Printable View
Oonko mä ainoo jonka pitäisi saada pikemminkin painoa lisää? ei missään tapauksessa saisi laihtua yhtään enää.
Mua huvittaa nämä "paino putosi 27kg..." kaikilla toi ei ole mahdollista....No, onhan se kiva kun voi syödä vapaasti :) mutta kun en ole ruoan ystävä.
Ruokapäiväkirja pätee myös painon lisäämiseen..... täytyy myöntää, että alipainoisilla on aivan yhtä ellei vaikeampaa saada paino ns ihannehaarukkaan. Ei ’pakkopulla ’ kauhean houkuttelevalta kuullosta jos pitäisi syödä lihoakseen [emoji51]Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tempokisu
Sent from my iPhone using Tapatalk
Ihtellä ei pahoja paino ongelmia ole ollut, tupakan lopetin kohta 14 vuotta sitten ja paino nousi 68--78 vajaassa kymmenessä vuodessa ja liikunnan mukaan tulon jälkeen olen nykyään 71-72 kiloinen. Liikunta on lisännyt mielenkiintoa ruokailuunkin ja nykyään välttelen sokeria, "kevyt" tuotteita, sianlihaa, rypsi ja rapsi öljyä, soijaa, hapotettuja juomia, prosessoituja ruokia yleensäkin, perunaa vähentänyt, viljatuotteita vähentänyt, maitoa vain ruuanlaittoon ja mielellään luomua tai täys.
Suosin kanaa, kalkkunaa, nautaa, kasviksia, siemeniä, vihanneksia yms. Paistamiseen käytän voita tai oliiviöljyä, suolana puhdistamatonta "luomua".
Mutta saatan syödä jäätelöpaketin, hampparin, pitsaa, suklaata, olutta, karkkia yms, mutta koitan pysyä kohtuudessa ja liikkeellä.
Hyvillä ilmoilla meinaa olla pieniä vaikeuksia pitää painoa "normaali" lukemissa, mutta aika hyvä tasapaino nykyään.
Jokainenen löytää oman tapansa ja pääasiahan on että se toimii... ihan uteliaisuudesta kysyn miksi rypsiöly on sinulla pannassa? Oliiviöljyhän ei oikeasti mielestäni ole mikään paistorasva (vaikka salaatin kaverina tai sipulin kuulostuksessa toimiikin).Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Moska
Nämä on aina parhaita kun 50 kiloset neuvoo lihavia kuinka pitää laihduttaa. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tempokisu
Paistamiseen käytän pääasiassa voita. Rypsin ja rapsin välttäminen on seurausta liiasta lukemisesta [emoji3]. Taija ja Jani Sompin kirjat yhtenä esimerkkinä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Unohtui mainita että kalaa syön, mutta pitäisi syödä vielä enemmän.
Paino alkanut raudan repimisen myötä kohoamaan. Nyt 183/83 kg, kun aiemmin n. 78/82. Ei laskenut edes kesäksi... toisaalta ajat parantuneet yhä viime vuosina mm. Tahkolla ja Viron rattamaratonilla, että menköön sitten näin. Pyöräilijän näköistä musta ei saa koskaan, kun yläkerrassa niin paljon lihaa.
Nuorena rasvaprosentit (n. 70 kiloisena) n. 8 luokkaa ja tätä nykyä n. 10 kieppeillä.
Toisaalta verenpaineet kohollaan ja taitaa olla lääkitys edessä, jotta ristinsä kaikilla.
Sydän temppuillut muutenkin flutterin myötä, vaikka ruokavalio ja elintavat pitäisi olla kunnossa.
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Moska
Joo. Nää on näitä "uskon / tuntuu hyvältä" asioita. Itse asiassa varmaan se vanha "kaikkea kohtuudella" johtaa melkein samaan lopputulokseen.
Luultavasti juuri näin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Kuitenkin entistä vähemmän.
No tämä oli vain toteamus nykytilanteesta. Kyllä minäkin sain taannoin 52kg:staä painoa pois sen 27kg, mutta eihän se tervettä loppuvaiheessa ollut. No, eihän siinä tarvitse kun olla syömättä ja kun syö, oksentaa. En suosittele.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jyri K
Uskon kuitenkin että samat menetelmät pätee kaikenpainoisille, tehokkainta on se ruokavalio. Järkevintä on ruokavalio ja liikunta.
Painoharjoittelu voi nostaa painoa, koska lihas painaa 4x enempi kun "läski", mutta kuitenkin siinä samalla kroppa kiinteytyy eli pienenee, tämäkin on koettu.
Tais kommentti liittyä siihen kun vaan kommentoit "syö vähemmän kuin kulutat tjsp". Se on teoriassa niin pirun helppoa eikä varmaan kertomisen arvoista kenellekään. Jokainen ylipainoinen on tuon todennäköisesti kuullut paljon useammin kuin haluaisi. Vasta kun oikeasti a) motivoituu pitkäjänteiseen painon pudotukseen b) ymmärtää eri ravintoaineiden tarpeen ja energiasisällön c) ymmärtää oman elimistön toimintaa d) ja tuohon edelliseen liittyen vielä oman nupin toimintaa ja ravinnon osuutta mielihyvän tuottajana, pystyy oman kokemukseni perusteella pitkäjänteiseen painon keventämiseen ja kontrollointiin ilman hallitsemattomia repsahduksia, luovuttamista ja jo saavutetun "tuhoamista". Tuon "järkevän" syömisen oppiminen ehkä vuosikausien väärään oppimisen jälkeen on vaikeaa. Elimistö myös tekee kaikkensa palauttaakseen saavutetun (yli)painon ja metaboliikan asiantuntijat sanovat, että vasta n. 2 vuoden kuluttua painon pudotuksesta elimistö alkaa olla tuohon sopeutunut. Eli oikeasti pysyvän tuloksen saavuttaminen ja säilyttäminen vaatii asennetta, tietoa ja sitkeyttä.
Tämä varmaan ollut jo täällä n+1 kertaa, mutta jätä sokerin mussutus, leivän syönti, sipsit pois jos näitä syöt. Sitten pääruokien annoskoko sellaiseksi, että tuntuu jäävän ehkä nälkä. Kuitenkin kun ruoka "laskeutuu" eli verensokeri nousee niin ei ole nälän tunnetta. Sitten jotain hyvin pieniä välipaloja muutama ja veden nauttimista kohtuudella. Tällä lähtee ja kun tulee tavaksi, niin ei nouse. Muuten ruokaa saa syödä ihan normaalisti, kun ei vedä valkoista jauhoa pelkästään.
Kroppahan laittaa aina jotain sivuun, vaikka söisi kynsiä. Ja sitten kun alkaa syödä normaalisti, niin paino nouseekin kun jää huikea määrä ylikäyttöön kun liekki palaa säästöllä. Veikkaan, että kroppa hämäytyy myös siitä kun vetää kevyttuotteita mutta siitäkin se ottaa osan varastoon ja kun syö liikaa niitä niin itse asiassa lihoo kun syö jotain muuta. Nähty on kun ylipainoinen laihduttaa jättämällä syömättä ja pilaa terveyttään kevytjugurteilla jne.
Cambridge-dietillä ollut nyt 3 viikkoa. 4,5 kiloa on nyt lähtenyt. Olisi voinut enempikin jo lähteä, mutta asiakkaiden kanssa ollut monen laista iltakekkeriä, eikä vähäisempänä ravintola Tornin-menu jossa taisi olla 6 ruokalajia viineineen. No nyt on kuitenkin muuten hyvä aika olla vähillä kaloreilla kun pyöräilykelit on mitä on, eikä hiihto/laskettelukausi ole vielä käynnissä.
Tavoite olisi kuitenkin olla alle satakiloisissa ennen ensi kesää. Matkaa vielä toki on.
Jyri
Edit. Perjantaina on seuraava pikkujoulujuhla. Sinne asti taas niukistellaan ja lauantai aamusta pitää taas saada heti homma ruotuun. :)
Puhutaan varmaan eri termeillä mutta tarkoitetaan samaa. Eihän se elimistö mitään sivuun laita. Se pyrkii palauttamaan painon siihen mistä sitä on pudotettu. Ja tuo "normaali" syöminen on monesti aika käsitteellinen asia (= on syöty vuosia liikaa kun kerran paino on noussut ). Eli oikeasti pitää ymmärtää suustaan alas pistettävä energiamäärä vs. kuluva. Sehän ei tarkoita sitä että ei voisi herkutella, mussutella ja syödä hyvin. Kun syödään hiukan enemmän, niin seuraavaksi sitten säästellään...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Paksupolkija
Niin ja onhan tuolla yhtymäkohtia alkoholismiin. Päivä kerrallaan saavutetun tilan/painon säilyttäminen on helpompaa. Silti - päivä, viikko, kuukausi kerrallaan - tsempaten. :)
Jostakin aikanaan lukenut hyvänkuuloisen ohjeen: "Syö kuin sen painoinen mikä on tavoitteesi olla" tms. Koko muutosta ei tarvitse tehdä kerralla. Ilman taulukoita ja ruokavaakaa vaikea onnistua ja ravintola-annoksilla lähes mahdoton, varsinkaan jos ei läträä kaloripommien kanssa muutenkaan.
Onnistuneet on parempia oppaita kuin kaupalliset asiantuntijat tai niiden opit.
Ite en oo asiantuntija ja ravintoa imeytyy sen verran että syömisen määrää on pysyvästi rajoitettava vaikka en harrasta mitään mistä perinteisesti pitäisi luopua tai paino pyrkii nousemaan.
No onneksi sait homman kuntoon. Sikäli mikäli oikein ymmärsin lukemani, niin tuo on jo käynyt aika lähellä sitä viimeistä laihdutettavaa kiloa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tempokisu
Jyri
Keväällä 2016 oli painoa 115kg, pituutta 183cm, aloitin liian paljon ja liian kovaa fillaroinnin ja hölmönä myös liian niukka ruokavalio, vähän hiilareita, jätin sokerit pois, myös hyvin paljon niitä piilotettuja.
Kesässä tippui 15kg eikä kunto kasvanut.
Sittemmin viisaampien neuvoilla aloin liikkua sykkeitä seuraten, talven yli juoksukoulun muodossa.
Vuosi ryhtiliikkeen jälkeen, eli keväällä 2017 paino vajaat 80kg ja siinä olen sen pitänyt, en päästä yli enkä alle. Yritän liikkua ainakin 2-3 -kertaa viikossa, makeat herkut edelleen pois. Olutta juon samalla tavalla, kuin ennenkin, eli pari tölkkiä viikossa.
Yksi muutos on myös se, että 2-3h välein on nälkä ja jotain syötävä. Ennen pärjäsi aamuleivällä ja lounaalla koko päivän, mutta on aineenvaihduntakin muuttunut [emoji4]
Dieteissä on alku ja loppu, jos ne ei tähtää pysyviin elämän mittaisiin muutoksiin, jää jälkeen vain paha maku ja epäonnistuminen. Cambridge ei eroa siitä valitettavasti. Loppuelämää ei voi heidän tuotteillaan elää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jyri K
Kaikki elintarvikkeet löytyy kaupasta, millä voi painopudotuksen ja hallinnan hoitaa ja nyt en tarkoita todellakaan sitä välikköä, missä myydään proteiinijauheita ja patukoita. Tärkein onnistumisen edellytys on löytää hyvä ravitsemusterapeutti tai valmentaja (koulutustaustat selville), joka voi näyttää tien ja tarjota henkisen tuen Sinulle tehdä iso ja pysyvä muutos elämässä suhteessa itseesi ja ravitsemukseen. Lyhyttä ja nopeaa tietä tarjoavat kannattaa ohittaa.
Nyt täytyy kyllä sanoa, että dieetti menee metsään jos koko ajan haluaa pitää energia määrän n. 2000 kcalissa. Pitäähän sitä syödä jos liikkuu. Minä tiputin painon siten, että laskin energiavajetta. Pitkällä lenkillä nyt vaan kuluu energiaa ja sitä tarvii antaa. Muuten menee elimistö säästöliekille tai muuten vaan sekaisin. Omalla kohdalla 500 kcal vaje toimi tosi hyvin ja paino tippui kilo/viikko. Pitää muistaa laskea kokonaiskulutuksesta tarvittava vaje. Kova lenkkeily itseasiassa tekee tästä vaikeampaa kun pitää myös syödä vastaavasti enemmän lenkkipäiville ja lepopäivinä vähemmän.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Syömisestä vielä vähäsen......
Moni tuntuu olevan huolissaan juhlista sun muista juhlista missä joutuu syömään paljon. Ensinnäkin koskaan ei joudu syömään paljon. Aina voi syödä vähemmän ja silti nauttia niistä herkuista. Syö hitaasti keskittyen jokaiseen suupalaan. Anna aisteille aikaa nauttia ja fiilistellä ruokaa. Hitaasti syömällä myös huomaa elimistön antamat merkit siitä, että on kylläinen tai oppii tuntemaan janon ja nälän eron.....
Sent from my iPhone using Tapatalk
Samat sanat, taidetaan olla liki saman ikäisiäkin. :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tommi2
Mutta tosiaan paino nousee todella helposti, pienikin repeäminen jossain poikkeustilanteessa näkyy heti vaakassa. Ja sen takaisin kiskominen on kova homma.
^Tuohon kommenttina, että huomaan itsestäni samoja piirteitä jos veden juomisessa luistelee. Runsaasti, eli 4-5 litraa päivässä pitäisi juoda. Pienemmällä määrällä vaa'an antamat luvut muistuttavat enemmänkin satunnaislukugeneraattorin antamia tuloksia.
No, en todellakaan naureskele jos joku ei pysty laihduttamaan. Ei kaikki edes halua ( nämä jotka huutaa "kehopositiivisuuden" nimissä että hyväksykää läskinne...)
Pyhät sun muut ei vaikuta omaan syömiseen mitenkään, syön kuten ennekin. Hyvä syy ettei kylässä edes tarvi syödä, tämä mun masuvaivani. Noloo istua veskissä isohädällä koko ajan jos on kylässä.
Luultavasti en syö minään päivänä 2000 kcal, ehkä viikossa ....en osaa laittaa ruokaa ( puuronkin keittäminen on hivenen haasteellista...) enkä tykkää syömisestä, ihan pakolliset syön. En edes muista koska viimeksi lämmintä "ateriaa", varmaan mitään ateriaa ole syönyt vuosikymmeniin, näykin vaan jotain. Helppoo painonhallintaa kun ei tykkää syömisestä. Tosin tämä kostautuu, en jaksa enää ajaa kunnolla lenkkiä.
Suurin osa teistä syö varmaan päivässä sen mitä minä viikossa.
Mitä, 4-5 litraa nestettä päivässä. Menee ehkä puolitoista litraa päivässä....mitä sitä juo jos ei ole jano tai syö jos ei ole nälkä.
Kyllä tässä on jo pysyvä muutos saatu siinä mielessä aikaankin, että lisää painoa ei ole enää noin 5 vuoteen tullut. Poiskin sitä on lähtenyt vajaa 20 kg. Nyt kuitenkin paino junnanut lähes paikallaan 1 1/2 vuotta niin haen vähän boostia hommaan tuosta Cambridgestä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti EsaJ
Sinällään se kyllä ottaa huomioonkin tuota elämäntavan muuttamista. Se ri olpu kun seinään vaan siinä haetaan sitä oikeaa päivän energiatarvetta lopussa monta viikkoa.. sen lisäksi sitä perus ruokalautasta laitetaan juurikin ammattilaisen kanssa kuntoon. Ihan koulut käynyt ravintoterapeutti on tämä ohjaaja.
Hyvä kuulla. Sukulaisellani ollut huonompi tuuri kyseisessä hommassa tarkempiin yksityiskohtiin menemättä.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jyri K
Sent from my iPhone using Tapatalk
Tommi2:lle: Itse kyllä väitän (aivan omiin 40 vuoden kokemuksiini laihduttamisesta perustuen), että elimistö on aika mekanistinen vekotin. Sen mitä kulutat, tarvitset. Ei se tyhjällä pyöri. Aivan turha väittää, että elimistö pyörii vajaalla energian tuotannolla / korkeammalla tarpeella. Ei sekään ole mikään ikiliikkuja. Päivän parin vinkkelillä vaaka näyttää aina mitä hyvänsä.
Ja kuten aiemmin totesin, en minäkään näitä mielipiteitä tyhjästä revi. Takana 40 vuoden laihdutuskierre, jota seurasi aiheeseen perehtyminen ravintoterapeutin, sisätautilääkärin ja alueen asiantuntijoiden opastamana. Tuon tuloksena varmaankin oma syöminen on nyt
- lisääntynyt (lukumäärällisesti)
- vähentynyt kalorimäärällisesti
- muuttunut tietoiseksi (tiedän mitä suuhuni pistän ja paljonko tuossa on energiaa / potentiaalista läskiä)
Oma ymmärrys oman kehon toiminnasta ruuan suhteen on lisääntynyt ja nyt osaa jo kevyen aterian jälkeen odottaa/venyttää ennen santsausta sen varttitunin jonka kuluessa kylläinen olo kerkeää syntyä. Suosittelen vilpittömästi keskustelua alan asiantuntijan (ravintoterapeutti) kanssa. 40 vuotta minäkin kuvittelin tietysti ymmärtävinäni ja tietäväni kaiken teorian. Siitä huolimatta lihoin.
P.S Ja nyt ei kyllä ole mitään jatkuvaa paastoamisen, kituuttamisen tai liian vähällä syömisellä olevaa oloa...
En kinaa. Olemme kaikki oman kehomme herroja ja itse tiedämme parhaiten.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tommi2
Tuossapa se tärkein olikin. Kuten myös ehkäpä järkevin kuutiointi asiaan liittyen aikoihin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Aikoinaan itse kalorit, hiilihydraatit, hivenaineet, jne... laskeskelleena "orjalliseseen"
malliin, en nykyisellään ihan heti lähtisi uudelleen samaan rumbaan.
Lisäpontta asiaan antavat nämä talouden kaksi lopun ikäänsä pakollisesti hiilareita laskevaa teiniä.
Toki näin vanhemmiten ruokailutottumukset ovat syistä ja toisista johtuen muuttuneet kevyempään
ja terveellisempään suuntaan. Pienet hairahdukset ovat toki salittuja, ne parantavat elämän laatua.
Korjaustoimienkaan ei tarvitse enään olla itserankaisua. Vaaka voi olla myös ystävä:)
a. no juuri päinvastoin, kun syö "tiheetä" ruokaa ei tarvitse syödä niin paljon, kätevääLainaus:
Alkujaan tämän lähetti tommi2
b. juuri tätähän mä meinasin kun joku väittää että on vähän uskottavuusongelmaa kun mä jotain painonhallinnasta ja fanaattisesta suhtautumisesta - tässä tapauksessa siis ruokaan- laitoin.
Väitän että laihduttamisessa olen ...no ainakin Suomen Mestari, ja siitä mestaruudesta en ole ollenkaan ylpeä.
^ Et ole, ne "mestarit" ovat jo poistuneet muonavahvuudesta. Lopullisesti.
Minun haasteeni on ollut aina se, että ruokamaistuu. Ja asiaan kuuluvat juomat myös. Ei ole väliä onko suolaista tai makeaa,rasvaista vai kasvista, kaikki maistuu ja hyvin maistuukin. Ja syöminen on myös yksi elämän suurista nautinnoista. Aikoinaan monikin ihmetteli miten noin pieni kaveri (173cm ja n65kg) syö tuollaisia määriä. No, seurauksethan tälliaisesta harrastesta tiedetään. Ensimmäisen kerran laihdutin parikymppisenä noin 20kiloa käymällä punttisalilla ja siihen lisäksi pyöräilyä, mutta vain hiukan.Sitten aikaa vieri ja sohva kului, tuli perhe ja lapsia ja lapset kertyivät vyötärölle, kunnes hiukan yli nelikymppisenä havahduin että katsos, vaaka näyttää 85 ja henki ahistaa. Siitä lähti panttaaminen (ei liikuntaa) ja puolitoista vuotta myöhemmin oltiin taas kelvollisissa lukemissa eli 15 kiloa alempana. Tässä kohtaa täytyy huomioida se, että olemme ruumiinrakenteeltamme erilaisia. Peili kertoo välillä enemmän kuin vaaka.
Olen aina ollut mielestäni myös hyvä sietämään nälkää. Ajatus oli että 5 kiloa vielä, sitten on hyvä. Vaan sepä ei enää panttaamalla onnistunutkaan, ei sitten millään. Muutama todella nälkäinen vuosi ja lopulta paino lähti hitaasti hiipimään ylös. Ja lääkäri luetteli kolesteroleja huolestuneena. Ehdotti mokoma liikuntaakin. Minulle se oli tässä kohtaa ratkaisun avain. Aiemmin olin ollut sitä mieltä, että kyllä sitä pärjää kun syö vähemmän kuin tienaa, mutta minun(kin) oma kokemus viittaisi tuohon kehon kykyyn sopeutua vähenevään energiaan. Joka tapauksessa pyöräilystä tuli siinä kohtaa hyvin varovaisesti aloittaen minulle se juttu, joka mahdollistaa sen, että saan syödä edes jotenkuten sen verran kuin haluan + tietysti olo on ihan toista luokkaa kuin 10 vuotta sitten.
Tietenkin olen kiinnittänyt myös ruokavalioon huomiota. Silloin kun panttasin, vältin vain rasvoja ja sokereita ja kaikkien rasvojen välttely johti siihen, että kolesteroli nousi. Nykyisin kiinnitän rasvojen laatuun huomiota, kasviksia menee paljon ja pidän niistä, suklaan syöntiä pitäisi vähentää. En laske kaloreita. En punnitse itseäni kuin satunnaisesti tietäen, että tuloksissa on aina heiluntaa. Tietyt rajat kun ylittyy (minulla 70kg), niin se johtaa tarkempaan seurantaan ja tiheämpään punnitusväliin. ”Laihdutan” yhä, sillä tavoitteeni on päästä 63-66kg välille.En kuitenkaan ota tuosta hirveää stressiä, kunhan pysytään kutosella alkavissa lukemissa.
Omat havaintoni ruoasta: pitää tarkkailla mitä syö jos haluaa laihtua. Jo aiemmin on täällä mainittu hyviä vinkkejä. Ja ikä lisää tarkkailun tarvetta.
Liikunnasta: Olen pyörtänyt aiemman näkemykseni ja uskon nyt että liikunnasta on paljon apua, etenkin kun ikää kertyyja perusaineenvaihdunta kuluttaa aiempaa vähemmän. Minun havaintoni ovat viime aikoina menneet siihen suuntaan, ettei tarvitse ajaa brevettejä laihtuakseen.Pikemmin lyhytkestoisemmat säännölliset puristukset (minulla lyhytkestoinen tarkoittaa 1-2h) kovemmalla tempolla toimii ehkä paremmin jos haluaa painoa alas. Tämä on käsittääkseni ’rasva palaa vasta pitkillä matkoilla’ -ideologiaa vastaan. Kun mennään oikein pitkiin suorituksiin, niin silloin pitää kuluva energia saada ainakin jollakin lailla korvattua että jaksaa ja vaikka kaikkea kulutettua ei pystykään nauttimaan, niin osan kuitenkin. Ja suorituksen jälkeen on usein pitkän aikaa (päiviä) niin nälkä että menetys tulee paikattua tehokkaasti. Lyhyempien suoritusten jälkeen minun on ainakin helpompi hallita nälkääni.
Mutta; jos painon kanssa kamppailee, niin se kamppailu jatkuu läpi koko elämän. Minulla ainakin tuntuu siltä, että keho pyrkii koko ajan tiettyyn tilaan ja omalla kohdallani se ei vastaa sitä näkemystä mikä minulla itselläni 'optimista' on. Näin ollen taistelu jatkuu joko vaimeampana tai kovempana.
Sain omalta personal trainerilta dieetin aloittaessani pyöräilyn "vakavasti" uudelleen. Lähtöpaino oli 99.9kg, siitä on tultu alas vuosittain 97.5 -> 92 -> - 93 -> 88 -> 83 -> 82kg ja tuossa 81-83kg välissä se on nyt viimeisen vuoden pysynyt. Vaalea vaihtui leipä ruisleiväksi, kinkku kalkkunaksi, vettä (ei sokerijuomia), kahvia, teetä, paljon vihanneksia ja hedelmiä, voita, juustoa, pienempiä ruoka-annoksia. Syön useammin ja vähemmän. Jos vaimo tai työkaverit tarjoaa makeaa piirakkaa tai pullaa, se kelpaa mutta ei tarvi syödä koko pullapussia kerralla. Karkkia ei ole tehnyt vuosiin mieli, mutta suklaata napsin viikottain. Joka lauantaiaamu on punnitusaamu.
Liikuntana on päivittäinen työmatka (30km) fillarilla läpi vuoden ja muuta lenkkiä sään mukaan (vuodessa noin 10.000km pyöräilyä ja patikoinnit päälle).
Liikunnan lisäämisen tukena on ollut tuo vuosia sitten laadittu dieetti. Olen kokeillut kaikkia pähkinädiettejä, karppausta, yms mutta mikään niistä ei mulla toiminut. Ei vaan jaksanut... Kaloreita en ole laskenut. Vaalean leivän poisjättäminen on vienyt makean himon. Viinerit yms. ei edes houkuta. Korvapuusti maistuu kyllä :D
Melko jämptisti pari vuotta. Eli sinänsä ei vielä niin kauaa kun on ensin vuosikymmeniä ollut reilusti ylipainoinen (lievästi ilmaistuna) mutta olen kyllä kohtuullisen optimistinen kyvystäni pysyä nykypainoissa monestakin syystä. Pariinkin otteeseen juttelin HUS:ssa ylipainoa ja sen hoitoa johtavan ryhmän vetäjä-professorin kanssa (telkkarissakin ollut pariin otteeseen). Kertoi paljon teoriaa elimistön toiminnasta ja evoluution jalostamasta pyrkimyksestä palauttaa kehon paino kerran saavutettuun ylipainoon. Tuo pyrkimys on vahva mutta heikkenee ajan kuluessa. Tutkimuksissa todetusti pitävät juuri kahta vuotta rajana, jonka jälkeen todennäköisyys ylipainon palaamisesta alenee jyrkästi. Myös kaikki tuo kuihduttamisen aikana opeteltu ravintotietous, ymmärrys eri ravintoaineiden kaloreista ja siitä mitä (&koska) suuhunsa työntää on iskostunut tajuntaan aika syvälle. Kun vuoden punnitsee ja kirjaa kaiken syömänsä ja lunttaa energiamäärän kaloritaulukosta oppii kiusallisen hyvin mitä tarkoittaa kun vetäisee naamaansa kaljapullon, korvapuustin tai lautasellisen pastaa... Nyt sitä vetää mahansa täyteen mutta lautanen pullistelee salaattia, kalaa, kanaa, sieniä, tofua tmv. Sokeri, riisit, pastat, perunat, pullat, valkoinen leipä puhumattakaan kastikkeista, voista, kermasta ymv. ovat käytännössä shit-listallani. Tilanteen mukaan noita voi ruuassa olla, mutta "pitkin hampain ja vähäisiä määriä". Terveiset vaan vaimolle, joka on jaksanut vääntää hyviä salaatteja päivittäin 3,5v ajan. Minulla on myös onni päästä syömään todella hyvässä työpaikan ravintolassa, jonka salaattipöytä hakee vertaistaan :) Eli ruokailutottumukseni ovat muuttuneet totaalisesti muutaman vuoden takaisesta. Kontrolloimaton nälkä ei yllätä kun popsii useasti, pieniä ja kevyitä annoksia ja juo vielä vettä päälle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti tommi2
Tuohon ajatukseen perustuu mun noudattama "dieetti", jolla paino on laskenut ja pysynyt halutussa lukemassa. Vähän mutta usein, jolloin elimistö ei ala varastoida ruokaa tulevan nälänhädän varalle. Tämä tietokin on jostain tutkimuksesta peräisin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti oppes
Aamulla ruissämpylä (kalkkunaa, juustoa, basilikaa ja salaattia välissä), kuppi teetä ja omena. Aamukahvilla töissä (15km pyöräilty) puolikas Snickers-patukka, lounaalla kerrosruisleipä (jälkiuunipala, kalkkunaa, juustoa ja salaattia), kuppi teetä ja omena. Iltapäiväkahvilla puolikas ruisleipä juustolla. Kotona (15km pyöräilty) lämmin ateria runsaalla salaatilla, kahvi ja pari keksiä. Iltapalaksi viili marjoilla, pala ruisleipää ja omena. Vettä joka välissä.
Aineenvaihdunnassa monen pienen aterian vaikutuksen huomaa tihentyneinä miestenhuonekäynteinä :D
Painon kanssa kamppailussa liikunnalla on ylikorostunut käsitys ihmisillä sen hyödyistä. Tosiasia on, että moni hyvä dietti kaatuu siihen liikunnan määrään jota yritetään vähillä energioilla tehdä. Kolmen tunnin pylrälenkin jälkeen olen valmis syömään kokonaisen sian.
Kun kunnolla on ylipainoa, niin ne parhaat painon laskut on saatu aikaseksi ainakin itselläni niukilla kaloreilla ja liikunta minimoimalla, niin
^Kolmen tunnin (noin 75km) pyörälenkin alle nappaan 1-2 palaa ruisleipää. Lenkillä on mukana kaksi pulloa juomaa, joissa molemmissa on ruokalusikallinen intiaanisokeria ja taskussa varalta 1-2 energiapatukkaa. Lenkin jälkeen taas 1-2 palaa ruisleipää.
Jos ei syö, ei jaksa polkea ja jos ei jaksa eikä nauti, ei kohta edes huvita polkea.
Itse myös syön arkena usein, mutta vähän. Toisinaan levolle pyhitettyinä vapaapäivinä voin syödä ja juoda tukevasti. Oma painoni nousee melko helposti, jos syön, minkä vetää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti MacKonte
Taitaa aika moni syödä sokeria huomaamatta aivan liikaa. Käsittääkseni se menee vieläpä helposti sisäelinrasvaksi, joka on haitallisinta mallia.
Ihtellä pidän nykyään lenkkijuomana suolattua vettä ja joku geeli on vain hätävarana mukana.
Lyhyellä tähtäimellä varmasti, mutta jos asetat tähtäimen kauemmas, niin laaja-alaisen harjoittelun merkitystä en väheksyisi ->treenaamisesta elämäntapa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jyri K