Lentämisen taidon tai oikeastaan niksin voi oppia.Kikka on siinä, että oppii paiskautumaan maata kohti osumatta siihen.
Jäsen
Eilen palasin Olkapään poluilta, ja taas kerran vahvistui mielipide, että se on parasta maastopyöräilyseutua Suomessa. Polku alkaa ja sitten se jatkuu sata ja taas sata kilometriä. Autiotupia, avotunturia, levollista maisemaa.
Viisi päivää ajettiin neidon kanssa. Tässä vähän kertausta reiteistä:
Karesuvanto - Syväjärvi at: Ajoimme vanhaa uraa Pahtajoen länsipuolella, ei siis Lavivaaran kautta. Helppoa ajettavaa mutta väsyneet, ajokelvottomat pitkospuut. Syväjärven lähellä karttaa sai lukea tarkasti, uria risteilee joka suuntaan.
Syväjärvi at - Härkäjärvi - Salvasjärvi at: Hietakerolle asti hyvää uraa, kerolle nousu hieman märkä. Jaamihjärven jälkeen valitsimme Härkäjärvelle menevän pienen uran, joka rajan lähellä alkoi olla kostea. Saattaisi olla parempi mennä Rupisuolijärvien uraa ja sitten Pitsivaaran yli, en tiedä. Härkäjärveltä nousu itään on tunkattavaa suota, sitten ura paranee ja vie kauniisti Salvasjärven kylälle.
Salvasjärvi at - Kivilompolo - Kaamusjärvi - Pöyrisjärvi at: Salvasjärveltä Kautokeinon tielle ura on loistava, mitä nyt vähän märkä Roavvoaiville noustessa. Kivilompolosta Kaamusjärvelle vie oikeastaan kaksi vierekkäistä uraa eli aitavahtien pitkostamaton mönkijäura ja vanha rajamiesten polku, jossa kapeat pitkokset. Jälkimmäinen suokohdissa parempi maastopyöräilijälle. Ura katoaa hetkeksi Spalloaivin ja Liigevarrin välillä, mutta maamerkkeinä toimivat Spalloaivin rinteen mänty ja Liigevarrin länsipuolen pitkokset poroaidan lähellä. Muutama rytöinen kohta mutta Spalloaivin ansiosta kannattaa ajaa. Kaamusjärveltä etelään Pöyrisjärven uralle selvä reitti ja Pöyrisjärven tie nyt on liiankin iso.
Pöyrisjärvi at - Kalkujärvi - Palolaki - Vuontisjärvi: Kunhan Pöyrisjärven rannan kahlauksista selviää, Kalkujärvelle asti on upeaa baanaa. Valkamapään alarinteeltä valitsimme sitten vielä upeamman baanan. Palolaen ja parin muun tunturin kautta Vuontisjärvelle vievä ura on seudun parasta antia. Vuontisjärvelle laskeuduttaessa hieman kivikkoisempaa, ainoa paikka josta täysjoustosta olisi etua.
Kaksi viiden päivän pyöräreissua takana, ja vielä sinne jäi ajamatonta uraa.
Veteraani
*huokaus* niinpä niin....parasta suomesta mitä löytyy.
Nyt vaan mummon kaa 3:viikkoa semmoisia paikkoja missä ei sais*hys.hys*
ehkä ajoin,ehkä en....
Pahat sedät 50/60
Yöhöpisijä
Toistakymmenkiloinen reppu selässä ajaessa täysjoustosta on koko ajan etua varsinkin perperille..!
Team yöhöpinät™
Lentämisen taidon tai oikeastaan niksin voi oppia.Kikka on siinä, että oppii paiskautumaan maata kohti osumatta siihen.
Jäsen
Olisin varmaan huomannut jos olisi perperiin sattunut? Ja neito olisi myös?
Kuten tästä voi jo päätellä, lähteä voi ja kannattaa sillä pyörällä millä ajaa. Meidän perheessä ollaan jäykkiä näissä asioissa...
Moottoriturpa
Kiitto!
Tuolta Kalmakaltiosta kun lähtee kohti pohjoista, niin ennen Hietajärveä haarautuu kohti itää ura, joka edelleen haarautuu Jorpavaaran suuntaan tai Peltovaaran yli ties kuinka pitkälle, kartassa melkein Kietsimäjärvelle asti. Oletkos niitä ajellut? Tai Zarni? Kartoilla maasto vaikuttaisi ajelukelpoiselta.
Jäsen
Olen kävellyt tuota uraa, ja kyllä se ajokelpoinen on. Peltotunturissa rinnesuota mutta ei paha. Pahtavaaran erotuksen ja kämpän luona risteilee melko tavalla yksittäisiä uria, ja sellainen mielikuva on, että Kietsimäkuolpunoilla on myös useita uria. Reposelkä on helppokulkuinen, joten Vaskolompolon autiotuvalle voisin kuvitella hankkiutuvani pyörän kanssa.
Moottoriturpa
Oho! Enpäs ollut huomannutkaan, että siellä on tupa. Kiitos tiedosta, tuossahan on mukava "yön yli" -reissun paikka Kalmakaltiosta käsin.
Yöhöpisijä
Millonka oot menossa? Saatan itse olla Pöyriksen maisemissa elo-syyskuun vaihteessa...
Team yöhöpinät™
Lentämisen taidon tai oikeastaan niksin voi oppia.Kikka on siinä, että oppii paiskautumaan maata kohti osumatta siihen.
Moottoriturpa
Olikohan se 10. heinäkuuta kuluvaa vuotta kun mä kyselin, että:Millonka oot menossa? Saatan itse olla Pöyriksen maisemissa elo-syyskuun vaihteessa...
Yöhöpisijä
Tikulla silmään sitä joka wanhoja muistelee...
Team yöhöpinät™
Lentämisen taidon tai oikeastaan niksin voi oppia.Kikka on siinä, että oppii paiskautumaan maata kohti osumatta siihen.
Vakiovieras
Ei ole tullut liikuttua tuolla Kalmakaltion koillispuolen poluilla.
Viimeiset pari viikkoa olin Utsjoella ja Inarilla. Ensin 4 päivän pyöräretki Karigasniemen tien molemmilla puolilla Muotkan ja Paistunturien erämaissa, taas vanhoilla postipoluilla. Yritän saada niistä jotain raportin tapaista aikaiseksi tässä lähi aikoina, kuvia ainakin on muutama kunhan saan seulottua. Reissun toinen ja varsinainen osio oli soutuveneily Inarinjärvellä. Ihan mukavaa sekin vaikka kelit muuttuivat helteestä sateeksi.
Vakiovieras
Jatko aiheesta Ajokuvasi-threadin puolelta:
Eli tuli kaverin kanssa tehtyä 8 päivän kesälomareissu Kilpisjärvelle Heinäkuun loppupuoliskolla. Suunnitelmana oli tehdä yksi 2-3 päivän ja pari pienempää pyöräretkeä Suomi-Ruotsi-Norja rajan lähistöllä. Kartaksi sopi Fjällkartan Treriksröset-alueelta.
Toteutuneet retket:Koska kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
http://pelichio.1g.fi/kuvat/Kilpisj%...eitit.jpg/full
(Huom. Kilpisjärven Ruotsin puolinen osa bugaa google mapsissa)Punaisella: Päiväretki Furuflatenin jäätikölle. 12km/2,5h. Reitti oli vaihdellen mönkijäuraa ja kävelypolkua. Paikoitellen piti jalkautua taluttamaan pahimmat kivikot ja puronylitykset. Hienot maisemat ja polku sopii myös ei-niin-hc pyöräilijöille.Vihreällä: Kahden päivän retki kolmen valtakunnan rajapyykiltä Norjan puolelle Gappåhytalle (yöpyminen) ja siitä Pältsan kautta Keinovuopioon. 19,6km/7,8h + 48,9km/8,6h. Kolmen valtakunnan rajalta Gappålle oli 70-80% yhtä helvettiä. Alku puurajan alapuolella oli mukavaa metsäpolkua. Metsästä poistuttaessa lähti jumalaton nousu korkeampaan maastoon. Sen jälkeen maasto olikin kivikkoa seuraavat 10km, välillä sai ajaa joitain kymmeniä metrejä. Gappåhytalle päästyämme oli aika väsynyt olo emmekä jaksaneet tehdä suunnittelemiamme iskuja lähimaastoon. Gappålla pääsi virkistävään pikku jokeen kastautumaan, aurinko lämmitti kivasti vaikka ilta oli jo pitkällä. Polku Gappålta Pältsan tuvalle oli mukavaa alamäkeä kumpuilevan hiekkaharjun päällä. Pältsa-tuvalta jatkoimme etelään Keinovuopiota kohti. Polku jatkui hyvin ajettavana single trackkina ja/tai mönkijäurana. Paikoitellen reitti meni soisen maaston läpi eikä sukkien kastumiselta ei vältytty, onneksi jonkin näköistä pitkospuuta oli sinnekin rakennettu. Jännitystä elämään toi varoituskyltit astumisesta rakettikoealueelle. Asetuimme yksinäisen talon portaille ruokailemaan ja odottamaan ilotulitusta. Pyörät kulkivat sen verran kivasti, että suunnittelemamme telttayö jäi välistä, poljimme Gappålta suoraan Kilpisjärvelle. Viimeinen siirtymä Kummavuopiosta Keinovuopioon oli hyvää soratietä.Oranssilla: Kilpisjärveltä Jehkatsin pohjoispuolelta mönkijäuraa Saarijärven tuvalle ja siitä kalottireittiä pitkin eteläkautta takaisin. 47,6km/9,8h. Soratie erkani itään päätiestä E8 vähän ennen Norjan rajaa. Tie vei Galkkujärven eteläpuolella olevaan pieneen kylään ja jatkui siitä mönkijäurana. Karttaan piirretystä sillasta oli jäljellä vain rauniot, Galkkujärveen laskeva joki piti ylittää kahlaten. Virta tarttui pyörään aika vahvasti eikä siitä saanut ollenkaan tukea. Mönkijäura jatkui kymmenisen kilometriä poromiesten kodalle ja loppui siihen. Saarijärvelle päästäksemme piti taluttaa pienen vaaran yli ja läpäistä poroaita Suomen puolelle. Saarijärven kämpältä kalottireitti oli aivan kamala, verrattavissa kolmen valtakunnan raja - Gappå -etappiin. Positiivinen seikka oli loppulasku, joka olikin ainoa ajettava osuus.Sinisellä: Lavkarittet-pyöräkisan puolikas reitti edestakaisin. 53,7km/6,3h. Soratie lähtee päätieltä E8 länteen noin 10km ennen Skibotnin kalastajakylää, tienviitta Sykkelvegen opastaa "parkkipaikalle". Hyvä soratie lähtee kiemurtelemaan ylös vuorille, 20km matkalla nousua noin 550m. Ilmeisesti vesivoimaloiden huoltoreitiksi tehty tie kiemurtelee tekojärveltä toiselle. Maisemasta näkee, että maastoa on muokattu aika rankalla kädellä, meidän kartasta puuttui ainakin yksi järvi. Huipulta "Pyörätie" olisi jatkunut jyrkkänä laskuna Oterenin kylään, mutta takaisin olisimme päässeet korkeintaan liftaamalla joten päätimme kääntyä takaisin nautiskelemaan laskusta takaisin autolle.Lisäinfoa: http://www.lavkarittet.no/Varusteista:Ensimmäisellä jäätikköreissulla olimme kevyesti varustautuneita: Camelbak mule-reput, joissa perus varaosat ja eväät.Pitemmillä reissuilla meillä oli isommat reput, minulla oli käytössä 35L Osprey Talon reppu ja kaverilla taisi olla joku 40L reppu. Kahden päivän retkellä reput painoivat 10-15kg (toim. huom. ei löydetty kalavaakaa millä punnita ja henkilövaa'asta oli paristot loppu). Olimme kaavailleet retken 3-4 päiväiseksi, mutta toteutunut aika olikin 2 päivää. Tavaran määrä olikin rielusti ylimitoitettu, esim. telttaa ei käytetty ollenkaan.
Repun paino vaikutti painopisteeseen pyörän selässä aika paljon. Iskareiden paineet piti lähes tuplata jotta joku roti säilyi. Ylämäissä huomasi hyvin miten keveä etupää oli. Ainoastaan pitkissä laskuissa viitsi kääntää Talas-ruuvista täydet 160mm joustoa eteen, muuten ajoin keula 130mm:nä.
Satula alkoi painaa pikkuhiljaa takamusta. Loppukiri hiekkatiellä tuntuikin aika tuskalliselta. Olin varma, että tunsin kuinka säämiskän tikkaukset uppoutuivat lihaan. Hartioita reppu ei juurikaan painanut. Päiväretkillä kamaa oli ~8kg (hatusta vedetty): varaosia, kaksi ruokaa, trangiasetti, juomapussi, sade- ja vaihtovaatteita. Päiväretkien reppu tuntui mielyttävän kevyeltä kahden päivän reissun kantamuksiin verrattuna eikä se haitannut ajamista (eikä taluttamista).Minulla oli jalassa Shimanon M225 kengät, jotka olivat hyvät ajaessa mutta kivikossa taluttamiseen ne eivät olleet kovinkaan ideaaliset. Erityisesti päkiät alkoivat olla aika muhjuna pidempien talutussessioiden jälkeen.
Pyörinä meillä oli paketista otettu Cube Fritzz 09 ja Giant Trance X epämääräisillä osilla. Fritzzistä jäi hyvä maku "sisäänajoreissusta", mitään ongelmia ei ollut ja menoa pehmensi iskarit sekä renkaiden reipas ilmatila. Miinusta tuli yleisestä raskaudesta tasamaalla ja ylämäessä. Alamäissä meno oli vakaata taakasta huolimatta. Kaikenkaikkiaan ensikosketus täysjoustoon oli todella positiivinen kokemus.Kaikki kamat selvisivät reissusta kiitettävästi, olisi kai pitänyt jättää varasisäkuminkin kämpille, mihin nyt semmosta tarvitsee. Ainoa draama oli, etujarrukaliiperin irronnut pultti. Varaosa ja kasa prikkoja käytiin hakemassa Kilpisjärven huoltoasemalta.Koko reissun kuvat:
http://pelichio.1g.fi/kuvat/Kilpisj%E4rvi+2009/
Koitin kirjottaa yleiskuvauksen tekemistämme pyöräretkistä. Muisti on saattanut vääristää jo tässä vajaassa kuukaudessa, pitihän kolmen rajan pyykiltä Gappålle oleva reittikin olla "kivan lepposta ylänköä". Kaveri saa korjata, täydentää ja antaa oman näkemyksensäEi varmaan ihan kaikenkattava kertomus ollut, kysymyksiä saa esittää.
Suurtietäjä
Juu, tuosta syystä minua kiinnostaa tuollaiset päiväretket jostain hyvästä mökistä. Laiska kun olen...
XT-vaihtajia vuodesta -95, ja välillä vähän foorumitauolla.
Nöösi
Pakko oli vastata kun tuli niin hauskoja muistoja vuodelta 2007 kun olin tirmmerin kanssa tuolla seudulla häröilemässä. Tuosta risteys kakkosesta pääsee ainakin Tupalaen rajakämpälle asti, joka tosin on lukittu!
http://teamtuska.sohva.org/images/ga...slides/42.html
Kyseisenä vuonna reitti oli paikoin hieman haastavassa kunnossa
http://teamtuska.sohva.org/images/ga...slides/43.html
Mutta reissusta selvittiin sateista huolimatta ja ajamalla tuolla pääsee lähes joka paikassa!
Team Tuska
Jäsen
Oltiin samoilla suunilla samoihin aikoihin. Me tosin Pulmangilla elokuun ekaviikko sokeripalakiveä moikkaamassa
Kaamasessa oltiin viime viikko ja käytiin ajamassa Kevon reittiä Rukatjärven kämpälle ja sieltä kohti Ailigasta. Tosin hyvä maastoura katosi täysin ja summamutikassa haahuiltiin, kunnes yhytettiin Ailigaksen polkutien varteen menevä poluntapainen. Onneksi sattui olemaan lämmin aurinkoinen päivä. Ainoa laatuaan viime viikolla.
Vakiovieras
Vanhat postipolut kiinnostavat. Olen suunnitellut Tirro-Karigasniemi reitin ajamista pyörällä mutta reitin eteläinen osa matalilla mailla ei oikein ole sytyttänyt.
Karttaa katselemalla ja vanhoja patikkaretkiä muistellen muotoilin reitin kahdelle postipolulle näin:
1 päivä: Startti Kaamasmukasta asfalttisiirtymällä Kaamasen suuntaan välillä vähän ajouraa tien sivussa.
Peltojoelta Muotkan Ruoktun pihalta alkaa varsinainen polku. Polkuja on joen molemmilla puolilla, minä valitsin itäiset versiot.
Joen ylitys ennen Peltotunturia ja alkaa poluton kiipeäminen tunturille.
Polutonta jatkuu edelleen Koarvikodzin ja Galkoaivin tuntumaan.
Ensimmäinen leiri Vuomajoen lähellä.
2 päivä: Karigasniemen Postipolku löytyy Galkoaivin alarinteestä Piekanaäytsin suulta ja polkua riittääkin Karigasniemelle asti. Reitti on enimmäkseen ylä- ja alamäkeä, tasamaita ei polulla juuri ole. Ajettavaa lähes kaikki, muutama jyrkkä töyräs alas ja ylös tuli tunkattua. Kaiken kaikkiaan nautittavaa maisemaa ja polkua.
Stuorraäytsin kiipesin laskun jälkeen samantien vastarinteestä ylös ja etsin polun taas ylängöltä.
Toinen leiri Nirvaojan laaksossa.
3 päivä: Nirvaojan ja Karigasniemen välillä on muutama kilometri lyhyempinä pätkinä tiheää koivupusikkoa ja ajaminen oli vaikeaa, eli talutin. Karigasniemelle Inarinjoen ja Tenon laaksoon on sitten taas reipas alamäki mönkijäuraa.
Tiesiirtymää Kargasniemen kautta pohjoiseen Tenon vartta Piesjoelle.
Piesjoelta alkaa toinen vanha postipolku, joka nousee Biesvarrin rinteeseen ja häviää sinne.
Leiri Stuorra Biesvarrin rinteessä puurajalla, tievan alla lähde. Ei mitään jälkiä vahoista leireistä tai muista retkeilijöistä.
4 päivä: Kartalle on piirretty polulle jatkoa alas jokivarteen ja soille. Harkitsin kuitenkin parhaaksi pysytellä ylämailla ja ajelin ja taluttelin polutonta tunturikoivikkoa ja varvikkoa
Luopmosvarrille. Sieltä nelijälkeä (4 rinnakkaista pyöränuraa) kohti Ruktajärveä. Matkalla pari makeaa alamäkeä.
Ruktajärveltä suuntasin taas vanhalle postireitille kohti Kaamasmukkaa. Polku on taas vähän ajettua mönkijäuraa. Alussa pientä nousua ja sitten lähes 10km laskuvoittoista hietikkoista tunturikangasta.
Ja sitten saunaan Kaktsavarrin Erämajoille.
Yöllä paistoi elokuinen täysikuu Kaktsavarrin yllä, kuten mökkikylän logossa.
Koko reitin pituus n 150km, josta asfalttia 25-30km ja loput tunturia joko polulla tai ilman.
Poluttomien osuuksien tähden hieman extremempää kuin Pöyriksen mönkijäurat.
Tapio
Moottoriturpa
Kuullostaa hienolta! Ja kuvia löytyy mistä?
Vakiovieras
Moottoriturpa
Hienoa! Vaikuttaa mukavalta reissulta
Veteraani
ehkä ajoin,ehkä en....
Pahat sedät 50/60
Yöhöpisijä
Hienoa uutta settiä Tapsalla!
Tirro-Karigasniemi on ollut suunnitelmissa useamman vuoden, nythän tässä olisi nelisen viikkoa aikaa...
Piesjoelta kun löytäisi reitin Akukammille, sieltä pääsee mainiota reittiä Njaugon kautta Ruktalle ja Kaamasmukkaan. Kesällä '03 pidin leiriä Luomasjärvillä ja tein alueella useamman päivälenkin. Rukta-Kaamasmukka välillä oli silloin vähän ajettu maastoautoura.
Zarni muokkasi tätä : 25.08.2009 at 14.42 Syy: '04 > '03
Team yöhöpinät™
Lentämisen taidon tai oikeastaan niksin voi oppia.Kikka on siinä, että oppii paiskautumaan maata kohti osumatta siihen.
Vakiovieras
Missä se Akukammi on? Onko se tuo rakennus (retkikartta.fi) tai kolmiopiste (Kansalaisenkarttapaikka) Akujärven pohjoisrannalla?
Pääsisiköhän sinne ylämaita ajelemalla tuolta itä-koillisen suunnalta. Joskus vuosia sitten kävelin tuolla päin, muistiin ei kuitenkaan ole jäänyt pahoja kivikkoja. Joka tapauksessa tunkkausmatkaksi ei montaa kilometriä jää...
Tuossa olisi kyllä hieno reitti, aukeaa tunturia omiksi tarpeiksi vaikka kenelle!
Tuolla minun kirroksellani parhaat pätkät olivat Muotkan skaideilla ja toisaalta Biesvarin-Kaamasmukan välillä, edes poluton ja välillä pusikkoinen Biesvarrin ja Luomusvaaran väli ei pilannut nautintoa.
Kuvista jäi sijaintitiedot pois, yritän korjata kuvat lähi päivinä. Ehkä niistä saisi kml:n, jossa olisi kuvalinkit mukana.
Yöhöpisijä
Eikun täällä, Kuivin kierroksen varrella.
Team yöhöpinät™
Lentämisen taidon tai oikeastaan niksin voi oppia.Kikka on siinä, että oppii paiskautumaan maata kohti osumatta siihen.
Aktiivijäsen
Onpa taas ollut Tapiolla reissu: maukkaita maisemia, kadehdittavia polkuja! Ja kerrassaan komeita kuvia.
Akukammi on Akujärveltä reilusti itäkaakkoon, Akujoeltakin vielä kilometrin verran itään. Ruktalta vie kammille hyvä polku! Muistaakseni polku on Akukammille asti kokonaan luonnonpuiston ulkopuolella.
Viestin säännöt
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit