Avautumista: Eilen kelvillä vastaan käveli tytär polven korkuisen koirulin kanssa. Kulki omaa oikeaa laitaansa nätisti, mutta sitten sopivasti n. 5 metriä ennen kohtaamista päästi koiran sinkoamaan väylän yli. Lukkojarrutuksella sladittaen pysähdyin just ja just ajoissa ennen remmiä. Sanoin painokkaasti "nyt oikeesti vähän tarkempana sen koiran kanssa" ja vastaus oli veemäisellä virneellä ulostettu "joo, sorry".
Tänään ajoin kelviä ja olin ylittämässä ajorataa valoristeyksessä pt-jatkeella, kun ooppelisti oli tuhma. Meinasi härskisti kääntyä päälle. Molemmilla oli vihreät ja tulimme vastakkaisista suunnista risteykseen. Ooppelisti kääntyi suunnassaan oikealle. Siihen se sai musta metrin päähän kärrynsä pysäytettyä. Sopivasti tarjosin eturenkaani hänen linjalleen, ettei olisi mahtunut livahtamaan. Kehtasipa pappa sitten alkaa tujuna puimaan nyrkkiään, kun olin auton edessä fillarini kanssa. Siirryin kartturin ovelle ja avasin sen kysyäkseni kuulumisia, mutta pappa päätti painaa kaasua ennen kuin pääsin jutulle kunnolla. Harmi sinänsä, jouduin tyytymään merkkikieleen.
Ja perkele noita kelvien ihmisapinoita. Tuntuu, että oon ainoa joka edes yrittää noudattaa sääntöjä. Se on sinänsä aika tyhmää ja turhaa, joten taidan lopettaa koko jutun. Ei vaikuta olevan muodissa nuo liikennesäännöt. Sinkoillaan sitten kaikki miten sattuu, sopii mulle sekin.
PS. Miten vaikea käsite voi olla "jaettu kevyenliikenteenväylä"? Jestas!