Mutta ei tuo ole juuri ammatinvalntakysymys? Jalkinevalintakin on henkilökohtainen valinta siinä missä myös ammatinkin, mutta mitä muuta sellaista kuski olisi voinut säästää?
Jos parisataa kertaa päivässä kuskeja joutuisi sairauslomalle, niin sitä ei tehtäisi aiemmin esittetyin perustein, vaikka pakolaisia voisi ottaa ja kotouttaa työelämään ja sieltä sairauseläke-elämään lähes tuhat viikossa. Toki sen voisi teettää Kiinassa tai P-Koreassa, joissa ei niin työturvallisuus haittaa, mutta suoranaista kustannussäästöä ei sitenkään liene saavutettavissa.
Tällaisissa tapauksissa asiasta voi huomauttaa myös heidän ja varsinkin lapsen turvallisuuden näkökulmasta. Voi sanoa, että lapsen turvallisuuden takia kannattaa katsoa taakseen, koska joku voi tulla takaa kovaa ja törmätä vaunuihin. Saattaa olla, että muistavat sen paremmin kuin klv:n valtaamisen.
Töistä kotiin cyclolla ajellessa harjun päällä olevaa kelviä niin lähestyn pariskuntaa koiran ja lapsen kanssa. Mies vilkaisee taakse ja kohdalla huutaa: "Tämä on kävelytie...!"
Vastaan ystävällisesti:"Joo ja pyörätie...!" ja jatkan matkaa.
Papalla varmaan patoumia, kun saattavat hiihtoladut olla jo paikoitellen sen verran soseena, että ei pääse niitä puudelinsa kanssa tallomaan ;)
Joku saattaisi tässäkin tietty alkaa vinkumaan jostain, hiekalla upottaa, sohjolla upottaa enemmän, ihan tarkkaan ei sitä reunaa näe mistä uppoaakin sitten keskiötä myöten sohjolumeen, niin ja tuossa mäessä on navetta, kuvauspaikallakin sen jo haistaa vaikka tuuli sivulta, joskus haistaa paljon kauemmas, sellaisia navetat nyt vaan on.
Ei valittamista, keliä tahtoo olla ympäri vuoden vaihtelevasti, niin on elämän hajuja tai hajuttomuuksiakin, itse en kaipaa punaista mattoa että kaikki muut sivuun kun minä tulen, joskus näkee asioita joita voisi kehittääkkin, mutta aina sitä tulee toimittua tilanteen mukaan, sopeutuen siihen mitä on, siten tuntuisi saavan enemmän eikä ole se tattikaan otsassa. Kuivasta asfaltista, peilijään ja lumipintaisen kuivan tien kautta sohjoon ja mutavelliin, kaikki yhdellä lenkillä.
http://farm9.staticflickr.com/8389/8...a4cfcf7673.jpg
sohjoa by ErWo9iJn, on Flickr
Hauskin oli kun sellainen tosi nopea paikka, jossa mutkia, 30-40km/h nopeuksia pääsee helposti, tiukahko mutka oikeaan joka tipahtaa mukavan jyrkästi alas, kuivaa sorasepeliä kunnes paljastuu laskun tiukentuessa jyrkimmilleen kaarteesta pelijäätikkö, onneksi oli sen verran pehmeä, että ei ollut pahin mahdollinen, takajarrukin otti niin huonosti ettei meinannut saada stopattua ajoissa. Aamulla jos olisi ollut liikkeellä, niin olisi voinut olla pahakin paikka, etenkin jos ei olisi pitänyt nopeutta matalana.
Tästä alamäkeen siis laskettelin:
http://farm9.staticflickr.com/8538/8...85301b9a12.jpg
sepelimutkamaki by ErWo9iJn, on Flickr
Toiseen suuntaan kuvattuna tuossa paikassa sitten oli tälläistä:
http://farm9.staticflickr.com/8389/8...9bcd8ec90d.jpg
jaamiina by ErWo9iJn, on Flickr
Yhdistetty kelvi, autotie ja tukkirekkojen kuormausaluekkin silloin kun sattuu puita olemaan tien varressa, mikä on ihan yleistä.
Eräässä peilijäisessä alamäessä, jossa s-mutka, tulikin takaa tukkirekka täydessä lastissa, kyllä siinä sai vähän penkalle väistellä, että mahtui menemään, ei se olisi siinä paikassa varmaan edes voinut pysähtyä olosuhteiden ollessa mitä ovat, olisi liukunut kai kuin pulkka.
Enemmän tälläisiä pätkiä taitaa kuitenkin olla kuin noita kelvejä tässä maassa, joskus vaan pistää hymyilyttymään asioiden mittasuhteet. Ehkä se kun koirat, karhut, lastenrattaat, autot, kävelijät ja ties mitkä jakaa sen saman tilan, se opettaa ajattelemaan asioista eritavalla, se joustaminen on ihan luonnollista, samoin kuin toisten huomioiminen?
Ajatelkaas nyt vaikkapa Vietnamia tai Intiaa, siellä suurissa kaupungeissa menee bussit, tuktukit ja fillarit kaikki yhdessä laumassa, koko homman toiminta perustuu siihen, että ymmärretään oma mitättömyys kokonaisuudessa eikä aseteta omaa etua muiden edelle, vaan toimitaan ryhmänä joka kokonaisuudessaan muodostaa liikenteen. Äkkisestään touhu näyttää täydeltä kaaokselta, mutta kun seuraa enemmän, niin huomaa kuinka ihmisjoukko toimii enemmän yhtenä kuin kalaparvi konsanaan.
Varmasti niin suuressa määrässä porukkaa idiootteja mahtuu joukkoon myös, mutta siellä taitaa tuo siperia opettaa aika säälittä.
Kyllä mua kerran otti pattiin kun pyörätie päättyi umpikujaan ( tai oma vika kun kelvi olikin jalkakäytävä). Piti kääntyä takaisin 73m. ;)
Mitähän lie intian liikennekuolematilastot?
Intia tosiaan on vissiin maailman vaarallisimpia paikkoja ajaa millään kulkupelillä.
Ikävä kyllä en saanu esiin sitä kaikkein tärkeintä tilastoa eli kuolemia per miljardis ajokilometri, mutta:
Suomessa kuolemia per 100 000 ajoneuvoa: 11
Intiassa kuolemia per 100 000 ajoneuvoa 315
vietnamissa kuolemia per 100 000 ajoneuvoa 55
per capita tilanne ei intiassa ole niin paha, mutta siellä ei läheskään sama prosenttimäärä aja moottoriajoneuvoilla kuin suomessa.
Tästä mä vedän johtopäätöstä, että se on paljon parempi, että välillä niitä oikeuksia vaatii, ottaa tilaa ja tekee selväksi oman paikkansa liikenteessä. Säännöt on tehty yhteispelin toimivuutta ja turvallisuutta varten.
Josta tulikin mieleen tämän päivän autoletkan säälittävä sääntöjen noudattaminen suojatiellä. Huom. kyseisestä suojatiestä noin 30m on yläaste ja ala-aste vierekkäin ja koululaisliikenne todella vilkasta.
Olin fifty fifty menossa pyörällä ja kävellen eli aikaisemmin olin ajanut fillarilla ja suojatien kohdalla olin jalan koska puhuin puhelimeen.
Olen astumassa suojatielle, mutta ylläriylläri, yksikään auto ei pysähdy tai edes anna mitään viitettä väistämisvelvollisuuden noudattamisesta. Normaalisti vastaavassa tilanteessa mä kävelen vaan alle, mutta nyt oli liian monta samanaikaista tapahtumaa päällekkäin niin tein vain eleellä hyvin selkeäksi, että aion astua suojatielle ja rupesin hivuttautumaan tien yli. Reaktio oli, että autot ajoivat lähempää liikenteenjakajaa hidastamatta. Monilla oli todella yllättynyt silmät lautasina ilme naamalla. Vitutti. Jos olisin poliisi olisin ottanut jokaiselta kortin kuivumaan.
Mun mielestä tommonen käytös autolla on anteeksantamatonta jo muutenkin, mutta vielä kun oli koululaisten kotiinpääsyaika ja sitä pikkuskidiliikennettäkin oli suht runsaasti.
Ja ennen ku mut leimataan autovastaiseksi militantiksi ni autot on jees, autoilijat on jees, sääntöjä noudattamattomat ajokortin muropaketista lahjaks saaneet autonkuljettajat ei todellakaan ole jees. Ja täällä tommosia sattuu jatkuvasti. Pirun periferia!
Kyllä siellä Intiassakin tahtoo sattua onnettomuuksia paljon, tiet, kalusto, kuljettajan pätevyys jne. vaikuttaa, lisäksi ajoneuvojen kohtaamisia jos vertaillaan, niin kaupungeissa siellä aika paljon enemmän moisiakin on, eikä likikään kaikki tunne siellä sääntöjäkään. Siellähän on katuja jotka ovat yksisuuntaisia, mutta suunta riippuu kellonajasta/päivästä. Paljon enemmän siellä lahtautuisi porukkaa sillä liikennetiheydellä säännöttömyydellä ja tällä meikäläisellä asenteella.
Jos meidän liikenteeseen otettaisiin enemmän sikäläistä asennoitumista, pitäen kuitenkin sääntöjen noudattaminen nykytasolla, niin äkkiä ajateltuna vähenisi ne onnettomuudet ja tuollainen välinpitämättömyys mitä kohtasit monien autoilijoiden osalta. Se pitäisi saada ihmiset ymmärtämään, että kukaan ei ole liikenteessä yksin.
Itse kun ajan autolla, niin en minäkään uskalla aina pysähtyä päästämään jalankulkijaa yli, nimittäin jos on toinen kaista samaan suuntaan, se on varmempaa, että joku vetää sen mummon/kersan yli jonka olen kauniisti laskenut suojatietä ylittämään, vaikka laki sanoo, että suojatien eteen pysähtynyttä autoa ei saa pysähtymättä ohittaa/sivuuttaa. Viimekesänä noita media toikin aika paljon esiin, mutta ei se käytös ole muuttunut. Niin hävytön en vielä ole ollut, että vetäisi auton poikittain siihen suojatien eteen, ehkä pitäisi.
Minäkin lähtisin kyllä siitä että ehdottomasti suurin syy on liikenneinfrojen ero, joita ei voi edes verrata keskenään. Intiassa kun ei oikeastaan ole sellaista, vain hallittu kaaos:
http://hemapen.files.wordpress.com/2...c-in-india.jpg
Versus Suomen järjestelmällisyys:
http://www.avaalehti.fi/29102009/Kau...akamaentie.jpg
Kyllä sitä täällä pääkaupunkiseudun "sivistyksessäkin" sattuu ja tapahtuu kaikenlaista ja aika usein.
Mitä tulee liikennekulttuureihin, niin pyörämatkakirjailija Matti Rämö taisi jossakin artikkelissa listata hurjimmiksi liikennekokemuksikseen eräät paikat Kaakkois-Aasiassa sekä Helsingin Hämeentien. Olisikohan jollakulla tarkempia referenssejä kyseiseen juttuun?
Mielestäni nimenomaan sanoin, että lasten kanssa joskus, ei aina, joutuu tilanteeseen, että normaali, reilu varautuminen aamutoimiin ja matkantekoon, joka pääsääntöisesti riittää hyvin, ei heidän uskomattoman kekseliäisyytensä ansiosta riitäkään. Puhun siis toki lähinnä poikkeustilanteista, mutta se ei muuta mihinkään sitä OnTopic-pointtia, että jalkakäytävälle hetkeksi pysäköivän olisi hyvä pysäköidä niin, että rattailla pääsee ohi - etenkin kun ollaan lähellä päiväkotia, leikkipuistoa tms. Kyse on siis ihan tarpeettomasta muiden liikkumisen hankaloittamisesta, josta nämä hölmösti pysäköivät eivät itsekään hyödy mitään. Siis: toivon edelleen parempaa muiden huomioonottamista, liikkuipa itse millä tavalla tahansa.
Ja tuota tattia asetellaan kyllä nyt ihan väärään otsaan... :D
Mitäs tapahtuu jos 'ei ehdi'?
Joskus taannoin sitä vaan oppi ymmärtämään, että sitten sitä on vain X aikayksikköä myöhemmin päämäärässä, ei tarvitse kiirehtiä eikä hötkyillä ja paljon varmemmin on perillä, kun ne tuskastumisen tunteet eivät hämärrytä havainointikykyä.
Hyvin harvoissa tilanteissa kiireelle on oikeasti syytä, se on vain mielikuva, ei ole kovinkaan monella ihmishengistä kyse, eikä mitään peruuttamatonta vahinkoakaan yleensä pääse syntymään.
Ei se ole elämää kummempaa.
Johan nyt on innolla tartuttu sivuseikkoihin ja OffTopiciin. :D Ei se kiire tai kiireettömyys ole tässä se olennainen pointti, vaikka kyllä meissä kanssamatkaajissa on niitäkin, joiden myöhästyminen työstänsä voi vaarantaa toisten hengen.
OnTopic: muiden liikkujien matkantekoa ei tulisi tarpeettomasti haitata, etenkin jos haitan aiheuttaja ei edes hyödy siitä mitenkään kuten mainitsemassani esimerkissä jalkakäytävälle tai kelville pysäköimisessä. Voisin kuvitella, että tästä vallitsisi suhteellisen laaja yhteisymmärrys? Eli tehdään matkanteko mukavaksi ja sujuvaksi niin itsellemme kuin muillekin, ihan muutenkin kuin vain mahdollisen hengenvaaran uhan edessä. :)
Se on joka aamu mielenkiintoista seurata pyörän päältä tuota autoilla tapahtuvaa työmatkatempoa. Samalla kun siinä vielä säännöistä ja nopeusrajoituksista välittämättä väännetään sotamaalausta peilin kanssa naamaan puhelin korvalla niin onhan siinä kaikki muut tielläliikkujat vaarassa. Se nyt vaan on asennointikysymys herätä ajoissa ja tehdä aamutoimet järjestelmällisesti ja varata riittävä marginaali että ehtii töihin muita ihmisiä (lähinnä kevyttä liikennettä) vaarantamatta ja liikennesääntöjä kunnioittaen. Mulla ei ole aamulla tai töiden jälkeen kiire miinkään pyörän kanssa, joten harvemmin tulee "testattua" autoilijoiden väistämisvelvollisuuksia. Kyllä se liikennettä lukemalla yleensä selviää kuka sääntöjä aikoo noudattaa ja kenellä on tekeillä uusi työmatkatempoenkka autolla yms. Toi on itselläkin ollut pointtina kiireessä että "Mitäs tapahtuu jos 'ei ehdi'?" Siihen kun vastaa mielessään niin tajuaa että ei sitä kiirettä oikeasti olekaan.
_Intiassa se kenellä oli Isoin auto tai töötti meni eka. Teitten varsilla näkyi just kolaroineita ja olimpa bussissa kun se täräytti vuoristossa betoniporsaaseen.
on muutn jännä paikka istua pelkääjän paikalla tuolla vuoristossa .. sit ku pääsin siitä pois kolautti bussi just pelkääjän jalkapaikan betoniporsaasee mutte ei sitä sattunu. Ja ne intialaisten ohitukset oli ihan oma lukunsa. Ohi mentii ihan missä vaan.
kannattaa katsoa top gear ja intian spesiaali tai joku vastaava ;)
ei varsinaisesti liity kelviin mutta eilen katselin koto ikkunasta päiväkodin pihaan jossa myös lapseni ovat päivisin,sinne oli joku aikuinen nainen mennyt lastensa ja vapaana juoksevan koiran kanssa. kuinka tyhmä pitää olla että vie koiran aitojen sisään ja juoksuttaa siellä? jos vaimo olisi ollut kotona olisin mennyt avautumaan tätille mutta olin jumissa kipeiden lasten kanssa sisällä.
Lasten päiväkodit jättävät lapset poliisin huostaan, jos lastensuojeluviranomaisia ei paikalle saada, kun työaikaloppuu eikä lasta ole haettu.
Tosin tuon virallista käytäntöä mukaan ei kertaakaan noudatettu minun lapsiini, mutta pienemmilä paikkakunnilla ei enää ole poliisiakaan, joten hakumatka voi kasvaa ja kestää, jos ei ole ajoissa.
Mutta kuinkas se pointti aamuista tenavien kanssa, ettei voi aina ennakoida, pätee tuohon tenavien tarhasta hakemiseen?
Muistan kyllä oikein hyvin sen, että joskus ei niin aivan hirveän kauaa sitten pienemmässä kaupungissa oli ihan vuorolistassa päivystäväksi valittu työntekijä, joka jäi sitten vartomaan ja nuhtelemaan vanhempia, mutta voihan se olla, että tämä maailma on mennyt tuoltakin osin järjettömyyksiin.
Liikenne ei kuitenkaan ole se paikka jossa aikaa otetaan kiinni, liikenteessä voi tapahtua asioita joille tarvitaan plan B, rattijuoppo voi rysäyttää pahki ja siinä voi joutua ensipelastajan rooliin, vai käveleekö oma kiire toisten hengen ylikin, kun ne ovat vain muita?
Näissä asioissa on kyse kuitenkin aika puhtaasti omista asenteista ja siitä miltä kantilta maailmaa katselee, niitä näkökulmia voi aina avartaa ja asenteita sovittaa kasvaneeseen ymmärykseen ympäröivästä maailmasta.
Toki ainahan pitää pyrkiä toimimaan siten että aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa muille, kiireettömästi toimiminen mahdollistaa juuri tuon, kun ei ole kiire aivot osaavat pohtia asioita laajemmin ja esim. kelvin tukkimiset voisi olla vähempänä, kun havaittaisiin se oma osuus kokonaisuudessa, jota kiirehtien stressaantuneena ei pysty näkemään.
Mun mielestä liikenneturvatyössä puututaan oireisiin, eikä niihin varsinaisiin tauteihin, eli asennoitumisen myötä antautuminen kiireen illuusiolle noin esimerkkinä, pitäisi enemmän ehkä opettaa ihmisille sitä pysähtymistä ja kuinka tarkastella omaa itseään ulkopuolisen silmin, jotta näkisi kokonaisuuden ja osaisi suhteuttaa oman toimintansa siihen kokonaisuuteen, näin sitten moni hoksaisi sen älyttömyyden johon on ajautunut tietämättään ja tahtomattaan.
Hälytysajoneuvot ovat ainoita joilla oikeastaan voi olla kiire liikenteessä, niillekkin on varamiehet jos ei pääsekkään kohteeseen, kaikessa toiminnassa jossa ihmishengistä on kyse, on yleensä se plan b, joten onko ihan varmaa, että on olemassa ihmisiä joiden ehtiminen työpaikalleen on niin kriittistä, vai onko jälleen kyse illuusiosta?
Pointti on siinä, että kannattaa ottaa etäisyyttä ja pysähtyä tarkastelemaan asioita vähän kauempaa, jotta näkee mikä on todellista, mikä on vain mielikuvia.
Dynaamisuus taitaa olla nykyäpäivän termi ahneudelle, se ei tee siitä sen parempaa mielestäni.
Vienti ja nouto ovat yhtä hallitsemattomia ja toisinaan itsestä riippumattomia tapahtumia.
Kyllä tuo huostaanottovelvollisuus oli laissa jo 1980-luvulla kun harjoittelun jälkeen päädyimme vaimon kanssa tositoimiin - silloin jotkut ottivat lapset mukaansa kotiin ja jättivät nouto-osoitteen oveen, kun eivät pitäneet poliisilaitoksen säilytystiloja pienokaisille virikkeelliseksi ympäristöksi.
Pari mitä ilmeisimmin englantilaista pyöräilijää tuli tuossa töistä kotiutuessa vastaan koska törmäyskurssilla oltiin, ei sen vaikeampaa tänään.