Onnistuin ajoittamaan työmatkan sateiden väliin ja vaikka lähdin vasta n. 7:30 oli junalakosta huolimatta normaalia vähempi pyöräilijöitä.
Jotenkin tuntui autoilijoitakin olevan niukasti, kun kukaan ei yrittänyt tappaa. Lisäksi autoilijat ystävällisesti ymmärsivät minun nuodattavan liikennesääntöjä ja väistävän vuorollani, eivätkä ylimääräisesti hidastelleet.
Ainoa kauneusvirhe oli puoliksi tielle kaatunut koivu. Mutta eikähän Espoon sedät saa iltapäiväksi pois.
Aamusta Mankkaan ostarilta tielle pyrkivä autoilija oli tukkinut kevyen liikenteen väylän. Siinä ei ole mitään uutta, mutta tämäpä osasi peruuttaa ja antaa tilaa kun poljin rauhallisesti ja päättäväisen oloisesti kohti kuskin ovea - ollen kuitenkin valmiina kiertämään ajoradan kautta.
A Gentleman will walk but never run
Tänään sateen jälkeen päätin poiketa Kulosaaressa. Siellä katselin arvorakennuksia. Ukrainan lähetystökin on siivottu maalipommi-iskun jäljiltä. Rakennukset näyttivät tavanomaista nätemmiltä kesäiltana. Päätin sitten käväistä vielä Mustikkamaalla. En ole käynyt polkemassa siellä kuin kerran hätäisesti. Mustikkamaa olikin äärimmäisen nätti ja rauhallinen paikka poljeskella, häiriötekijöitä siellä oli vähemmän kuin muilla Helsingin rantapoluilla (vähän pitkä matka taluttaa koiraa sinne asti). Sieltä löytyi uimarantakin myöhempää käyntiä varten.
No dogs, no masters
Menee jo ehkä topicin reunaa hipoen, mutta: Bussin* ikkunasta havainnoin, että Reijolankadulla Urheilukadun ja Nordenskiöldinkadun väliselle pätkälle on rempan yhteydessä tehty sekä rauhallisen viininpunainen pyörätie (ehkä jalankulkijatkin nyt tajuavat) että jopa laitettu bussipysäkki a) jonnekin muualle kuin pyörätien päälle (vaikka pyörätie sillä kohtaa kapeneekin), b) jätetty pysäkistä päätymainokset pois, joten pysäkin ohi jopa näkee, onko vastakkaisesta suunnasta tulossa pyöräilijä tahi jalankulkija kulkuväylälle. Uskomatonta innovointia kaupungilta.
Nyt kun saisivat kaikki pyöräteiden/kvl:ien yhteydessä olevat pysäkkikatokset vaihdettua samanmallisiksi, niin a vot... tietysti parasta olisi, että pysäkkien kohdalla olisi niin reilusti tilaa, ettei pyörätien tarvitsisi tehdä mitään hirveää shikaania tai kaventua ja jalankulkijat eivät pomppisi suoraan bussista pysäkkisaarekkeen kautta pyörätielle, mutta hyvä alku ainakin olisi.
*) Pakko oli sortua bussiin, kun lekuri kielsi pyöräilemästä![]()
Itse ajelin tänään pyörätietä pitkin ja olin tulossa suojatielle. Vasemmalta päin ei tullut ketään, oikealta vain yksi hiace. Katsoin hiacekuskia että aja vaan, mä meen sitten. Mutta mitä tekee hiacekuski? Jarruttaa ja pysähtyy suojatien eteen ja päästää minut ajamaan. Hymyllä ja käden nostolla kiitin nuorta naiskuskia joka ajeli punaisella hiacella. Ilmeisesti hän tykkäsi punaisesta Meridastani jota ajoin punainen paita päällä ja posket punotti. Lenkin positiivisita asioista se suurin)
Kuukauden tauon jälkeen työmatkalla havainnoin, että kaksi "ikuista" soralla ollutta, lyhyttä mutta ikävää katkokohtaa oli saanut päällysteen! Ooo, kun teki vaikutuksen. Toisen kohdan molemmin puolin oli jopa joku kirjoittanut asfalttiin poikittain "varo kuoppa".
Kyllä tämä on sitä sukupuolten välistä kemiaa. Ei varmastikkaan miesautoilija ja -pyöräilijä päädy moiseen tilanteeseen. Sillo se voi onnistua jos on tyttöystävä/vaimo mukana ja hänellä on kireä toppi päällä ja kiiltävät sääret. Sillo varmasti jo toiset autoilijat ajavat pysähtyneen autoilijan perään![]()
Juurihan se. Onneksi vältyin loman ansioista tolta ansalta, mutta keskellä alamäkeä (talvella pimeähkössä kohtaa) oleva sorapätkä kerkesi ärsyttämään riittävän pitkään kyllä. Muistaakseni ilmaantui jo syksyllä ja piti olla paikalla olleen tiedotteen mukaan vain parista kuukaudesta kyse tms.
No nyt on siitä mukava mennä.
Ajelin tässä kerran pyörätietä mäkeä alaspäin. Vastaan tuli semmoinen 40 -50 vuotias nainen jolla oli tiukat trikoot, mutta erittäin löysä paita päällä. Oli noussut putkelle ylämäessä. Paidan alla lötkyivät aivan jumalattomat tissit jotka vatkasivat edestaa...Oli vissiin unohtunut laittaa liivit
![]()
Päätin polkaista kehä ykköstä Espoossa pohjoiseen. Leppävaarassa oli massiivinen tietyö ja se on jatkunut siellä vuosikaudet. Kevyen liikenteen väylä kulki tietysti jossain muualla minne se kartan mukaan kuuluisi. Se olikin asiallisesti merkitty.
Kun oli energiaa, poljin Malminkartanonhuipulle. Se on Helsingissä pyöräilemisen ehdoton kohokohta. Kun tulin mäkeä alas, vastaan polki fillaristi iloisesti hymyillen.
Loppumatkasta päätn ottaa riskin ja käännyin Ilmalassa pyörätielle, jossa oli ollut vuosikausia kestänyt remontti. Se olikin valmistunut. Ihan kuin olisivat vielä loiventaneet mäkeäkin, vai kuvittelenko vain.
No dogs, no masters
Joo hei mullakin oli tänään otsikon kuvaama hetki tuolla taajaman rajamailla pyörätiellä. Kaksi kovin iloisesti hymyilevää polkupyöräpoliisia tuli vastaan!! Kaikkea toivoa ei ole sittenkään menetetty.![]()
..makes Jack a dull boy...
Kai sellaisena voi pitää piereskelevää koiraa![]()
![]()
"Armeijan johdon tulee asettaa asevelvolliset edestäpäin tulevan todennäköisen ja takaa tulevan varman kuoleman väliin.”
Aamulla Kangasalta Hervantaan ajaessani tuli hetken matkaa kanssani joku rouva, joka tervehti iloisesti ja vaihdoimme muutaman sanan. Jäi hyvä mieli noin iloisesta ihmisestä.
Jari-Matti
Elämä on kuin golfpallo - ensin saa paljon iskuja ja sitten päätyy kuoppaan.
Eilen suojatiellä Koskelantiellä bussi ja kaksi henkilöautoa pysähtyivät ja antoivat iltapäiväruuhkassa tietä kun talutin pyörän yli. Moikkasi ja kipitin reippaasti yli. Kiitos niille autoilijoille!
Asiallisuus on tuossa kohdin kovin suhteellista. Se kehän sisäpuolen väylä kun ei ole poikki. Ovatpahan vaan panneet aidan molempiin päihin. Olen tuosta nyt viikon verran ajellut päivittäin aitojen sivusta ja kertaakaan en ole yhtään työkonetta tai -miestä pätkällä nähnyt.
No nyt tapahtui aamulla jotain sellaista mitä en ole ennen nähnyt, joten pakko jakaa tännekin.
Tulin tuossa aamulla duuniin tuttuun tapaan fillarilla. Ilmalan aseman ylityksen jälkeen kun lähdin laskemaan mäkeä alas kohti Pasilaa olikin pyörätien tukkona kuorma-auto ja tämän kuormaa purkava kaivuri. Mutta:
1. Kaverit olivat vetäneet kalustonsa niin reunaan kuin mahdollista, että juuri ajettava kaista jäi tilaa pyöräötielle
2. Asianmukaisesti kuorma-autossa ja kaivurissa vilkut päällä, jotta näkyi jo kauempaakin
3. Ja sitten se kaikkein hienoin juttu: Molemmilla puolilla "työmaata" oli kaverit liikennettä vastassa ja huolehtivat siitä, että vain yhteen suuntaan menevät pääsivät ohittamaan kohdan kerrallaan! Ei siis tarvinnut kenenkään stressata, että joku tulee vastaan.
Hienoa! Välillä näinkin.
hyötypyöräilyn puolesta!
Ilokseni pitää todeta, että täällä kevyen laajakaistan väylällä (5mekaa), että alun egoistinen muiden pyöräilijöiden kurmotus ohittelutarinoilla ja kypärättömien mollaaminen o vaihtunut ihan oikeisiin juttuihin.
..sitten ihan asiaan.
alkukeväästä radan vartta huopalahden aseman jälkeen, etelään päin ajaessa, tuli useasti vastaan isäntä puna-anodisoidulla riser-tangolla varustetulla maastopyörällä pohjoiseen päin, yleensä aina samassa kohtaa. Yhtenä aamuna miekkonen tuli vasta siinä alppilan ylämäessä vastaan (hänelle alamäessä). Hieman hymyilytti, kun mietin että tulisiko huutaa, että hän on myöhässä.
Poljeskelin verkkaista tahtia tänään töistä kotiin. Matkalla piti pysähtyä tottelemaan punaista valoa, ja eräässä risteyksessä sainkin viereeni jollain hybridillä pyörän peräkärryä vetävän polkijan. Olemus oli kuin formuloiden lähdössä: hanaa heti, kun valot vaihtuvat vihreälle. Vaihtuihan ne valot ja peräkärryä vetävä polkaisi ensimmäisen kerran... kruntsräks!... toinen kerta... kruntsräks!... Siitä se sitten vauhti kiihtyi pienten alkupamausten jälkeen. Seuraavat valotkin olivat taas pian tulossa, joten kauas tämä polkija ei ehtinyt. Näihin valoihin sitten himmaili joku Rossanon cyclollaan, asianmukaisissa vermeissä muutenkin. Jäin suosiolla taka-alalle katselemaan tätä tapahtumaa - valojen taas vaihduttua ei hymyllä ollut rajaa, kun cycloilija kevyesti kiihdytti vauhtiin ja peräkärryä vetävä jäi kruntsräks-kiihdytyksineen kuin nalli kalliolle.![]()
En sitten tiedä mikä siinä niin hauskaa oli, mutta kunnon hymy irtosi. Että terveisiä molemmille, jos tätä luette. Cycloilijan meno näytti sangen asialliselta, pyöräkärryä vetävälle voisin suositella jotain pientä huolto-operaatiota.![]()
Mulla on jo pari kertaa ilahduttanut, kun pääsen kuittaamaan alfaurossyndroomaa sairastavan professorishenkilön noin kaksinkertaisella nopeuserolla pyörätiellä. Nojakilla on vain niin hyvä iskeä pienessä alamäessä.Toisen liikehdinnästä kun näkee, että kaveri pyrkii aina ajamaan nopeimmin tielläliikkujajoukosta. Taustapeilistä voi sitten vilkaista sitä pettynyttä tuijotusta, kun kaveri toteaa, ettei kannata edes yrittää lähteä perään.
Näin ainakin kuvittelen asian olevan.
Ja kyllä, kyseessä on entinen pomoni.
Always be yourself. (Unless you suck)
Autoilija antoi mulle tilaa suojatiellä, eikä siis missään risteyksessä, vaan keskellä tietä. Tais olla joku fillaristi ja jos ei, niin iso peukku!
"Jos rahaa jää säästöön, on väärät harrastukset"
Tampereella on aivan oikein ymmärretty, että pyöräilijä tarvitsee opasteita:![]()
No dogs, no masters
Sain jo alkuviikosta ohittaa aivan erityisen hyvin muodostuneen kauniimpaa sukupuolta edustavan lenkkeilijän ja onneksi vielä ylämäessä. Huoh, vieläkään ei ole kuva poistunut täysin verkkokalvoilta(lucky me), vaikka lähempänä keski-ikää jo olenkin, joten oli kyllä kurvit kohdallaan
Ja viikon työmatkat päätti sopivasti myös melko hyvin muodostunut naispuolinen lajitoveri satulassa, jonka saavutin ja yhtäkkiä onneksi muistin, että pitää ottaa vähän rauhallisemmin, kun on hieman flunssainen olo. Mitä muuta siis voin kuin vähän himmata vauhtia.
Pyöräily on todellakin aivan ylivoimainen tapa katsella maisemia, se on huomattu ennenkin!
Alkuvuodesta olin Amsterdamissa. Polkupyörällä tuli ajettua toista sataa kilometriä! Se oli jotain uskomattoman hienoa, kun pyörätie ei koskaan loppunut kesken kaiken, vaan aina punainen matto jatkui ja jatkui. Rotvalleja ei ollut lainkaan, sillä paikallinen liikennesuunnittelija oli hoksannut moiset turhiksi. Teissä ei ollut rypyn ryppyä. Liikennevaloissa polkupyöräilijät pääsivät autojen edelle mahdollista vasemmalle kääntymistä varten. Kaikki kulkijat hymyilivät, eikä se johtunut pelkästään paikallisten kahviloiden herkullisista leivoksista.
Ihan keskustassakin pääsi etenemään helposti 30km/h nopeudella. Ylikin, jos ei ollut ruuhka-aika ja jos jalat sallivat. Tosin nopeusrajoitus oli 30. Ohjenuorana väylien suunnittelussa oli selvästi ollut "pyöräily on jo muutenkin niin hidasta, että sitä ei ole tarpeen entisestään enää hidastaa". Palautetta tuli paikallisilta heti ensimmäisellä suojatiellä. Pysähdyin odottamaan autojen menoa ensin...Takaa tullut mies sanoi englanniksi "tourist?". Minä siihen, että "yes". Mies opasti, että täällä pyöräilijä menee aina ensin. En kuulemma ollut ensimmäinen turisti, joka aiheutti tökkimistä liikennevirtaan.
Vaikka paikallisille aletaan opettamaan liikennesääntöjä jo varhaisessa iässä, ei sitä välttämättä olisi uskonut katukuvasta. Kaikki ajelivat pyörillä miten sattuu. Ei pidetty tiukasti kiinni kaistaviivoista tai liikennevaloista. Silti liikenne sujui hyvin. Hieman etäämmällä keskustasta pyöräilijöillä oli tapana poiketa pois pyöräkaistoilta ja ottaa autolta peesi. Autoilijat eivät tästä olleet moksiskaan.
Koko Amterdamissa vietetty aika oli parasta hetkeäni kevyenliikenteen väylällä.
Esimerkki: http://www.youtube.com/watch?v=2n_znwWroGM
Sama huikea asenne-ero näkyy tuossa videossakin. Ruuhka on ihan hervoton, vauhti vähän väliä aivan olematon, sekä pyörällä että jalan liikutaan miten ja missä sattuu, väylää käytetään parkkipaikkana, mutta koko ajan liikenne on sujuvaa, eikä kukaan raivoa tai tee mielenosoituskiihdytyksiä.
Kirjanmerkit