Avautumista vaikeasta elämästä kevyen liikenteen väylillä vol 2.0
Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti
lihapiirakka
Taidan nykyisin kuulua juuri tähän joukkoon, ajelen vain kun on poutaa. Kuivalla pakkassäällä ja valoisassa on ihan kiva ajella. Pyörähän likaantuu seteella:)Ennen vedin fillarilla jokapäivä töihin. Joskus joutui jopa kantamaan sitä kun oli lunta niin paljon, kotiinpäin mentäessa olikin jo usein aurattu lumet pois.
En edes muista kuinka monet rattaat ja ketjut suola söi, kolme keskiötä muistan vaihtaneeni siis samaan pyörään. Ei sitä työmatkakulkinetta tullut juuri pestyä, uutta rasvaa vain ketjuihin vanhan paskan päälle:)
Maantiepyöräilyyn siirryttyäni en aja itsekään enää kuin kuivalla säällä. Kermapeppujen hommaa tämä. [emoji851]
Työmatkoille on oma kulkineensa, työmatkat ajan ympäri vuoden pyörällä. Olen ajanut vuosikaudet.
Matkaakaan tosin ei ole kuin 6km/suunta mutta en voisi kuvitella aloittavani päivää ilman pyöräilyä.
Kesäaikaan yhdistän useasti lenkin ja työmatkan.
Mitä tulee autoilijoiden käytökseen, itse olen saanut maantiellä kyllä ajaa rauhassa, tänä kesänä ei kukaan ole edes ajanut läheltä. On aina koukattu mukavan kaukaa ohi.
Olen tullut siihen tulokseen että maantiepyörä ei oikeastaan edes kuulu sinne kelville.
Nopeudet on liikaa sinne ja kelvit usein niin huonossa kunnossa että ei siellä muutoinkaan halua ajaa.
Tilanne on onneksi paranemaan päin; Jyväskyläänkin noita baana-osuuksia näyttää putkahtelevan sinne ja tänne.
Toki siellä saa sen vauhdin pitää myös pk-tasolla. Kun pyöräilevä lajitoveri naama puhelimessa kiinni ja napit korvilla ei vaan havaitse ympäristöstään yhtään mitään.
Pk:t ajelen monasti kyllä rantaraitin kelviä pitkin, on niin vähänousuinen ja hyväkuntoinen reitti. Ja mun kunnolla pk-vauhdit on hyvin rauhallisia.
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk