Mites meni joulut? Täällä kokonaisvaikutus + 2 kg.
Syynä ruokien annoskoko ja suklaa. :)
Printable View
Mites meni joulut? Täällä kokonaisvaikutus + 2 kg.
Syynä ruokien annoskoko ja suklaa. :)
Lihavuusklinikalla ovat sitä mieltä, että "laihtunut olotila" pitää säilyttää n. 2 vuotta ennenkuin elimistö lopettaa yrityksen "korjata alipaino". Mutta allekirjoitan kaikki huomiosi. Itse kun harrastan päivittäin noin tunnin "hikiliikuntaa" en pysty kommentoimaan tuota rasvanpolttoa. Itseltä sitä on palanut nykymenolla +50kg. Kuinka paljon tuosta on liikunnan, kuinka paljon muuttuneiden ruokatottumusten ansiota - en osaa sanoa. Varmaan tiety suurin osa ruokailun ansiota, mutta kyllä tuolla liikunnallakin on iso osansa asiaan.
Nää "Joulut" menee tilastolliseen varianssiin. Pari kiloa tulee ja menee. Omalla kohdalla tärkeintä on jatkuvasti (=päivittäin) seurata tilannetta ja tarvittaessa säätää omaa syömistä ja treenaamista. Ainakin minä olen oppinut olemaan itselleni armollinen. Sallin itselleni juhlapäivien mässytyksen ja tiedän tuon (tilapäisen) vaikutuksen.
Tuohon minäkin tahtoisin päästä, nyt tuntuu ylivoimaiselta. Kengännauhoja solmiessa pelko että räjähtää.
Tänä jouluna en syönyt itseäni ähkyyn, nää kilot tullu jo aiemmin. Täytyy totutellä tyytymään vähempään niin uskon että muutosta tapahtuu.
Edit. Paikallisessa k-kaupassa oli munkkikahvit eurolla, joooo-o otin ja söin :D
päivitän painon näin muutaman vuoden jälkeen..63-65kg yhä, joskus kuittaan aterian tunapurkilla ja illalla jotain leipää. Jos ei tee juuri mitään, niin ei tarvi syödä juuri mitään.
Sanotaan että rasva palaa tasaisesti. Kuitenkin näkyy vanhempia pyöräilijöitä joilla on mahaa, mutta jaloissa vähän rasvaa.. Itselläkin jaloissa selkeästi vähemmän rasvaa kuin muualla, vyötäröltä sitä pitäisi saada pois paljon..
Ajattelin nyt siis koittaa aloittaa pari kertaa viikossa treenaamaan soutulaitteella, onko jollain kokemusta auttaako "koko kehon" aktivoiminen asiaa?
Lähetetty minun Lenovo TB2-X30F laitteesta Tapatalkilla
Ikävä kyllä, meidän vanhempien kohtalona on se että rasva kertyy masun tienoille. Hormonitoiminta ja sen muutokset sen saa ikaan.
Jos haluisi olla masutiukassa kunnossa...se kyllä onnistuu mutta vaatii niin paljo hommaa ja fanaattisuutta sekä harjoittelun että ruokailun suhteen.... että ei ainakaan minulla riitä inspiraatio siihen. Nuorempana riitti vähän aikaa, mutta ei kertakaikkiaan enää. On tärkeämpiäkin asioita.
Tuossa hyvä kooste siitä, miksi reenaamalla on hankala pudottaa painoa.
https://www.vox.com/2016/4/28/115188...-burn-calories
Mutta tässäkin ketjussa on nyt mainittu muutamaan kertaan rasva-aineenvaihdunta. Voi olla, että jatkuvasti syömällä tuo ei lähde kunnolla käyntiin. Siks jotku saa hyviä tuloksia pätkäpaastolla ja treenaamalla matalalla intensiteetillä paaston päälle (n. 10h paaston jälkeen).
Ei varmaan toimi kaikilla. Etenkään naisilla.
Turha kai mitään omakohtaisia kokemuksia on laittaa kun ei tutkimuksia ole nyt linkata tueksi. Mutta sen olen huomannut, ettei pitkällä pk-lenkillä juurikaan tarvi evästä ja että lenkin jälkeen tuleva nälkä on enemmänkin toteamus kun aiemmin se oli sellainen äkkiäruokaamullehetinyt! -tyyppinen olotila :D
Sent from my LG-H815 using Tapatalk
No melkein just, mutta ei se sääliä ole vaan armoa. Ei jaksa enää kärsiä vapaaehtoisesti, kun sitä kärsimystä tulee elämässä muutenkin ( poislaskettuna Juha Mieto joka vanhemmiten oikein kehuskelee mässäilyllään, yök)...kaikenlaisia vaivoja yms. tulee helpommin kuin nuorena, palautuminen on myös hitaampaa. Ja se lenkkivauhti.
Nuorena..no nuorempamana, sitä katsoi ulos millainen keli että mitä laittaa ylleen lenkille - ja vanhempana sitä katsoo ulos että lähteekö lenkille olleenkaan. Kisa-aikoina se oli vähän niinkin että jos meinasi kesällä pärjätä kisoissa niin talvella oli sinun kärsimän - tosin 15 vuotta sitten talvet oli talvempia, talviajo oli jopa ihan mukavaa.
Yksi kilo rasvaa vastaa noin 7 700 kcal.
Tarvitaan pyöräilyä 10 - 25 tuntia, jotta kilo läskiä kuluisi.
http://www.tritolonen.fi/artikkelit/...us-liikunnassa
https://www.laihdutus.info/painonpudotuslaskuri/
... vaan kun ... Parin tunnin lupsakan pyöräilyn jälkeen tuppaa syömään kuluttamansa 500 - 600 kcal kerralla takaisin.
Kova rypistys veisi nälän useaksi tunniksi. Aineenvaihdunta "säikähtää", ja kroppa arvelee laihdutuksen nyt olevan paras vaihtoehto.
Vaan kun vanhalle tuo kova rypistys tietää päivän, parin toipumista. Palautuminen kestää. Ja sen parin päivän aikana saavutetut asemat menetetään.
Varsinkin jos säälii itseään.
Minähän olen itse ajanut vain muutaman vuoden pyörällä ja olen jo aika vanhakin. Se mikä on hienoa, niin kunnon parantuessa palautuminen nopeutuu älyttömän paljon. Nyt tuollaisesta 1500-2000kcal lenkistä palautuu seuraavaksi päiväksi ja oikeasti pitkästä ja kovastakin lenkistä muutamassa päivässä. Eli minusta se aja enemmän ja kovempaa vaan toimii. Itselläni paino laski noin 8kg nopeaan tahtiin, enkä todellakaan ole vähentänyt syömistä.
Sen päivän, parin toipumisen voi vallan hyvin käyttää niihin lupsakoiden lenkkien tekemiseen. Pyöräily on siitä kiitollinen laji.
Tosin painonhallinnan ja yleisen kuntopohjan tai aerobisen kunnon (mistä usein on kyse silloin kun on kyse henkilöstä jonka toinen tai jopa päätavoite on painonpudotus) ollessa yhteistavoitteena optimaalinen ratkaisu voisi olla se edistyneempien ja kilpailu- tai tulostavoitteellisten harjoittelijoiden kavahtama mellanmjölk. Eli mahdollisimman paljon käytettävissä olevan ajan puitteissa 2-4 tunnin rauhallista reippaampia lenkkejä. Kernaasti tasaisella tai vain lievästi nousevalla sykkeellä (eli vauhdin tai tehon pitäminen tasaisena on tässä vaiheessa toisarvoista)
Lenkit tietenkin ilman energitäydennystä tai lenkin jälkeistä palautusateriaa (lukuunottamatta pienehköä määrää proteiinia). Jos tällaisiin lenkkeihin pystyy yhdistämään 15-16 tunnin pätkäpaaston 4-5 päivänä viikossa, on melko varmasti peruuttamattomasti oikealla tiellä (eikä itsensä sääliminen 1-2 päivänä viikossa kaada kok projektia).
Kovilla rypistyksillä ja painoharjoittelulla on oma arvonsa, mutta niille löytyy oma sija paremmin sen jälkeen kun em. menetelmällä on saavutettu menestystä, t.s. paino on pudonnut, pitkät kestävyysharjoitukset löytäneet paikkansa sekä kalenterissa että sydämessä ja se mitä aivot ja kroppa tuntuvat haluavan on mahdollisesti muuttunut.
Entäs kun näin fillarilfoorumilla ollaan, niin pyöräilisit enemmän ja jättäisit raudan pumppaillun välillä vähemmälle?
En esimerkiksi vieläkään ymmärrä päätöstäsi olla pyöräilemättä kanarian lomalla, niinkuin aiemmin kerroit.
Niinkuin kuovipolku kirjoitti, niin sen pyöräilynkin pitää tuntua välillä pahalta, jos on tarkoitus nostaa kuntoa tai laihduttaa. Ei se pelkkä ajaminen auta, varsinkin jos se yksittäinen lenkki on lyhyt.
Pakko vielä yrittää, pyöräily nyt vaan on loistava laihdutus ja liikuntamuoto, vaikka ikää ja ylipainoakin olisi.
Lopeta vaikka se turha kalustosta tinkiminen ja kokeile muita pyöräilylajeja, jotta motivaatio löytyy. Oletko esimerkiksi kokeillut hyvää maantiepyörää? Traineria ja Zwiftiä sisällä? Ihan mitä vaan, jotta ajaminen alkaa maistumaan ja tunteja tulee.
Itse olen ottanut elämääni uusia liikuntalajeja siksi että niitä harrastaessa on kivaa. Jos tavoitteena ei ole menestyä kilpailuissa, on turha tuhlata elämäänsä tylsyyteen, esim. hinkuttamiseen maantiellä, vaikka ajo ei maistuisi.
Itse huomannut motivaattoreiksi porukkalenkit maantiellä sekä maastossa. Seinäkiipeilyn; saa voimaa siinä sivussa. Meloen näkee uusia paikkoja ja saa liikuntaa. Punttia nostaessa treenaan välillä olympianostoja, koska ne on haastavia ja motivoi yrittämään yhä uudelleen. Voima, nopeus ja notkeus kehittyy siinä samalla.
Metsäretkeilykin on liikuntaa ja lumikenkäily. Uinti on tylsää, mutta niin lihaksia palauttavaa. Kun liikkuu monipuolisesti, ei altistu rasitusvammoille ja itse liikkumisesta nauttii. Ei niin että on tylsää ajaa ja vain ajaa ja hyvä fiilis ei tule ajaessa vaan vasta kotona siitä tunteesta että on suorittanut jotain.
Omalla kohdalla juurikin noin. Vasen polvi on "puoliromu" ja odottaa jossain vaiheessa uutta keinoniveltä. Oikea vaihdettiin vuosi sitten. Ortopedi kannusti/-aa nimenomaan pyöräilyyn ja kehuu tuon olevan vesijuoksun (ei nappaa niin pätkääkään) ohella parasta mahdollista liikuntaa leikatuille / romuille polville. Ylipainosta on päästy eroon ja fillaroinnilla pidetään painoa kurissa ja peruskuntoa yllä.
Pari tuntia on minunkin tavoitteeni. Valitettavan usein se ei toteudu.
Eniten houkuttaa sellaiset liikuntamuodot, joihin teillä tuskin on mahdollisuuksia. Kuten pitkillä metsäsuksilla umpisessa hiihdot, "tyhjänkävelyt" tuntureilla, sekä läskillä moottorikelkkauria myöten ajelu.
Ja vielä bonuksena asuinpaikan tuomat "lappilaisten ilmaiset kuntosalivuorot": kesäinen polttopuusavotta ja talviset lumityöt.
Kesäisin on remonttia, pihatöitä sekä muita talonmiehen tehtäviä. Niihin kuluu kolmisen tuntia päivässä, ja sen seurauksena syksyllä on pari kiloa kevyempi olo.
Vaan kun talvi saapuu ... ja varsinkin kaamosaika, niin harrastus painottuu talviunille, ellei anneta ruoskaa ... eikun talvista kuntosalivuoroa. Ja kun lunta alkaa olla riittävästi, niin höylään kolmen kilometrin privaattiladun. Mutta se alkaa houkuttaa kunnolla vasta helmikuun aurinkoisten päivien myötä.
Siis läskinlähdetysmahdollisuuksia olisi, vaan kun vaarista on tullut nössö. Ei se vielä mitään, että on nössö, vaan se, että ei edes tilaansa häpeä. - Häpeä!
Pudotin muutamna vuosi sitten reilut kymmenen kiloa. Nyt ongelma on, etten tiedä miten: oliko syynä 1) hiilareiden vähtäminen 2) HIIT vai 3) vaihdoin juoksun painoihin.
Ajattelin nyt tiputtaa viitisen kiloa 86 > 81 (174 cm / 55v).
Lähden liikkeelle vähtämällä aerobistä ja "tiivistämällä" punttitreeniä
Noin 8v sitten pudotin painoa 92kg=> 71kg /180cm, nyt ikää 50v. Menetelmät oli karppaus ja juoksu. Läski lähti helposti, mutta niin meni lihaksetkin mukana, pl takapuoli ja reidet. Viimeiset 4vuotta olen tehnyt punttia ja saanut painoa ylöspäin noin 2,5-2,8kg/vuosi. Nyt vaaka näyttää 82-83kg, mutta haba on hyvässä kuosissa ja elämä on helppoa. Toki tällä painolla ei ole saumaa juosta puolimaratonia 1h 30min -tasolle ja maratonia alle 3h30min, mutta se on hinta joka täytyy maksaa. Havaintoni on että "1kg painoa on noin 50sekuntia puolimaratonin loppuajassa". Kyse on siis lopulta mitä haluaa kellon näyttävän ? :)
^ tuokin todistaa, että puntti on hyväksi laihduttaessa - lihas säästy ja laski lähtee.
mot.
Riittävä lihasmassa(ei ylikorostunut) on avain onnistuneeseen painonhallintaan. Lihas on ainoa aktiivikudos jonka määrään voi itse vaikuttaa, lihasmassa ja perusaineenvaihdunnan taso ovat suorassa suhteessa toisiinsa, mitä enemmän lihasta sitä enemmän kuluttaa energiaa levossa. Naisten laihdutus tyssää tyypillisesti olemattoman lihasmassaan, ja täten olemattomaan perusaineenvaihduntaan. Laihduttaminen joka ei sisällä lihasharjoituksia vain pahentaa tilannetta, lihasmassaa menetetään edelleen ja energiaa kuluu levossa entistä vähemmän. Laihduttaminen pitäisi aina aloittaa rivakalla voimaharjoittelulla.
^^ itse otan mukaan myös lihasmassaa säilyttäviä/lisääviä sarjoa.
Crossfitit hyödyistä ja haitoista löytyy paljon keskustelua netistä; osa mutua, osa ihan faktaan ja lääketieteeseenkin perustuvaa. Joka tapauksessa, kyseessä on äärimmäisen raskas laji joka virheellisin tekniikoin tehtynä johtaa helposti loukkaantumiseen. Samasta syystä lajia ei voi pitää erityisen aloittelijaystävällisenä.
Monipuolinen ja kevyempi vaihtoehto on esim. Bodypump. Painot saa valita itse ja haastavuutta muuttaa/säätää sitä kautta. Ryhmäliikunta on tietysti aina jollakin tavalla kalenteriin sidottua, eikä siksi sovi kaikille.
Kuten kirjoitin alkuun on tärkeää vetää raaka lihastreeni, jonka aikana ei juuri tarvitse kiinnittää huomiota dieettiin(tyhmimmät kantsii tietty karsia), kun saatu perusaineenvaihdunta ajettua ylös voikin aloittaa kärvistelyvaiheen jos moiseen motivaatiota.
Ois mahanseudulla ~5 kg läskiä poltettavana:
Reseptini: pk-lenkkejä 2h+ pituisia sekä 500 kalorin arvioitupäivävaje. En punnitse safkoja tai laske tarkkoja kaloreita joten ihan ongelmatonta tuo ole. Roskaruoan lopettaminen kunnes tavoite saavoitettu.
Nyt on menossa näiden joulukilojen karsiminen, ja pikkuhiljaa paino on alaspäin menossa.
Mutta on se pirun herkkää touhua. Eilen kävi vieraita ja kahvipöydässä heidän kanssa söin yhden pullan ja kolme piparia. Niin heti aamulla vaaka näytti 300 g lisää painoa.
Olen vuosien saatossa oppinut että joka aamuinen vaakalla käynti on paras tapa pitää itsensä (ja herkuttelunsa) kurissa. Vaakalla käydään heti aamulla, kusella käynnin jälkeen että tulokset ovat edes jotenkin vertailukelpoisia.
Mutta ei nuo vaakan tulokset minulle mitään suurta stressiä aiheuta, se on vaan osa meikeläisen aamu-rutiinia. :) Lisäksi sillä on motivoiva vaikutus jos päivittäin näkee että paino hiipii tasaisesti alaspäin. :o
No nyt kun aloitettiin: itse myös, aamuk*sen jälkeen punnitaan tyhjäpaino. Joskus myös ennen, sitten arvioidaan vaikutus painoon ja katsotaan kuinka hyvin arvuutus osui kohdalleen tyhjennyksen jälkeen. Sitä oppii hyväksi tässä lajissa [emoji3]
Sent from my Nexus 5X using Tapatalk
Täällä duunissa kun painaa sen 8 h hommaa niin kaloreita kuluu ja ei tarvi joka piparia laskee