Tänään opettelin vähäeleisen puolentoista sormen noston kahvalta. Toimi hyvin ja vastamoikkailut tuli kaikilta. Annoin ehkä maantiepyöräilijävaikutelman vaikka olinkin graindaamassa!
Printable View
Tänään opettelin vähäeleisen puolentoista sormen noston kahvalta. Toimi hyvin ja vastamoikkailut tuli kaikilta. Annoin ehkä maantiepyöräilijävaikutelman vaikka olinkin graindaamassa!
Ai noinko se tehdään? ;) Vasemmalla kädelläkö? Entä jos on cc:lla, kannattaako edes yrittää :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Vasurilla joo. Ennen tein neljän sormen moikkailut, mutta tänään tosiaan harjoittelin minimointia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hphuhtin
Mikäs se cc on? Oliko se sellainen työmatkakulkine, lokarillinen ja tarakallinen muunnos cx-pyörästä? Sellaisella voi joutua turistikategoriaan.
Niin maastossahan moikkailut yleensä sanallisesti.
CX kai olisi pitänyt kirjoittaa. Ei ole lokareita, mutta 35mm nappularenkaat kippurasarvisessa [emoji4] Kuskilla valitettavasti yleensä työmatkareppu tosiaan selässä.
Saariston rengastiellä lenkkeillessä tervehdin pyöräilijöitä - osa vasta, osa ei.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pedalatleten
PS Lautoilta liikkeelle lähdettäessä kannattaisi pyöräilijöiden päästää ne autot takaa ensin menemään, vaikka ensimmäisenä olisikin sattunut lauttaan ajamaan.
Hawajilla (Mauilla) tää pyöräilijöiden ja lenkkeilijöiden tervehtiminen oli ihan normihommaa- ite vaan juoksentelin tienvarsia ja maantiefillariporukalta lähes poikkeuksetta käsi heilahti vastaantullessa johon oli sitten kohteliaana miehenä pakko vastata- sinänsä hämmentävä kokemus.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pedalatleten
Mulla on ihan sama taktiikka! Eilen joku iloinen herrasmies oikein ääneen tervehti vastaan tullessaan ja hämmennyin siitä niin paljon että en oo ihan varma kuuliko se mun moita ollenkaan :D Yleensä mun moikkauksiin jostain syystä ei nimittäin vastata ollenkaan, en sit tiiä onko Jyväskylän pyöräilijät jotenki harvinaisen tylyjä ihmisiä muutenkin vai mikä täällä ihmisiä vaivaa... Mut minä sitkeesti moikkaan silti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ipa
Oma kokemukseni taas on, että suht aktiivisesti porukka täälläkin tervehtii. Tosin välillä ollaan niin hienostuneen pienieleisiä, että tervehdyksen tunnistaminen vaatii harjaantunutta silmää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Smy
Itse olen vienyt tekniikkaani ihan päinvastaiseen suuntaan. Nykyisin nostan lapaa niin että varmasti huomataan ja yhä useammin myös morotan kovaäänisesti. Lisäksi moikkailen sujuvasti yli genrerajojen. Joskus jopa autoilijoita.
Minä olen juuri se, josta isät tyttäriään varoittavat. Se, jonka takia karskeimmatkin silosääri-uroot heräävät öisin hikisenä omaan huutoonsa.
Moikkaaja.
AAAARRRRGGGHHHH!!!!!! Meinaatko vielä moikkaajien klupia perustaa? Sehän olis aika hurja jos lähtis leviämään?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti OneTen
Moikkaan harrastajan näköisille ihmisille ja joskus saatan yrittää jututtaakin :)
Mummopyörällä en moikkaa kellekään kun en ole harrastamassa :rolleyes:
Poluilla tulee tervehdittyä ihan verbaalisesti. Aina ei tule mitään takaisin. Pari kertaa koittanut kanssapyöräilijää ihan jututtaakin ja silti jääty vaan tuijottamaan monttu auki. Lienee tyypillistä käytöstä täällä.
Tää keskustelu on niin klassikko minulle jo moottoripyöräfoorumeilta. Kuka morjestaa kenelle, missä tilanteessa ja miten. Kuka pahoittaa mielensä mistäkin. Olen vuosia sitten jo lopettanut aiheesta stressaamisen. Joskus moikkaan, joskus taas (huonona päivänä) en. Moikkaan kun siltä tuntuu - yleensä aika eleettömästi kuten monet vastaavatkin sormilla tangosta. Silloin kun vastaan tulee "harrastajan näköinen". En menetä mielenrauhaani siitä, että joku ei vastaa.
Ainakin täällä tämä saattaa vaikuttaa tuijottavansa monttu auki, mutta se johtuu kovasta hengästymisestä. Yritän tervehtiä, mutten aina pysty. Käden nostan, jos se maaston huomioiden on mahdollista.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti elasto
Tyylirikko, kun olen moikkaillut oikealla kädellä ja neljällä sormella. Vasurin eleet tosiaan näkyisi vastaantulijoille paremmin. Toivottavasti vastaantulleiden moikkailijoiden lenkki ei tuosta ole mennyt pilalle. Pahoittelut niille, jotka ovat mielensä pahoittaneet. Tarkoitus oli hyvä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Varsinais-Suomen avarakatseiset ja sosiaaliset maantiepyöräilijät ovat pääosin kelpuuttaneet minut moikkailtavien joukkoon. Tai ehkä ajolasit hämää, kun lokarit, tarakka ja 40 mm renkaat gg:ssä paljastuu vasta kohdalla. Päätös moikkaamisesta on jo aiemmin tehty ja sormet ojossa ei enää tilanteessa voi perääntyä.Lainaus:
Mikäs se cc on? Oliko se sellainen työmatkakulkine, lokarillinen ja tarakallinen muunnos cx-pyörästä? Sellaisella voi joutua turistikategoriaan.
Klassikko alkaa olemaan täälläkin: jo vuodesta 2005 ja vajaan 2500 viestin verran on asiasta pahoitettu mieltä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Se on kaiketi idea oikeanpuoleisen liikenteen maissa? En tosin ole moikkailun asiantuntija.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Mohkku
Sama juttu täällä. Tosin minulla ei ole lokareita mutta vaatteetkin toisinaan lepattaa.Lainaus:
-... avarakatseiset ja sosiaaliset maantiepyöräilijät ovat pääosin kelpuuttaneet minut moikkailtavien joukkoon.
Onko topicin jokainen viesti mielensä pahoittamista?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti YocceT
Koitin tänään tervehtiä sormennostolla jokaista Länsiväylän vartta tullutta kippurasarvista. 0/5 tunnisti tervehdyksen tai hyväksyi cyclocrossin tervehdittäväksi ;) Kyllä minä nyt niin mieleni pahoitin [emoji23]
Maantiekonkelia en oo koskaan ajanu ja tuskin tulen ajamaankaan. Maasturilla ajellessa ihan vaan nyökkäys on riittävä. Riittää kun lippa käy muutaman sentin alempana.
Mikä on säällinen tervehdyväli, jos kohdataan usein saman lenkin aikana. Pitääkö tervehtiä kerta toisensa jälkeen jos ohitetaan tai kohdataan. Tervehtivätkö ratapyöräilijät toisiaan, joka kerta kun ohittelevat toisiaan harjoituksissa?
Mistä se vastaantulija tietää että tiedät kohdanneesi hänet jo aiemminkin saman lenkin aikana? Eikö olisi yksinkertaisinta vain jatkaa tervehtimistä samaan malliin kuin yleensäkin? '
Muuten: mitää tervehtimiseen liittyvää ei "pidä"; joko teet tai et teet, sehän on täysin oma asiasi.
Mutta onhan mahdollista että haluat osoittaa että tunnistat hänet nimenomaan sinä pyöräilijänä jonka jo kohtasit aiemmin samalla lenkillä. Silloin voit toki ottaa naamallesi iloisen yllättyneen ilmeen tai säestää tervehdystä ystävällisellä kommentilla. Tai olla tervehtimättä tai vaikka kääntyä heti seuraavassa mahdollisessa risteyksessä sellaiseen suuntaan ettette ainakaan kolmatta kertaa kohtaa.
Aloittelin maantiepyöräilyn n 20 vuoden jälkeen uudestaan. Hommasin cännärin 12 105 disc version ja painelin baanalle (n 15 kg tukevampana kuin silloin ennen eli MAMIL) ja yllätyin kulttuurin muutoksesta. Täällä länsi-Uudellamaalla ainakaan juuri kukaan vastaantulevista pyöräilijöistä ei tervehdi. Toista se oli silloin ennen. Vai voiko se johtua sittenkin siitä, että mun maantiekypärän lippa aiheuttaa kognitiivisen ristiriidan ja estää tervehtimisen?
Jos länsi-tampereella päin tulee vastaan musta Bianchi ja kuski nyökkää päällään tai sanoo päivää niin se on meikäläinen. Pyrin jotain tekeen jokaisen vastaantulijan kohdalla, ellen si oo niin puuskutusvaiheessa ettei pysty.
Tamperelaiset saavat anteeksi tervehtimättömyytensä ainoastaan Eräjärven mäessä, kuten muutkin pyöräilijät. Siinä on mäki, jossa on vaikea tervehtiä muuten, kuin hieman nyökäten.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti SomeFinnishGuy
En tervehdi, koska en näe ikinä ketään, tiedä sit missä muut ajelee :D
Harva naisihminen tervehtii. Pariskuntiaki ku tulee vastaan niin se on mies joka moikkaa.
Tai sit mulla on vaan liian halpa fillari
:D joo siinä tarvii keskittyä meni sitten ylös- tai alaspäin. Ekan kerran kun oltiin porukkalenkillä siellä niin varoittelivat että kohta tulee hieman isompi mäki..mä aattelin että mikähän se semmoinen on. Hymy hyytyi kyllä kun näin sen mäen. Alaspäin lasketeltiin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Laroute
Autolla pitää ykkösellä tulla ylöspäin.
Merkillistä, kuinka vaikeaa on riikinruotsalaisella maantiepyöräilijällä vastata moikkaukseeni 2 viikon pyöräilylomalla, yhä jatkuvalla, lähellä Norjan rajaa. Suomen puolella moikataan useammin, ei siis mikään Finnish Nightmare.
Muutoin minut ohittava auto käyttää täällä oikeastaan aina vilkkua, kun taas Suomessa se on aika harvinaista. Myönnän, en itsekään käytä vilkkua, jos autolla ohitan pyöräilijän.
Viime viikolla tienposkessa ollut ruotsalainen senioriryhmä huomattuaan minut asemoituivat ja alkoivat tehdä käsillään aaltoliikettä minulle heja-huudoin! Tätä ei tapahdu suomenkielisessä Suomessa.
Botniapyöräilyssä paikallinen ruotsinkielinen väestö on tsemppaamassa ja seuraamassa polkijoita, oli siellä joku paikallinen rumpalisti tuonut kannunsa Kyröjoen varteen viihdyttämään pyöräilijöitä tänä vuonna.
Olen tässä vimmatusti harrastanut etusormen nostoa jarrulta tervehdyksen merkiksi Länsiväylän varrella ajellessa, ja eilen taisi ekan kerran vilahtaa sormi takaisin! Tai sitten se oli aurinko joka heijastui jarrukahvasta ;)
Nyppäsin mokoman kypärälipan kokonaan pois ja johan alkoi muut pyöräilijät moikkailemaan. Ei se näköjään paljosta kiinni ole 😊