Ja on täydellinen ero siinä, pidättäytyykö hankinnoista syystä tai toisesta ja haluta siitä huolimatta jatkuvasti, vai olla vailla halua.
Printable View
Ja on täydellinen ero siinä, pidättäytyykö hankinnoista syystä tai toisesta ja haluta siitä huolimatta jatkuvasti, vai olla vailla halua.
Olet väärässä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Onnellisuus on tunnetila, johon liittyy tyytyväisyys omaan elämään, koettu hyvinvointi, positiiviset tuntemukset (ilo, mielihyvä) ja negatiivisten tuntemusten poissaolo, kuten masennus ja stressi. Materian määrä ei ole sidoksissa onnellisuuteen. Yksinkertaistaen, onnellinen on sellainen joka on tyytyväinen siihen mitä hänellä on, eikä sure sitä mitä häneltä puuttuu. Hankitun esineen mukanaan tuoma mielihyvä on katoavaista ja hetkellistä.
Olet väärässä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti YocceT
Hankittu esine saattaa tuottaa omistajalleen jatkuvasti onnellisuuden tunnetta. Esimerkkinä vaikkapa nyt sitten polkupyörä, jolla ajaessaan ihminen voi kokea aitoa onnentunnetta. Tai vaikka taide-esine, jota katsoessaan voi kokea sisäisen rauhan ja onnen. Kääntäen voidaan sanoa, että perustarpeiden ulkopuolella hankinta, mikä ei tuota onnentunnetta, on turha.
Masennus ja ahdistus ovat mielen sairauksia, enkä nyt oikeastaan kaipaa niiden hoitoon tai diagnosointiin ensimmäistäkään nettiohjetta. Jokainen, joka on ollut aidosti masentunut ja/tai ahdistunut (saman kolikon kaksi puolta) tietää, että siinä mennään niin syviin vesiin, että siinä lähinnä taistellaan olemassaolosta, ei uusista lenkkareista. Nykyään on vain kovin muodikasta sanoa olevansa masentunut, kun vähän vituttaa se, ettei saanut lippuja Ozzyn jäähyväiskeikalle.
Aamen. Tämä kirjoitus raameihin ja kodin seinälle. Noita samoja piirteitä löytyy pitkäikäisiltä ihmisiltä, joten geeneillä lienee merkitystä onnellisuuden kokemiseen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti YocceT
Mä en ehkä tule onnelliseksi siitä että saan mitä haluan, vaan että haluan sitä mitä mulla on.
Onnellisuus on muutakin kuin tunnetila. Onnellisuus on myös tiedollista. Sitä, että tietää ja kokee elävänsä hyvää elämää. Mitä useammalta kantilta hyvän elämän määritelmää tarkastelee, sitä kokonaisvaltaisempaa tällainen tyytyväinen onnellisuus on. Hienolla pyörällä ajaminen saattaa aiheuttaa hetken huumaa ainakin jonkin aikaa. Saattaa siihen toki liittyä moniakin hyveitä, mutta ei välttämättä. Tunnistatteko itse mitä arvojanne ja hyveiden tavoittelua hienon pyörän ajaminen toteuttaa? Omalta osaltani sanoisin harrastepyöräilyn olevan itsessään aika egoistista ja ahneudesta kumpuavaa. Mutta se on toisaalta suhteellisen harmitonta ja tuottaa hetkellistäkin mielihyvää terveellisemmin kuin vaikkapa päihteet. Tämä toimii tasapainottavana elementtinä elämässä, jossa muuten teen paljon asioita toisten eteen.
Voihan se olla noinkin. Itse en ole koskaan ajatellut että pyöräilyharrastukseni olisi "aika egoistista ja ahneudesta kumpuavaa", tosin ihminen on pääasiassa sokea omille virheilleen. Kaiken lisäksi pyörän speksailu, kasaaminen, huoltaminen ja kaikki muu säätäminen on aina ollut osa harrastmistani eli kaipa se jotain itsekästä päämäärääni palvelee.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Penator
Mikä on se harrastus, joka ei (vähintään jonkun muun mielestä) olisi egoistista ja ahneudesta kumpuavaa?
Jotenkin mulla on ollut se luulo, että onnellisuuden ja tavat sen saavuttamiseksi määrittää jokainen itse. Ja niin kauan kun ei rikota olemassa olevia lakeja, eikä mielellään ns. hyvän käytöksen rajoja, niin miksi muilla edes on tarvetta sitä määritellä?
Mun täytyy sanoa, että pyörällä ajaminen tekee minut lähes poikkeuksetta onnelliseksi. Silloin kun elin mustinta aikaa, pyöräily oli ainoa mitä pystyin tekemään. Mitä kovemmilla kierroksilla kävin, sitä suurempi oli se helpotuksen tunne, kun pääsin pyörän selkään ja liikkeelle. Lisäksi pyörien kasaaminen on rentouttavaa touhua ja itse kasatulla pyörällä ajaminen tuottaa mielihyvää.
^Kyllä pyöräily ja muu liikunta ainakin mulla lisää onnellisuutta, kuten lisää pyörien tekniikan kanssa touhuaminen -enhän minä sitä muuten tekisi.
Mutta:
-onnelisuusruiskeen vaikutus on ohimenevä ja lääkettä on nautittava lisää. Mulla on nyt pyöriä neljä.
^juu, no mulla on kahdeksan, kohta yhdeksän. Mutta ei se auta metamfetamiini eikä lsd:kään kovin pitkään. Tosin halvemmaksi se tulisi.
Asui takavuosina maalla nuuka isäntä. Oli aina iloinen ja tyytyväinen elämäänsä. Pidetty kylänmies.
Ei ollut pihassa uutta traktoria tai autoa, molemmat ikäloppuja mutta toimivia kapistuksia.
Ei ollut kallista polkupyörää telineessä vaan 2 ikäloppua mummopyörää.
Sisätiloissa vaatimattoman näköistä, matot kuluneet, kahvikupit risaisia, kattilat kolhuilla.
Emäntä keitteli kahveet ja jutustelimme niitä näitä nisuleetaa purressamme.
Isäntä pyyti käymään kellarissa näyttäen kahta suurta maitotonkkaa ja sanoi katsoppa mitä ne on täynnä.
Minä avaan tonkat ja hui; molemmat oli täynnä isojakin seteleitä.
Kysyin että miten sinulla on noin paljon rahaa?
Isäntä velmun näköisenä kertoili: "Oon oppinu leikkaamaan tarpeilta siivet"
^noita on Suomen maaseutu täynnä. Ja varmaan osittain kaupungeissakin. Mutta mitä sitten? Mitä ne rahaa täynnä tonkat sitten sille isännälle merkitsivät? Mihin sitä rahaa kerättiin? Kun aika jättää, niin jälkeläiset ensin tappelee niistä verissä päin ja pilaavat keskinäiset välinsä. Sen jälkeen miniä tuhlaa loput pennit pradan laukkuihin. Ja jos ei ole jälkeläisiä, niin kunta ottaa varat pohjattomaan kaivoonsa.
Mä en ole koskaan ymmärtänyt tuota rahan keräämistä ja hilloa ista. Raha on vaihdon väline. Ei sillä ole itseisarvoa.
Monessa harrastuksessa on mukana yhteisöllinen aspekti. Tälläkin foorumilla varmasti moni on mukana jonkinlaisessa seuratoiminnassa, jossa seuran olemassaolo mahdollistaa hyvää myös muille.
En missään nimessä väitä, etteikö pyöräily itsessään tee sinua onnelliseksi, sillä vain sinä voit sen tietää, mutta monesti ihmisillä menee sekaisin ilo tai sellainen "hyvä fiilis" ja onnellisuus. Mutta kyllä pyöräilyn tuottama hyvä fiilis on itsellenikin tärkeimpiä ruumiin ja hengen terveyttä ylläpitäviä asioita ja edellytyksenä sille, että jaksan joskus keskittyä myös muihin kuin itseeni, joka taas kokemukseni perusteellaö edistää onnellista elämää.
Hyvä ja mieleinen kalusto tuottaa mielihyvää ja oikeastaan se mitä muuta sanoo tai tai heidän mielipiteet ovat jonninjoutavia.
Kyllä. Äärimmäisen itsekeskeisestä näkökulmasta asia on noin. Se on toki aika katseinen tapa kokea maailmaa, eikä ole ajan saatossa osoittautunut kovinkaan kestäväksi tavaksi suhtautua elämään. Mutta en sano tätä arvottaen, vaan todeten, sillä olenhan nihilisti. Mutta haluanko kuolinvuoteellani muistella elämääni sellaisena, jossa tavoittelin onnea havittelemalla toinen toistaan hienompia polkupyöriä? En. Mutta kukin tyylillään. Enkä kohdista näitä ajatuksiani kehenkään henkilöön, joten toivottavasti kukaan ei samaistu henkilökohtaisiin ilon lähteisiinsä siten, että loukkaantuisi tai ärsyyntyisi kommenteistani.
Nyt on hyvä myös muistaa, että jokainen täällä esittää omia mielipiteitään ja tuntemuksiaan. Jos joku ei saa hienosta pyörästä/kellosta/kamerasta/kalukukkarosta mielihyvää tai edes jonkinlaista onnellisuudentunnetta, niin sitten sellaisia ei kannata hankkia. Toisaalta jos joku saa - tai kokee saavansa - niin mun on vaikea uskoa, että joku toinen jossain netin takaa voi analysoida tämän olevan väärässä.
Esimerkki yksi: mä olen ollut tosi kireä ja ahdistunut taas pari-kolme päivää. Aamulla läksin parin tunnin pk-lenkille ja tunnin päästä metsässä mieleen laskeutui rauhallisuus. Ei tuntunut enää, että taivas putoaa päähän.
Esimerkki kaksi: kellot. Mä en ymmärrä kalliita kelloja enkä näe niissä yhtään mitään. Saman ajan ja tarkemmin näkee kympin casiosta. Mutta ymmärrän silti niitä, jotka kelloja harrastavat.
Ja kolme: kukaan ei tiedä mitä siellä kuolinvuoteella sitten ajattelee, jos ajattelee mitään. Mieluummin kuolen kymmenen pyörää varastossa ja niillä ajetut kilometrit mielessä, kuin ne kaksi maitopääläriä täynnä rahaa kellarissa.
Tätä aihetta on tutkittu. On kyselty ihmisiltä, mitä he ovat pitäneet elämästään elämästä. Ihmiset saattavat katua joitain tekoja tai tekemättä jättämisiä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Eli siis tiedät jo nyt mitä ajattelet kuolinvuoteellasi?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nikolas Ojala
Kyllä mä kadun joitain tekemiäni asioita. Tai tekemättä jätettyjä. Mutta vielä ne ei ole liittyneet siihen, että olisin polttanut rahaa turhuuteen. Mihin sitä rahaa oikein kerätään? Miksi ylipäätään käydään töissä?
Aikoinaan 90-luvulla nuorena 24-vuotiaana olin juuri palannut vuoden ulkomaan komennukselta ja aloitin uudessa duunissa ja elämä oli siihen aikaan aika vauhdikasta, niin uusi pomoni antoi minulle mainion elämänohjeen: Parempi katua tehtyä kun tekemätöntä.
Tuliko se rauha ja hiljaisuus siitä fillarista vai siitä lenkistä? Nähdäkseni kaksi eri asiaa. Jos pelkkä talismani riittäisi mainittuun lopputulemaan, niin sinne metsään ei olisi tarvinnut lähteä ollenkaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Mitä $?¥#%:n väliä sillä on?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti YocceT
Mä en sun talismaneista tiedä ja voit ne tunkea /c:seen. Jos nyt asia edelleen kiinnostaa, niin se rauha tulee pyörällä ajamisesta. Maantiellä, rannalla, metsässä, keskellä kaupunkia. Capisci? Ja ei, kävely ei sitä rauhaa mulle tuo.Lainaus:
Nähdäkseni kaksi eri asiaa. Jos pelkkä talismani riittäisi mainittuun lopputulemaan, niin sinne metsään ei olisi tarvinnut lähteä ollenkaan.
Kuten olen tässä jo pari kertaa vihjannut, niin olen sairastanut (sairastunut, ei siitä koskaan kokonaan toivu) masennuksen ja mulla siihen, sekä ahdistukseen auttaa reipasvauhtinen pyöräily. Ja näköjään pk-lenkkikin toimi. Mulle on ihan yks v:un hailee, tuleeko loppupeleissä se rauha pyörästä, bibsien kosketuksesta jalkoväliin vai kypärän puristuksesta. Jos on joskus käynyt ns. syvissä vesissä, niin ottaa avun sieltä mistä saa.
Miten joku oikein jaksaa…?
^Mikä tahansa on hyvästä jos auttaa hiemankin eikä tuollaiset toopet ole mitään arvostelemaan missä, millä ja miten se tapahtuu.
Luin hieman ketjun alkupuolta. Minun tutkani mukaan vaikuttaa siltä, että sen lisäksi, että suomalaiset ovat stereotyyppisesti kateellista kansaa, niin tämän vastinparina on taipumus nähdä toiset kateellisina ja pelätä toisten kateellisina arvostelevan itseä. Sellainen pelko saattaisi vihjata siitä, ettei hieno pyörä tuonutkaan kovin kestävää onnea. Sillä tavoin jakaa turhaan ihmisiä meihin ja muihin. Siihen ei minun mielestäni ole mitään tarvetta ja uskoisin monien muidenkin lähellä onnellisuutta elävien ajattelevan samoin. En lukenut koko keskustelua, mutta mahtoiko kukaan sanoa, ettei hienoja pyöriä saisi tai pitäisi ostaa? Kuten joku totesikin, jos pelimerkkejö on kalliiseen fillariin ja sellaisen ostaminen tuntuu luontevalta ja ristiriidattomalta omien arvojen ja tavoitteiden kanssa, niin siitä vain. Saattaahan se kalliimpi fillari johtaa johonkin sellaiseen pitkäkestoiseenkin hyvään, jota ei jollain halvemma fillarilla olisi saavuttanut.
Kyllä minäkin suosittelen hankkimaan sellaisen fillarin, joka tuntuu kivalta. Painotan kyllä, että halvallakin voi saada hyvän - riippuen tavoitteista. Silloin on parempi mahdollisuus luoda pyörän kautta yhteys itseen, muihin ja luontoon. Sellaisten yhteyksien löytäminen herkistää niiden löytämiselle jatkossakin. Itselleni estetiikka on arvokasta, joten siksi suosin onasta mielestäni omasta mielestäni jollain tavalla hienoja pyöriä. Pyörällä on tällöin esineenäkin arvoa muutenkin kuin materialistisessa mielessä. Kisakireän pyörän estetiikka esimerkiksi tuo mieleeni tavoitteellisuuden, sinnikkyyden ja omistautumisen. Onnellisuutta tukevia piirteitä. Vanhan maasturin estetiikka tuo mieleeni nuoruuteni, jolloin sellaisen selässä innostuin pyöräilystö ja kaikesta siitä kauniista mitä se mahdollistaa. Ei sen kummempaa.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Mitä jos menisitte vaikka hiekkalaatikolle keskustelemaan ikäistenne kanssa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nure
Hämmästyttävää nimittelyä kun harrastus kuitenkin yhteinen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nure
Ai kun on taas kivaa moraalisäteilyä. Aina se joku löytyy jonka mielestä on väärin panostaa tykkäämäänsä asiaan x.
En sanonut mitään sellaista. Sanoin että aihetta on tutkittu. Empiiristä tutkimustietoa on.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MRe
Luin lisää vanhoja viestejä, enkä edelleenkään löytänyt sellaisia, joissa olisi sanottu olevan "väärin panostaa tykkäämäänsä asiaan". Ei mitään sinne päinkään. Vai olisiko heittää esimerkkiä ja pientä tekstianalyysiä sellaisesta. Ei kai tässä freudilaisesti lipsahtanut jokin piilevä epävarmuus? Jostain ketjun viesteistä välittyy kyllä sellainen sävy, että hienoa hienomman pyörän tuottamasta onnellisuudesta huolimatta ollaan hieman nyreissään siitä, että joku kysyy ääneen ovatko kaikki kulutusvalinnat ainap kovin harkittuja.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Copilot
Ettei menisi liikaa metan ja offtopicin puolelle, niin vielä yksi kysymys kaikille heille, ketkä kokevat samaistuvansa hienoa hienompien pyörien tavoitteluun: osaatteko sanoa mistä nämä polkupyöriin kohdistuvat halunne ovat peräisin?
Voisi olla mielenkiintoista keskustella siitä, merkitseekö pyöräily harrastuksena kuitenkin samoja asioita nuukapyöräilijälle ja hifipolkijalle. Pyöräilyn dikotomia on kiinnostava, koska toisaalla se näyttäytyy äärimmäisen kustannustehokkaana utilitarismina ja toisaalla turhamaiseltakin vaikuttavalta hupina. Oikeasti näiden välillä on toki jatkumo ja ulottuvuuksiakin lienee useampi.
Tämä joltain osin sopii meikeläiseen. Vaikka monta pyörää olen omistanut ja tälläkin hetkellä omistan kolme pyörää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Sivustakatsoja
Mutta en tunnista itsessäni tarvetta tai halua pyrkiä kokoajan parempaan tai kevyempään. Maastopyöräänkin piti runko uusia kun 7 vuotta vanha runko murtui. Ja nyt oikeasti "Halusin" teräsrungon ja sellaisen ostin. Ja näillä pyörillä on tarkoitus ajaa niin pitkään kun ne luotettavasti toimii ja niihin löytää osia. (11 vaihteinen XT)
Tämän olisi voinut laittaa Pyöräilyn uutisointi mediassa -ketjuunkin, mutta juttu herättikin ajatuksia, jotka sopivat tänne.
https://www.hs.fi/alueet/art-2000011385079.html
Pyöräilyaiheisen jutun Hesarissa nähdessäni mietin aina millaisia kyynisiä kommentteja sillä kertaa jutun perään lukijat (etenkin autoilijoiksi identifioitivat) ovat kirjoittaneet. Mutta yllättäen tällä kertaa löysinkin kanssapyöräilijöiden kommentteja, joiden kirjoittaja vaikutti kritisoivan sitä, että matkaan on lähdetty liian huonolla pyörällä ja kehuskeltiin paremmalla pyörällä! Jopas jotain, kun artikkelissa pyörämatkaaja vielä oikein kertoi, kuinka ei vaihtaisi pyöräänsä mistään hinnasta pois. Ja hieno pyörähän tuollainen vuosikymmeniä vanha neuvostoliittolainen Sputnik on ja selvästi kestävä ja hyvin tarkoitukseen sopiva peli.
^Juttu on luettavissa vain tilaajille.
Niinpä olikin. Mutta lyhyt juttu, jonka pääkohdat (6000 km 42 päivässä, 14 maata, vanha retkipyörä alla ja pieni matkabudjetti) tuleekin esiin otsikossa, ingressissä ja ed. kommentissani. Otsikko ehkä vähän click bait, eikä matkalla sen kummempaa ongelmaa ollut kuin lämpöhalvaus ja hajonnut tarakka, jonka korjaamisessa satunnainen fransmanni auttoi kaljaa tarjoten. Ja joku ohikulkija tarjosi ilmaisen pitsan, kun polkija näytti niin laiheliinilta. Kivan kuuloisia kohtaamisia siis ollut matkalla. Voihan jopa olla, että sympatiapisteitä on ventovierailta tullut vaatimattoman näköisen kaluston myötä ja siten kynnys juttusille tuloon madaltunut. Tosin kokemukseni mukaan pyöräretkeiljät yleensäkin kyllä ajavat melko vaatimattomilla kulkupeleillä - jos ei siis puhuta trendikkäästä bike backingista. Siinä puuhassahan näkee käytettävän hienoakin hienompia polkupyöriä.
Itse olen pyöretkiä ajanut keskihienolla pyörällä, mutta täytyy myöntää, etten ole tullut ajatelleeksi sitä, että ihan yhtä tyytyväiseltä matkakaveri on reissuilla vaikuttanut, vaikka pyörän hankintahinta olisikin ollut alle 1/10 omani hinnasta. Sattumoisin katsoin hiljattain bike-check videon yhden maailmanmatkaajan kahdeksan tonnin Koga:sta ja pohdin, että aika erilaisilla pyörillä tuollaista elämäntapapyörämatkailuakin harrastetaan.
Linkki videoon: https://www.youtube.com/watch?v=6RMuqnl5T6Q
Jopas on lähtenyt ketju, vai mikä säie tämä onkaan, laukalle.
Nuukapyoräilykin on yksi fillarisnobismin esiintymismuoto ja ainakin minulle se on ihan OK että jotkut harrastavat tällä tavalla. Ei tässä kai mitään nollasummapeliä pelata, eli yhden nuukapyoräily ei ole pois toisen hifipyoräilystä? On kai puheena vapaaehtoinen harrastustoiminta, niin jokainen saa harrastaa itselleen mieleisellä tavalla?
Missä menee nuukapyöräilyn ja hifistelypyöräilyn rajat euroissa ? Tietäis vähän että mihin kastiin kuuluu.
Niin se olisi mielenkiintoista tietää missä menee se nuukailun, normaalin ja hifistelyn raja ja mikä on keskihienoa ja mikä hienoa. Toinen asia on sitten, että onko jotkut asiat joillekin pelkästään sitä hifistelyä. Esim. omissa täpäreissä on alla hiilikuituvanteet. Joillekin ne on hifistelyä, mutta minulle ne on ihan funktionaalinen juttu, koska tiedän, että ne pysyy suorina mun ajolla. Aluvanteita sai säännöllisesti olla rihtaamassa. Jonkun pienempi kokoisen kuskin tai rauhallisemmin ajavan alla ne aluvanteet varmaan toimiikin. Onko se sitten hifistelyä, että ei jaksa olla jatkuvasti huoltamassa?
Laita raja mihin tykkäät. Tai ehkä se ei ole mikään rajakysymys, vaan jos tykkää keulia vanhalla/halvalla/vajaatoimisella/tms. niin se voi olla havaittava oire nuukapyoräilystä. Tohon spektriin saattaa mahtua myos sosiaalisissa medioissa suosiota keräävä levyjarru/sähkovaihde/leveä rengas/yms. vastaisuus. Mutta edelleen jokainen saa harrastaa haluamallaan tavalla, se näissä harrastuksissa on aika mukavaa. Saa vaikka nuukailla arkipäivinä ja histellä viikonloppuisin (ja arkipyhinä), tai jotenkin eri tavalla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tinke77
Se on kans aika iso ero, että mitä fillarointi harrastaa. Maastossa jousituksesta tulee ihan oikeasti havaittava ero. Maantiellä ja gravelissa halvemman ja/tai vanhemman kaluston kanssa ero on varmasti pienempi.
Taisin mainita tosta aiemmin tässä ketjussa. Tosin, jotkut harrastivat ainakin joitain vuosia sitten maastopyoräilyä täysjäykillä fikseillä, noin yksi esimerkki mainitakseni. Jos hakee fiksimaastoilun haastetta harrastuksestaan, niin ei sitä välttämättä onnistu loytämään hiilaritäpärillä ajamalla. Fiksimaasturi ei myoskään ole ehkä ihan paras väline jos haluaa ajaa mahdollisimman korkeasta sijoituksesta XCO kisassa.
Hah…tämän keskustelun kun aloittaa, niin todennäköisesti avaa Pandoran lippaan, mutta silläkin uhalla :)
Jos ja kun joku (esim. minä) ajelee jonkuntyyppisiä ajoja mieluummin vanne- kuin levyjarrullisella fillarilla tai mekaanisilla vaihteilla tai vaikka ilman vaihteita niin se ei suinkaan välttämättä tarkoita vannejarru- tms. vastaisuutta vaan yksinkertaisesti sitä, että kyseinen henkilö kokee vannejarrullisen tms. pyörän miellyttävämpänä, tarkoituksenmukaisempana, hauskempana, tyylikkäämpänä tai jotain muuta vastaavaa kyseisenlaiseen käyttöön.
Se on kyllä mielenkiintoinen ilmiö sinällään, että melko tyypillisesti sen tyyppinen priorisointi koetaan muiden silmissä nimenomaan ”vastaisuudeksi”. Jonkinmoinen vannejarrusnobbailu pätee kyllä lähes varmasti muhun. Jos on halukas maksamaan custom-rungosta sen, mitä siitä joutuu maksamaan, jotta nimenomaan saa vannejarrullisen pyörän, niin se voidaan (ehkä?) katsoa snobbailuksi.
Nuukapyöräilysnobbailu sen sijaan ei mulla ihan aukea. Meinaatko, että on pyöräilijöitä, jotka tietoisesti ajavat halvoilla tai vanhoilla pyörillä sen vuoksi, että he hakevat statusta teeskentelemällä edustavansa alempaa sosioekonomista ryhmää kuin mihin todellisuudessa kuuluvat?
Joillekin itsensä voittaminen on suurempi motivaattori kuin toisten voittaminen ja sellaiseen fiksimaasturilla kisaaminen toimii oikein hyvin. Mäkin koin silloin, kun vielä maastomaroja kiersin, että on paljon coolimpaa olla täysjäykällä ssmtb:llä sijalla kuuskytjotain kuin vimpan päälle täpärillä neljäskymmenes. Jonkinmoista snobbailua ehkä sekin :)
Mä uskon, että nuukapyöräilijöitä on, mutta ei teeskennelläkseen sosioekonomista asemaansa vaan hakevat statusta ympäristötietoisena kuluttajana, parempana kuin muut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti stenu
Luulen, ettei Elokapinat tai Greta Thurnberg ajele hiilikuituhimmeleillä vaan kierrätyskeskuksen tai Fidan tarjonnasta valituillla.