Lueskelin tätä ketjua suurella mielenkiinnolla, koska muutaman vuoden oli tunnukset hukassa ja sinä aikana tuli mm. hankittua sähkötäpäri.
Työmatkat luomulla oli haastavia, ylämäissä ei millään malttanut hidastaa etanaan, vaan hikeen tuli pukattua ja toimistolla ensi töiksi suihkuun - siitä vielä puoli tuntia "kierrokset korkealla". Aikeissa oli hankkia sähkö-fätti-täpäri, eli sähköllä kompensoida mäet ja häviöt, nautiskella kaikki muut plussat. Koeajoin sitten sähkö-DH:n ja olin "myyty" - siitä asti maastossa muuttuneet, ellei nousut niin ainakin tasamaat laskuiksi, työmatkoista menopuoli ilman hikeä ja paluu vauhtia.

Viikonloppujen maastolenkeillä syke ja kalorien kulutus sähköä edeltävällä tasolla, mutta vauhtia ja elämyksiä +++. Pitkillä joustoilla ja purkkarenkailla on vaan niin julmetun makia päästellä, kivikot ja juurakot muuttuu miltei soraharjuksi, eikä mäen päällä tarvii puuskuttaa ja krampeilla pilata loistavaa laskua. Tarvii varmaan johonkin kisaan lähteä 15 v. tauon jälkeen palauttaakseen ittensä maan kamaralle, toisaalta hupikerrointa on sähköllä tullut niin peevelisti lisää että samapa tuo...

Mutta riippumatta siitä mitä hakee, pyörittää sitä tarvii sähkölläkin ja sehän on vaan plussaa. Etenkin jos vaihtoehtona on ratin takana pönöttäminen. Oma valinta oli sieltä extreme päästä, siis HaiBike ylivuotinen sähkö-DH, tuunaamiseenkin upposi vielä tonni lisää, mutta kyllä Boxxer nokassa on ilo ajella. Enskassa vuorottelen 6" wanhan boxxerin ja 140 mm bomberin välillä, tuplakruunu ei mun ajossa juuri taipumisesta kärsi, mutta se painaa... molemmat pehmeiksi säädettyinä syövät niin paljon energiaa, ettei työmatkoilla vaan jaksa. Toisaalta kokeilin sähkö"hybridiä" (tjsp - gravel/CX) ja olihan se ihan "yber" kokemus miltei ilmatteeks kiipiä lk. 15 % nousua 25 km/h rajoitinta vastaan. Kukin siis tarpeensa mukaan, mutta mielestäni mtb innostuneiden kannattaa lk. yleisellä tasolla miettiä mitä sähköllä voisi suhteessa omiin intresseihin optimaalisesti kompensoida.