+1Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tempokisu
Printable View
+1Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tempokisu
Itse löysin PK-alueen vasta joitakin vuosia sitten. :p Sitten tykästyin siihen ehkä liikaakin ja jumituin sinne. Onneksi lopulta löysin kivan intervalli reseptin.
Alkulämmittely (käytännössä ajo sopivalle tiepätkälle)
8 min zone 5
2 min palauttelua
toistoja 4krt
Loppuverryttely - siirtyminen kotiin.
Teoriassa kahdesti viikossa 7 viikon ajan ja muut viikon ajot PK:ta.
Tosin käytännössä ei tällaiselle +50 kaverille aina kahdesti viikossa. Pikkasen piti antaa kropalle enemmän aikaa palautua. A&O kropan kuuntelu.
Huomasi muuten jo muutaman kerran jälkeen eron kun junnannut PK-alueella useamman vuoden. Tosin ei se PK ajelukaan ihan hukkaan ole mennyt. Ehkä parhaiten sen hyödyt huomaa siinä että syke tulee palauttelu kohdassa alas nopeasti. harrastuksen alkupuolella jos teki intervallin niin syke jäi huitelemaan korkeuksiin vaikka kuinka pitkäksi ajaksi.
Juurikin kestävyysurheilun pointti. Et jumiutunut tai junnannut vaan rakensit kroppaa. Kun on mistä ottaa, niin tehoilla se tapahtuu nopeasti, kunnes pitää taas rakentaa.
PatilZ jo vastasikin, mutta pukeudun taas maantiepyöräilijöiden puolustajan arvopaitaan ja totean että kuntosalia tai voimaharjoittelua turhiksi hakkuvat maantiepyöräilijät taitavat olla lähinnä vain myyttisiä olentoja. Joku old skool -tyyppi voi toki jostain löytyä, mutta keskustelu kestävyysurheilun perusteista onnistuu ilman käärmeitä ja muita kauheuksia.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Tinke
Kun kuntosalin poisjättämisessä on tässä tapauksessa kyse eräänlaisesta interventiosta, jonka avulla saataisiin enemmän ja edes jotensakin riittävästi aikaa sille harjoittelulle joka on katsottu tässä tilanteessa tarpeelliseksi. Ei siis ole kyse siitä että voimaharjoittelusta pitäisi luopua kokonaan ja eliniäksi vaan yksinkertaisesti siitä että on tilanteita joissa pitää tehdä valintoja.
Siksi voisikin esittää vastakysymyksen: mitä haittaa kuntosalin poisjättämisellä vaikkapa puoleksi vuodeksi olisi lyhyellä tähtäimellä tai koko elämänkaarta ajatellen? Muistetaan kuitenkin että kysyjällä oli jo kuntosaliharrastuksen tuomaa pohjaa, riittävät voimatasot eikä ilmeisesti mitään akuutteja vaivoja joiden kurissapitäminen vaatisi lihaskunnon ja liikkuvuuden tms parantamista.
PS Hieman samaan juttuun törmäsin itse painonhallintaketjussa kun ihmettelin sitä että voimaharjoittelua harrastaville tuntui olevan mahdoton ja täysin poissuljettu ajatus että he joksikin aikaa lisäisivat kestävyysharjoittelun määrää ja laittaisivat voimaharjoittelun jäihin tai tekisivät sitä ainoastaan kestävyysharjoittelun ehdoilla ja sen asettamissa rajoissa.
Vastauksiksi sain lähinnä yleisiä selityksiä siitä miksi voimaharjoittelu on hyödyllistä tai selityksiä siitä miten painoharjoittelun keinoin lisääntynyt lihasmassa kuluttaa energiaa ja auttaa siten painonhallinnassakin. Kuitenkin ylipainoa tai rasvakudosta oli kertynyt voimaharjoittelusta huolimatta eikä pelkän ruokavalion keinoin ollut saavutettu toivotunlaista tulosta, joten olisi kuvitellut että on no brainer että radikaalimpaa muutosta ja interventiota tarvittiin...
Kiitos vastauksesta! Täytyy varmasti ottaa mukaan myös PK2 harjoittelua. Luulen että 50%/50% PK1/PK2 on hieman liikaa omilla tunneilla. Tuosta tulisi viikossa itsellä n. 5h-6h PK2 treeniä ja luulen, että alkaa mennä liian kuomittavaksi. Tarkoitus kuitenkin tehdä viikossa pari kovaa treeniä selvästi PK alueiden yläpuolella (sweetspottia/vo2-vetoja). Jos lähtisi 2h-3h ja katsoisi miltä tuntuu.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Montere
Testissä oli 3min portaat 30watin nostoilla. Ei tuossa ihan tuoreena ollut työpäivän ja työmatkojen jälkeen(fillarilla). Huomasi sykkeistä, kun jäivät 6 lyöntiä alle mitä esim 20min FTP testissä saanut.
Mitä tuohon Suomen tasoon, niin ei näillä kynnyksillä vielä Elitessä podiumia saavuteta, mutta siihen riittää että siellä on kiva ajaa ;)
Oivoi, enpäs tiennyt mitä tein kysyessäni viattoman kysymyksen kuntosaleista.. Omasta mielestäni yritän seistä puolivälissä rajaa asettumasta kummallekaan kiistapuolelle, yrittäen ymmärtää molempia puolia. Mahtaako sellainen edes olla mahdollista..?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Mielestäni kuntosalin on/off -tyyppinen mukanapitäminen ei olisi suotavaa siitä syystä, että voimatasojen nostaminen on vaikeaa, mutta ylläpitäminen helppoa. Jos on alla vaikkapa viisi vuotta aktiivista, säännöllistä ja hyvin ohjelmoitua kuntosalitoimintaa, voi puolessa vuodessa menettää yllättävänkin paljon saavutettuja etuja, jos sitä puolta ei lainkaan ärsytä. Toisaalta ylläpitoon saattaa riittää 2 krt/kk, ja tuolloinkin hieman puolivaloin tehdyillä harjoituksilla eikä liian kuormittavilla painoilla, mikä mielestäi on verrattain pieni "uhraus" saavutettuun etuun nähden. Ehkäpä yritän sanoa, ettei kuntosalia ole pakko pitää ohjelmassa, mutta jos se on säännöllisesti seurannut mukana, niin sen kokonaan pois jättäminen saattaa aiheuttaa vaivalla saavutettujen tuloksien menettämistä, ja tämä kannattaa pitää mielessä tehdessä valintoja. Tokikin voimaharjoittelu antaa uusia satelliliittisoluja, jne. joiden ansiosta samojen voimatasojen saavuttaminen seuraavalla kerralla tapahtuu hieman nopeammin, mutta silti näkisin, että ylläpitäminen voisi olla helpompaa.
Toki näitä asioita joutuu katsomaan yksilökohtaisesti. Jos ei otetan funktionaalisuutta ja vaivojen hoitoja huomioon, niin siltikin on kysyttävä mikä on harjoitustausta, mitkä ovat tavoitteet, kuinka suuret saadut voimatasot ovat, missä päin kehoa, kuinka suuren voimatason laskemisen yksilö hyväksyy, jne. Esimerkiksi PatilZ:n perustelut salin poisjätölle olivat kyllä ihan järkeviä nekin, mutta mielestäni myös kuntosalin mukana pitäminen on hyvin perusteltu. (Tosin itse näen PatilZ:n mainitseman "lihaskuntoharjoittelun" hyvinkin synonyymina "kuntosaliharjoittelulle".) Toisinaan tulee tehdä valintoja ja kaikkien tapaukset ovat erilaisia. Siksihän tällaisissa keskusteluissa vissiin helposti ajaudutaankin kärkkäisiin vastakkainasetteluihin, kun keskustelijoiden taustat ovat niin vaihtelevia.
Ei juuri lisättävää edellisen sisältöön. Tuohon esimerkin 6kk salin pois jättämiseen omalla kohdallani se on liikaa. Pari kuukautta pelkkää fillaria ja alkaa paikat kipeytyä, lähinnä alaselkä ja yleinen paikkojen jumiutuminen alkaa tuntua. Jos kysyjällä ei mitään ongelmia ole, kenties salitreenin ansiosta, saattaa niitä hyvinkin alkaa esiintyä 6kk tauon aikana.
Itse kuulun siihen harrastelijajoukkoon, joka ei ole vuosikausiin painoilla tehnyt mitään. Nyt aloitin kyykkäämisen ja jo nämä kuusi harjoituskertaa ovat laittaneet ajoon selkeästi puhtia. Putkelta ajossa on lyhyessä ajassa tapahtunut selkeää muutosta parempaan päin. Hapotus tutuissa mäissä alkaa huomattavasti myöhemmin ja penkiltä ajaessa lyhyet mäet menee ihan eritavalla. Ja nyt ollaan vasta uuden kauden alussa. Tarkoitus on jatkaa mavella ja kyykyllä kevääseen asti ja sitten sen verran, että ylläpidän voimatasoa kesän koitoksiin. Nyt on ensimmäinen "uuden tulemisen" harjoitusvuosi takana ja uskon kohonneiden harjoitusmäärien, voimaharjoittelun ja painonpudotuksen olevan aika mukava yhtälö, jolla pyörä todennäköisesti kulkee ensi kesänä paljon paremmin.
Olen lisäksi antanut vanhoille junnatuille lihaksille uutta ärsykettä myös hyppyharjoitusten avulla.
Tottakai se on mahdollista! Aivan yhtä mahdollista kuin että ei pidä kypärää päässään ja kuvittele seisovansa juoksuhaudassa puolustamassa jotain kuviteltua rintamaa. Mitkä <piip> puolet? Näkemyksiä ja mielipiteitä ja kokemuksia on rajaton määrä ja niiden kirjo on valtava. Ei ole mitään järkeä yrittää yksinkertaistaa tätäkään kahden mielipideleirin väliseksi kiistaksi ja luokitella jokaista kommentoijaa jompaan kumpaan leiriin kuuluvaksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Montere
Mutta eihän tästäḱään nyt mitään tämän kauheampaa syntynyt - tuloksena saattoi jopa olla että jotkut asiat tulivat jollekin kirkkaammin selviksi. Jos ei muuta niin ainakin se etä mitään ei kannata sanoa lyhyesti ja yksinkertaistaen, koska "toinen kiistapuoli" haluaa sitten tulkita sen kirjaimellisesti - tai vain ymmärtää sen toisin kuin mikä oli ajatus.
Minä kyllä uskon täysin puntin tekemiseen voiman kannalta, mutta tuohon salilla käyntiin sen vuoksi, ettei selkä tai muuta paikat kipeydy ajaessa en välttämättä usko, tai siis en ainakaan omalta osaltani. Mulla ei ole ikinä kipeytynyt ajaessa kroppa mistään kohdasta. Kai se maantiepyörällä ajaminenkin kehittää keskivartaloa sen verran, että oman painon saa pidettyä ilman käsiä paikallaan.
Larouten malli kuulostaa kyllä hienolta. Jospa saisi itseäänkin joskus niskasta kiinni ja tehtyä jotain muutakin kuin ajaa vain pyörällä.
Mulle lihaskuntoharjoittelu ja kuntosaliharjoittelu on lähes sama asia. Mutta mulla on se sali kotona. Perheelliselle, jolle aika on kortilla ja aikaa treenaamiseen, en vaan pysty suosittelemaan kuntosaliharjoittelua - ellei sali ole kotona. Se vähäinenkin aika siirtymisiin on joko perheeltä pois tai treeniltä pois. Toki sen voi tehdä fillarilla, mutta edelleen aika on pois varsinaisesta harjoittelusta. Kotona tehtävä treeni on sen sijaan sellaista, että sillä voi ujuttaa lisäaikaa harjoittelulle. Ja jos on kyse vammojen ehkäisystä, ei salitreeniä välttämättä tarvi ollenkaan.
Jos haluaa käydä salilla ja harjoittaa kestävyyttä + kaikkea tätä viidellä viikkotunnilla (jolloin kestävyyden harjoittamiseen jää fillarilla kaikkiaan kolme tuntia viikossa) = kannattaa pitkässä juoksussa olla tyytyväinen tasojen ylläpitoon. Ehkä jonkin verran voi nostaa kestävyyspohjaa, mutta eipä sitten oikein sen jälkeen muuta kuin toivoa sen pysyvän samassa. Näin se vaan menee. Vähän satsaamalla ei isoja tuloksia tehdä.
NorjalainenBent Rønnestad on tutkinut tämän voimaharjoittelun vaikutuksia pyöräilysuoritukseen. Vaikka evidenssi en kaikilta osin ole "conclusive" niin vaikutukset olisi lähinnä tehoon maksimaalisen hapenoton tasolla (mutta ei siis maksimaaliseen hapenottokykyyn) ja mahdollisesti pyöräilyn taloudellisuuteen. Muistelen sellaisen tutkimuksen olleen (ei lähdettä tähän hätään, eikä välttämättä ole Bentin tutkimus), jossa
- kaksi ryhmää, joista toinen integroi kestävyysharjoitteluun 12 viikon ajan voimaharjoittelua ja toinen ei
- sen jälkeen oli kolmen tunnin "maksimiveto" eli ajo about aerobisella kynnyksellä (vrt. kp63:n postaus vähän aikaisemmin/ Tommi Martikainen kertoo kirjassaan muistaakseni myös käyttävänsä tätä kolmen tunnin vetoa)
- voimaharjoittelijoiden kohdalla viimeisellä tunnilla ei laktaatit lähteneet nousemaan samoin kuin ei-voimaharjoitelleilla, muistaakseni myös RPE lähti kohoamaan ei-voimaharjoitelleilla
Täytyy muistaa, että valmennusta koskevan tutkimuksen helmasyntejä on tavattoman pienet otoskoot, jolloin luotettavuus ja yleistettävyys ovat aina vähän niin ja näin. Pieneen otokseen huonolla tuurilla yksi "non-responder" liikaa ja se on siinä. Mulla puntin vaikutukset noin henkilökohtaisesti vanhana käpynä on maksimivoiman ja VO2max tason tehon vähenemisen hidastaminen. Jonkin verran ehkä olen nähnyt tätä vaikutusta pitkäkestoiseen suoritukseen, joka ehkä liittyy taloudellisuuteen. Tällöin cardiac drift on vähäisempää. Ehkä.
Onhan punttia ja kestävyysurheilua tutkittu aika paljon. En muista kuitenkaan nähneeni sellaista, joissa A-ryhmä käy salilla ja B-ryhmä tekee voimatreenin fillarilla. Muutoin olisi sama kestävyystreeni. ?
Tässä siis, josta mä puhuin A teki punttia ja kestävyyttä ja B pelkästään kestävyyttä. Ihan heti ei tule mieleen just tuollaista vertailua. Tämä tulee oikeastaan ainoana mieleen:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kp63
https://brage.bibsys.no/xmlui/bitstr...pdf?sequence=1
Mutta tää on mulle vähän vieraampi alue, joten ehkä tutkimuksia löytyy. Sellainen etiäinen on, että sellainen tutkimus löytyy, joka osoitti tuon voimatreenin fillarilla turhaksi touhuksi.
https://www.researchgate.net/publica...ng_time-trials
onhan noita, mutta puntin kaltaista filotreeniä ? Lyhyttä ja terävää
Tutkimusta en tiedä onko, mutta varmasti nykyään osa ammattilaisista tekee voimaharjoitukset vain pyörän päällä, ylämäkilähdöistä nollanopeudesta kestävyysvoimaan matalan kadenssin toistoilla. Toiset taas ihan kyykkyä jms. salilla, kuten Sagan kuuluisessa videossa muutama kuukausi sitten (mutta sama Sagan vaihtoi sitten valmentajaa puolalaiseen Szmydiin, en tiedä käykö hän punttiksella yhtä ahkerasti. Saganin tallikaveri Bodnar voitti viime vuonna Tourin aika-ajoetapin muutama tunti punttisalitreenin jälkeen).
Ja suurin osa ammattilaisista tekee tietty core- ja funktionaalista treeniä kotona tai salilla.
Meitä on moneen junaan koska mun osalla on just noin, että kuntosalilla jumppaaminen on auttanut selkävaivojen kanssa. Mulla on tosin syntymävino ruoto ja sen lisäksi ajoin auton perään Mallorcalla 2004, jonka jälkeen selkä uittuili mulle kunnes aloin käymään kolme vuotta sitten jumpassa. Jalkavoimaa ei noilla treeneillä ole tullut, ainakaan mun mielestä, mutta yläkroppaan on tarttunut vähän lihasta. Pyorä saattaisi ainakin jollain aikavälillä kulkea kovempaa jos sijoittaisin noi jumpassa vietetyt 2h/viikko kestävyystreeniin. Mä ratkaisin ton jumppamotivaatio-ongelman liittymällä salin jäseneksi määräaikaisella sopparilla, eli tulee käytyä vaikkei aina nappaisikaan koska muuten menee jäsenmaksuja hukkaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti paaton
Tämä ei mun ymmärrykseen ole koskaan mennyt, että kuinka pyörällä voi tehdä voimatreeniä? Voimatreenissä kun puhutaan salilla alle 10 toistoista isoilla kuormilla. 60 kadenssilla mäkeen vääntäminen 150% FTP:stä on aika kaukana voimatreenistä. Ehkä max sprinteissä voi jotain tapahtua, mutta silloinkin puhutaan yleensä paljon suuremmista toistomääristä pienemmillä kuormilla ja homma valuu kestävyyden puolelle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PatilZ
Fillaristi tarvii power ei strenght eli nopeus on keskeinen juttu. isoja kuormia ei välttämäti tarvi vaan 110% yritystä : https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC6067674/
Tästä en tiedä muuta tutkimusta kuin Jyväskylän yliopistossa tehty, nyt tarkastuksessa oleva gradu. Siinä siis ryhmä A teki salilla voimaharjoittelua, kyykkyä muistaakseni. Ryhmä B teki pyörällä voimaharjoittelua. Eli käytännössä polkivat <10s kerrallaan pienellä kadenssilla suurta vastusta vastaan. Ja lopputulos oli, että voima kasvoi pyöräryhmällä muistakseni lähes yhtä paljon kuin saliryhmällä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kp63
Käytännössä tämä siis tarkoittaa, että pyörän kanssa voi saavuttaa ihan tehokkaastikin jalkalihasvoimaa, vaikken sitä itsekään olisi uskonut.
Kiitos infosta! Täytyypä viritellä yhteydet vanhaan opinahjooni ja ottaa selvää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Montere
OT: opinahjo silleen laveasti, koska pääaine ei mulla ollut liikuntatieteellisen puolella vaan silloisessa yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa (nyk. kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta), jossa olen suorittanut maisterin, lisensiaatin ja tohtorin tutkinnot. Eli liikuntafysiologian etc. opinnot ovat sivuainepohjalta ponnisteltuja. Ja kaikista noista opinnoista on jo vuosia. Että vahvemmalla pohjalla olen esim. exercise and sport psychology -teemassa. Vaikka ei mulla siihenkään ole virallista sertifikaattia, koska edellisestä edes läheisesti asiakastyötä muistuttavasta työkokemuksesta on jo lähes 15 vuotta. Kaverit kyllä on saaneet kärsiä.
Josta aasinsiltana takaisin aiheeseen: aika vähän kestävyysurheilun perusteissa ollaan edes sivuttu kestävyysurheilun psykologiaa. Enemmän tästä on ollut asiaa brevetti-, kuntoajo- tai treenisoftasäikeissä.
Tuossa sohaisit kyllä minua kiinnostavaan aiheeseen. Olen jonkinmoisena brevettiharrastajana joutunut useamman kerran vastailemaan kysymykseen, että minkä ihmeen takia sinä tuota touhuat. Yleensä olen jäänyt aika sanattomaksi ja todennut totuudenmukaisesti että kun se tuntuu hyvältä. Ja tähänhän sitten olen usein niin ajon aikana kuin sen jälkeenkin paljon mietinnöissäni palannut. "Hullun maine" on tietysti osa viehätystä mutta on siinä paljon muutakin. Sitten tullaan tietysti siihen, että onko brevettitouhu kestävyysurheilua vai ei. Minä itse olen sen ajatellut olevan enemmänkin eräänlainen lieveilmiö, joka sivuaa aihetta olematta sitä kuitenkaan puhtaasti. Mutta jos kukaan asiaa koskaan on kiinnostunut mentaalimielessä tutkimaan, olen vapaaehtoinen osallistumaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PatilZ
^ nyt ei ole ihan akuutisti mitään projektia, mutta pidetään mielessä. Saat heti kutsun, kun saan jostain rahat suureen "brevettikuskien hulluus ja hurjuus" tutkimushankkeeseen.
Mutta noni muuten aihe on molella tavalla tärkeä jo pelkästään optimaalisen suoriutumisen näkökulmasta - saati sitten kuntourheilun tai liikunnan terveydenedistämisen näkökulmasta. Psyykkisen kestävyyden ja kunnon merkityksen näen siinä, että sen avulla fyysinen kapasiteetti otetaan täydellisesti käyttöön. Jos psyykkiset tekijät eivät ole optimaaliset, jää väistämättä osa fyysisestä kapasiteetista käyttämättä. Kääntäen, jos fysiikka ei ole kunnossa, ei mikään psyykkinen tekijä pysty tätä kompensoimaan. Eli kysymykseen kumpi on tärkeämpi fysiikka vai psyyke, ei oikea vastaus ole "psyyke". Vaikka se ehkä anglo-amerikkalaisessa "you-can-have-it-if-you-want-it-enough" -hypetyksen keskellä ei siltä tunnu. Oikea vastaus voi olla vain ja ainoastaan "fysiikka". Psyyken merkitys on vain ja ainoastaan optimoinnissa eli sen viimeisin silauksen tekemisessä.
Kun harjoittelulla ja suoriutumisella on aina erilaisia aikaperspektiivejä riippuen esim., onko kyseessä esim. yhteen kisaan tai tapahtumaan liittyvä optimointi vai pidemmän ajanjakson kehittyminen tai jopa pysyvä muutos, ei silloin urheilupsykologian avulla tehtävä optimointikaan ole kasa temppuja. Tuossa jälkimmäinen ulottuvuus aikaperspektiivillä tarkoittaa persoonallisuuden ja psyykkisten ominaisuuksien puolesta pysyvämpää muutosta ja urheilun näkökulmasta kykyä toistuvasti ylläpitää korkeaa sen hetkisen suoriutumisen tasoa haasteellisista tilanteistakin huolimatta. Aika paljon urheilija-valmentaja-suhteessa tapahtuu kuin huomaamatta tätä vuorovaikutusta, joka kasvattaa urheilijaa vahvemmaksi ihmisenä - ehkä valmentajaakin. Kun lähdetään optimoimaan tulosta hyvin pitkän ajan tähtäimellä (esim. ura) psyykkisten tekijöiden avulla, on syytä huomata, ettei se voi perustua "huippusuorituksen" näkökulmaan. Jos huippusuoritus on päämääränä tai tavoitteena, on riskeinä ainakin se, että sen saavuttamisen jälkeen yksittäisessä tapahtumassa ei ole sen jälkeen edessä mitään muuta kuin alamäkeä.
Tuo mainitsemani anglo-amerikkalainen psyykkisen puolen ylikorostaminen on mielestäni / kokemukseni perusteella jopa vahingollista urheilijan uran kannalta. Jos kaikki on vain kiinni siitä, että yrität tarpeeksi, on saman kolikon kääntöpuolella kolkko viesti. Se tarkoittaa sitä, että vika on sinussa ja sinun liian vähäisessä yrittämisessä, jos et pääse tähän huippusuoritukseen jossain yksittäisessä tilanteessa. Tällaisen valmennusfilosofian turmiollisuudesta on viime aikoina tullut julkisuuteen ihan riittävästi esimerkkejä. Kestävyysurheilijaksi (esimerkiksi kaikkien ihailemaksi brevetti-koneeksi) kasvetaan ei siis psykologisessa mielessä synnytä (siis olet jo sitä, jos vain haluat / eli tuo anglo-amerikkalainen hirviöhypetys).
Lyhyen aikajänteen muutospyrkimykset ovat tilanne- ja tapahtumakohtaisia, joka voi olla luonteeltaan esiintyvän ongelman nopeaa korjaamista tai positiivisessa mielessä johonkin tiettyyn tapahtumaan liittyvää psyykkiseen valmistautumiseen. Tämä voi tarkoittaa esim. kilpailureittiin ja sen yksityiskohtiin tai kilpakumppaneihin tutustumista etukäteen ja siihen pohjautuen strategisten ja taktisten valintojen tekemistä. Korjaavassa toiminnassa voi olla kyse esim. sisäisen puheen korjaamisesta väsymyksen iskiessä ja sitä kautta toivottomuuden hiipiessä ajatuksiin. Näiden merkitys isossa kuvassa, pitkäjänteisessä kehittymisessä, on toimia kokemuksena urheilijana kasvamisena. Ja tämä taas ei pääty, ellet lopeta kokonaan urheilua. Take away lesson tästä: kaikkea kannattaa kokeilla, jos ottaa siitä opiksi.
Tästä viimeisestä vielä esimerkki. Mulla on aika hyvin hallussa omassakin urheilussa erilaiset mielikuva-, sisäisen puheen muuttamisen yms. yms. tekniikat + ikää jo 54-vuotta. Kestävyysliikuntaa yli 40 vuotta enemmän tai vähemmän yhtäjaksoisesti. Silti tulee hetkiä, jotka tarjoavat uuden oppimiskokemuksen. Viime kesäkuussa Vätternrundanissa olin osallisena kolarissa noin 125 kilometrin kohdalla. Käteen sattui ja sen jälkeen noin tunnin ajon jälkeen oli hankala oikealla kädellä pitää kiinni kahvoista kivun takia. Vähän otti kalustokin hittiä, mutta ei estänyt ajamista. Mielikuviin alkoi hiipimään, etten pysty pitämään enää tavoitenopeutta ja -vatteja. Sisäinen puhe motkotti, että pitää hellittää. Sanoinkin sen pyöräImaamille. Kaikki se tietotaito, miten vaikutetaan keskusyksikköön, katosi rytäkässä. Säikähdys ja pelästyminen formatoi tästä näkökulmasta kovalevyn. Pelotti, että kädessä enemmänkin vikaa, kun sattuu (ei ollut, vain pehmytkudosvaurioita ja sitä kautta tuntohermopäätteiden ärtymisestä johtuvaa kipua... kyllä mä sen tajusin sitten maalissa).
Pelastus oli kuitenkin lähellä: Imaami kohtalaisen napakasti vaan toisti: et putoa, ajetaan yhdessä, kovaa mutta perille jne. Oman kovalevyn ollessa tyhjä ja toisen ottaessa ohjat haltuun, se tuntui vaan ihan luonnolliselta. Sitä meni, kun toinen käski. Oma tahto ja ajattelu korvautui toisen tahdolla ja ajattelulla. Okei, tässä on hyvin pitkälti kyse suggestiosta. Sitä edistää se, että luottaa siihen joka tarjoaa suggestiivisia ärsykkeitä. Kyllä mä sen olen sitten näin jälkeenpäin ymmärtänyt ja löytänyt historiastani useita vastaavia kokemuksia. Mutta noin opetuksena: jos mulla omat voimat loppuu ja mulla on mukana matkaa taittamassa ihminen, johon luotan ja joka kannustaa, mä pystyn jatkamaan vielä melkoisen paljon pitempään sillä samalla, tai ainakin hyvin lähellä sitä, optimaalisella teholla kuin ennen omien voimien loppumista. "Voit vain katketa kahdesti - jälkimmäinen taphtuu kun kaveri katkeaa".
Joo, kun ihminen on ihan loppu sillä on 70% voimista jäljellä.
Minulla on ongelmia puolierojen kanssa. Mursin vasemman nilkkani seitsemän vanhana ja se ei koskaan toipunut täysin kunnolla. Joten oikea jalka on selkeästi se vahvempi jalka jolla aina tehdään kaikki arkielämän ponnitukset yms.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti OJ
Ja tuon puolieron paikkailu ei kyllä onnistu pyörän päällä, mutta kuntosalilla ja yms kotijumpissa se kyllä onnistuu.
Ja kenelläpä meistä olisi täysin symmetrinen keho, missä ei olisi mitään poikkeamia suuntaan tai toiseen...
Ehkä helpottaa, jos ilmiannan tekijät: tuossa projektissa oli graduntekijöinä Samuel Halme ja Lauri Malstedt. Kun gradu on käynyt tarkituskierrokset, jne. niin valmiit gradut ilmestynevät vapaasti luettavaksi Jyväskylän yliopiston kirjaston sivuille https://jyx.jyu.fi/ .Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PatilZ
Mikä on sun tavoite? Matka? MTB? Vai maantie?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Slatan
Aloitin itsekin lähes nollasta vastaavalla taustalla. Viiden vuoden jälkeen pyörä lensi.
En lähtisi liikoja kyttäämään sykettä. Aer.kynnyssykkeesi on vielä niin alhainen, että pyörää voisi periaatteessa vain taluttaa. Kynnyssykkeet tulevat nousemaan polkemalla 140/160-tasoille. Anna palaa vaan ja nauti. 10000 km pohjalle, ja sitten voit aloittaa systemaattisemman treenauksen.
Mulla on kynnyssykeet pysyneet kutakuinkin samassa nyt 40 vuotta. En missään vaiheessa löytänyt viisastenkiveä, jolla treenaamalla olisi saanut näitä ylös- tai alaspäin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jalkajarru
Juoksussa min/km ja fillaroinnissa watit ovat kyllä muuttuneet riippuen harjoittelusta.
Sent from my iPad using Tapatalk
Mutta eivät ole laskeneetkaan vaikka maksimisykkeesi varmaan ovat. Vaikka kynnyssykkeet eivät nouse niin kynnystehohja voi oikealla harjoittelulla nostaa. Intervalleja, punttitreeniä ja nimenomaan maksimivoimaa, ruskoja eli nopeita lyhyitä kiihdytyksiä, koordinaatiota, pyöritysnopeutta jne. Paljon on tehtävissä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PatilZ
Ei ole myöskään maksimisyke laskenut. 22-vuotiaana fillarilla 195 ja juoksussa 205. Samaiselta vuodelta muistaakseni ensimmäiset suorat testit, joissa kynnyssykket arvioitu. 193 fillarilla on tämän vuoden korkein lukema.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti hannupulkkinen
Kynnystehot ja -nopeudet ovat siis muuttuneet. 30-vuotiaasta lähtien laskusuunta. Salitreeni ja loikkatreenit ylämäkeen nostivat melkoisesti suorituskykyä.
Sent from my iPad using Tapatalk
Paljos juoksussa on nykymaksimi? Onko sekin pysynyt samana?
Itse olen pyörällä saanut saman maksimin kuin juostessa, vaikka se vaikeampaa onkin.