Itselläni oli joskus 80-luvulla Luxmanin C-02 etunen ja M-02 pääte, hienoja laitteita oli. Harmi että tänä päivänä Luxmanin päätteet on hinnoiteltu harmillisen korkealle.
Printable View
Itselläni oli joskus 80-luvulla Luxmanin C-02 etunen ja M-02 pääte, hienoja laitteita oli. Harmi että tänä päivänä Luxmanin päätteet on hinnoiteltu harmillisen korkealle.
Minä eriytin vahvistimia tyyliin NAD.
Etunen nad 1000, pääte nad 2100.
Olivat käheitä pelejä 1990- luvulla, muistaakseni :)
^ erittäinkin uskottavia olivat tuon ajan päätenadit! Tuskin menneet nykyäänkään vielä ns "pilalle" ainakaan nappuloiden määrää lisäämällä?
http://uploads.tapatalk-cdn.com/2016...3706a3b57d.jpg
Mun ensimmäiset erilliset oli Creek P43R ja A52SE. Ensin mainittu on vieläkin käytössä, jälkimmäisen möin kun siirryin Geneleceihin:). Nadin vanha integroitukin löytyy yksi kappale laajakaistojen kanssa käytössä. Ostin sen hävettävän halvalla.
Mikäs NADikoppa tuo on ?
Onkos wanhaa vai uutta, ns. toijotasarjaa ?
Nimim. Tandberg komerossa ;)
Ja sille Luxmannelle ;)
Eihän tuommoisiin kellään ole varaa. NI !
Uuttahan tuo, ihan pikagoogletuksella kaivoin ko. kuvan.
http://nadelectronics.com/products/h...ower-Amplifier
Lähetetty Tapatalkista, pahoittelen kirotusvirheitä.
Niin. kooklesta. Miten tuo wanhan ajan virranantokyky ?
Mitä tapahtuu kun impedanssi putoaa ?
Kun minä olin nuori... :D
NADin 2200-pääte joskus oli(on kaverin kaapissa edelleen). Oli kykyä. Virranantoa ja pursketehoa.
http://www.hifi-wiki.de/index.php/NAD_2200
Muistaakseni Hifi-lehden testissä luvatut tehot ylittyi kirkkaasti.
Toi uus taitaa hyödyntää digitaalitekniikkaa jo.
Eikä ne watit ja koko mitään ratkaise. ;)
Parasäänisin vahvain mulla olleista oli ehdottomasti Sphinx Myth 5.
Varsinainen budjetti-ihme.
Tais antaa 8w A-luokassa, 74w AB.
Muinoin työskennellessäni disko-juottolassa, sen tiskijukka kertoi hankkineensa uuden vahvistimen, usean sadan Watin tehoisen.
Päätti kokeilla, miten vanhat kaiuttimet sillä kuulostaisi. Pisti soimaan Also sprach Zarathustran.
No, alkuun kun ei oikein tuntunut kuuluvan mitään, niin käänsi namikat kaakkoon. Sitten pamahti patarumpukohta, ja kaiuttimien kartiot kans - pamahtivat lattialle.
Tän enempää en nyt muista, mutta jos tarkemmin kiinnostaa, niin kysykää Esko Riihelältä.
https://www.youtube.com/watch?v=dfe8tCcHnKY
80-luvun Luxmanit vieläpä erillisinä olisivat edelleenkin kovaa rautaa; olen viime aikoina etsinyt Pioneerin 91-sarjan
erillisvahvaimia. Perusteluna henk. koht mieltymys. Saahan tuosta (modatusta)intergroidustakin erotettua ihan lenkeillä
alunperinkin. Samaten ko. aikakauden NAD:t
Nuo nykyiset digitaalivahvaimet valitettavasti tuovat mielleyhtymän nykyisiin downsize-moottoreihin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti brilleaux;Toi uus taitaa hyödyntää digitaalitekniikkaa jo.
Eikä ne watit ja koko mitään ratkaise. ;)
Parasäänisin vahvain mulla olleista oli ehdottomasti [URL="http://www.hifishock.org/galleries/electronics/sphinx/integrated-amplifier/myth-5-1b-sphinx.jpg"
Paljon tehoa pienellä "lihaksella"=muchos problemos:), noistahan ei saa edes tuota 8W A-luokassa;
D-luokka taitaa olla se vallitsevin olomuoto. Putkivehkeet ovat tietysti sitten oma lämminhenkinen
säröntuottajalahkonsa, joiden miellyttävää olemusta saattaa ehkä joskus raahautua kotiinkin.
Ovathan 1200cc VW-moottoritkin palvelleet ilmajäähyinä omalla tavallaan jo vuosikymmeniä.
Tässähän vähin erin päästään topicin alkuperäiseen tarkoitukseen; muistoja, c-kasetteja, vinyyliä ja
ennenkaikkea miellyttävää ääntä & hyvää musiikkia.
Toivotaan. ;)
https://www.youtube.com/watch?v=b583O492wEc
Niin, siis se oli keskustelunavauksen yritys että vieläkö vanha taso pitää uusissa...?
Minä kun nuori olin niin vahvarin piti sulattaa 3" rautanaulat yhteen kiitos mielellään. Sitten muutaman vuoden päästä miellytti jo muutaman watin soinnukas putkisoundi.
Lähetetty Tapatalkista, pahoittelen kirotusvirheitä.
Molemmat käy, musiikista ja olosuhteista riippuen. Analogista kuitenkin, eikö niin?
CD on kuitenkin pakko hyväksyä mukaan, koska tietyn aikakauden levyjä ei ole
välttämättä saatavilla vinyyleinä. Tuossa 3"naula vs. putki on tietty omat näkökulmansa,
onhan niitä hyvin soivia sielukkaita isotehoisia trankkujakin olemassa.
P.S. saatiinpa sotkettua tähänkin se "sielu"...:)
Heh! Omasta mielestä ehdottomasti analogista sinne vahvistavaan päähän. Ainakin tällä kokemuksella, tosin digitaalitekniikalla on tapana kehittyä.
Lähetetty Tapatalkista, pahoittelen kirotusvirheitä.
Näinhän se menee. Nykylittanatöttössä kun ei ollutkaan scartista uloslenkittävää
äänilähtöä, meinasi mennä hermo. Piti hankkia "arkisubbari" töllölle. Onneksi
VHS/DVD-äänisignaali kulkee vielä kunnianarvoisan 25 kg murkulan läpi.
Ne aktiivimuuntimet sigulinjatasolle jotenkin karhaavat vastaan...
Tuuttaiskohan noi?
https://c7.staticflickr.com/6/5769/3...7dfc9c3b_z.jpg
Täytyykin hankkia ensi kesäksi c-kasetteja kun Corvettessa on alkuperäinen Bosen äänentoisto kaiuttimia myöten. Ja mikä on ihmeellistä ne jopa toimivat ja radiokin kuulostaa yllättävän hyvältä. Olen ilmeisesti onnistunut hävittämään kaikki kasetit jossain vaiheessa prkl[emoji51]
Sent from my iPad using Tapatalk
C-kasetit on kyllä kaikki vielä tallessa. Joskus 80-luvun loppupuolella ostin kesätienesteillä JVC:n 711-dekin ja se oli kyllä hyvä. Toimiihan tuo kai vieläkin. Sitten tuli Sonyn DAT-nauhuri, viime aikoina olen tallentanut DVD-levyille joiden suurin etu on pitkä kesto ilman puolenvaihtoja.
Joitakin liverenkutuksia tuli jopa hierottua VHS:lle; onhan tuo käristävä DVD:kin elossa.
Enimmät viimeaikaiset tallennukset kuitenkin elokuvaa/käyttömateriaalia. C-Cassette never dies!
Aikoinaan, kun jälkikasvusto oli pientä, 2000-luvun alussa oli jo hankalaa löytää tyhjiä C-C kaupoista,
piti saada lasten muzakkia takapenkkisärön ehkäisyyn:)
-> Brilleaux
Onkohan P. Tuomelalla jäänyt "putki" päälle ;)
Lähtenyt C-1 parantelu ns. lapasesta...
Olen muuten kuunnellut moisia kapineita...siis C-ykkösiä.
TDK AD90 löytyy iso kasa kellarista .. ja olihan sit tietty AD-X ym .. cromia ja metallia, B- ja C-Dolby :D
Alpinen kasettisoitin taisi olla viimeisin, siinä oli tasomittarit hienosti heijastettu, pyöri vaan vähän liian nopeesti ..
Tallessa ovat ja joskus harvoin löytyy jostain kirpparilta joku ostettavakin kasetti. Vanhimmat kasetit ovat jostain 1960-luvun lopulta (eli iältään lähes 50v.) ja vielä ihan kuunneltavassa kunnossa. Ääni ei varmaankaan ole mitään hifi-laatua, mutta ihan kelvollista ja kuunneltavaa.
Taisivat wanhan liiton 12/2.t olla Tuomelan pidetyimmät kovapuhujat...
20/2 ei myöskään ollut kehno. Toinen muinaiskollega nakerteli 55/2 (subbari) + 2x 12/2-
kombon. Oli varsin toimiva hässäkkä sinällään.
Puhutaas välillä levyistä, mitäs teillä on tapana kuunnella kun haluatte fiilistellä laitepuolta? Ja jos vaikka EI tälläkertaa lueteltais itsestäänselviä zarahustria, pinkfloydeja ja radioheadeja. Vaan jotain sellaisia yllättäviä valintoja.
Onko vieläpä jollakulla on tapana kuunnella tässä tarkoituksessa jotain vastoin yleistä musiikkimakuaan?
Bela Fleck & The Flecktones. Myös monet Leonard Cohenin (uudemmat) levyt ovat tässä mielessä mainioita. BIS-levy-yhtiön julkaisemat Sibeliuksen sinfoniat (Minnesota Orchestra, joht. Osmo Vänskä), saksalaisen Stockfish Recordsin levyt (miksaajina/äänittäjinä/masteroijina Günter Pauler ja/tai Hans-Jörg Maucksch), useat ACT-levy-yhtiön jazzlevyt. Myös ECM-levyt ovat yleensä varsin tasapainoisia.
Eikö se ollut silloin 80-luvulla Compact Disc digital audio ja Dire Straits :)
Heh, mulla on remasteroidut versiot Dire Straitsin ekasta, Making Moviesista ja Brothers in Armsista. Kuuntelin juuri otokset niistä kaikista. Aika ikävä kehitys minun mielestäni sympaattisesta pub rock -bändistä stadionmammutiksi. Kajarien esittelymielessä Brothers in Arms kyllä menee - ja onhan sillä jokunen hyvä biisikin - mutta esimerkiksi sen kliinisen teollinen rumpusoundi on aika kalseaa kuultavaa.
No, soololevyillään Knopfler on palannut aika lailla inhimillisempään suuntaan.
Asian vierestä mutta Making Movies on sekä remasteroituna että alkuperäisenä todella kämäinen suoritus soundin puolesta Dire Straitsiin, Communiqueen ja Love Over Goldiin verrattuna, vaikka hieno levy onkin.
Communique on oma suosikkini ja sillä testailisin jos jotain kalustoa olisi millä testailla...
Communiquella olen kyllä saattanut rikkoa jonkun kaiuttimen 90-luvulla .. vai oliskohan sittenkin mennyt Metallicalla tai Ministryllä naapureita rääkätessä :rolleyes:
En epäile, Communiquessa on asianmukaisen tuhti matala pää ;)
Klasaripuolella monet ns. vanhaan musiikkiin profiloituneet firmat tuottavat keskimäärin hyvä-äänisiä levyjä, esimerkkinä ranskalainen Harmonia Mundi ja saksalainen Archiv (ts. DGG:n vanhan musiikin merkki).
Poppispuolella loistavia hifilevyjä ovat esimerkiksi Tom Waitsin myöhemmän tuotannon "hulluuslevyt" sekä useimmat Beastie Boys -levyt.
Myöhemmin mainittu Diren Brothers in Arms toimii edelleen. Muuten aika kitaravetoista tavaraa; Carlos Santanalta
löytyy hyviä tapauksia, Marinon Juggernaut vinyyli CX-versiona https://en.wikipedia.org/wiki/CX_(audio),
Jeff Healey Bandin Feel This, E,L&P... Myös J.S Bachin säveltämät urkumusiikin tuotokset kelpaavat.
Eli ei juurikaan poikkeavaa settiä, Bela Fleck ehkä eniten toista laitaa.
Unohdin mainita, oltiin Diren keikalla jäähallissa silloin teininä kun vielä oli varaa käydä ulkona ..
Mä ajattelin tulla tähän ketjuun brassailemaan sillä, miten halvat laitteet mulla on.
Soitin on Pro-Jectin Essential II, vahvistimena Cambridge Audion Topaz AM5 ja esivahvarina Pro-Jectin Phonobox. Ämyritkin on varmaan edullisimpia ns. hyviä kaiuttimia eli Amphionin Helium 3:et.
Olisi varmaan halvemmallakin päässyt mutta kaikkien laitteiden ulkonäkö piti hyväksyttää hallituksella joten valikoitui sitten tällaisia sisustukseen istuvia vaihtoehtoja.
Nämä on varmasti ihan riittävät laitteet mun kuunteluun. Hifi-kaupan myyjäkin oli sitä mieltä, kun sanoin kuuntelevani pääasiassa 80-luvun heviä, että: "Ihan sama millä sitä kuuntelee..."
(Oli vähän vaikea saada kännykällä kuvaa laitteista vastavaloon. Vahvari piti valaista erikseen jouluvaloilla...)
https://lh3.googleusercontent.com/wN...=w1366-h398-no
Dire Straitsin On Every Street on mun personal testilevy, samoin Toton Hydra.
Joskus olen kuunnellut toisten levyiltä sellaista musaa mikä ei mene omaan makuun, mutta pääasiallisesti tulee kuunneltua laitteita sellaisella musalla jota tykkääkin kuunnella. Ei oikein ole loogista muulla tavoin. En esimerkiksi diggaile klassista juurikaan, mutta kyllä kunnon urkumurinat saavat aina aivot nyrjähtämään positiivisesti, kunhan niitä saundeja ajetaan sellaisella kalustolla joka jaksaa syöttää.
Kemmin on ihan turha nöyristellä, hyvä ja järkevä kokoonpano. Eikä suinkaan "halpa".