Tuossa kun Ilona Mononen kertoi Arto Nybergin ( siis miksi tämä yksi parhaimmista ellei parhain yle1 ohjelma lopetetaan??) haastattelussa harjoittelussaan niin eihän tässä enää voi harmitella vaan nauraa miten ne asiat oli...41 vuotta sitten.
On vaikka mitä valmentajaa, "alppimajaa" ja leirejä sun muuta. Toki olen samaa mieltä, että siinä ohessa opiskelu on hyvä juttu ettei se elämä ole pelkkää urheilua.

Joo kun aikanaan se oli vaikeeta edes saada ostettua kunnollisia lenkkitossuja...kilpailevalla keskustelupalstalla kun kerroin miten monta sekuntia se ratakierroksella vei ajasta pois kun joka askeleella sattui tai piti varoa, niin eivät uskoneet. Laittakee terävä kivi tai nasta tossuun terä jalkapohjaa päin ja kokeilkaa, kyllä se aika paljo verottaa. Voi että jos olisi saanu edes kerran juosta kympin niin kovaa kun pystyy ( onneksi se toteutui pyöräilyssä)
On ne juoksutossutkin kehittyneet. Samoin varmaan ratapinnat, osan ratakisoista juoksin ....jotain hiekkamurskeella tjsp. ja Coopperiakin myös pururadalla.

Naurettiin äiteeni kanssa että olihan se aikoinaan ihan eri, Veikko Hakulinenkin ihan kävi töissä ja siinä sivussa hiihteli ( sori off) Paavo Nurmi otti asian ammattimaisemmin, mutta pointtina että turha näitä on vertailla.
Ollaan tuossa pyöräilykaverini kanssa mietitty, se on vaikeeta päästää irti siitä kun ei vanhemmalla iällä enää pysty ja kesti itellä todella kauan. Kesti se Annemari Sandellillakin hyväksyä tosiasia.
Nyt yritän että jaksaisi ihan vaan ulkoilla. Ja se on muuten Lasse Virenkin, ei kuulemma todellakaan enää hölkkäile ulkoilee vaan.
Ihan joka urheilulajin kanssa, olet saavuttanu oman parhaasi ( mulle riitti Suomen paras) ja huomaa että nyt ei enää, niin kansii lopettaa eikä yrittää rämpiä sijoilla 4+.