Avautumista vaikeast elämästä liikenteessä

[J-PS]

Viisasta tekstiä josta en voi olla eri mieltä. Mutta pitää muistaa tämän ketjun otsikko eli ydin. Tässä ketjussa on nimenomaan tarkoitus avautua eli purkaa turhaumia ja sielullisia vammoja joita on saatu. Kun täällä avautuu, jaksaa taas käyttäytyä liikenteessä. Tai jos leikitään sivistynyttä ja käytetään antiikin Kreikan runousoppeja ihan miten sattuu, avautuminen voi olla ikään kuin katarsis jota seuraa oman ymmärryksen laajeneminen ja liikennekäyttäytymisen muutos.




Ensiksi : ei ehkä kannata aloittaa nimittämällä niitä joiden toivoo osoittavan parempaa pelisilmää liikenteess "kiimapyöräilijöiksi".

Toiseksi: ainakaan minulle ei tuo nimitys hevin aukene eli mitä ominaisuuksia tai piirteitä tahdot sillä ilmaista?

Kolmanneksi: tuommoisessa tilanteessa voisi osoittaa omaa pelisilmäänsä sopivan kohteliaalla äänimerkillä (ja antamalla pyöräilijöille tilaisuuden kaventaa parijonoaan ja/tai näyttää käsimerkillä sopivaa ohitushetkeä) sen sijaan että kiehuu pidätellyssä raivossaan kilometrikaupalla.

Neljänneksi: on aivan totta että joillakin porukkalenkeillä ajetaan tarpeettoman leveässä parijonossa, mutta syynä ei taida olla minkään sortin kiima vaan yksinkertaisesti se että kapeammassa parijonossa ei haluta ajaa koska osa kokee sen ahdistavaksi tai ei ole vielä riittävän kokenut ryhmäajaja; jos olet nähnyt seuralenkkiporukoita, olet varmasti huomannu eron.

Tässä yhteydessä nimitys "kiimapyöräilijä" tarkoittaa juuri noita yhdeksää oman elämänsä sankaria, jotka katsoivat oikeudekseen blokata Kirkkonummen Överbyntien ajamalla kolme peräkkäin ja KOLME RINNAN ja tervehtimällä takaatulevaa motoristia kahdellakin terhakalla keskarilla kun mahdollisimman varovasti tööttäsin siinä takana ja näin ilmineerasin toiveeni pääsä herroista ohi. Sellaisia on kiimapyöräilijät.

-jp-