Avautumista vaikeasta elämästä kevyen liikenteen väylillä vol 2.0
Kyllä tämä maantiepyöräily on sitten ajoittain erittäin mieltäylentävää ja nautinnollista hommaa.
Tänään lenkillä ajoin alkuunsa kelvillä mielestäni muita ihmisiä kunnioittaen ja maltillisella vauhdilla kunnes eräs vanhempi pariskunta retkipyörillään ilmoitti että tuollaiset kilpapyörät ei tänne sovi. No... tähän vastasin vielä kohteliaasti hymyillen ja jatkoin matkaani. Seuraavaksi eteen ilmestyi n.15 lapsen lauma, sikinsokin tiellä sompaillen, jolloin katsoin paremmaksi siirtyä ajoradalle ajamaan.
Hetken matkaa ajo oli taas mukavaa ja maisemat vaihtui vauhdilla kunnes eräs keski-ikäinen Volvo kuski päätti ohituksen jälkeen koukata pientareelle ja pölläyttää hiekat naamalle. Hetken päästä joku elämäänsä kyllästynyt autoilija ajoi vierelle, avasi ikkunan ja kysyi että "mitä hel...ttiä sä siinä ajat" ja kaasutti tiehensä.
Siihen katkesi kamelin selkä, käännyin kotiin ja vaihdoin maastopyörään. Eipä tullut metsässä kukaan huutamaan että mitäs siellä ajat.