Keulin mäessä Cuben ympäri => Vepa laskeutui perseelleen => ilmat pihalle => kaverit saivat taas odottaa.
Keulin mäessä Cuben ympäri => Vepa laskeutui perseelleen => ilmat pihalle => kaverit saivat taas odottaa.
Pari kaatumista äskeisellä lenkillä. Turhan kova vauhti ilman hyvää pitoo ja puskassa ollaan.
Viikko sitten ajelin hiukan turhan paljon ajatuksissani... Eturengas jäi uran pohjalle, pieni horjahdus ja rengas jäi uraan, mutta ukko lähti sivusuuntaan. Tämä oli pienellä sivutiellä ja onneksi ei tullut autoja kummastakaan suunnasta. Sääri oli loppureissun hellänä ja kahvat käänty hiukan tangossa, mutta sain ne käännettyä käsivoimin oikeaan asentoon.
Loppuviimein suurin kolaus oli onneksi henkinen. Talvikelillä pitäisi kyllä olla hereillä koko reissun ajan!
Ride and Smile!
Päivällä terä tarttui railoon ja matkaluistelu muuttui peffalla matkaluisumiseksi![]()
Tämä on mielestäni niin hyvä ketju, että se kannattaa herättää parin kuukauden unilta kaikkien huviksi ja hyödyksi, opiksi ja ojennukseksi. Sattuneita kaatumisia on toki kuvattu - mieliinjääviten ehkä http://www.fillarifoorumi.fi/forum/s...4&postcount=41 - muissa ketjuissa, mutta aiheelle omistettu ketju lienee yhä paikallaan.
Kaatumiset 8 ja 9:
Ala-Malmin seutuvilla käyttämälleni reitille oli ilmestynyt laajempi tietyömaa, joka näytti aukirevityn asfaltin, varoitustolppien ja puomien sokkelolta. Mutta koska ei voinut (tai viitsinyt) kiertääkään, oli etsittävä reitti sen läpi. Parinkymmenen metrin jälkeen vauhti hiljeni kävelyvauhtiin tai allekin, kun katse haki vapaata 23-millisillä kuljettavaa väylää. Pian huomasinkin edenneeni väärään suuntaan, joten oli käännyttävä tolpan ympäri takaisin... Seuraavaksi huomasin kallistuvani voimakkaasti vasemmalle eli sisäkaarteen suuntaan. Klossi ei tietenkään irronnut riittävän nopeasti ja kaaduin iskien kylkeni varoitustolpan jalustaan.
Opetus: jos eturenkaan alla on sentinkin kerros irtohiekkaa, mieti hetki miten käännyt.
Vantaalla minulle hieman oudommilla tienoilla punainen valo pysäytti minut kahden pyöräilevän kypsän korsolaiskaunottaren seuraan. Päätin kysellä ajoohjeita, joita he paikallisina auliisti antoivatkin. Seisoin vasemman kengänkärjen varassa, tietenkin tyylikästä rentoutta tavoitellen, vatsaa huomaamattomasti sisään vetäen ja sellaisessa kulmassa etteivät väärästä paikasta liian tiukat ajohousut olisi turhaan korostuneet, ja kun sitten käännyin ja katsoin heidän osoittamiinsa suuntiin, pääsi jotenkin käymään niin, että painoni siirtyi oikealle puolelle ja yhtäkkiä havaitsin vasemman jalan heilahtavan irti maasta... Pieneltä ikuisuudelta tuntuvan hetken jälkeen olin oikealla kyljelläni tienpientareella.
Opetus: jos olet vanha läski, varmistaudu siitä että kaadut pehmeälle alustalle.
Mulle kävi samalla tavalla viime kesänä Turkkuses, jossain keskustan liikennevaloissa. Oltiin kierretty saariston rengastie ja oli jo vähän väsy, horjahdin ja tietysti sille puolen kumpi jalka oli kiinni polkimessa! Sillon kyllä hävetti mutta nyt naurattaa....Tänä vuonna en ole vielä onnistunu. Kaatumaan siis.
Siirtykää ajamaan märkään metsään, tänäänkin vajaassa kahdessa tunnissa onnistuin mätkähtämään kyljelleni kaksi kertaa.![]()
Viimeisin kaatumiseni kävi torstaina, kun ajoin pehmeässä turvekohdassa ja eturengas upposi syvälle.
Ei tullut OTB:tä vaan kaatusin vasemmalle kyljelle pehmeään ja märkään turpeeseen.
Siinä kyljellä maatessani alkoi vielä pohje kramppaamaan.
Miellyttävä tunne kun molemmat jalat on vielä pyörässä kiinni
Juhannusaattona lähdettiin reippaalle aamulenkille sateeseen. Vettä tulikin esterinperseestä pienin tauoin, kun jyystettiin Pohjois-Helsingin-Vantaan polkuja, mm. Silvolan lenksu. Pirkkolassa alkoi olla sen verran vilu ja vitutus, että päätettiin lähteä kohti suihkua ja kahveja. Yksi nopea polku vielä molempiin suuntiin ja kas, Mountain King 2.4 UST:n ominaisuudet hävisivät niljakkaille männyn juurille. Pienet otb:t, ei dramatiikkaa, mutta Oro Biancon hiilikuituvipu ritsräts poikki. Ja voivittuviikkoa ennen Tahkoa - ei taatusti ehdi uutta tulemaan Saksasta ja en edes tiedä onko Suomessa Formulan maahantuontia.
Jos jollain on ylimääräinen Formula ORO -yhteensopiva jarrukahva, niin pistä vaikka yv:tä.
( ಠ_ಠ)
Oli kolme hyppyriä peräkkäin... ensimmäisestä pikkasen ländiin vinossa ja seuraavaan hyppyriin perse satulalla ja jalat ilmassa kyljelleen maahan! Hervottoman kokoset ruhjeet selässä ja vasemmassa jalassa! Kirvelee niin jumalattomasti!
Jaa täällä oli tällainenkin topicci aiheelleni. No toistetaan nyt kun ärsyttää
Talutin täpäriä sellaseen ylämäkeen mitä en saanu ajettua ylös (kosolti kiviä) ja sit liekö ollut märkä juuri vai mikä kun en ehtinyt edes huomata mitään kun lähti jalka alta (syytän lukkokenkiä tästä, peruslenkkareilla ois ollu parempi pito). Kaaduin sen verran nopeasti ettei käsi ehtinyt oieta alle ja sen verran vauhdikkaasti että kun kyynärpää edellä laskeutui niin olkapää meni sijoiltaan. Mulla on vielä tällane ylipainoinen yläkroppa.
Noh, käsi kantositeessä nyt ja ensi viikolla erikoislääkärille ja maybe magneettikuviin. Ei tartte varmaan maastoa ajaa tänä kesänä ollenkaan sit.
Onneksi ei luita murtunu eikä isoja jänteitä katkennu, sen verran tiedetään nyt. Kirurgille tuskin tarvii lähteä mutta pitkä toipuminen ja kuntoutus edessä kyllä. Damn.
Polku-pyörällä ajetaan polku:lla.
Pitäis varmaan hankkia joko vyötärö tai henkselit. Meinas mennä jo toiset shortsit eilen, kun pikku dropissa väi housut kiinni satulaan, ja mies kyljelleen maahan. Pikkasen sattu sisäreiteen ja tais saada kassitkin osansa. Mutta ei siinä sen kummosempaa tapahtunu. Tällä kertaa housut kesti, viimeks repes haaroista auki kokonaan![]()
Ranteenvahvuinen nuori lehtipuu oli taipunut polun yli, luulin mahtuvani ali mutta metriä ennen totesin ettei mahdu. En ehtinyt jarruttaa -> puu rintaan, pyörä pystyyn ja kuski selälleen. Siinä sitten räpisteltiin molemmat jalat kiinni polkimissa, kaveri sai hyvät naurut.
[ylläoleva viesti saattaa sisältää sarkasmia, off-topikkia tai sissimarkkinointia]
Eilen metsässä puutteellisesta ajotaidosta johtuen vedin turvat kivikkosella polulla. Polveen tuli haava ja se polvi on nyt kipeä. Kalustoon ei tullut onneksi mitään damagea.
Tampereen Turtolan Cittarin kohdalla pyörätie rempassa ja asfaltti vaihtuu pienessä mutkassa ja laskussa sorapoluksi. Eturengas lähti alta ja siitä hyvässä vauhdissa vasemmalle kyljelle. Käsi ja jalka ruvella, kalustoon ei tullut pahemmin hittiä.
Tahkolla viimeksi; jalka jäi vauhdin tyssätessä lukkopolkimeen kiinni ja kellahdin pusikon puolelle kumoon. Ei tullut edes henkisiä vammoja, kun kukaan ei nähnyt. Myöhemmin piti toki takavaihtaja hyväillä kiveä vasten mutkalle, silloin pysyttiin satulassa.
Always be yourself. (Unless you suck)
Tällainen ketju kun löytyi, niin pitää pitkästä aikaa ihan osallistua pelkän kyttäilyn sijaan.
Vuosi lähti hyvin liikenteeseen ja taidot palaili pätkittäin kunnes Kalpiksessa iski se perinteinen "kyllähän mää osaan vetää...". Vähän liian letkeesti bermiin ja toteamus että ollaankin bermin päällä. Seuraavaksi kantoa väistämään ja sitten olikin jo tanko puuta päin. Äijä ja pyörä jäi pystyyn mutta heti kävi mielessä että tähän tais jäädä nämä ajot. Pienen "urhoilun" jälkeen vaimo ystävällisesti kehotti menemään päivystykseen, josta terkkarin kautta tieto että murtumahan sinne tangon ja puun väliin jääneeseen käteen oli eksynyt...
Viikko kolme jo menossa, neljännen jälkeen saa paketin pois kädestä. Ja siitä parin viikon päästä pitäisi olla Levillä ajelemassa... Saas nähdä miten vanhan luut siihen mennessä asettuu.
Nyyppä muokkasi tätä : 07.07.2009 at 22.41
- pyörä kulkee, kun sitä polkee -
No eilen. Perinteinen kohtaus hitaassa ylämäkitrialkivikossa rinteen yläreunalla.. Vauhti hetkeksi nollaan-painoa kammelle-liian vähän painoa kammelle-vauhti edelleen nollassa-alarinteenpuoleinen lukko sekunnin jumissa ja...
Se on muuten mahtava hetki kun katseellaan hakee epätoivoisesti mahdollisimman vähäkivistä kohtaa kyljellensä asettua. Ei tasaisella tosin mustelmia kummempia, mutta jos sitä vertikaalia on metrikin ylimääräistä...
--VO2Magnum
Nekalassa frisbeepuiston kaakkoiskulman mutkassa oli aamulla sateen ansiosta tien pinnassa pari senttiä liukasta liejua ja eturengas lähti kantatessa alta. Vauhtia taisi olla liikaa tilanteeseen nähden. Pohkeeseen ruhje ja nokka osui ohjaustankoon. Ilmeisesti takareisikin osui satulaan kun satula kääntyi poikittain. Materiaalisia vahinkoja en huomannut tulleen.
Aika paljon nenästä saa verta tulemaan lyhyessä ajassa. Kymmenkunta minuuttia istuin puistonpenkillä vuotoa tyrehdyttäen. Loppumatkalla (8km) vastaantulijat kiinnitti minuun enemmän huomiota kuin muulloin. Kotona peiliin katsoessa ymmärsin miksi. En viitsinyt vaimoa ja lapsia herättää ja peloitella vaan kävelin suihkuun ja laiton vaatteet pesukoneeseen.
Eilen kanuunalenkillä Nokian paloaseman nurkilla.
Tangon yli kuperkeikka fillarin kanssa, oikealla kämmenellä
ja kypärällä vauhti pois. Peukun tyvinivel pois paikoiltaan + murtuma (?),
lasta ensiapuna ja kipsi tänään hoitona.
Yhteensä 7 tuntia julkisessa terveydenhuollossa. On se tehokasta!
Viikko sitte royal-pyöräilyssä mukana kolarissa. Komee kaari tangon yli kohti maanpintaaPolvi ja selkä muutaman päivän jäykkänä.
Ajatukset aikajärjestyksessä:
1. Hyvä että minä en ole tossa. (Ei vahingoniloa, vaan pelkästään automaattinen reaktio, kun jollekin on sattunut enemmän tai vähemmän huonosti.)
2. Eiko niillä pitänyt olla parasta, sujuvinta, kurinalaisinta ja turvallisinta harrasteryhmäajoa maassamme? Jos niillekin sattuu, kuka oudompi enää uskaltaa lähteä porukkalenkeille? (Tosin melko lailla sama määrä sattumuksia ja onnettomuuksia tulisi varmaan samalle pyöräilijäjoukolle samoilla kilometrimäärällä yksinajonakin.)
3. Mihin jäi "analyyssi"? Mikä ja/tai kuka aiheutti kaatumisen? Mitä nöösi tai kokeneempikin voisi tästä mahdollisesti oppia "toisen housuilla"? (Edellyttäen toki että vastaavan paikan tullen muistaa oppimansa eikä unohda ajavansa porukassa.)
4. Paranemisia. (Onneksi jooga taitaa sujua kipsinkin kanssa.)
Schönelle + muillekin tiedoksi, että paljon enemmän seurojen porukkalenkeillä (maantiellä) tapahtuu mm. väsähtämisiä, rengasrikkoja ym. omakohtaisia teknisiä ongelmia kuin "tour-de-france-tyyppisiä" joukkokolareita...![]()
Selitys näille seurojen "kolarittomille" harraste- ja kuntolenkeille lienee siinä, että aikuisista harrastelijoista koostuva porukka pitää "itsesuojeluetäisyyden", ts. 0,5-1 metrin välejä toisiin kuskeihin, jolloin kaatumisten todennäköisyys pienenee. Samoin porukka-ajamisessaan epävarmemmat kuskit jättäytyvät suosiolla porukan takaosaan, jossa on "väljemmät" oltavat. Ja kärjessä/ ydinlenkkiporukassa on yleensä kokeneita kuskeja ja/tai toisilleen tuttua väkeä, joka osaa ajaa paremmin (= jännittämättä lähempänä muita) kuin toisilleen tuntemattomampi väki.
j.k. Tänäkin vuonna olen ajanut 14.4. lähtien säännöllisesti, ts. 3-4 kertaa viikossa porukkalenkillä, enkä ole vielä yhtään kaatumista ollut todistamassa (en omaakaan; nyt pitää koputtaa puuta...) Maastossa näitä otb- ym. tapauksia tulee ehkä (vähän) enemmän, mutta sielläkin tavallisimmin "yksilösuorituksina", olettaisin...
* PYÖRÄILYÄ HYVÄSSÄ SEURASSA 46 VUOTTA
* Elämyksiä | Kavereita | Kuntoa | Osaamista
Kieltämättä sunnuntailenkeillä tulee ajettua aika tavalla väljemmin kuin telkkari paljastaa ajettavan jossain oikeissa kisoissa. Siellä ei monta senttiä tilaa per suunta ole.
Tuo epävarmana taakse jättäytyminen on ymmärrettävää, mutta niin ei oikeasti kannata tehdä. Isossa joukossa on (ajoteknisesti) helpointa ajaa ihan edessä, sen jälkeen helpointa kakkosrivissä jne. Takariviin mennessä on syntynyt monenlaista hankaloitusta haitariliikkeestä siihen että ei näe kauhean hyvin mitä tapahtuu. Rennosti ajaessa takanakin ajaminen on kohtuullisen turvallista, mutta siellä pitää olla kuitenkin ihan eri tavalla hereillä ja lukea ryhmää kuin edessä ajaessa.
Niinpä suositukseni aloittelijoille on ajaa mahdollisimman edessä. Jos ei kunto kestä kärjessä ajoa niin siinä välittömästi kärjen takana.
Kisaa ajava pääjoukko taas sylkee huonokuntoiset/aloittelijat taakse sen takia että kärjessä pysyminen vaatii kovaa ajettaessa kuntoa, ja kilpailuhenkisesti ajettaessa myös itsevarmaa ajoa. Sieltä takaa ne sitten hiljakseen putoavat kyydistä kokonaan.
Tietysti jos aloittelijat siellä kärjessä ajavat tarpeeksi pelottavalla tavalla, kokeneempien ajosilmä siellä takana voi sanoa että täällä takana on vaarallista olla.
Riding straight ahead in a forward fashion.
>1.-2: noin vaan käy itse kullekin joskus.
"On olemassa kahdenlasia pyöräilijöitä:
niitä, jotka ovat kaatuneet ja niitä, jotka eivät ole kaatuneet vielä."
Kuvaavaa on, että me kolarissa olleet olimme porukan kokeneimmat kuskit.
>3: Yleensä autoilijat ottavat kurinalaisesti ajavan ryhmämme hyvin huomioon.
Yli 10 ajajan porukka näkyy niin hyvin ja sillä on jo tietty "joukkovoima",
joten tilan uskaltaa ottaa haltuun.
Silloin ei tosiaan tarvitse ajaa aivan tien reunassa ja kaikki esteet voi ja tulee
kiertää kaukaa ja loivalla kaarella, jolloin perässä tulevat voivat
sopeutua ajolinjan muutokseen.
Sunnuntaina käsittääkseni ajoimme tyhjällä tiellä (jalankulkijan väistämisen jälkeen)
turhan reunassa ja kapeneva asfaltin reuna jäi näyttämättä.
>4: astangajogassa ollaan niin paljon käsien varassa, että ei käy jooga, ei.
Odotuttanee vielä kipsinkin jälkeen jonkun aikaa.
Huh, ei onneksi mitään lähelläkään Taliskerin kokemaa, mutta:
Suoralla asvaltoidulla ja hyväkuntoisella pyörätiellä keskellä puistoa. Lähimmät jalankulkijat yli 20 m päässä sivuilla, pyöriä ei missään. Muistaakseni yritin polkimen akselin ympärille mennyttä kengännauhaa kiertää jalkaa pyörittämällä pois nousematta pyörän selästä. Oikea jalka etupinnojen väliin arvattavin seurauksin...
Tappiot: Kyynerpäässä mustelma, vasen ranne pari kuukautta kipeä taivutettaessa, kengässä (Kenkä, varsi-, M/91) nahassa vekki, tangossa kiinni ollut halpisvalo päreinä, etulokari solmussa, tanko kääntynyt n. 10 astetta vinoon. Aika pienet tappiot siis. Eipä ollut toisaalta vauhtiakaan hirveästi...
Ja että tuntui tuon jälkeen fiksulta, varsinkin, kun ohi kulkenut teekkarineito kysyi, että "mitä ihmettä tuossa oikein kävi"? Eipä siinä voinut muuta vastata kuin "en vaan osannut" ja luimistella pois.
Fillari oli niskahien Hybrid 522D, mutta eipä sillä juuri väliä ollut, kun ihan kuskin mokan takia kaatui. Tungetaan ne nauhanpäät kunnolla kengänvarren sisään niinkuin on opetettu...
Eilen polkua laskettelin ja tulin soratielle vähän liian nopeasti. Hyppy ja ei saanu pitoa jarrutukselle. Tien toiselle puolelle ojaan ja sieltä taas oikein komealla ilimakaarella vitelikkoon.Varovasti vilikasu ympärille, että näkikö kukaan ja sitten takavaihtajaa oikomaan. Ei onneksi käyny mitenkään, pikkunen psyykkinen lommo, ku ei tuu nuin komeita ilimalentoja normaalisti harrastettua. Pyörän takavaihtajaa joutuu kylläkin säätämään.
Mahto olla meleko repalehtimista tuo lento.Vähän niinku Boklövi aikonaan.
Kirjanmerkit