Alkujaan tämän lähetti
casanova
Päivähän oli mitä mainioin työmatkapyöräilyyn. Kuljen liikenteen valtavirtaa vastaan, joten mahdollisia ohitettavia oli tänäänkin vain vähän. Nekin harvat lähinnä koululaisia, joiden puolelta toiselle poukkoileva ajotyyli tuo oman haasteensa hommaan.
Kaukana pääkaupungin vilskeestä, ylhäisessä yksinäisyydessäni ja omiin ajatuksiini syventyneenä, poljin rauhassa pitkin hiekkatietä jo lähellä määränpäätäni. Yhtäkkiä kuulin äänen takavasemmalta ja käännyin katsomaan. Fillaritar oli jo ohittamassa minua lempeästi hymyillen. Ohitus oli nöyryyttävän hidas, mutta olin täysin aseeton naisellisia avuja vastaan. Katsellessani fillarittaren perään (pun intended) mietin mahdollisuutta revanssiin. Ohittaja kääntyi kuitenkin miltei heti vasemmalle alikulkuun, jolloin hylkäsin ajatuksen jo väärän suunnan vuoksi.
Eikä tässä vielä kaikki. Nopean tilaajan etuna koin alle kilometrin jälkeen tilanteesta uusinnan. Sama pyöräilijätär ohitti minut jälleen! Reittivalintani oli parempi, mutta olin yksinkertaisesti hidas. Tappio, häviö, NÖYRYYTYS.