Pari mielipidettä (joihin en usko kenenkään erehtyvän muuna ottamaankaan):
1. Suomi ei liene ainoa maa jossa on poltettu lahjakkaita junioreita. Mehän saamme tuntea muiden maiden urheilijoista vain ne jotka ovat sikäläisen juniorivalmennussysteemin läpi selvinneet ja sen avulla tai siitä huolimatta nousseet maailman huipulle.
2. Onko nimenomaan tehoharjoittelu, sen laatu tai määrä ollut se jolla juniorit on Suomessa poltettu? Vai sen epäonnistunut yhdistäminen liian kovatehoiseen tai liian paljoon määräharjoitteluun ? Tai vain riittävän palautumisen ja palauttavan harjoittelun puute?
3. Vetikö Kirvesniemi douppia juniorivuosinaan tai nuorena urheilijana? (En tiedä eikä ole aavistusta eikä mielipidettäkään.) Tekeekö se että hän myöhemmin urallaan veti douppia hänen mielipiteistään juniorivalmennuksesta yhtään vähemmän varteenotettavia?

