Ihmettelen, mistä on saanut alkunsa legenda, jonka mukaan kilpahiihtäjät hiihtävät jäykillä suksilla pertsaa. Kyllä kuntoilija saa huippupidon kilpahiihtäjän suksella. Kilpasuksen pitää olla helppohiihtoinen. Niinkuin Punkkinen totesi juuri viikonloppuna Cänädän maailmacuppia selostaessaan, ettei semmoista hevosta olekaan joka jaksaa liian jäykällä suksella paahtaa koko kisan.Alkujaan tämän lähetti Pekka L
Toki hyvä hiihtäjä voi hiihtää jonkun matkaa liian jäykälläkin suksella, siinä tapauksessa joutuu vaan "hyppäämään" suksen päälle saadakseen pidon, joka johtaa turhan nopeaan väsymiseen. Tietysti mitä kovempi kaveri, sitä pitempään sitä jaksaa. Itse kun en ole niin kovakuntoinen, testaan kisasuksen pidon melko löysällä potkulla. Jos suksi pitää siinä niin on toivoa, että sen saa pitämään vielä 10 km tai jopa 40 km hiihdon jälkeen.
Nää huippuparit ovat siitä jänniä, että niillä saa tosi helposti pidon ja ne pirut vielä luistavatkin hyvin! Erityisesti tämä helppohiihtoisuus-vaatimus pätee pakkas/lumikelin suksille. Omien havaintojen ja kokemusten perusteella liian jäykkiä suksia on hiihtäjillä paljon enemmän kuin liian löysiä, joten ehkä ym. legenda johtuu siitä...
Jep, ironia osuu oikeaan eli kyllä saman merkin eri suksien välillä on niin suuria yksilöllisiä eroja, että eri merkkien väliset erot ovat pienempiä. Jonkinlaisia merkille tyypillisiä ominaisuuksia ja niistä johtuvia eroja varmaan löytyy, mutta tärkeintä on löytää se kullekin henkilölle (=painolle) ja halutulle kelille sopiva yksilö.Mitä Fisserin ja Matukan eroon tulee, niin lauantaina hiihdin kaverin kanssa lenkkiä. Itsellä Matukat ja kaveri ei pysynyt Fisuilla peesissä imussa alamäessä. Itse tulin alamäet seisoskellen kaverin takana. En ikinä ostais noin huonoa merkkiä
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit