Palaan lyhyesti kevään voiteluongelmiin. Pohdintoja ja havaintoja:

Kevättalvi ja kevät oli varsin kuraisten ja hiekkaisten lenkkien aikaa. Vaikka ketju ei ollut venynyt vaihtokuntoon, niin uutta asentaessa kiinnitin huomioita sivuttaisen joustavuuden lisääntymiseen. Vanha ketju myös rutisi puhdistusyrityksistä huolimatta. Vanhalla oli ajettu 2500 km.

Pienempi eturatas oli kulunut, vaikka silmä sitä ei erityisesti halunutkaan havaita. Pienemmän eturattaan vaihtumisesta pienempään seurasi myös takapakan vaihtuminen 11-34 -> 11-32.

Pienten murheiden jatkuessa vaihdoin vaihtajalle tulevan vaijerikuoren viimeisen, joustavamman pätkän Shimanon suosittelemaan uuteen. Vanha oli Jagwiren talvella asennettu. Takavaihtajan liikkeen toistettavuus rattaita ylös-alas-ylös-alas parani selvästi.

Viimeinen huoltotoimenpide oli keskiön alla olevan vaijeriohjurin vaihto uuteen. Vaihtaminen on kevyempää. Valmistajan uudempi ohjurin malli on etuvaihtajan osalta mielestäni onnistuneemmin muotoiltu.

Kelit ovat olleet kuivat ja viimeinenkin noin 180 km:n pölyinen lenkki sujui Squirtin voimin ilman mitään ongelmaa, tai kitinää. Toisaalta pyörälle on riittänyt kevyt pesu ja ketjulle pyyhintä.

--------------------------------------
Mitä tästä opin: pienistä puroista kasvaa joki. Ja jos ajaa (väkisin) kurassa ja savivellissä, niin tekniikkaa saa olla uusimassa tiheästi (tämän toki tiesin jo aiemmasta).