Printable View
Tänä kesänä, kun kaksi kertaa olen kelvin vieressä vaihtanut rengasta, ei kukaan ohi ajavista pyöräilijöistä ole sanonut mitään.
Tervehtimisestä: kuppikuntaistahan se tuppaa olemaan. Käppyräsarvikuskit moikkailevat toisilleen ja kun viikonloppuna lähdin ajelulle ilmeisesti jotensakin uskottavalla maastopyörällä, niin ensimmäinen vastaan tullut maastopyöräkuski nyökäytti tervehdyksen.
Jos on yhtä suuri idioottivaihtovirheiden tekijä kuin minä, oppii nopeasti että satulalaukussa tai ajopaidan taskussa kulkee sujuvasti mukana vanha työhanska tai rätti. (Kertakäyttökäsineetkin ovat oivia, joskin hitaampia pukea ja riisua.)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti orc biker
Pikkutyttöjen ja -poikien markettifillarien ketjut eivät kokemukseni mukaan yleensä putoa nätisti vaan tuppaavat jumiutumaan. Kerran ehdin jo noitua keskiön ja eturattaan väliin juuttunutta ketjua ja tuumata että tähän on oltava jokin parempikin konsti (ja myös hetken jo pelätä että joudunko lapsen edessä tunnustamaan osaamattomuuteni).
PS Otsikon aiheesta: ymmärrän hyvin ettei kaikkia kiinnosta tervehtiminen tai että kaikki eivät näe siinä mitään mieltä vähääkään vilkkaammilla pyöräilyreiteillä ja -aikoina, mutta hieman hämmentäviksi ja huvittaviksi koen ne pyöräilijät, jotka esim ohittaessaan tai ohitetuksi tullessan, tai liikennevaloissa seisoessaan kyllä noteeraavat kanssapyöräilijänsä olemassaolon ja tarkastelevat selvästikin kiinnostuneena tämän pyörämerkkiä ja yleistä habitusta, mutta eivät jostain syystä kykene edes kämmenen aavistuksenomaiseen nostoon. muusta tervehdyksestä tai - se vasta päivä olisikin - lyhyestä ystävällisestä sanavaihdosta puhumattkaan.
Myös monitoimityökalun ruuvimeisseli, kuusiokoloavain tai muu vastaava tikku on kätevä pulassa olevan neidon markettipyörän ketjun nostamiseen takaisin rattaille. Kerran jouduin käskemään pula-neidin putsaamaan sillä aikaa käsiään, kun ähersin ketjun paikoilleen (oli pikimustista käsistä päätellen hyvän hetken ährännyt ketjun kanssa paljain käsin ilman tulosta)
Itse olen kesän ajeluiden aikana tullut päätökseen etten tervehdi enää ainakaan täällä Helsingissä. Kymmenistä kädennostoista huolimatta ainut moikkaus on tullut Cervelomieheltä Mäkelänkadulla.
Se on niin valtavan suuri trilleri tuo käden heilautus joillekin.
Täälläpäin se perinteinen esileikki jossa väijytään sopivaa hetkeä moikata saattaa johtaa moikkaamisen missaamiseen niin, ettei enää ehdi moikata kun moikannut kuski on jo ohi. Tämä tietysti johtaa siihen, ettei moikannut kuski seuraavalla kerralla moikkaa ja jos itse moikkaat etkä ehdi saada moikkaukselle vastausta, jätät myöskin seuraavalla kerralla etiketin mukaisesti moikkaamatta. Pahin tilannehan tuossa on se kolmas tapaaminen, jossa sinä sitten lähdet seuraamaan "kun et sinä, niin en minäkään" etikettiä ja vastaantuleva yrittää moikata koska väijysi edellisellä kerralla onnensa ohi ts. moikkaamisesi pääsi yllättämään koska hän jo etikettiä seurasi. Jos et millään ehdi moikata takaisin, häpeä on niin suuri että joudutte kumpikin etsimään uuden pyöräilyreitin - hän myötähäpeän ja sinä omasi takia.
Itsellä on tapana maantiepyöräillessä tervehtiä ÄÄNEEN maasto- ja hybridipyöräilijöitä. Kellon kilkattamisen sijaan läjäytän sopivan turvavälin päästä isoon ääneen "päivää" kun menen ohi niin eivät jää alle ja sydänkohtauksesta toipuessaan miettivät, kuinka kohteliaita maantiepyöräilijät ovat. Ja että jos olisivat alkaneet silloin 15 vuotta sitten itsekin polkemaan, olisivat ehkä itsekin. Toisaalta naisethan tykkäävät isoista arvista.
Näin myös täällä!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Halloo halloo
Sent from my iPhone using Tapatalk
Tänään opin, että pyöräilevää pariskuntaa ei kannata tervehtiä hymyillen, koska liian korkeilla testoarvoilla varustettu uros voi saada kohtuuttoman hepulin..
Kerro toki lisää. Kaikki likaiset yksityiskohdan ansaitsevat tulla kerrotuiksi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti maapaa
Tulee hyvä mieli, jos joku tervehtii. Noin kerran parin tunnin lenkillä täällä Treellä joku tervehtii ja/tai itse heilautan käpälää (käyräsarvisella). Maasturilla ajaessa en tiennyt edes, että tämmöistä joku harrastaa:D
Alkukesästä rengasta vaihtaessa oli paljon pyöräilijöitä liikkeellä, kun vaihdoin bussipysäkillä rengasta, kukaan ei kysynyt mitään.
About 10 ajoi ohi. Mietin, siinä voi helposti ajatella, että tollahan on homma hanskassa kun on kiekkokin jo irti..
^^ Kävipä niin, että vastaan tuli pariskunta, joita tervehdin leveästä hymyillen peukku pystyssä ja huusin päälle vielä morot. Jostain syystä pariskunnan mies veti herneet nenään ja lähti polkemaan perään huutaen että älä flirttaile mun muijalle! Meni vähän pasmat sekaisin ja katsoin miestä monttu auki, jolloin tämä liiallista testosteronia uhkuva uros jatkoi huutamista ja yritti saada minut pysähtymään. Katsoin parhaaksi poistua paikalta ylittämällä kalevantien ja suikkaamalla harjulla menevälle polulle jonne maantietykillä ei ole asiaa.
^Ei stana, onnea vaan sillekin parisuhteelle!
Pelimies olis ilmoittanut flirttailleensa sille ukolle. Mut pienestä se on kiinni joillain. Hyvää jatkoa vain noillekin, joilla ei oma riitä.
Aktiivisen arkipyöräilyn oheisharjoitteeksi täytynee ottaa vapaaottelua, jotta sit väännön alkaessa pärjää.
Ajelin eilen Tampesterin lähialueilla. Ongelmatilanteita tuli taas vastaan.
Monet pyöräilijät moikkailevat melko huomaamattomasti, ja moikkailuihin ei ehdi vastata, jos ei ole asennoitunut moikkaamaan kaikille vähäsen. Yhden morjestavan pyöräilijän jätin Pirkkalassa vahingossa tervehtimättä (tai morjestin niin myöhään, että tuskin huomasi), seuraavaa vastaantulijaa jo tervehdin. Tästä rohkaistuneena moikkasin näkyvästi kolmelle seuraavalle, eikä yksikään vastannut. Tästä suutahtaneena päätin, etten enää moikkaa kenellekään, joka ei sitä tee riittävän ajoissa ja näkyvästi. Itse en ota aloitetta, paitsi jos on tuttuja tai seuran paita päällä molemmilla.
Helpointa ja kivuttominta näin.
Mitä väliä sillä on jos toinen ei moikkaa takaisin?
Moikkasin tänään maasturimiestä, hämmentävää...
Siitä seuraa, että moikkaaminen on turhaa. Ei ole mitään järkeä harrastaa jotain, jos vastausprosentti on noin 50 % - ellei kyseessä ole tietynlainen taloudellinen toiminta, jossa tuo olisi ihan hyvä luku. En ole koskaan ollut niin yhteisöllinen henkilö, että olisin pitänyt spontaanisti moikkaamista yleisenä toimintatapana. Mutta pitäähän sitä välillä kokeilla.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kolistelija
Jollekin käynyt niin, että on alkanut moikkaamaan missattuaan yhden kerran. Eli turha moikkaus kantoi hedelmää jälkijättöisesti... :cool:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Santerius
Meikäläinen morjestaa varikset ja harakat. Vesillä morjestan jokaisen viitan nokassa olevan lokin. Maantiellä morjesta vähän ketä sattuu. Kun ajelee retkikamat päällä niin maaseutujen immeiset yleensä morjestaa. Hiilikuituhimmelikuskit hiukan vuntsaa onko soveliasta morjestaa rautaputkisykkeliä, jos vielä etulaukku. Niillä on monesti vielä kiire. Kiusallista tää morjestelu, pyöräilijällähän voi olla vaikka purjevene ja mulla moottoripaatti. Ja jos vahingossa morjestaa ja toinen ei vastaa, niin pitäisikö sanomalehdessä selittää toimintaansa. Yleensä ihte morjestan sykkeliä, ihmiset nyt on mitä on. Enkä mä katsokkaan kun mikä pyörä. Omankin eukonpullukan tunnistan pyörästä. Armeijassa opin , että myös kahelit voi olla " herrakorpraali". Sen jäläkeen toi murjestelu on ollut psyykkeelle vähän helpompaa.
Moniko lie amerikkalainen joka on lähtenyt ovet paukkuen kotimaahansa kun ei ole pyöröilijä moikannut.
Lukeekohan Tuomas Kyrö tätä ketjua?
Kukahan oli se maastopyöräiljä, jota vastaan ajoin aamusta nokiantiellä? Luulin, että morjestit ja nostin reippaasti kättä, mutta sitten tajusin, että taisitkin vain näyttää suuntamerkkiä ohitukseen lähtiessäsi. Kyllä hävetti.
Tulee tervehdittyä melkeen kaikkia, tiellä tai maastossa, kävelijätkin, ja muut rullalliset. Takasin ei aina tervehditä, mutta yleensä kai sen takia, että eivät edes kerkeä reagoida. Kaikkihan melkeen käyvät sitä turhamaista "pitäiskö tervehtiä vai eikö pitäis tervehtiä, olisko mun pitäny tervehtiä..." ajatuksen kulkua päässään. Monasti tervehditään ystävällisen yllättyneesti takaisin.
Helsinki tyylisissä metropoleissa vähän eri, tuolla vaan ei enää järkevää tervehtiä montaa.
Moottorivehkeillä meneville olen näyttänyt enemmän keskisormea, kuin tervehtinyt. :D
Tosi noloa. Tunnen myötähäpeää kanssasi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Santerius
*reps*Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Frosty
Joo, se trollaa täällä keskenään ;) Ei saa enää pyörän päälläkään rauhassa mököttää issekseen.
Yleensä pyrin vähintään kaikkia hiemankin tosipyöräilijän näköistä lenkillä moikata.
Valitettavasti kaikki eivät vastaa tervehdykseen. :(
Oltiin autolla liikkeellä, kun noin 5-vuotias poika tuli viereistä kelviä fillarillaan vastaan. Tuijotti autoa ja nosti hienosti keskisormensa pystyyn.
Ja hieman aiheesta: olen ajellut työmatkoja cyclon sijaan hybridillä. Hassua huomata, kuinka fillaristit lakkasivat vastaamasta tervehdykseeni, kun pyöräni vaihtui...
Tänään sateisella hiekkatielenkillä yllättävän moni vastasi tervehdykseen.
Tämä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kampinalle
1600km hybridillä maanteitä kesällä ja yksi maantiepyöräilijä on morjenstanut Länsi-Vantaalla vähän syrjemmässä. Ostin 1,5vk sitten fatbiken ja maastossa jokainen maasturimies on tervehtinyt ennen itseä jo.
^kyllähän maastossa tervehditään vaikkei olisi läskikään.
Tästä tuli mieleen yksi anekdootti. Kun oli tämmöinen aika tukeva mieshenkilö, joka Tahkolla hihkaisi vaivoin ylämäessä ohittamalleen naiselle, että "läski ei jaksa!!". Kunnes huomasi, että tämä ohitettava nainen oli myös aika pyylevä. Kyseinen hihkaisija kertoi todenneensa, ettei ollut kannattanut enää siinä kohtaa sanoa yhtään mitään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
Aikoja sitten Larun silmällä syrjäsilmällä katoin että fullface-tyyppi ajelee toistapuolta vastaan, piti sitten uudestaan kattoa jolloin kaverilta nousi lapanen .. kuin myös.
Olin liikkeellä paksupyörällä ja vastaan tuli Surly Big Dummy, jossa oli edessä läskikumi ja takana kapea. Kaiken lisäksi olin liikkeellä Salsalla, enkä Surlyllä, emmekä myöskään kohdanneet maastossa tai maantiellä vaan ihan arkikuljenta-alueella. Olisiko pitänyt nostaa kättä puoliksi, tai vinkata kahdella sormella (ja heittää ensiksi rukkanen nopeasti pois kädestä)? Nyt jäi hämmentyneenä kokonaan tervehtimäti.
Onko paksuille joku oma tervehdys?
Eiks se oo käsi nyrkissä ojoon ja tiukka "White Power!"Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Halloo halloo
Minä kun luulin sen tervehdyksen syntyneen vastaantulijoiden väistämisvelvollisuuksien ohjauksesta :oLainaus:
Alkujaan tämän lähetti TuH
Olen uusi foorumilla ja lyhyen lukemisen perusteella voi sanoa, että fättien omistajuus näyttää olevan lähellä uskontoa. Aikoinaan kristityillä oli merkki, Iktys, kalan näköinen merkki, jotta tunnistivat toisensa. Fättikuskit voisivat ottaa paksuilla viivoilla tehdyn äärettömän merkin (kuvaa fättiä), jota voi pitää autossa näkyvillä, pipossa yms. ja näin tunnistavat toisensa myös kun eivät ole ajamassa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Halloo halloo
Mutta ihan oikeatakin asiaa, tai ainakin läheltä liippaa. Itse aina kommentoin moottoripyöräilijöitä, kun nostavat toisille kättä, joka tuntuu vähän hölmöltä. Nyt kun erilaisia maastopyöriä on metsässä enemmän ja enemmän, eikä tarvitse juuri koskaan ajaa lenkkiä ilman, että toiseen ajajaan "törmää", niin tulee helposti moikattua. Eikä se taas tunnu hölmöltä.
Tervehdin aika usein, välillä ihan kaikki, joko kättä nostamalla tai päätä nyökkäämällä. Ei ole kovin moni vielä vastannut tervehdykseen.
Olen ollut huomaavani että vastausprosentti kasvaa pääkaupunkiseudulla huomattavasti kun Kehä III on jäänyt selän taakse ja on päästy ajamaan kelvittömiä teitä.
PS Syitä tervehtimättömyyteen/vastaamattomuuten ei muuten kannata lähteä ensiksi hakemaan omasta habituksesta eli väärästä pukeutumisesta tai vääränlaisesta pyörästä (vaikka nekin toki saattavat vaikuttaa asiaan). Osalla ajajista ei vain lapa (tai edes sormet) helpolla nouse, osa tervehtii vain tuttuja tai tutuksi tulleita ajajia.
^
Voi olla. Itse olen toistaiseksi pyöräillyt ainoastaan kelveillä lyhyitä ajoratapätkiä lukuunottamatta. Varmaankin maanteiden puuttumisen lähimaastosta lisäksi siksi, että joskus hybridillä ajellessani tulin kertaalleen ohiajavan auton nurin tönäisemäksi. Vaikkei siinä käynytkään pahemmin (mustelmilla selvisin) se vei suurimmat halut ajaa autojen seassa. Aion kyllä totutella pikkuhiljaa siihenkin taas.
Osaa vastaamattomuuksista selittää varmastikin myös se, että olen tervehtinyt turhan myöhään, eikä vastaantulija ole kertakaikkiaan ehtinyt siihen reagoida. Aion jatkossakin ihan keskustaa ehkä lukuunottamatta tervehtiä vastaantulevia maantiekiitureita, cyclocrossaajia, maasturikuskeja, siis fiiliksestä riippuen enemmän tai vähemmän kaikkia.
Päinvastoin kuin Kuovipolku, minä en ole huomannut vastausprosentin oleellisesti kasvavan Kehä III ulkopuolella. Itse tulee ajeltua juuri kehän molemmin puolin. Sen sijaan pohjanoteeraus oli Turku-Salo -välillä taannoin, jossa prosentti oli nolla. Toki otoskin oli vain puoli tusinaa, enkä itse tainnut olla vakavasti otettavan näköinen kun oli sateenpitävä takki päällä, ehkä hiukan väsynyt olemus ja iha reilun kokoinen reppukin selässä ja turistina matkassa. Onko sitten niin että vääränlainen habitus merkkaa enemmän kehien ulkopuolella?
Maantiellä tuntuu pätevän sääntö, että sielukkaat eivät tervehdi sieluttomia eivätkä tiimiläiset tiimittömiä.
Pitäisikö ottaa mallia tuolta MC puolelta, nahkaliivit ja siihen oman kerhon merkki ? olisiko esim "BC katupyörät" tai "BC mtb". Toki voisi mennä vielä pidemmälle, omat haarat "BC mtb 29" ?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti huotah
Tietenkään väärän liivin omaavaa ei morjesteta ja muutenkin toisinajattelijoita voisi kohdella kaltoin tien päällä jos sattuu näkemään, PK seudun voisi jakaa alueisiin, MTB porukalle oma ja katupyörille omat alueet missä ajella.
Olen nero !!