Pyörätien jatke on niin vastenmielisen byrokraattinen lakitekninen termi että ymmärrän hyvin sitä että aktiivipyöräilijäkin puhuu suojatiestä. (Se mikä pitäisi unohtaa on joskus takavuosina opetettu höpinä siitä miten pyöräilijän pitää ylittää ajorata fillariansa taluttaen.)

Valottomuus on sikäli oivallinen juttu että se antaa selvän varoituksen siitä että pyöräilijältä voi odottaa millaisia ajoliikkeitä tahansa. Ajoradalla - lain ja sen kirjaimenkin salliessa sen täysin - olen välttänyt törmäyksen mm. jalkakäytävältä ajoradan poikki kadun toiselle puolelle kääntyvän, T-risteyksessä kolmion takaa eteenajavan ja ulkoilutiellä kävelijöitä ohittamaan lähteneen idiootin kanssa.

Kun itsellä on kelvollinen valo, valottoman pyöräilijän näkee melko hyvin (kunhan tämä ei tule ihan puskasta), mutta ainakin minulle tuottavat ongelmia tilanteet joissa kelvi on vasemmalla puolella ja joillain vastaantulevilla autoilla on ne #$)@&%*! valot, jotka sopivasti silmiin osuessaan ilmeisesti hetkeksi haittaavat hämäränäköä sen verran ettei katulamppujen katveessa olevaa näe (kuten olisi nähnyt ilman vastaantulevaa autoa).


Paradoksaalista kyllä, on olemassa tilanne jossa ihan asiallinen valo on ollut omalta osaltaan aiheuttamassa melkein-tilannetta: kun vastaantulevan valollisen rinnalla tämän vasemmalla puolella ajaakin valoton kaveri