Vaikka syksyinen sadekelilenkki voi maantiepyörälläkin olla yllättävän antoisa ja jopa riemastuttava ajokokemus - silloin kun ajokamat ovat suhteellisen asialliset ja toimivat ja kun kone tuottaa lämpöä juuri sen tarvittavan ettei tule oikeasti kylmä (kuin näpeille jos ajohanskat eivät ole ihan samaa tasoa) - ei minullakaan enää illan pimettyä riittänyt intoa ajaa toista Espooon kuvarastilenkkiä pakollisine siirtymineen

PS Mähän en sen enempää merkkaa rastia haetuksi kuin tarkista ajantasaista rastitilannetta mobiililaitteella, joten mahdollinen tai todennäköinen kuvarastitappio ja uusi rastikuva tulevat tietooni vasta joskus myöhemmin eli sitten kun lenkki on ajettu ja pyörä ja mies pikahuollettu ja läppäri aukaistu. Tämä ihan henkilökohtaisena kuvarastihulluuden kurissapitämiskeinona (joka tepsii sen minkä tepsii).

PPS Pylörishän vei rastin fair and square kuten sanotaan eli kävi rastilla selvästi ja eittämättä ennen minua. Sillä hetkellä kun Pylöris otti kuvan mä luultavasti ajoin vielä Kehä III:n kelviä, katselin läntistä taivasta ja tuumasin että en s-na käänny takaisin, mä haen sen rastin!

PPPS Edellä mainittua asennetta tuki se kokemuspohjainen tieto, että vaikka kääntyisikin saman tien takaisin, saderintama etenisi kuitenkin miestä nopeammin ja kastuminen olisi edessä joka tapauksessa, ennemmin tai myöhemmin, joten kannattaa valita se vaihtoehto joka näyttää komeammalta