Pitkällisen jahkailun ja pähkäilyn jälkeen päätin sitten kolmen maissa lähteä pienelle lenkille, joka kuitenkin venyi Käärmelahteen saakka. Keli ei enää ollut ihan virheetön, meinasi vettäkin ripeksiä. Happirikasta, mutta pito loppui molemmissa vähäisen hapen mäissä kesken. Kauhean hauska oli ajella, kun ei koko huomio enää mennyt reitillä pysymiseen, kiitos edellisen sunnuntain.

Roikutin kameraa mukana, joitain otoksia voisi joskus laittaa jonnekin.