Jäsen
Aloin tässä miettimään treeniohjelmaa ensi kauden päätapahtumaan.
Suurin askarruttava tekijä on nousujohteisuus.
Ymmärrän toki mistä on kyse mutta miten sen toteuttaa pitkässä juoksussa? Eli esim määrän nostaminen on teoriassa helppoa. Varsinkin jos nyt tiputan treenimääriä selkeästi. Mutta se ei liene hyvä idea. Toisaalta jos jatkan nykyisillä määrillä (jotka mielestäni hyvät) niin en pysty vuotta niitä nostamaan.
Moottoriturpa
Tuota olen miettinyt itsekkin ja tullut vähän siihen tulokseen, ettei tuo ctl pohjainen juttu taida oikein toimia työssäkäyvällä. Tietysti jos lopettaisi ajamisen ja laskisi ctl:n alas niin käppyrät näyttäisivät hyvältä. Tuntuu vaan tosiaan typerältä. Kesällä kun ajeli paljon, niin ctl on nyt kevyemmänkin ajon jälkeen pyörinyt levänneenä yli 90 lukemissa.Alkujaan tämän lähetti Coasting
Minulla nyt on onneksi vajaan 2vk loma vielä marras-joulukuun vaihteessa, jonka aikana olisi hyvä koettaa nostaa ctl ylemmäs ja aloittaa sen jälkeen tehojen ajaminen. Muutenhan normali arjessa yli satkun lukemat ovat aika hankalia pitää yllä, eli sen nousevan käyrän saa kyllä unehtaa. Kesän pk-jakson aikana huomasin, että ftp vedot purevat kunnolla kun kuormaa on alla hyvin. Niistä palautuu tosi nopeasti ja settejä saa ajaa monta päivää putkeen.
Eli ajattelin nostaa ctl:n ensin ylös ja tehojen kanssa seuraan vain palautumista. Katsotaan monestikko ehtii ennen kevättä aloittaa homman alusta ylirasituksen ja flunssakauden jälkeen
Millaisia välikausia muuten pidätte? Minulla ei kyllä pää anna periksi lopettaa ajamista kokonaan, eli välikausi jäi vähän välimalliksi. Keväällä pystyy varmaan sitten kommentoimaan miten kävi.
Veteraani
Eiks CTL malli, siis jos puhutaan just jostain 90-120 CTL tavoitteesta, ole juurikin PK-malli? Näin tyossäkäyvänä perheenisänä olen todennut, että ne >15 tunnin treeniviikot ovat varsin harvinaisia varsinkin talvella (usein 10 tuntia on melkoista haaveilua) ja matalilla tunneilla ei korkeaa CTL:ää tavoita. Olettaen toki ettei tule vaikkapa 5-7 tuntia VK:ta viikossa.
Parin vuoden päästä voi alkaa jättämään lapsia keskenään kotiin, niin ehkä harjoittelu saa enemmän aikaresursseja.
6.7 WTF/kg
Aktiivijäsen
En pidä välikausia tms kun ei ole tarvetta. Nousujohteisuuden miettisin enempi jaksoittain tai treenityypeittäin.
Moottoriturpa
Kovan kisakauden jälkeen välikausi on tietystikkin pakollinen. Minulla kisaaminen loppui jo heinäkuulle ja tuon jälkeen on vain ajeltu ja pidetty hauskaa. Ei tunnu lepääminen fiksulta, kun olo on virkeä.
Niin juu... Eli pk-kaudellahan on helppo seurata vain ctl:n kasvua, mutta sen jälkeen IF, watit, intervallien määrät ja kestot tasaiseen nousuun.
Blokki treenaaminen on yksi mikä kiinnostaa ja tuntuu toimivankin itselläni. Aika varmasti ainakin kokeilen tuota ftp-settien kanssa.
Aktiivijäsen
En tuosta kisakauden jälkeisestä välikauden pakollisuudestakaan osaa sanoa.
Suurtietäjä
Onko täällä mielipiteitä tuosta Kirvesniemen uusimmasta kirjoituksesta?
Veteraani
Ei ole eikä tule.
Mikä lie Kirvesniemen uusin kirjoitus?
https://yle.fi/urheilu/3-10459866
Jäsen
Pari mielipidettä.
1. Suomessa on poltettu ylenmäärin lahjakkaita junioreita tehoharjoittelulla. Nyt douppia vetänyt ex hiihtotähti neuvoo että treenatkaa kovempaa. Sanoisin että laittakaa treeniärsyke sellaiseksi mistä palautuu. Ja ärsyttäkää sitä puolta mistä saa eniten kehitystä.
2. Huipulle tähtäävän kestävyysharjoittelun pitäisi ensisijaisesti lähteä siitä että pystyy siihen kilpailuvauhtiin ja toissijaisesti siitä että jaksaa pitää sitä yllä. Jos katsoo suomalaisten menestystä esim hiihdon sprinteissä, niin eihän sitä vauhtia ole. Jaksamisesta ei taasen ole mitään hyötyä jos ei kykene kilpailuvauhtiin, nyt ei puhuta kuntoilusta.
3. Sitten kun sitä kilpailuvauhtia löytyy samaan malliin tai enemmän kuin esim itänaapurilla, jonka urheilijat myöhemmin paljastuu vetäneeksi nappia koko kauden, niin todetaan että meillä on vaan lahjakkaita urheilijoita. Niitä tosin liian vähän kun ei pärjätä sille toiselle naapurimaalle.
IL ja IS artikkeleissa ja Ruudu.fi Hiihtostudion haastattelussa vähän enemmän valoitettu Kirvesniemen/Mannisen julkaiseman raportin sisältöä ja myös norjalaisten nuorten harjoittelua:
https://www.iltalehti.fi/talviurheil...8ca1f_tl.shtml
https://www.is.fi/maastohiihto/art-2000005867699.html
Erkkk hyviä mielipiteitä. Taitaa myös olla niin, että maksimihapenottokyky kehittyy eniten nuorena alle 20v ja maksimikestävyysharjoittelun voi aloittaa jo murrosiässä. Tosin aika kovalta kuulostaa norjalaisten nuorten harjoittelu jos 3krt/vk kovia tehoharjoituksia. IL artikkelissa ei sen tarkemmin kerrottu miten isommassa kuvassa nuo kovat harjoitukset jaksottuu.
Suomalainen maastohiihto taitaa kuitenkin olla ainoa kestävyysurheilulaji jossa muutamia kansainvälisiä huippuja on syntynyt eli jotain hiihtäjien harjoittelussa myös tehdään oikein. Teknisten laitteiden kehityksessäkin on parin viime vuoden aikana otettu käyttöön uusia laitteita, kuten WellO2 joka yhdistää höyryhengityksen ja hengityslihasten vahvistamisen. Norjalaiset nostivat laitteesta sen markkinoille tullessa pienen älämölön, joten kenties siitä jotain hyötyä on. Norjalaisilla kyllä paremmat huulirasvat :-):
http://www.kestavyysurheilu.fi/muut-...-polyongelmiin
Veteraani
Pari mielipidettä (joihin en usko kenenkään erehtyvän muuna ottamaankaan):
1. Suomi ei liene ainoa maa jossa on poltettu lahjakkaita junioreita. Mehän saamme tuntea muiden maiden urheilijoista vain ne jotka ovat sikäläisen juniorivalmennussysteemin läpi selvinneet ja sen avulla tai siitä huolimatta nousseet maailman huipulle.
2. Onko nimenomaan tehoharjoittelu, sen laatu tai määrä ollut se jolla juniorit on Suomessa poltettu? Vai sen epäonnistunut yhdistäminen liian kovatehoiseen tai liian paljoon määräharjoitteluun ? Tai vain riittävän palautumisen ja palauttavan harjoittelun puute?
3. Vetikö Kirvesniemi douppia juniorivuosinaan tai nuorena urheilijana? (En tiedä eikä ole aavistusta eikä mielipidettäkään.) Tekeekö se että hän myöhemmin urallaan veti douppia hänen mielipiteistään juniorivalmennuksesta yhtään vähemmän varteenotettavia?
Veteraani
Joskus ollessani juniori-ikäinen, painopiste oli määrän puolella ja vuositunnit olivat isossa roolissa. Jos Kirvesniemen kommentit peilaavat todellisuutta, niin se harjoitusfilosofia näkyy edelleen perustuvan tietyille vuositunneille ainakin hiihdossa. Muistaakseni ne vuosituntitavoitteet pyoräilyn puolella menivät kutakuinkin "17-v 700 tuntia, 18-v 800 tuntia, 19-v 900 tuntia ja 20-22-v 1100-1200 tuntia" Tehotreenien osuus oli just se joku 10-20% ja ehkä tehojen vähentämisellä välttyy loppuunpalamisilta. Ei minulla ole mitään kompetenssia alkaa arvostelemaan kenenkään treenimetodeja, mutta ainakin muinaisella 90-luvulla harjoittelu nojasi käytännossä kokonaan PK-harjoitteluun.
6.7 WTF/kg
^ Kirvesniemen haastattelu IS hiihtostudiossa kannattaa katsoa. Asioita joita jäi itselle Kirvesniemen jutuista mm. mieleen; Nuorten harjoittelu erilaista kuin aikuisten, jo nuorena kehitettävä maksimi- ja vauhtikestävyyttä. Suomessa nyt ehkä vallalla liiallinen varovaisuus tehoharjoitteluun, pelätään loppuunpalamista, lahjakkuuksia entistä vähemmän. Peruskestävyysharjoittelulla nykyään yritetään korvata sitä luonnollista liikuntaa (koulumatkat, välitunnit yms.) mitä ennen lapset ja nuoret sai enemmän.
Pyöräily ja hiihto lajeina myös erilaisia jos vertaa kilpailu- ja harjoittelukauden pituuksia ja kilpailujen määrää. Pyöräilyssä huipputasolla kilpailukausi voi kestää helmikuusta - marraskuulle. Varsinainen kilpailuista vapaa harjoittelukausi voi olla vaan 2kk pituinen. Hiihdossa harjoittelukausi kestää kauemmin eli toukokuu - marraskuu. Kilpailukauden pituus vaikuttaa harjoittelujakaumaan.
PS. Jos joku kiinnostunut Manninen/Kirvesniemi raportista, oheisesta linkistä löytyy tilaustiedot:
http://pajulahti.com/wp-content/uplo...09/TIEDOTE.pdf
Vakiovieras
Blokkiharjoittelusta
Kyssäri teille, jotka hyödynnätte blokkiharjoittelua. Millaisia blokkeja teette? Kuinka usein / millä rytmillä? Miten harjoittelu blokkien välissä, pelkästään palauttavaa pkta?
Sent from my SM-G930F using Tapatalk
Aktiivijäsen
Mielestäni blokkiharjoittelu on ns viimeinen ärsytyskeino kun perinteiset keinot ei enää pure. Silloin ollaan myös tasolla, jolloin tietoa ei foorumeilta tarvita. PK ei ole palauttavaa vaan kaiken kestävyysurheilun perusta, jota myös blokitetaan esim ihan perinteisillä leireillä. ite jostain syystä ajautunut moodin, että 8-10 kpl ärsyketreenejä/blokki tuntuu mielekkäältä.
KIHUn minseminaareista poimittua. Lotta Lepistön harjoitteluanalyysiä parilta viime vuodelta:
https://www.youtube.com/watch?v=yny06Dd743g
Harjoitustunnit suurinpiirtein samat 2017 vs. 2018. VK suhteellista määrää lisätty 2018. Suorituskyky varsinkin väsyneenä 10" - 20' parantunut verrattuna 2017. Kisamenestys ei ihan niin hyvä 2018 kuin 2017.
Aktiivijäsen
ks sen jo aiemmin. ihmetyttää tuntimäärät kun puhutaan ammattiurheilusta, en toki tiedä mitä on laskettu mukaan. luulis yli 900h tulevan kevyesti ?
^ Vaikee sanoa. Luulisin että tuossa ois mukana myös oheisharjoittelu (puntit yms). Jos sprintterinä tarttee enemmän punttiharjoittelua tai sitten sukupuoli, pitkä kilpailukausi matkustuksineen ja ajajatyyppi aiheuttaa sen ettei pitkäkestoista PK-harjoittelua vaan kerry niin paljon ? Naisilla ei toisaalta pitkät etappikisat ole niin pitkiä kuin äijillä joten palautumiseen niistä luulisi tarvitsevan vähemmän aikaa. Mulla ei mitään tietoo miten paljon naiset harjoittelee, 750h ei kyllä kuulosta kovin paljolta. Martikainen taisi tuossa esityksessä todeta että tuntien lisäämisellä ei ole Lotalla merkitystä. Oisko aikaisemmin kokeiltu enemmän määrää ja sitten todettu ettei toimi ? 16h/viikko keskimäärin tekee vuodessa vajaa 11 kuukautta.
Aktiivijäsen
750h ei ole pro:lle mikään juttu, kun onnistuu ikälopulta amatööriltäkin. eri asia jos todettu ettei lisämäärä tuo lisäarvoa
No ei se ole todellakaan mitään, reilu pari tuntia päivässä - joskus enemmän ja joskus vähän vähemmän. Toki se vauhtikin vaikuttaa, mullahan tule helposti tuo tuntimäärä mutta ei siihen paljoa kilometrejä kyllä kerry....kun mun keskinopeus on vuoden aikajaksolla alle 20km/h...
Aktiivijäsen
Kirvesniemen juttuun: ensinnäkin doupattu, jääty kiinni ja kärsitty penalti. Elinkautispulinat joutais pois . Joukkuelajit on vaan lapsille ja nuorille liikuttavampia ei sille mitään voi. Ja kehittää ne kai yhteisöllisyyttä eli ihan ok. Kestävyyslajeihin osuu sitten todella harvoin lahjakkuuksia ja se näkyy sitten ylivoimana. Olin Oslon eteläpuolella elokuun alussa ja ei jäänyt epäselväksi maan ykköslaji: Rullahiihtäjää kuin meillä punkkeja kesällä. Meillä taasen aika hyvä tilanne joukkuelajeissa, iloitaan siitä ja tunnustetaan fakta eli kestävyyslajit jäävät nuorilta taka-alalle.
Veteraani
Mun mielestä tämä unohtuu liian usein. Jos harjoittelumäärän maksimointi on se tavoite, niin silloin jokainen lisätunti on lisäarvoa, mutta kilpailevalle henkilölle voi olla usein edullista harjoitella niin vähän kuin mahdollista, varsinkin jos on harjoittelun lisäksi muutakin tekemistä.
6.7 WTF/kg
joo mä sovelsin tätä hölkässä, muu tekeminen oli läksyjen teko.
Vakiovieras
Blokkiharjoittelu on tällä hetkellä vielä aika tuntematonta suota siinä mielessä, että siitä ei ole niin kokonaisvaltaista konseptia olemassa kuin traditionaalisesta periodisaatiosta. Niinpä blokkeja kehitellessä täytynee hieman edetä yrityksen ja erehdyksen kautta.
Itse olen mieltynyt aika paljon Rønnestadin malliin, jossa noin neljän viikon välein olisi HIT-viikko, sisältäen 4 - 6 HIT harjoitusta, ja välissä on sitten kevyempiä viikkoja, mutta joissa kuitenkin tehdään kerran viikossa ylläpitävä korkeanintensiteetin harjoitus. Ja mitä tuo HIT-viikko sitten pitäisi sisällään? Sanoisin, että ihan tyypillisiä korkeamman intensiteetin kestävyysharjoituksia omien tavoitteiden mukaan. Useimmiten yli AnK-kynnyksen olevia harjoituksia, kuten 4 x 4min tms., mutta en näe esteitä sille, että painottaisi vaikka ihan tyypillistä vk-harjoitteluakin.
Yleensä blokkiharjoittelua juurikin pidetään viimeisenä harjoittelukeinona, mutta mielestäni tällä tavoin sillä hieman pelotellaankin, se on loppujen lopuksi vain yksi periodisaation muoto, ja kyllä sen käyttöä voi kokeilla siinä missä vaikka käänteistä periodisaatiotakin. Luopahan jotain uutta kokeiltavaa päiviin. Kuten aina harjoittelussa, kovan harjoittelublokin jälkeen pitää sitten vain osata levätä riittävästi. Jotkut ovat sitä mieltä, että blokkiharjoittelu voisi jopa estää ylikuntoa paremmin kuin tyypillinen periodisointi, koska silloin kovaa harjoittelua on selkeän keskitetysti.
Ja kuten jo mainittiin, myös pk:ta voi tehdä blokeittein; sen sijaan, että tekee HIT-blokin korkeaintensiteettisistä harjoituksista, tekeekin 25+h pk:ta.
Sitten erikseen on olemassa nämä ns. mikroshokkiharjoittelut, jossa esimerkiksi 10 päivään tehdään 11 kovatehoista harjoitusta. Sen näkisin sitten jo enemmän viimeisenä ärsytyskeinona, koska tuollaisessa mikroshokissa korkean intensiteetin määrät ovat jo niin suuret että loukkaantumisriskikin taitaa jo kasvaa ja akuutti ylikuntokin toki kasvaa jo aika suureksi häiriten varmaan jo unta ja päivittäistä elämää, voisin kuvitella.
Vakiovieras
Hyviä pointteja blokkiharjoittelusta. Kokeilemalla oppii. Itse tein aika samantyyppisiä blokkeja mitä Montere tuossa yllä kuvaili. Pääasiassa tein noita keskipitkä mk-vetoja (semmosia 30-40 minuuttia yhteensä per treeni). Vahvoja suosituksia on paha antaa, mutta sanoisin, että olennaista on keskittää ärsyke yhdelle alueelle, eli yhden blokkiviikon sisällä harjoitukset ovat suht samantyyppisiä. Vähän noita voi toki muokkailla jos mieli kärsii monotonisuudesta.
Itse koin blokkiviikot sen verran raskaiksi, etten toistanut niitä hirveän tiheällä syklillä. Valmennettavilla olen hyödyntänyt noita blokkeja ihan useassa tapauksessa, joskin pääosa heistä ovat olleet jo pidempään harjoitelleita.
Näkisin kuitenkin, että blokit voivat olla hyvä vaihtoehto jos esim. keskimäärin muusta elämästä johtuen on vaikea tehdä selkeitä muutoksia harjoitusärsykkeessä. Tällöin muuten tasapaksumpaa harjoittelua voi sävyttää silloin tällöin tehtävällä blokkijaksolla, jolla voi hakea vähän suurempaa harjoitusärsykettä, jota ei välttämättä muuten saa aikaiseksi.
En myöskään näkisi blokki-/perinteistä harjoitusperiodisaatio niin mustavalkoisesti. Hyvin voi vuoden sisällä vaihdella noita keskenään. Varsinkin kun puhutaan kestävyyslajista, jossa loppuen lopuksi treenit ovat suht samanlaisia verrattuna vaikka lajeihin, jossa pitää enemmän yhdistää nopeutta, voimaa, taitoa, kestävyyttä, jne.
Veteraani
Vähän lukuja maailman huipulta.
https://www.iltalehti.fi/talviurheil...4705a_tl.shtml
Kaar ittelles vaa
Palstajyrä
Artikkelista (Krista Pärmäkoski):
Harjoitustunteja 1.5.-14.10. yhteensä 452.
PK 375h
VK 18h
MK 5h
Voimaharjoittelu 45h, nopeusharjoittelu 14h
"Harjoittelun painopiste on edelleen ollut aerobisessa määräharjoittelussa, koska siitä Krista on saanut kokemusten mukaan parhaan harjoitusvasteen."
Aktiivijäsen
^ keskimäärin 2 tuntia 15 minuuttia peruskestävyysharjoittelua vuorokaudessa. VK, MK ja nopeusharjoittelua oikeastaan vain sen verran, että ei ihan unohdu, miltä tuntuu mennä kovaa. Ellei menty blokkina. Voimaharjoittelun kehittävyydestä noilla määrillä en osaa sanoa mitään.
Vakiovieras
Jutussa mainitaan aerobinen kynnys: "peruskestävyyttä, eli harjoittelua alle aerobisen kynnyksen". Kuinka tuo aerobinen kynnys itse kunkin kohdalla määritetään?
Veteraani
Suuntaa-antavasti se on se syketaso, jonka kohdalla puhe alkaa pätkiä. Eli aerobisen kynnyksen alapuolella pystyy höpöttämään vapaasti.
Tarkemmin kynnys määritetään portaittaisessa testissä vaikkapa polkupyöräergometrilla, jossa joka portaassa mitataan teho, syke ja maitohappopitoisuus verestä.
Kynnyssyke on lajispesifi, eli esim. pyöräilyn kynnyssyke ei päde vaikkapa hiihtoon tai juoksuun.
Tehon mittaus kertoo siis kynnystehon myös.
Kaar ittelles vaa
Lainaa viestiä vastauksessa
Kirjanmerkit