No ne kiinalaiset v*ttu löysi jo. Ja jotkut ovat siitä vielä riemuissaan.
Printable View
Kannattaakin pyöräillessä moikkailla ihmisille kansallispuistossa englanniksi tai ranskaksi. Tokihan suomalainen on ylpeä kun oikein ulkomaalaiselle reitit kelpaa. Käänteistä rasismia esiintyy aika monessa paikassa.
On huonoa käytöstä pyöräilijältä jos jalan liikkuja joutuu erikoisesti väistämään ettei jää alle. Kohtaan Vantaalla poluilla koiran ulkoiluttajia ja muita jalan liikkuvia ihmisiä, joskus lapsiperheitäkin. Niissä tilanteissa pyöräilijä voi hyvin hidastaa vauhtia ja väistää myös. Tai pysäyttää jos on tarpeen.
Jos joku selvästi väistää jo kauempaa niin silloin on kohteliasta kiittää. Aika pienillä teoilla saa asiat sujumaan niin että kaikille jää hyvä mieli.
Vantaan takametsiä nyt varmasti kannattaakin verrata vaikka koillismaan tai lapin erämaihin.
Tilannetiedotus:
Forecan mukaan Tampereella on 6 cm lunta. Seitsemisessä oli viikonloppuna yllättävän paljon enemmän eli varmaan 15 cm, joten pyöräily sekä laillisilla että laittomilla poluilla sujuu toistaiseksi huonosti. Alueen auratut pikkutiet varsin jäisiä.
Säästösyistä Metsähallitus ei ole aurannut Soljasille menevää tietä, joka kyllä oli etelästä ajettuna ajokelpoinen normiautoillekin. Jatko Soljasilta edelleen Kuru-Parkano-tielle meni korkeampimaavaraisella nelivedolla, muttei olisi mennyt tavallisella henkilöautolla, läskipyörällä ajouria pitkin kyllä.
Onko kenelläkään kokemuksia mitä Metsähallitus nykyään veloittaa kaupallisesta toiminasta heidän alueillaan? Ao. linkin selvityksen aikoihin peritty 1.5€/lärvätsalo (mikä on todellla naurettavaa, kun tuollaisen maksun pyörittäminen organisaation läpi maksaa aivan varmasti enemmän kuin mitä saatu korvaus on).
Muutenkin mielenkiintoista luettavaa jokamiehenoikeudesta: http://www.maaseutupolitiikka.fi/files/50/YTR_1_07.pdf
Kiinalaisista ja Keski-Eurooppalaisista Saariselällä.. No niitä kiinalaisia on tosiaan virrannut selälle etenkin tänä talvena ihan huolella. Niistä ei tosin ole mitään häiriötä, kun lähtee kylältä 1km mihin tahansa suuntaan. Ne kyllä ajelee autolla miten sattuu (mm laduilla) ja tukkii esim. Kuukkelin käytävät, mutta maastoon ne ei uskalla lähteä ollenkaan. Ei kesällä eikä talvella. Ollaan käyty niiden kanssa pyöräretkilläkin ja se on ollut ihan kevyen liikenteen väylillä ajelua. Ja se on jo heille "in the middle of wilderness". Puistossa käynniksi riittää, että käydään siinä Aurora tuvalla, 500m Tunturihotellilta. Varmasti monikin kylällä on innoissaan aasialaisista turisteista, ihan noin taloudellisessa mielessä. Se on yleensä kivempi, että on asiakkaita kuin se että niitä ei ole. :)
Keski-Europpalaisethan kyllä liikkuu maastossa sekä kesällä että talvella, mutta mulle on ainakin tullut sellainen olo, että he kyllä osaavat arvostaa luontoa ja käyttäytyvät sen mukaan.
Saariselällä kaupallisesta toiminnasta puistossa ei veloiteta mitään. Jos haluaa liittyä puiston yhteistyöyritykseksi, niin siinä on muistaakseni joku korvaus tyyliin 50€/vuosi ja sillä hinnalla saa yrityksen tiedot luontoon.fi sivuille. Tulipaikkojen ja tupien käyttäminen on ilmaista, ja varaustuvista on sama hinta kuin yksityishenkilöilläkin.
Uusimmassa paikallisaviisissa (Inarilainen) oli, että suosituimmilla tuvilla polttopuuta kuluu 15 kuutiota vuodessa. Tänä vuonna puita on tuotu etelä-Karjalasta !!?
Kansallispuiston alueella on:
- 6 päivätupaa
- 37 autio- ja varaustupaa, avoimia- ja varauskammia sekä vuokratupia
- 24 laavua
- 3 keittokatosta
- 5 kotaa
- n. 130 tulipaikkaa
Jo nykyisellään puiston huoltaminen on melkoinen urakka, mutta entäpä sitten, kun meno alkaa lähestymään esim. jenkkilän kansallispuistojen käyttöasteita?
No, tuloja se tietää, joten mikäpä siinä. Ja suomalaiset osaavat sitten siirtyä rauhallisemmille alueille vaeltelemaan.
^ Aikoinaan kun siellä vaeltelin niin jos oikein muistan niin silloin puuta siellä kului 600m3 vuodessa ja se hakattiin puiston alueelta. Oli tupien kirjoissa mainittu myös kaasupullot ja jätteetkin, mutta ne ei ole jäänyt muistiin.
Jos nyt edelleen puhutaan kesästä/pyöräilystä, niin ei siellä kansallispuistossa ole eikä tule olemaan mitään ruuhkavaaraa paria ruska viikkoa lukuunottamatta. Itse kun alueella päivittäin liikun, niin ihan lähialueita lukuun ottamatta erittäin harvakseltaan poluilla ketään tulee vastaan. Edelleen suurin osa vastaantulevista "maastopyöräilijöistä" on niitä, jotka käyvät ajamassa valoladun pohjaa Kiilopäälle ja rohkeimmat tulevat Ahopään kautta takaisin. 😊
Vaikka osa pääväylistä on tosi kuluneita ja leveitä, niin täällä on paljon myös polkuja, jotka on kasvamassa umpeen. Esimerkiksi Kulmakurun reitti oli erittäin vähällä käytöllä vielä muutama vuosi sitten.
Veikkaan, että tuo tulipaikkojen puun kulutus painottuu kevät sesongin kuukausille ja latujen varsilla oleville tulipaikoille. En ihmettele vaikka Rumakurussa palaisi tuli nyt 24/7 vappuun asti. :)
Kulmakurulla piiiitkä pätkä todella hyvää singleä. Onneks sen verran karua siellä pohjosessa että ei ihan ykkös vuosissa risut hypi silmille kuten täällä etelämpänä jossa pajutkin hyppää pahimmillaan sen metrin kesässä.
Kulmakurun lenkillä on kaksi leveää joen ylitystä. Eivät olleet turhan helppoja varsinkaan yksin ajaessa. Joen pohjoispuolella pitkästi hiekkatietä. Ei mikään ihme jos on vähällä käytöllä.
No kaikki on tietenkin suhteellista.. 😊 Kulmakuruun mennessä joen pohjoispuolella on 3km hiekkatietä ja sekin alamäkeen. Tietenkin voi tehdä Dominickin malliin 10km hiekkatielenkin magneettimäen kautta, mutta se on aika turhaa. Joen ylityksiä en pidä haastavina edes tällaiselle alle 160cm teletapille. Toki viime kesänä oli paljon vettä ja virtaa, mutta normikesinä siinä ei oo mitään ongelmaa. 😊
Ah, siitä on vuosikymmen kun tuolta ajoin. Vettä oli puoleen reiteen ja just säily vaippa kuivana kun vähän haeskeli matalaa kohtaa. Melko raikasta. Ehkäpä tie ei nykymittapuulla tuntuisi missään jos se vaan 3 km oli. Muistin jotain paljon enemmän.
Jos olet ajellut Dominickin aikanaan merkkaamaa reittiä niin silloin hiekkatietä tulee se 10+ kilometriä. Samoin joenylityspaikka voi olla eri. Siinä mistä esim Saariselkä MTB:ssä joki ylitetään on normikesänä minua (alle 160cm) polveen vettä.
Tiina on varmaan (?) mennyt tästä risteyksestä etelään ja sinä itään. Siitä tulee tuo 3/10 km.
https://asiointi.maanmittauslaitos.f...22%3A100%7D%5D
Alle polveen oli vettä, kun itsekin joskus muinoin kahlasin molemmat joen ylitykset, kylmää toki. Voihan Kulmakurulle ajella myös edestakaisin Kutturan tieltä ensin autolla ajettavaa tietä ja sitten polkua. Tauko kurulla ja samaa reittiä (kiva alamäki) takaisin.
^ Joo, menin pohjoisen kautta. Vähän epäilen, ettei silloisessa kartassa ollut tuota eteläistä oikopolkua, muuten varmasti olisin sitä käyttänyt.
^ joo ja lisäksi jos tulee Urupäältä on luontevaa ajaa magneettimäki alas ja sitä hiekkatietä Tolosjoen rantaan. En minäkään ole tuota oikoreittiä noteerannut kun tuolla viimeksi ajelin (2009?).
Jep, tuo Kuusipäänvaaran yli menevä ura on nopein reitti Kulmakuruun. Se ei ollu vielä kartalla 2011 kun suunniteltiin ekaa Saariselkä MTB reittiä, mutta vanha ura se kuitenkin on. Urupäältäkin menee kapea polku Kuusipään yli ja se yhdistyy tuohon Kuusipäänvaaran reittiin.
Missään mennään Suomessa 2017 ja joko uusi aika näkyy horisontissa?
http://areena.yle.fi/1-3955149
Kyselin uteliaisuuttani Nuuksion hoito- ja kehityssuunnitelman tilannetta. Ovat virittäneet uutta sellaista pari vuotta. Tässä palvelupäällikön vastaus: Välitän viestisi Nuuksion puistomestarille Teemu Laineelle.
Hän osaa kertoa Nuuksion HKS:n tilanteesta ja Nuuksion pyöräilyrajoituksiin liittyvistä asioista minua enemmän.
Yleisesti maastopyöräilyn rajoituksia monilla luonnonsuojelualueilla (eli myös kansallispuistoissa) on höllennetty viime aikoina. Nuuksion kansallispuisto on Suomen toiseksi vilkkain kansallispuisto. Tällä hetkellä arvioimme sitä, miten pyöräilijät ja jalan retkeilevät sopivat samoille poluille ja miten maaston liiallinen kuluminen voidaan estää.
Maastopyöräilyn suosio on huimassa nousussa ja itsekin lajin harrastajana olen tyytyväinen, kun uusia reittimahdollisuuksia aukeaa.
Tympeiltä tuntuvat rajoitukset liittyvät pääsääntöisesti retkeilijöiden turvallisuuteen ja maaston kulumiseen. Arvioinnissa on mm. kaikkien retkeilijöiden turvallinen mahdollisuus kulkea reiteillä.
Pääsääntöisesti pyöräilijät noudattavat varovaisuutta ja ovat huomioon ottavaa väkeä, mutta vaaratilanteitakin on ollut. Yleisimmin vaaratilanteet aiheutuvat kulkijoiden isoista nopeuseroista ja huomion puutteesta.
Teemu lomailee nyt, mutta palaa asiaan, kun ehtii.
Eli tarkempaa infoa myöhemmin.
Ylläolevassa vastauksessa häiritsee kaksi kohtaa: Kuluminen ja vaaratilanteet.
Missään ei ole taidettu näyttää toteen että fillarointi kuluttaa maastoa sen enempää kuin jalankulkija.
Ja mitkä peijoonin vaaratilanteet. Tod.näk joku jalankulkija on yllättänyt kun on huomannut pyöräilijän selkänsä takana pyytämässä vähän tilaa.q
Niinpä. Polku on muutenkin kulunut, ei sillä kasva sinineitsytsuopursuleinikin viimeistä versoa. En ymmärrä suurta huolta polkujen kulumisesta. Enkä ymmärrä, että jos kyse on kävijämäärien lisääntymisestä, niin miksi juuri pyöräilyä rajoitetaan, miksi jalankulku on aina prioriteetti yksi, jonka kannalta näitä asioita aina ja vain ajatellaan.
Mitä tulee vaaratilanteisiin, niin suojatien ylittäminen on vaaratilanne. Mikä ihmeen suuri ongelma on jossain korvessa, jos kohtaa jonkun kerran tunnissa? Se on silti hyvin turvallista verrattuna jalankulkuun missä tahansa muualla. Kuinka monta ihmistä on loukkaantunut tai kuollut kansallispuistojen jalankulkija vs. pyöräilijä -onnettomuuksissa? Tai yleensäkään metsäpoluilla? Aivan!
"Hui, kun tuli kovvoo! Miulla nyt meni ihan syvän kurkkuun. Melekein tuli päin!"
Minusta vähän tuntuu, että närkästyminen siitä, että joutuu väistymään polun sivuun ja muutenkin vähän pitämään silmiä itsekin auki, mikä saa kohtaamiset tuntumaan pelottavammilta kuin ne ovatkaan. Moni ei ehkä myöskään osaa ajatella pyöräilijän näkökulmasta sitä, että hommahan on ihan hallussa. Se pyörä voi tuntua tulevan kovaa säikähtäneestä patikoijasta, mutta pyöräilijällä luultavasti ei ole mitään ongelmaa reagoida ajoissa. Ja jos pyörä vielä vähän rämisee kivikoissa, kuten omani, niin se heti saa menon kuulostamaan tosi kovalta. Tuo on lähinnä psykologinen ongelma, josta seuraa aivan älytöntä ylivarovaisuutta äärimmäisenä tietysti koko pyöräilyn kieltäminen.
Ei tuo ole missään järkevissä suhteissa riskeihin. Ajatelkaapa, että ihmiset selviävät hengissä asuinalueensa viereisiltä poluiltakin, joilla on paljon enemmän ihmisiä: kävelijöitä, polkujuoksijoita, koirankusettajia, pyöräilijöitä, pyöräilijöitä menemässä vastakkaisiin suuntiin. Törmäykset ovat äärimmäisen harvinaisia. Jos asia huolettaa, niin laittaa varoitustauluja polkujen alkuun, että muista, että joku voi tulla yhtäkkiä vastaan, joten sovita nopeutesi siihen.
Taas sinä sen sanoit. Kuten hiihtolatukeskustelustakin huomataan, kaikki ei pidä siitä, että kaikkialla pitää kaikkien päästä samoille reiteille. Kansallispuistossa voi joillain reiteillä olla ihan hyväksyttävää antaa ihmisten kävellä rauhassa ilman, että vahtii silmät selässä ja syvän kurkussa kovvoo tulevia pyöräilijöitä. Sinä et tätä käsitä, mutta koita hyväksyä se muiden mielipiteenä.
Älä sinä tule kertomaan, mitä minä käsitän ja mitä minä en käsitä. Käsitän kyllä, että moni kävelijä mieluummin pitää väylät ihan vain itsellään, mutta en vain hyväksy sitä heidän yksinoikeuttaan.
Ja hyväksynhän minä mielipiteet, ei minun vain tarvitse olla samaa mieltä. Minun mielestäni vain pyöräily tulee jatkossa sallia kansallispuistoissa. Jos olet eri mieltä tästä, ja jos asia todellisuudessa menisi kaiken lisäksi niin, niin minä kerron sinulle, että sinun pitäisi avartaa mieltäsi ja käsittää ja hyväksyä myös muiden mielipiteet.
Vai joillain reiteillä? Niissä puistoissa, jotka pyöräilyä rajoittavat, asia on ihan päinvastoin: pyöräily on sallittua joillain reiteillä.
Hiihtoladut eivät ole verrattavissa tähän. Väistämisvelvollisuus on nopeammin liikkuvalla. Hiihtoladuilla muu toiminta on kielletty 99,98 %:sti, joten hiihtäjät eivät osaa edes varautua siihen, että siellä on ladun tukkoja. Toki jos latu avataan kaikille, niin asia hieman muuttuu: silloin voi edellyttää hiihtäjiltä suurempaa varovaisuutta, mutta harvassa suksessa on jarrut, joten ei ole kovin todennäköistä olettaa, että ihmiset alkavat aurata isoissa alamäissä. Hiihtäjä tulee hyvin äänettä ja nopeasti tasaista pintaa. Pyörällä harvemmin sellaisiin nopeuksiin suomalaisilla metsäpoluilla kukaan pääsee edes yrittäessään, saati onnistuu lähestymään äänettömästi. Mutta jos muutetaan ladut kaikkien temmellyskentäksi, niin silloin voi odottaa nopeamman huomioivan myös hitaampien läsnäolon. Eri asia sitten on, kuinka todennäköisesti sellainen toteutuisi. Pyöräilyssä se ei ole ongelma, vaan arkea: jokaisella polulla on sama juttu: sieltä voi tulla vastaan joko kävelijä tai toinen pyöräilijä. Se ei ole poikkeustilanne. Silti törmäyksiä ei juuri tunnu syntyvän. Milloin olette kuulleet viimeksi pahasta polkupyöräilyonnettomuudesta?
On täysin naurettavaa leimata mielipiteitä suvaitsemattomaksi silloin, kun puhe on siitä, että näiltä "suvaitsemattomilta" kielletään pääsy samoihin paikkoihin kuin "suvaitsevaisilta" ilman mitään järjellistä syytä. Se on täysin nurinkurista ajattelua, että kieltojen puolustajat vaativat toisilta suvaitsevaisuutta heidän toisille asettamiaan kieltoja kohtaan.
Jos kerran niitä "vaaratilanteita" syntyy niin paljon, niin tilastoja kehiin. Täytyyhän se jollain perustella, ettei ihan vain mielivaltaan antauduta. Kuinka monta sellaista onnettomuutta syntyy vuosittain? Tai edes niitä vaaratilanteita? Onko tuo pelko suhteessa järjellinen?
Kyse on nyt pikkasen eri asiasta. Hiihtoladulla ajaminen ja käveleminen oikeasti tuhoaa sen väylän sen varsinaisilta käyttäjiltä eli hiihtäjiltä. Lisäksi niitä vaaratilanteita voi oikeasti syntyä.
Tuo nyt on ihan paskapuhetta että olisi oikeasti jotain vaaratilanteiden pelkoa tai kävelijöillä tarvetta vahtia pyöräilijöitä kansallispuistoissa, kun suurimmalla osalla reiteistä kohtaa jonkun kerran tunnissa ja itse ainakin himmaan reilusti ja katson, että minua ei ainakaan kenenkään tarvitse väistää sen takia, että ajaisin päälle. Toki kaikilla fillaristellä järki ei ole päässä, mutta kansallispuistoissa missä pyöräily on sallittu liikkuu enimmäkseen vain niitä joilla on.
Lapin puistoreiteillä ihmiset yleensä fiilistelevät, ja vaarana on se että maastopyöräilijä rikkoo hienon "alkuperäisen" lappi-fiiliksen kulkijan mielessä....
Pieni vivahde-ero on siinäkin tuleeko sieltä yksittäinen pyöräilijä retkeilymeiningillä majoitteeneen maisemia katsellen vai kymmenen urheilijaa pikataipaleella trackeri punaisella