kiitos vinkistä! Löysinkin jo edulliset kiekot fillarifoorumilta. Ei ollut superstarilla enää 15mm etunapojakaan, niin ois mennyt vähän turhan säätämiseksi. Sit vaan rengaskaupoille ni avot.
Printable View
kiitos vinkistä! Löysinkin jo edulliset kiekot fillarifoorumilta. Ei ollut superstarilla enää 15mm etunapojakaan, niin ois mennyt vähän turhan säätämiseksi. Sit vaan rengaskaupoille ni avot.
Näitä kokemuksia minäkin mielelläni kuulisin. Varsinkin vertailua jokapäiväisessä ajossa sellaiseen perus XC-pyörään. Painoahan tulee helposti melko reilusti enemmän tuohon 110:iin, kuin hiilarirunkoiseen XC pyörään, mutta onko geometria ja jousituksen toiminta tähänkin käyttöön niin hyvin soveltuva, että painosakon voisi silti kärsiä...? Tietysti pyörivän massan minimointi on ensisijaista, mutta rungon paino vaikuttaa myös pyörän käsiteltävyyteen eikä "omasta rungosta laihduttaminen" ole sama asia.
Leipoisivat nyt nopsaan sen kuitu-xc-täysjouston, voisi olla paljonkin kiinnostusta.
Minua taas kiinnostaa kuitunen 120-130mm joustava 29". 110mm on liian vähän, mutta 140mm on vähän liian järeä 29". Nyt ajelen kevyellä 150mm joustavalla 27.5" täpärillä, ajatuksena uusi fillari ois loivakulmainen ja kevyt 29".
Uusi tulee mukavaksi lenkkipeliksi ja maastoretkeilyyn.
120mm on ainakin maraan ihan hyvä, olisko kuitenkin xc-pyörän joustoksi pitkähkö? Toki jos jousto toimii äärettömän tehokkaasti ja ajoasennosta saa matalan niin mikä jottei.
Tässä testikokemusta tuohon XC näkökulmaan. Kirjoittelin blogiin, kun se nyt on vaan helpompaa:
https://msuomal.wordpress.com/2017/0...nk-110-koeajo/
Hyvä oli kirjoitus. Yleensä näkynyt vai sitä järeämmän kaluston evolinkejä, niin mitä tuossa 110 tulee hyötyjä verrattuna isompiin, varsinkin jos mennään koko paketti pyörinä. Reba vs yari esim.?
Lähetetty minun MotoE2(4G-LTE) laitteesta Tapatalkilla
Komeaa hehkutusta Evolink 140:stä Pinkbikessä. Pikkuhiljaa alkaa tällainen vanhanliiton ajokoiraksi aikovakin uskoa, että pyörä on ehkä keksitty uudelleen.
Analyysi se oli vuoden testaamisesta. Lopputulema loistopeli.
Lisää Evolink 110 kokemuksia tulossa vähän myöhemmin :).
http://res.cloudinary.com/msuomal/im...498_vl2a4s.jpg
On kyllä aivan jäätävän hienon värinen runko!
Tässä ois juttu kasaamisesta ja kokoonpanosta. Kävin tänään lyhyesti ekat jousituksen säädöt tekemässä. Lähiaikoina tulee varmasti ajettua kohtuu paljon, joten kirjoitan sitten lisää siitä miltä pyörä alkaa käytännössä tuntumaan :).
https://msuomal.wordpress.com/2017/0...110-rakentelu/
Minkälainen käyttötarkoituksesi on? Minäkin olen kokojen rajalla, mutta siellä toisessa päässä. Suunnittelin M-kokoa vahvasti XC-painotteiseen ajoon, mutta sen saatavuus on erityisesti runkosettinä heikko. Polelta suositeltiin L:ää ja käyn koeistumassa sellaisen viikon päästä.
Ensimmäisiä ajokokemuksia omalla Evolink 110:llä:
https://msuomal.wordpress.com/2017/0...10-kokemuksia/
Blogin lukeneille tiedoksi, että sain perän jousituksen säädettyä tänään kohdilleen ja tuo alkuherkkyyden puute oli käyttäjän vika, ei rungon eikä iskarin. Iskarin rebound säätövara tuntui oudon pieneltä, kun etsin ääripäät ja yritin laittaa lähtötilan keskelle. Siinä tuntui olevan vain 10 pykälää eli säädin sen viisi pykälää toisesta päädystä. Noh, tänään kokeilin uudestaan vähän reippaammin, niin siinä onkin 38 pykälää!! Rebound oli aivan toisessa laidassa. Nyt iskari ja sitä kautta myös koko perän jousitus toimii hyvin vaikka onkin edelleen melko pikkutarkka paineesta. Päädyin nostamaan sitä 5 PSI. Säätö jatkuu. Perä on kuitenkin jo nyt hyvän tuntuinen ;). Tänään ajoin yhden segmentin PR:n 7s parannuksella edelliseen setuppiin. Tämä on semmoinen paljon nypyttävä pätkä. Nyt pystyy polkemaan hyvin satulasta.
Hankin edellisen täysjouston nelisen vuotta sitten, ja silloin tarkoitus oli hankkia ensisijaisesti kisapyörä kilpailemista varten. Päädyin Specialized Epiciin ('13), joka olikin kisapyöränä oikein hyvä ratkaisu. Sittemmin kilpailulliset mielenkiinnon kohteet on siirtyneet enemmän kestopäällysteelle, ja sen takia myös talli täyttynyt muilla, vieläkin kireämmillä raasereilla. Lähtökohdat on siis vahvasti siellä 29ereiden alkutaipaleen kisapyörissä, ja kaikki ensituntemukset Evolinkistä myös siihen suhteutettuja.
Kaikki, jotka ovat omistaneet ja ajaneet "kisasäätöihin" viritetyllä kalustolla, varmaan tunnistavat sen että kisapyörät kannustavat ajamaan kovaa lähellä sitä omaa rajaa, ja tavallaan myös vaativat ajajaltaan paljon. Kun maastossa kilpailu ei ole enää se ykkösasia, olen alkanut kaivata maastoajoon sellaista perusrentoutta jota Epic ei ole kannustanut ylläpitämään. Polen Evolinkiä lähempää katsellessa se vaikutti ruksaavan aika monta laatikkoa.
Numeroiden perusteella minun mitoillani (180/84) M-kokoinen Evolink 110 vaikutti ainoalta järkevältä vaihtoehdolta. Koska vanhasta pyörästä oli mahdollista siirtää suoraan melkein koko voimansiirto, jarrut ja kiekot, runkosetti oli järkevämpi ratkaisu kuin koko pyörä. Polelta ei luvattu M-kokoiselle Evolink 110 -runkosetille oikein minkäänlaista saatavuutta, mutta ilmeisesti asiakkaiden palautteen perusteella suositeltiin suoralta kädeltä L-kokoa. Samaan aikaan luin 10 senttiä pidemmän msuomalaisen kokemuksia samasta rungosta, joka oli rakennettu samanlaiseen käyttöön ja vaikutti järkevästi säädetyltä.
L-koon geometrianumerot eivät vaikuttaneet edes vertailukelpoisilta vanhaan Epiciin. Se oli totta kai tiedossa että kyseessä on merkittävän pitkä pyörä, mutta stack ja reach eivät käyneet järkeen. Sattuipa kuitenkin käymään niin, että olin eräänä päivänä Vaajakosken ohikulkumatkalla. Sovin esittelypyörän parkkipaikkapyörittelyn etukäteen. Muodon vuoksi rullailin 500 metriä, mutta oikeastaan ensipolkaisusta oli selvää että L-kokoinen olisi säädettävissä aivan sopivaksi.
Ei muuta kuin runkosetti kainaloon ja menoksi. Vaikkei rungon hankkiminen ollut varmaa, suhtauduin projektiin sen verran itsevarmasti että hankin keulan, kammet ja tilpehööriä jo etukäteen. Elinsiirtopotilaan purkuun ja pesuun vierähti ensimmäinen neljän tunnin iltavuoro ja Evolinkiä kasasin hartaudella kahtena päivänä kuutisen tuntia. Mitään varsinaisia ongelmia ei ollut, mutta yllättävän hyvin pyörän parissa saa kulumaan aikaa kun yrittää tehdä kaikki huolellisesti, ja kasatessaan myös huoltaa käytettyjä palikoita. Kasauksen aikana huomasi rungon teollisen luonteen - viimeistely ei ole pyöräteollisuuden state of the artia, mutta edustaa hienoa metalliteollista näkökulmaa pyörän suunnitteluun. Kaikki yksityiskohdat on ennen kaikkea fiksuja - läpiviennit ei ole tarpeettoman ahtaita, joka paikassa on valumareikiä, viimeistely vaikuttaa kulutusta kestävältä, se "Pole-pultti" on ihanan tarkoilla mitoilla sovitettu ja niin edelleen.
https://c1.staticflickr.com/5/4221/3...4bdfc39e_b.jpg
Oli tietysti tiedossa ettei Evolinkit ole mitään keijukaisia ja arvioin massan lisääntyvän M-kokoiseen Epiciin nähden vähintään 1,5 kiloa, ellei enemmän. Painon kanssa on kuitenkin hauska puuhata, joten päätin kirjata ylös kaikki komponenttipainot ja kokonaisuuden painon. Lopulta pyörälle tuli painoksi 12,9kg, jossa on yli kahden kilon ero vanhaan. Veikkasin pääseväni näillä palikoilla samaan luokkaan msuomalaisen kanssa, mutta eihän se mennyt lähellekään. Keula oli yllättävän painava ja kiekoista olisi otettavissa 250g. Kevyemmällä keulalla & kiekoilla oltaisiin siellä 12,3-12,5kg paikkeilla. Muut kevennykset onkin sitten mielestäni marginaalisia - satulatolpasta saisi 50g, jarruista saisi 50g jne.
https://c1.staticflickr.com/5/4219/3...a4c47a2f_b.jpg
Päätin käyttää takavaihtajan ja -jarrun läpiviennit täysimääräisesti. Jarruletkun vedin "suorinta" linjaa keskiön päältä...
https://c1.staticflickr.com/5/4200/3...0e2b7d64_b.jpg
...ja vaihdevaijerin keskiön alta, koska suorin linjan ei olisi toiminut eturattaan takia.
https://c1.staticflickr.com/5/4267/3...99a8603d_b.jpg
Varmistin vaijerikuoren ja jarruletkun nipparilla sopivaan kiinnityskohtaan, ettei ne pääse ahdistelemaan kampia. Pitänee seurata kuoren ja letkun ympäristöjä ja säilyttää suojateippiä sekä pehmusteita lähellä, jos linkuston tehdessä duunia ne alkaa kuluttaa vääriä paikkoja.
Kasauksen ja hienosäätöjen jälkeen ensilenkille. Onhan se ensimmäinen viisi kilometriä hassua, kun etupyörä vaeltaa kaukana edessä. Ensimetreillä vaikuttaa siltä että pyörää pitää ajaa enemmän, mutta itse asiassa asiaan liittyy vain poisoppimista ja omaan perstuntumaan luottamista. Totutellessa tulee kallistettua pyörää ja ajoittain jopa vastaohjattua tietoisesti, huomattavasti enemmän kuin vanhalla pyörällä. Nopeasti saa myös oppimäärän siitä, miten toimitaan jos pitkää pyörää kallistaa ja kaarteen puolivälissä tajuaa, että meni vähän liikaa. Jyrkemmällä keulakulmalla etupyörän "asettelu" tarkoille linjoille on helpompaa, ja loivempaa täytyy ennakoida vähän enemmän. Väärä linja voi johtaa siihen, että etupyörä tulee ajettua "pussiin" tiukkaan mutkaan ja vauhti sakkaa. Vääriltä linjoilta oppii kuitenkin pois nopeasti, kun ennakoi ja ajaa koko pyörää aktiivisella otteella.
Kun kehäkoko pysyy samana, mutta joustomatkat pitenee pykälällä ja kulmat muuttuu radikaalisti, kaikki itsestään selvät muutokset on tietysti havaittavissa. Mielestäni Epicillä on helppo ylläpitää kovia nopeuksia maastossa niin kauan, kunnes eteen tulee kuoppia jotka on enemmän kuin kolmasosa kehän korkeudesta. Tai kääntäen jos ajolinjalla on yhtä korkeita pyöreälakisia kiviä, joihin ei ole kiertomahdollisuutta. Epicillä nopeuden ylläpitääkseen sellaiset paikat vaatii erittäin hyvää tekniikkaa ja yritteliäisyyttä, kun Evolink menee samoista paikoista eleettömästi. Pyörän vauhti tuotetaan tietysti edelleen siellä reidessä, mutta Evolink menee ymmärrettävistä syistä hankalammasta maastosta vaivattomammin läpi.
Tähän mennessä olen leimannut kaikki "notkumattomien" linkustojen mainospuheet markkinamiesten huuhaaksi. Antaahan se nivel myöten, jos vipuvarresta kohdistaa siihen voimaa. Spessun Brainin toimintaperiaatteen olen ymmärtänyt ja pitänyt sen toimintaa oikein hyvänä, kun se on viimeisen päälle säädetty. Nyt olen sitten kohdannut sen "notkumattoman" perän Evolinkissä. Totta kai linkusto huojuu normaalin painuman ympäristössä polkemisen tahtiin, mutta on hämmentävää kuinka vähän se tuntuu polkimissa tai satulassa. Iskari kantaa poljinvoiman alla hyvin ja tuottaa samalla kuitenkin pehmeän pintaherkän tuntuman. Iskari lukkoon kytkemällä linkusto seisoo terhakkaasti asennossa joka on omiaan siirtymillä, mutta lukon käyttö maastossa (nousut mukaan lukien) tuntuu aika turhalta. Hankin keulaan kaukosäädinmuutoksen vaatimat palikat ja ajattelin virittää FIT4-vaimentimelle vivun SRAM X0 3spd -vaihdevivusta, mutta nyt sekin tuntuu vähän toisarvoiselta. Pyörä kannustaa pysymään "keskeisellä paikalla" satulassa niin vahvasti, ettei putkelta tule juuri runtattua. Ja jos ei käy putkella, keulan lukituskin on vain siirtymiä varten. Descend- ja Trail-asennoille on toki omanlaisensa ideaalimaastot, ehkä sen toiminnallisuuden takia kaukosäädin olisi hyvä virittää.
Hämmästyttävin Evolinkin ominaisuus on sen nousukyky teknisessä maastossa. Kevyempi pyörä menee toki tasaisen ja jyrkän kätevämmin ylös, mutta Evolinkin takapyörällä on merkittävästi enemmän pitoa kuin Epicissä. Nousin heti ensilenkillä kuivassa maastossa matalanappularenkaalla vaivattomasti sellaisia paikkoja, jotka on Epicillä vaatineet aina yritystä ja tarkkaa ajamista. Sitten tilanne tietysti muuttuu, jos olosuhteet on sellaiset ettei rengas yksinkertaisesti tuota kitkaa alustaan. Ja muuttuu muuten nopeasti myös silloin, jos erehtyy nousemaan putkelle. Satulasta ajaessa painoa on takana riittävästi.
https://c1.staticflickr.com/5/4244/3...5186417c_b.jpg
Loppukaneettina todettakoon, etten tähän astisen elämäni aikana ole täysin ymmärtänyt mitä adjektiivi "päheä" varsinaisesti tarkoittaa. Nyt tiedän.
Maailma muuttuu ja "polekuskit lisääntyy metsissä"
CamoN tekstejä on aina mukava lukea. Alkaa Polekuume tarttumaan. Kummallista. Luulin olevani immuuni.
msuomal ja CamoN ovat hyvin pitkälle samoilla linjoilla meikäläisen kanssa. Ylämäkipitoa on paljon ja tekniset paikat niin ala- ja ylämäkeen, sekä tasaisella menevät vain yksinkertaisesti helposti läpi. Jotain 110 etenemiskyvystä kertoo se, että ajoin oman parhaan sijoituksen XCM -cupin kisassa sillä 1kk sen jälkeen kun sain sen alleni (7. miehet yleinen, Luukin maraton 2015) Oikeastaan ainoa paikka missä 110 ei loista on helpot latupohjanousut. Painoa toki voisi olla aavistuksen vähemmän, minun protorunko on ollut kevyimmillään 11,8kg ajokunnossa.
Paljonko tuossa Polen 110 evon perässä on tilaa? Onko mitään toivoa 29+ 3" kumille? Onhan tuo sininen runko aivan törkeän hiano!
Kuvassa siinä näyttää kieltämättä olevan jotkut 1.5 leveät vain ja ne pistävät silmään pahasti muutoin hienossa kokonaisuudessa. Olisi kiva nähdä tuosta yksilöstä kuva edes 2.4 leveillä isonappulaisilla.
^^ Laitoin Polelle joku aika sitten mailia ja kysyin mahtuuko 29 plussakumit, vastaukseksi tuli ei.
Evolink olisi heti hankintalistalla jos kunnon renkaat mahtuisi alle.
^Arvattavissahan tuo oli:(.
Minulla on 150:ssä Evolinkissä tällä hetkellä 2.6x29 Nobby Nicit ja hyvin sopii pyörimään samoin FatFreddiet sopivat helposti. 3.0x29 sopisi varmaan leveyden puolesta ilman ongelmia mutta jotkut 3.0 voivat olla niin kutsutusti korkeita renkaita joten ehkä siinä on syy miksi eivät ole sanoneet että sopii.
Veikkaisin että osa noista 29x3.0 sopii mutta kaikista suurimmat eivät.Jos vaikka FF:stä olisi olemassa 29 versio niin voisi tehdä tiukkaa, mutta jotkut Maxxikset luultavasti sopii helposti. Eli ei muutakun tilailemaan iso pino 3.0 kokoisia renkaita ja koittamaan sopiiko:)
Ehkä valmistaja voisi palvella asiakkaita koittamalla mitkä mahtuvat ja jakaa tieto sivuillaan? Oman pyörän kohdalla riitti kivijalan "kyl sen pitäis mahtua" mutta ns faktatieto ois aina kivaa
Eli tällaisen vastauksen sain:
käytiin hakemassa ihan kaupasta meille Bontrager Chubagabra 29 x 3.0 renkaat, jotta saadaan asialle selvyys, mutta liian ahtaat ovat :(
Kyllä ne paikalleen menee ja leveydestään mahtuivat ihan ok, mutta "pituus" tai paremminkin renkaan kehä on liikaa meidän takahaarukalle.
Evolink 110:n toisella lenkillä ihmettelin narinaa joka kuului linkuston liikkuessa. Arvelin ajon aikana sen johtuvan jostain vaijerikuoren hankauksesta tms., mutta lenkin jälkeen huomasin tämän. Pyörää kasatessa taisin kokeilla nopeasti linkuston pulttien kireydet mutta iskarin kiinnityspultit saattoi jäädä välistä.
https://c1.staticflickr.com/5/4229/3...6e162f23_b.jpg
Silmääräisesti tarkistaen iskarin kiinnityspultti, linkuston hahlot tai iskarin puslat eivät ehtineet kärsiä vahinkoa. Vaikea sanoa milloin iskarin takapään pultin vastakappale on irronnut kokonaan, narina varmaan alkoi jo kun pultti oli löysällä. Lähestyin Polea sähköpostilla ja sain ensimmäisenä arkipäivänä vastaukseksi linkin verkkokaupassa olevaan piilotettuun tuotteeseen "iskarin pultin vastakappale". Parissa päivässä se oli kotiutettu ja ajo jatkuu taas. Laitoin asentaessa siihen "Pole-pulttiin" vaseliinia kun se vaikutti kiertyvän aika karheasti, nyt laitoin kaikkiin linkuston pultteihin ja iskarin kiinnityspultteihin kevyesti kuparitahnaa. Pitänee seurata tilannetta jos noilla pulteilla on löystymistaipumusta, seuraavaksi sitten jotain lukitetta peliin jos ei tokene.
Kysyin Polelta suositusmomentit. Kuulemma ne ovat kaikille linkuston pulteille 10-12Nm.
Tänään tuli ajeltua 70km Peurungan ympäristön maastoja 110:llä ja vastaan tuli suunnilleen kaikki maastotyypit. Pyörä suoriutui hyvin ihan hiekkatieajosta teknisiin kivikkopolkuihin ja tietysti alamäet oli hupia :).
Peurungan maastot on Mäkisiä ja nousukykyäkin tuli testattua useasti. Tämä on kyllä helppo pyörä ajaa mistä vaan. Ongelmaksi muodostui lähinnä oma voimansiirto, kun nesteytys ei ihan onnistunut ja etureisi rupesi kramppaamaan yhden nousun jälkeen. Näin ei ole käynyt mulle koskaan aikaisemmin ja mieleen kerkesi tulla jo ennen tätä taas se fiilis, että Polen geometria ainakin minulla kuormittaa etureisiä normaalia enemmän. Minusta tuntuu juuri ylämäkiin, että takareiden yläosaa ja pakaraa on vaikeampi saada työhön mukaan (vaikka teoriassa onkin sama missä kulmassa satulatolppa on, kunhan etäisyys keskiöön on sama). Onko sulla, CamoN, nyt parin lenkin kokemuksella mitään vastaavia tuntemuksia?
Tänään Evolink130+lla vähän bikepark/enskahommia Sappeella. Takajousitus toimii kyllä enduropätkillä ja parkissa just niin hyvin ja eleettömästi, että vakio Yari jättää vähä toiminnaltaan toivomisen varaa kovemmissa vauhdeissa.. Pyörän geometria sopii minun(kin) ajotyylilleni kuin nakutettu ja tulipa sivuttua/parannettua muutamaa Intensellä hardpackiksi luokiteltavalla alustalla ajettua strava-aikaa, vaikka radoilla oli nyt pakkaantumatonta sepeliä ennen- ja bermeissä.. Huikea laitos ja lisää kyllä luottamusta omiin setämies-ajotaitoihin kummasti.
Tänään rytyytin 59km lenkin paikallisissa maastoissa. Joukossa pari helppoa enduro-ränniä Mielakan rinteillä, XCO-reittiä ja normaalia pohjois-kymenlaaksolaista tyyppimaastoa. Nousumetrejä kertyi lopulta vain 750m, tarkoitus oli ajaa rentoa vapaavauhtista ja yritin välttää maksimivoimajaksoja.
Jälkikäteen illalla huomasi että tuli sitä voimaa käytettyä, eikä tullut syötyä tai juotua tarpeeksi. Tänä keväänä kramppia ennakoiva kihelmöinti etureidessä on ollut minulle yllättävän tuttua pitkillä lenkeillä, aiemmin krampit on alkaneet vasta pitkän kisavauhtisen rupeaman jälkeen. Tämän päivän lenkillä ei tullut minkäänlaisia kramppituntemuksia. Minulla on edessä 32T ovaaliratas, jolla on jonkunlainen vaikutus.
Iskareiden säädöissä pääsin mielestäni nopeasti hyvään lopputulokseen. Hain 25-30% painuman ja sellaisella paineella 70-80% joustomatkasta tulee käytettyä normaalissa maastoajossa, loput sitten kovemmassa paikutuksessa. Takaiskari on jonkun verran progressiivisempi kuin keula. Paluuvaimennuksissa päädyin lähelle hidasta ääripäätä, erityisesti takana. Geometriasta olen huomannut sen, että kädet kuormittuu melko paljon vaikka keula poimisi pienet tärskyt hyvin. Satulan kaltevuussäädöllä voisi varmaan korjata painopistettä hieman taaemmas, mutta toisaalta ei käsistä ole vielä voima tai kontrolli loppunut.
Vaikka Evolink alkaa tuntua jo "omalta", se jaksaa silti hämmästyttää monipuolisuudellaan. Viimeksi joskus pikkunöösinä olen ollut näin innostunut hyppimään pyörällä luomuhyppyreistä ja rakennetuista hyppyreistä. Ja toisaalta sama pyörä kannustaa ajamaan jyrkkisiä ja teknisiä nousuja. Itseluottamus on koholla kaikenlaisissa paikoissa. Sitten kun päätyy tasaisemmalle pätkälle voi ajaa ihan surutta kovaa satulasta ilman iskarilukituksia, kun perä ei notku huomattavasti. Tietenkään ihan samanlaista herkkyyttä ei ole kuin kevyemmässä ja lyhyemmässä pyörässä, mutta luulenpa että kun tulee rakennettua se alle 1500g kiekkosetti kehän sisäleveydellä 25-30mm, tämäkin lähtee tarvittaessa kuin hauki rannasta.
^Mitenkäs se perä sitten keinuu, kun putkelta runnoo?
Ihan niin kuin voisi kuvitella, kun keula ja takaiskari myötäilevät polkimiin kohdistuvaa voimaa. Esimerkiksi soratienousussa takarenkaan saa kunnolla runttaamalla sutimaan polkemisen tahtiin, vaikka paluuvaimennus olisi melko hitaalla. Minun mielikuvani on että satulasta polkiessa Evolink ylläpitää polkemisen tehokkuuden illuusion erinomaisesti. Johtuisiko kohtalaisen tasaisesta jännityksestä ketjulla, joka vastustaa linkuston liikettä. Putkelta polkiessa ketjun jännitys on epätasaisempi ja illuusio häviää.
Edit: Korostettakoon vielä, että perän keinunnassa on mielestäni kyse täysin subjektiivisesti siitä, minkälaisen linkuston liikkeen kokee häiritseväksi. Cyclocrossin saa sutimaan soratienousussa helposti tekemällä oikeat asiat väärin ja oikein kova ajomies saa maantiepyöränkin sutimaan kestopäällystenousussa, jos välttämättä haluaa.
Kuten tuolla viestissä #140 selvitin, minulla on pitkä kokemus Specialized Epic 29:stä, ensin alumiini- ja sittemmin hiilikuiturunkoisena. Epic on tietysti Brain-takaiskarin takia omanlaisensa erikoistapaus. Brain on oikein säädettynä erittäin toimiva. Toisaalta Epicin ja Spessun muiden vastaavien pyörien linkustogeometriat on erittäin yksinkertaisia, koska ne on rakennettu puhtaasti Brainin ympärille.
En lähde vertailemaan pelkkiä pyörien periä toisiinsa, koska nämä kyseiset kaksi pyörää on muutenkin valtavan erilaisia vaikka käyttötarkoitus on samankaltainen.