"Gravel Grinding" -fillarit

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

Jälkimmäistä eli wheel floppia, floppy steeringiä tai ”kaatuvaa” ohjausta. Kun pyörän kallistaa mutkaan, etupyörä pyrkii kääntämään pyörää enemmän kuin mitä on tarpeen. Todella ärsyttävä ominaisuus.

Mitä loivempi ohjauskulma, mitä suurempi trail, mitä leveämpi rengas, mitä D:n mallisempi renkaan profiili (=leveämpi vanne) ainakin vaikuttaa ja tosiaan sitä ilmenee helpoiten renkailla, joissa on sileä, rullaava keskiosa ja hitaammin rullaavat, kuvioidummat reunat. Korostuu sitä herkemmin, mitä matalammilla paineilla ajaa, koska silloin renkaan kontaktipinta levenee. Sekin kannattaa huomioida, että yleensä renkaan leveneminen kasvattaa myös sen korkeutta ja sekin kasvattaa trailia.

Viimeksi keskiviikkona Stiggyllä lenkillä ollessani onnistuin kyllä löytämään eturenkaaseen (45 mm UD Rose) sellaisen paineen, jolla se käyttäytyi ihan kelvollisen sivistyneesti. Silti olisi ollut vielä kivempi, jos paineen olisi voinut laskea vähän alemmas.

---

Samaa mieltä ominaisuuden ärsyttävyydestä, vaikka syyt ilmiöön taitaa olla monisyisemmät kuin mainitset. Ainakin kun vertaan taloudessani olevien pyörien geometrioita ja ilmiön esiintymistä.

Rengasvalinta ja paineet taitaa olla ainoa mahdollisuus vaikuttaa siihen kohtuukustannuksilla. Haarukan vaihtoakin voisi kokeilla, mutta kovin paljon en halua tähän tiedeprojektiin rahaa uhrata. Täytyykin pitää silmällä sopivia raatoja, jotka voisivat tarjota testimateriaalia.

Täysjoustograveliin tulee seuraavaksi 40mm stemmi ja raiseri 90mm flarella, koska liian etupainoisena keulan jousitus ei toimi optimaalisesti.

Voidaan myös ehkä miettiä, että missä vaiheessa pyörää ei voi enää kutsua gravel-pyöräksi. En tiedä UCIn määritelmää gravelille, kai sellainenkin on, mutta jos määräävänä tekijänä on droppitanko, niin onko läskipyörä droppitangolla itse asiassa graveli? Ja toisessa päässä missä vaiheessa graveli muuttuu maantiepyöräksi? Nythän maantiepyörien rengasleveydet alkavat hätyyttelemään alkuperäisten graveleiden lukemia.

^Kyllä markkinamiehet keksii taas jonkin uuden tuotteen johonkin väliin.

Checkoutia pitäisi päästä testaamaan haastavammassa maastossa, että saisi käsityksen konseptin järkevyydestä omaan käyttöön. Jos jousitusta tarvitsee vaativan maaston takia, niin kippurasarvisen geometria tuntunut vähän huteralta. Toki painoa on yli 100kg ja pituutta sen 187cm, joten painopiste on aina vähän ylhäällä. Toki hissitolppa on keksitty lievittämään tätä ongelmaa, mutta ei siltikään vastaa xc-maasturin geometriaa.

Hatun nosto kaikille valmistajille, jotka jaksavat & uskaltavat innovoida ja kokeilla jotakin merkittävästi uutta. Jos ei näitä olisi, niin ajaisimme vielä puisilla vanteilla. Turha sitä on murehtia, että (iso) osa näistä ei sovi jokaisen käyttäjän tarpeisiin tahi pahimmillaan juuri kenenkään käyttäjän tarpeisiin - ne kuolevat pois ja tämä on innovaation hinta, jokaista onnistunutta askelta eteenpäin kohti otetaan aika monta ei-niin-onnistunutta.

Kun valmistajien energia vain menisikin näihin isompiin kokeiluihin, niin tarmoa ei riittäisi enää siihen, että lisätään napoihin tai muihin osiin mitoitukseen milli tai kaksi fragmentoimaan komponenttien rajapintoja ;=)

Kävin juuri ajelemassa polkuja etujousitetulla gravelilla. Ei siitä joustokeulalla kyllä maastopyörää tullut, vaikka geometria ei ole hirveän kaukana omasta jäykkäperästä. Yksi polku oli sellainen, että täpärillä siinä olevia juuria ei tarvitse edes mietittiä, ja jäykkäperällä (xc) ne menee vähän keventämällä. Gravelilla joutui katsomaan aika tarkkaan miten ne ajaa.

Nyt kun olen ajanut puolisen tuhatta kilometria joustokeulalla, en oikein keksi siitä muuta huonoa kuin lisääntyneen painon, jota ei tosin ajaessa huomaa. Okei, huoltotarve on toki toinen miinuspuoli. Tietenkin jos ajaa vain asfalttia ja tasaista latupohjaa ja sampanjagravelia, ei joustokeulaa tarvitse, mutta metsäautoteillä ja muuten kuoppaisilla sorateillä poluista puhumattakaan se lisää mukavuutta ja hauskuutta.

Omasta mielestäni tuolle Checkoutille paras käyttökohde on bikepacking-kisat ja muut pitkät ajot. Kyllähän vielä parisataa kilsaa menee millä vaan mutta kun ajetaan 500km tai pidempään niin mukavuus on vauhtia.

Voihan tuota Trekkiä pitää "mukavuus" gravelina ilman sen kummempia Extreme kisoja. Iso osa pyöräilijöistä joustokeulallisillakin ajelee ilman sen todellista tarvetta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MAS

Hatun nosto kaikille valmistajille, jotka jaksavat & uskaltavat innovoida ja kokeilla jotakin merkittävästi uutta. Jos ei näitä olisi, niin ajaisimme vielä puisilla vanteilla. Turha sitä on murehtia, että (iso) osa näistä ei sovi jokaisen käyttäjän tarpeisiin tahi pahimmillaan juuri kenenkään käyttäjän tarpeisiin - ne kuolevat pois ja tämä on innovaation hinta, jokaista onnistunutta askelta eteenpäin kohti otetaan aika monta ei-niin-onnistunutta.

Kun valmistajien energia vain menisikin näihin isompiin kokeiluihin, niin tarmoa ei riittäisi enää siihen, että lisätään napoihin tai muihin osiin mitoitukseen milli tai kaksi fragmentoimaan komponenttien rajapintoja ;=)

---

Aamen!
Kun satoja ~identtisiä grävel-julkaisuja on haukotellen seurannut (eikä mikään ole oikeasti muuttunu moneen vuoteen), niin aina piristää nähdä innovointia!
Vaikka täpäri-grävel ei olisikaan oma juttu, niin raivannee kuitenkin tietä muille pelle-pelottomille.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Sivustakatsoja

Jousitusta haetaan kuitenkin kaikissa pyörissä, myös niissä jousittamattomissa: leveää rengasta, alhaisia paineita, kuitua tai terästä. Jo pyörää arvioidessa jotakin toteutusta saatetaan moittia kovaksi.

Mikäli pehmeyttä, eli joustoa ei haettaisi, niin kukaan ei moittisi kankikovaa alumiinihaarukkaa, eikä kellään olisi kuituista tankoa tai satulatolppaa pyörässään.

Kysymys on vain jouston määrästä ja tässä erityisessä tapauksessa sen toteutustavasta: silmiin sattuva jousitus on epäpyhä, jopa niin epäpyhä että on julistettava suomalaisen soratien olevan niin tasainen.

---

Ehdottomasti samaa mieltä - jousitus on kaiken a ja o. Tiestä ja pyörästä riippumatta. Parantaa nopeutta, mukavuutta ja pitoa, sekä asfaltilla että juurakossa.
Ja se miten riittävän jouston saa mahdollisimman pienillä kompromisseilla ratkaisee. Parhaat renkaat oikeilla paineilla ja joustostemmi & joustotolppa ovat valintani gravelissä - kunnes parempaa innovoidaan tilalle.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MRe

Voidaan myös ehkä miettiä, että missä vaiheessa pyörää ei voi enää kutsua gravel-pyöräksi. En tiedä UCIn määritelmää gravelille, kai sellainenkin on, mutta jos määräävänä tekijänä on droppitanko, niin onko läskipyörä droppitangolla itse asiassa graveli? Ja toisessa päässä missä vaiheessa graveli muuttuu maantiepyöräksi? Nythän maantiepyörien rengasleveydet alkavat hätyyttelemään alkuperäisten graveleiden lukemia.

---

Voiveitseksi kutsutaan välinettä, joka on kehitetty voin levityksen apuvälineeksi. Kataja on hyvä voiveitsen materiaali. Malli sitten hieman eroaa valmistajasta riippuen: toinen malli on toista parempi ja lisäksi eri henkilöillä on eri mieltymyksiä muodon suhteen.

Kotoa löytyy muitakin erikoistuneita veitsiä: fileerausveitsi, kokkiveitsi, kuorimaveitsi jne. Fileerausveitsen on syytä olla hyvä: sopivan notkea ja terävä. Kuorimaveitsissä on vaihtelua.

Jonkun veitsivalikoimasta saattaa löytyä kääntöveitsiä ja jopa taisteluveitsiä. Kukin käyttöönsä suunniteltuja: toiset parempia ja toiset huonompia. Mulla on vuosia sitten hankittu Leatherman (varmaan e304x) joka taisi jäädä lukitsematta ja aukesi osittain housujen taskussa -ei ole sen jälkeen ollut mukana.

-----
Eli sopivuus käyttöönsä on mulla arvioinnin taustalla. Epäilen että läskipyörä droppitangolla olisi kovin hyvä tai edes hauska sorateillä. Jos taas asuisin maassa, jossa graveli tarkoittaisi usein pehmeää hiekkaa, niin sitten ehkä.

Palataan ajassa cyclojen kultakauteen, jolloin gravelit vasta olivat tulossa isommassa määrin markkinoille. Cyclot perustuivat hassun lajin kilpailusääntöihin, eivätkä pyörät oikein vastanneet tavallisen ihmisen arjen vaatimuksiin. Tai ainakin säännöt rajoittivat toimivien ratkaisujen tuloa markkinoille, vaikka pyörän aihio oli erinomainen. Gravelit saivat markkinaa, koska haluttiin eräänlainen vastavoima kurinalaiselle cyclocrossille. Gravelissa suunnilleen kaikki oli sallittua, tärkeintä oli hyvä fiilis. Ymmärrän, että kaupan ostoskärryistä alkaen kaikella pitää voida kilpailla, mutta gravelissa kilpailemisen ei pidä antaa hallita alaa liikaa. Kilpailkoot kuka kilpailee, muut tekee mitä haluaa. Jos joku haluaa pyöräillä Saharassa ja pehmeässä hiekassa 40 mm renkaan tilalle kaipaa leveämpää, ajakoot sitten kippurasarvisella läskillä. Tai jos haluaa jopoilla soratietä, olkoon sekin gravelia.

Markkinamiehet kaipaa luokituksia. Minä kaipaan kivoja hetkiä pyöräni kanssa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti velib

Kävin juuri ajelemassa polkuja etujousitetulla gravelilla....

Nyt kun olen ajanut puolisen tuhatta kilometria joustokeulalla, en oikein keksi siitä muuta huonoa kuin lisääntyneen painon, jota ei tosin ajaessa huomaa. Okei, huoltotarve on toki toinen miinuspuoli. Tietenkin jos ajaa vain asfalttia ja tasaista latupohjaa ja sampanjagravelia, ei joustokeulaa tarvitse, mutta metsäautoteillä ja muuten kuoppaisilla sorateillä poluista puhumattakaan se lisää mukavuutta ja hauskuutta.

---

"Tietenkin jos ajaa vain...ei joustokeulaa tarvitse..." --> tuossa on aika paljon oletuksia siitä mitä itse kukin graveliltaan hakee. Jos ei kisaa, niin gravelin rooli voi olla moninainen. Itse ajelen kaikenlaista assusta röpöisiin metsäajoteihin ja välillä myös pitkiä pätkiä polkuja. Jäykkä keula ja 44mm gummit, välillä liikaa painettakin sileälle optimoinnin takia, toki syö röykyissä mukavuutta, mutta ei hauskuutta - sopivasti annosteltu underbiking on yksi syy ajaa gravelia ja en kaipaa myöskään jousituksen tuomaa notkumista, säätämistä ja huoltamista graveliini. Välillä kun kaipaan pehmeämpää kyytiä alle vaihtuu 140mm joustava täpäri - polku silottuu kyllä, mutta myös lompakko tyhjenee aina kun sen käyttää iskarihuollossa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Mohkku

Palataan ajassa cyclojen kultakauteen, jolloin gravelit vasta olivat tulossa isommassa määrin markkinoille. Cyclot perustuivat hassun lajin kilpailusääntöihin, eivätkä pyörät oikein vastanneet tavallisen ihmisen arjen vaatimuksiin. Tai ainakin säännöt rajoittivat toimivien ratkaisujen tuloa markkinoille, vaikka pyörän aihio oli erinomainen. Gravelit saivat markkinaa, koska haluttiin eräänlainen vastavoima kurinalaiselle cyclocrossille. Gravelissa suunnilleen kaikki oli sallittua, tärkeintä oli hyvä fiilis. Ymmärrän, että kaupan ostoskärryistä alkaen kaikella pitää voida kilpailla, mutta gravelissa kilpailemisen ei pidä antaa hallita alaa liikaa. Kilpailkoot kuka kilpailee, muut tekee mitä haluaa. Jos joku haluaa pyöräillä Saharassa ja pehmeässä hiekassa 40 mm renkaan tilalle kaipaa leveämpää, ajakoot sitten kippurasarvisella läskillä. Tai jos haluaa jopoilla soratietä, olkoon sekin gravelia.

Markkinamiehet kaipaa luokituksia. Minä kaipaan kivoja hetkiä pyöräni kanssa.

---

Samaa mieltä CX:stä, sellaisia tuli aikanaan useampi omistettua. Ei ole tullut ikävä. Gravelin osalta en kyllä osaa nähdä vastaavia huolia näköpiirissä, tarjontaa on niin laidasta laitaan. Markkinamiesten pitää toki kategorisoida, mutta ei itselleen, vaan ostajille jotka eivät muuten tiedä mitä pitäisi ostaa. Ne ketkä sitten kokee ymmärtävänsä ostaa itselleen sitä mitä haluavat. Tilannehan siis lienee aika hyvä meille harrastajille.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MAS

"Tietenkin jos ajaa vain...ei joustokeulaa tarvitse..." --> tuossa on aika paljon oletuksia siitä mitä itse kukin graveliltaan hakee. Jos ei kisaa, niin gravelin rooli voi olla moninainen. Itse ajelen kaikenlaista assusta röpöisiin metsäajoteihin ja välillä myös pitkiä pätkiä polkuja. Jäykkä keula ja 44mm gummit, välillä liikaa painettakin sileälle optimoinnin takia, toki syö röykyissä mukavuutta, mutta ei hauskuutta - sopivasti annosteltu underbiking on yksi syy ajaa gravelia ja en kaipaa myöskään jousituksen tuomaa notkumista, säätämistä ja huoltamista graveliini. Välillä kun kaipaan pehmeämpää kyytiä alle vaihtuu 140mm joustava täpäri - polku silottuu kyllä, mutta myös lompakko tyhjenee aina kun sen käyttää iskarihuollossa.

---

Samat ajatukset minullakin. Ja samasta syystä mulla on maantiepyörässä 28-milliset renkaat, eikä haluja leventää niitä yhtään. Täristäähän se käsille, mutta sitten kun joskus sattuu se ainoa sileä pätkä Suomessa, niin ajamisen nautinto on korkealla. Multa löytyy sitten täpäriä ja läskiä ja läskitäpäriä vähän joka lähtöön, jos haluaa pehmeämpää menoa. Mutta en mä täpärillä jaksa maantietä ajaa.

En ole joustokeulaisella gravelilla ajellut, mutta olen kyllä miettinyt minkälaisia maastovalmiuksia tuo pyörään 40mm joustokeula? Mitä tuosta on käytännössä käytössä, joku 20mm? Varmaan jollain epätasaisella tiellä voi jotain hyötyä olla, mutta poluilla tuskin mitään. Eikö nyt perus maastureissakin ole 120mm keulat vähintään?

^Alkuaikoina 60-80millinkin joustolla tultiin toimeen ja pitkälti riippuu maastosta. Tuollaiseen lyhyeen joustoon lisättynä 50millin renkaat niin helpossa maastossa luulisi pärjäävän...

Kyllä se yllättävän paljon tuo. Ero on suurempi kuin että siirtyisi maastopyörässä 100mm -> 140mm joustoon. Ei se gravelista tietenkään maastopyörää tee, mutta helpottaa huomattavasti poluilla ajamista. Huonopintaisilla teillä taas se tuo mukavuutta ja pystyy ajamaan pidempään. Lisäksi varsinkin kovassa vauhdissa jousto tuo pitoa kun rengas pysyy maassa eikä pompi niin paljoa. Eri asia on että kenelle sillä on merkitystä.

Mua tossa grävelissä ehkä eniten kiehtoo se vaivattomuus, ajaa vaan. Lisäksi muistaa vaihtaa jarrupaloja, voidella ketjuja 400 kilsan välein ja pitää sähkövaihteiden akku latingissa. Ei mitään ylimääräisiä niveliä, huollettavia iskareita tai maastossa riittämätöntä joustoa.
Mulla ei jäykässä läskissä ole edes hissitolppaa eikä sähkövaihteita. Siitä kun vaihtaa vaan renkaita ja uusii ketjut ja rattaat parin vuoden välein, niin ei juuri muuta tarvii tehdä.

Joustoahan ei ole sen takia että ois mukavaa vaan sen takia että ois pitoa. Toki se pitokin tekee menosta mukavaa.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti velib

Huonopintaisilla teillä taas se tuo mukavuutta ja pystyy ajamaan pidempään. Lisäksi varsinkin kovassa vauhdissa jousto tuo pitoa kun rengas pysyy maassa eikä pompi niin paljoa. Eri asia on että kenelle sillä on merkitystä.

---

Kyllä loppukesästä sorateiden nimismiehenkiharoilla ajaessa on tullut muutakin kuin renkaan joustoa ikävä. Välillä semmosta röykytystä että usko asian oikeutukseen on kovilla ja pelottaa että verkkokalvot irtoavat.

Ei kai jousitus tuota ongelmaa poista.

Vaimennettu ilmakeula auttaa vähän, mutta siihen käyttöön Laufin keula tai vastaava olisi parempi.

Joskus tulee kyllä kaivattua 2, 25" rengasta parempaa joustoa. Ja toppapenkkiä. Lenkkikaverin etujousitettu graveli osasi kyllä suodattaa eräänkin reissun siirtymäpätkän kiuaskivet varsin mallikkaasti.

Kysymys. Riittävätkö 45mm kumit, kun tarkoitus on ajaa gravelilla lähinnä kelvejä ja hiekkateitä ~100kg omamassalla? Poluille ja pururadoille on jäykkäperäinen 29er. Parin tonnin budjetilla yritän löytää mieleisen pyörän ja vaihtoehtoina ovat enää oikeastaan vain alumiininen Trek Checkpoint, teräksinen Kona Rove ja hiilarinen Cannondale Topstone. Vaatimuksina ovat oikeastaan Reach ~390mm, Stack 600mm+, kierrekeskiö ja nestejarrut.

^riittää kapeammatkin. Olen neljäkymppisillä ajanut ihan juurakkoakin.

Ei riitä. En missään nimessä ostaisi enää gravellia joka ei niele 2.1" rengasta, varsinkaan jos painoa on enemmän.

Uusi topstone noista malleista ilman muuta ostoon.

Mistä puhutte kun puhutte riittämisestä?

Minä ajattelen riittämisen niin, ettei soratiellä ajaminen liian kapeilla renkailla ota päähän. Tuo alle parin tonnin hiilari Topstone on -24 mallia eli siihen ei mahda mennä yli 50mm kumi. Trek syö 50mm:sen, Rove 45mm:sen.

50mm luvattuna niin 2.1" thunderburt mahtuu kyllä.

Entä cuben kuituinen gravelli?

Cube Nuroad C:62 ONE blackline Gravel Bikes | Bike-Discount
Muuten hyvä (ja sopivan hintainen) ja tosi nätti, mutta pressfit bb (Shimano SM-BB71-41B, 86mm Pressfit). Tuo oli listalla, mutta poistin sen tuosta syystä.

Shimanon presfitti on ihan toimiva. Ottaisin ilman muuta tuon vs bsa+alu runko.

Miksi tuon Cuben satulaputken yläpää on tuollainen typerän näköinen? Onko siinä joku spesiaali (=tuleva ongelma) satulatolpan kiristysmekanismi?

https://pic.useful.fi/2KhIUIC06.jpg

EDIT: katsoin tarkemmin kuvat, onhan siinä :)

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JackOja

Miksi tuon Cuben satulaputken yläpää on tuollainen typerän näköinen? Onko siinä joku spesiaali (=tuleva ongelma) satulatolpan kiristysmekanismi?

---

Sama kiristyssysteemi kuin Agreessa. Ei ole aiheuttanut ongelmia 4000+ kilometrin aikana, tuskin myöhemminkään. En tuon takia jättäisi ostamatta. Press-fittikin on paljon mainettaan parempi.

Onko tuo cube oikeasti vielä 12sp tuohon hintaan? On kyllä pirullisen hyvä diili.

Kuitutanko+tolppa ja hyvät kalliit renkaat paikallaan. Trekit sun muut niin se on useampi satanen ennenkuin pyörällä pääsee edes ajamaan.

Joo, Cube on aika ylivoimanen 'Bang for your buck' -kisassa tällä hetkellä.

Itse ostin vuosi sitten Nuroad C:62 SLX:n XX Eagle -vaihtajalla (10-52t, UDH) ja ihan loisto-peli on kyllä ollut.
Kuitukiekot (<1250g) ja kaikki muutkin osat kuitua eli toppa, satula, kammet & ohjaamo - Eipä ole tarvinnut päivitellä!

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JackOja

Miksi tuon Cuben satulaputken yläpää on tuollainen typerän näköinen? Onko siinä joku spesiaali (=tuleva ongelma) satulatolpan kiristysmekanismi?
EDIT: katsoin tarkemmin kuvat, onhan siinä :)

---

Itseasiassa tuo on osoittautunut aika fiksuksi systeemiksi, koska tolppa kiristetään kahdella ruuvilla - ei tarvi rystyset valkoisena kiristää eikä muuten lipsu!
Ei ole myöskään natissut kertaakaan viim vuoden aikana. (vieressä oleva Grizl CF natisee välillä kuin joulupukin reki ja koko ajan saa olla rasvaamassa putkia)

Aa totta. Kiristys on samanlainen sydeemi mitä omassa vanhassa beehoossa. Jakaa voiman aika isolle alueelle. On tosiaan täysin ongelmaton ratkaisu. Ei lipsu eikä naksa. Ulkonäkö ainoa miinus.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti paaton

Ei riitä. En missään nimessä ostaisi enää gravellia joka ei niele 2.1" rengasta, varsinkaan jos painoa on enemmän.

---

Mikähän mahtaa olla peruste sille, ettei neljävitonen rengas ”riitä” kelville ja hiekkatielle? Onko sama kuin ettei mekaanisilla vaihteistoille ja alumiinirungolla tee mitään? Eikä alumiinikiekoilla. Teräspinnoista nyt puhumattakaan. Dyneemaa se pitää olla.

Kun ostin mun Marinin 2019, niin se tuli 37-millisillä renkailla. Ajoin ne loppuun ja vaihdoin leveisiin nelkytmillisiin. Niitäkin on nyt mennyt jokunen pari. Hyvä että en ole tiennyt ettei noilla voi ajaa.

Muuten tiesittekö, että hissitolppa on gravelissa välttämätön. Paaliin vaan aero-tolppaiset gravelit.

Cube ois varma valinta jos ei pelkäisi tuota pf bb:tä. Minulla ei ole ollut ongelmia pf bb:n kanssa aiemmissa bb30 cannondale supersixissä eikä pf sram Grand Canyon al:ssä, mutta viimeiset pari maastopyörää ovat silti varmuuden vuoksi olleet bsa:lla. Minun silmään tuo musta Nuroad C:62 One on parhaan näköinen noista järkevän hintaisista graveleista ja kiekot hiilikuituisiin vaihtamalla ulkonäkö paranee entisestään.

Käytännössä minulla jää vaihtoehdoksi nyt tuo pomminvarma teräksinen -26 vuosimallin Kona Rove st dl jossa on nestejarrut ja 700c kiekot, mutta vain 45mm rengastila (hi5 mittasi pyynnöstä) ja tämä Cube C:62 joka syö sitten 50-52mm kumit ja on pari kiloa kevyempi vakiokuosissa. Kiekot, renkaat ja satula vaihtuvat, muuten pyörä pysynee orkkiksena, oli se kumpi hyvänsä.

Ihan turhaan pelkäät pressfittiä kuiturungossa!
Erinomaisen toimiva systeemi, siis nimenomaan kuiturungossa. Kierteet ovat kuitenkin vain liimattu kuituun kiinni eli lisäpainoa ja kompleksisuutta niistä vaan tulee.
Metalliin sen sijaan kuuluu kierteet.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MRe

Mikähän mahtaa olla peruste sille, ettei neljävitonen rengas ”riitä” kelville ja hiekkatielle? Onko sama kuin ettei mekaanisilla vaihteistoille ja alumiinirungolla tee mitään? Eikä alumiinikiekoilla. Teräspinnoista nyt puhumattakaan. Dyneemaa se pitää olla.

Kun ostin mun Marinin 2019, niin se tuli 37-millisillä renkailla. Ajoin ne loppuun ja vaihdoin leveisiin nelkytmillisiin. Niitäkin on nyt mennyt jokunen pari. Hyvä että en ole tiennyt ettei noilla voi ajaa.

Muuten tiesittekö, että hissitolppa on gravelissa välttämätön. Paaliin vaan aero-tolppaiset gravelit.

---

On se. Inttäkää nuren kanssa. 25mm 4season riittä kyllä kaikkeen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Tctic

Cube ois varma valinta jos ei pelkäisi tuota pf bb:tä. Minulla ei ole ollut ongelmia pf bb:n kanssa aiemmissa bb30 cannondale supersixissä eikä pf sram Grand Canyon al:ssä, mutta viimeiset pari maastopyörää ovat silti varmuuden vuoksi olleet bsa:lla. Minun silmään tuo musta Nuroad C:62 One on parhaan näköinen noista järkevän hintaisista graveleista ja kiekot hiilikuituisiin vaihtamalla ulkonäkö paranee entisestään.

Käytännössä minulla jää vaihtoehdoksi nyt tuo pomminvarma teräksinen -26 vuosimallin Kona Rove st dl jossa on nestejarrut ja 700c kiekot, mutta vain 45mm rengastila (hi5 mittasi pyynnöstä) ja tämä Cube C:62 joka syö sitten 50-52mm kumit ja on pari kiloa kevyempi vakiokuosissa. Kiekot, renkaat ja satula vaihtuvat, muuten pyörä pysynee orkkiksena, oli se kumpi hyvänsä.

---

Et kai oikeasti mieti tuota konaa vaihtoehtona?