Olipas taas mukavaa hyrräillä hitaasti (eli minulle optimaalisesti) pyöräteillä. Reitin pituudesta ei hajuakaan kun mittari ei suostunut toimimaan. Aikaa meni kolme tuntia joten ehkä siinä matkaakin kertyi. Sen verran helpolta tuntui, että huomenna voisi kaiken uhalla yrittää myös kotimatkaa lihasvoimalla. Menee kumminkin taas torstaihin asti ennenkuin seuraavan kerran kerkiää ajamaan.

Ja kiitoksia lenkkiseurasta. Pyörätielenkillä seura on kyllä tarpeen, kun muuten on vähän tylsänpuoleista menoa maastossa ryskäämiseen verrattuna.