Lainaus Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen Katso viesti
Minun nykyisen tiedon ja ehkä uskomustenikin mukaan tervellisen ihmisen kehon happamuuus tai hapottomuus on 7,35–7,45 vaihteluvälissä, eli hieman emäksinen. Kehon happamuutta todella lisää vety, ei maitohappo ja vety on sidoksissa laktaattiin, mutta kun se laktaatti muuttuu myös energiaksi nopeasti. Jos keho on noiden vaihteluarvojen ulkopuolella kyse on asidoosista tai tai alkaloosista. Niiden aiheuttaja on munuaisten vajaatoiminta. Oman pähkäilyni mukaan ketoosi, joka syntyy kun hiilareita ei nautita, vie kehon happamuuden puolelle. Eikös se ole mahdollista myös kovan tai pitkän liikunnan jälkeen, että kehon hiilarivarastot ovat loppuneet ja kehoon on tullut ketoaineita ja näin happamuutta. Voisiko toinen juttu olla myös kehon kuivuminen? Vetyionithan poistuvat kehosta virtsan myötä ja kun juo liian vähän treenatessa niin tätä ei tapahdu riittävästi ja keho tai ainakin se nesteet happamoituvat. Mikään ravinto ei ainakaan ravitsemustieteilijöiden ja lääkäteiden mielestä vaikuta kehon happamoitumiseen tai sen ehkäisyyn. Tuon ruokasoodan nauttimisenhan väitetään laskevan kehon happamuutta, mutta suurin osa lukemastani ei tue sitä millään tavoin. Ehkä sitten tiede on värässä ja ne lukuisat artikkelit, joiden mukaan kyseinen aine parantaa jopa syövän ovat oikeassa.
Niin siis maitohappo koostuu laktaatista ja vetyionista ja se hajoaa noiksi kahdeksi tuotteeksi lähes välittömästi. Sen jälkeen nämä kaksi aineenvaihdunnan tuotetta jatkavat omaa elämäänsä. Laktaatin muuttuminen uudelleen energiaksi ei siis suoraan vaikuta kehon happamuuteen, koska tässä vaiheessa laktaatti- ja vetyionit ovat erillään toisistaan ja etenevät omia reittejään. Keho säätelee happamuutta monella tasolla, ei vain munuaisten toiminnalla. Munuaiset vastaavat pidemmän aikavälin säätelystä esimerkiksi kahden eri harjoituskerran välillä.

Akuutisti kropan pH:ta kuitenkin säätelevät erilaiset puskuriaineet, jolloin keho happamoituu huomattavasti lievemmin kuin ilman näitä puskuriaineita, veressä bikarbonaatti on yksi näistä puskuriaineista, jolloin akuutisti veren bikarbonaattipitoisuutta nostamalla kasvaa myös sen puskurointi. Bikarbonaatti sitoo itseensä vapaan vetyionin, jolloin muodostuu hiilihappoa, joka lopulta hengitetään ulos hiilidioksidina. Tähän perustuu myös se, että kovassa kuormituksessa hengityksen hiilidioksidipitoisuus kasvaa, jolloin tämän avulla voidaan esim. hengityskaasuja mittaavassa kynnystestissä määrittää anaerobinen kynnys hapenkulutuksen ja hiilidioksidintuoton avulla.

Ketoosi tosiaan on oma aineenvaihdunnallinen prosessinsa, joka myös aiheuttaa kehon happamoitumista. Ruokasoodan vaikutuksesta veren happamuuteen ja bikarbonaattimäärään on kyllä ihan vakuuttava tieteellinen näyttö, esim. tältä sivulta (https://examine.com/supplements/sodium-bicarbonate/) löydät linkkejä kirjallisuuteen. Ruokasoodan muihin vaikutuksiin en ota kantaa ja varmasti siitä liikkuukin paljon huuhaa-väitteitä, mutta tuo akuutti vaikutus happamuuteen on kyllä ihan luotettavissa tutkimuksissa todennettu. Pitkällä aikavälillä vaikutus todennäköisesti jää pieneksi johtuen siitä, että munuaiset jo muuten säätelevät kehon happamuutta mm. sen bikarbonaattipitoisuutta säätelemällä ja ylimääräinen bikarbonaatti eritetään pois. Tuohon kuivumiseen ja happamoitumiseen en nyt ota kantaa, mutta kuormituksessa siis happamuutta poistetaan myös hengittämällä.