Joo ja kun tämän ratasjargonian unehtaa, niin JKO on ihan oikeassa. Ei ole mitään järkeä ostaa vaijerivetoista pyörää jos on laittamassa fillariin noin paljon rahaa kiinni. Sähköä ilman muuta. Loppuu se turha huollon tarvekkin.
Printable View
Mä oon eri mieltä tosta ketjun tipahtelusta. Mulla ei ole kummassakaan 1x (Sram) pyörässä tipahtanut ketju ikinä. Ei edes cyclocrossia ajaessa. Pro-krosseja, jos kattelet yhtään tarkemmin, niin huomaat, että 2x-Shimppakuskit yleensä on ne, jotka nostelee ketjuja kesken kierroksen (mutta ne ajaa Dura Acella, jossa ei ole kitkakytkintä lainkaan).
Noin muuten sellaiseen pyörään, jolla on tarkoitus ajaa asfalttipainotteisesti, on mun mielestä ainakin 11-vaihteisten 1X-pyörien välitykset turhan harvat, joten 2x:lle mun ääni. Toinen vauhdikkaampaan asfalttiajoon 2x:ää puoltava asia on pienempi voimansiirron tehohäviö. Varsinkin, kun polkee myös sinkulalla, niin 1x-Sramin voimansiirron tahmeuden huomaa aina, kun vaihtaa pyörää lennosta. Muuten en ota kantaa noihin kyseltyihin pyöriin, kun ei ole kokemusta kummastakaan.
En minäkään ole saanut ketjua tippumaan 1x systeemissä. Menin vielä typeryksissäni ostaman ketjuohjurit et josko ne tippuis.
Kova vauhti, kampi suorana alamäessä, ei ohjuria, eturatas kulunut + monttu. GRX 1x tiputtaa isolla varmuudella.
2x ei tuollaisessa paikassa tiputtele. Eturattaan vaihtojen aikana tietysti paljon helpommin mitä 1x :)
Vähän ohi ehkä gravellin, mutta nämä uudet 2x 12sp shimanon roadit tuntuu taas heittävän ihmeen helposti ketjun kammen päälle? Ihan hämärää. Ei tunnu oikein säädötkään auttavan. Välillä ketju on vaan siellä kammen päällä. Tuota ei kyllä 11sp kanssa sattunut.
Näin keski-ikäistyessä on onneksi tullut nöyryyttä myöntää milloin ei tajua asiasta tarpeeksi, että voisi tehdä valistuneen päätöksen :D
Minkälainen/niminen voimansiirto olisi sellainen, jota kannattaisi katsella ja voisi mahdollisesti olla tarkoitukseen paras? Eli ajoa pääsääntöisesti asfaltilla, mutta myös keskuspuistotyyppisellä hiekkatiellä sekä silloin tällöin pienemmillä poluilla?
Kyllä se Cannondale omaakin silmää miellyttää, mutta sisäinen tarjoushaukkani innostuu aina hyvistä diileistä, kuten on Devincistä tarjolla :D Ehkä ei tässä tapauksessa kannata tosiaan mennä liika tarjous edellä, ettei ala myöhemmin urakalla ketuttaa.
Sähkövaihteet on mulle aika vieras juttu, olen testannut niitä vain miehen sähköfatbikessa. Ehkä hieman vierastan, koska jotenkin alitajuisesti pelkään että mikäli hajoaa, tulee kalliiksi... Tämä ei perustu mihinkään tietoon. Ylipäätään nyt poika on yrittänyt saada minua ostamaan sähköpyörän, mutta koen, että siinä olisi huijauksen makua :D Lihasvoimalla vaan.
Kuten tuossa toiselle juuri vastasin, minulle suhteellisen tuntematonta aluetta, mutta täytyy tutustua!
Möin juuri tänään pois Konan, jossa oli SRAM Rival 1x11, ja Cannondalessa on SRAM Apex 1x12. onko kokemusta näiden eroista?
Maaku79:lle. Kun sinulla on alkuperäisten 2 pyörävaihtoehdon lisäksi jotain 10 km? päässä 4-5 oikean kokoista pyörää 2 x, 1x sähköillä tai ilman, niin minusta ilman muuta kannattaa käydä potkimassa niidenkin renkaat, jutella myyjien kanssa ja ajaa pari mieluisinta. Ainakin itseä päätöksissä helpottaa kun näkee ja/tai kokeilee tuotteen mitä mahdollisesti olisi ostamassa.
Ja aleprosentteihin ei kannata katsoa. Devinci ei näin äkkiseltään vaikuta 3.700 euron pyörältä (ja voin olla tässä väärässä), eli sitä hyvää alea ei oikeastaan taida olla.
Mekaanisista löytyisi Orbean H30 ja vaikka tämä Scott. Kysymys enemmän siitä, että sinulla on hyvä tilanne kun vaihtoehtoja on muutama, ja se kannattaa käyttää hyväksi
https://bikeplanet.fi/assets/shop/im...avel-15-23.jpg
Kyllä ne sähkövaihteet vaan on se juttu, mihin kannattaa panostaa, varsinkin jos et itse pyörääsi huolla. Ne vaan toimii aina eivätkä vaadi turhaa huoltamista.
Shimanon vaihteissa Di2, SRAMin vaihteissa AXS tai eTap riippuen kuun asennosta.
Se yksi lisäratas tulee pakan isompaan päähän eli välitysten tiheys ei olennaisesti muutu, mutta 12-vaihteisessa on yksi vielä kevyempi välitys käytettävissä. Niin ja Sramin 1x12-vaihteiset on kaikki sähköisiä siis, joten kahvojen ergonomia on vähän parempi. Sähköiset vaihtajat on vähän painavampia, samoin 12-pykäläiset pakat on painavahkoja tai kalliita.
Mä en osaa kaivata sähkövaihteita ja seuraavaankaan pyörään en niitä ottaisi, jos ei ole pakko. Paatonin mainitsemaa tarvetta ”turhaan huoltamiseen” en tunnista muutoin kuin ehkä vanhoissa pyörissä, joissa on avoimet vaijerit. Stigmataan olen vaihtanut vaihdevaijerin noin 10000 km välein. Muuten säätöihin ei ole tarvinnut koskea kuin vain silloin, kun olen kaatanut pyörän vaihtajan päälle ja saanut korvakkeen vääntymään. Sille sähköisetkään ei ole immuuneja ellei ole UDH-korvake ja Transmission, joka on siis mtb-puolen systeemi.
Sähköisten kanssa täytyy pitää huolta siitä, että sitä sähköä on käytettävissä. Mekaaniset vaihteet toimii niin pitkään, kun kuskissa riittää virtaa. Lisäksi oikeastaan ihan periaatteellisella tasolla itseäni ahdistaa se, että tarvitsisin kännykkäappia tai tietokonetta siihen, että saan pyöräni toimimaan, mutta kai jonkun mielestä sekin voi olla vielä nykymaailmassakin coolia.
Ainoa asia, missä sähkövaihteet on yksiselitteisesti paremmat, on se, että niiden kanssa saa tehtyä ohjaamon, jossa kaikki letkut ja piuhat ym. on piilossa. Siitä, että onko täysin integroidusta ohjaamosta oikeasti jotain hyötyä vai vaan pelkästään haittaa, voi sitten kyllä olla useampaa mieltä. Evoluution suunta on kuitenkin vääjämättä se, että kaikki on piilossa ja näkösällä olevat letkut ja varsinkin vaijeri(t) alkaa näyttää auttamattomasti vanhanaikaisilta. Mielenkiinnolla oottelen, että mikä on seuraava ilmiö, jolla ihmiset huijataan uskomaan, että ne tarvii uuden pyörän :)
Sähkövaihteet on ehkä sellainen asia, että jos niillä ei ole paljon ajanut, niin niitä ei osaa arvostaa. Eka itse kasauttama maantiepyörä oli OMS Ultra ja siihen laitettiin silloin kädet täristen viimeisillä rahoilla Ultegran Di2 Toneilla. Ajattelin silloin, että se on loppuelämän pyörä, niin vedetään nyt läskiksi. Sitten tulikin jo isommat rengastilat, läpiakselit, levyjarrut yms. Pakkohan se oli sitten myydä pois, että ei saanut kahvipaikoilla turpaan, kun ajaa noin vanhalla epämuodikkaalla pyörällä. Myin sen sitten 2019 pois ja ajattelin silloin, että en osta maantiepyörää enää ollenkaan, kun oli tuolloin 2 gravelia ja cyclocrosspyörä. No ostin sitten kuitenkin, kun sattui sopivasti löytymään sopuhinnalla Pinarello Dogma F8 Disk mekaanisella Dura-acella. Ainoa mitä mietin tuossa Pinarellossa oli tuo mekaaninen osasarja, että mitenköhän sitä sopeutuu sen kanssa enää, kun gravelissakin oli sähköt. Tuo Pinarello oli varmaan paras pyörä rungoltaan mitä minulla oli tai tulee koskaan olemaan, mutta sähköjen puute sai tekemään ainoan järkevän päätöksen ja luovuin siitä reilun vuoden omistamisen jälkeen. Ei ollut etuvaihtajan automatikkaa säätämässä sitä kohdilleen ja aina se ketju vähän hankasi, jos ajoi ristiin iso-iso välityksellä. Tilanne siis eskaloitui siihen, että ei huvittanut enää lähteä maantielenkille edes, kun oli mekaaninen osasarja. Nyt tilanne on onneksi korjaantunut, kun ostin viime keväänä heräteostoksena kesken gravel-lenkin kauppiaalta itselleni synttärilahjaksi BMC TMR01 aeropyörän Sram Red AXS osilla ja maantie maistuu taas paremmalta kuin koskaan. Minulla on muuten nykyään sähkövaihteet myös kahdessa maastopyörässä ja se vaihtamisen nopeus ja tarkkuus on kyllä ihan ylivoimainen sielläkin. Jossain tasavauhtisessa lenkkiajossa missä ei tarvitse satoja tai jopa tuhansia nopeita vaihtoja suoraan veto päällä tuollaiset mekaaniset voi toimiakin ihan hyvin 10 000km ilman säätöä, mutta vähänkin reippaampaan ajoon en ottaisi mitään mekaanista enää ikinä. Tingin mielummin vaikka syömäni ruoan laadusta, kuin ajaisin mekaanisella vaihteistolla. Summasummasummarum: Ostakaa sähköt, aina. Nauttikaa niistä. Elämä on liian lyhyt ajettavaksi mekaanisella osasarjalalla.
Juu se subjektiivinen paremmuus on totaalisen riippuvainen siitä, että mitkä on paremmuuden kriteerit kenellekin. Olen sen verran ajanut sekä 1x12 Forcella että Redillä, että joku käsitys mulla on. 2x12-sähköistä en ole koskaan kokeillut.
Mun ajaminen on varmaan just sen verran ”pappa-ajamista”, että millisekuntien erolla vaihtamisen nopeudessa ei ole mitään merkitystä. Ja kun 2x:ää en enää itselleni gravelpyörään ottaisi, koska asfalttiajo ei motivoi lainkaan, niin etuvaihtajan toiminnallisella erolla ei ole mulle merkitystä. Todennäköisesti sähkövaihteiden suurin todellinen käytännön hyöty tuleekin juuri etuvaihtajan toimintavarmuudessa ja säätämisen helppoudessa (poislukien Paatonin tuossa aikaisemmin mainitsemat rattaan yli heittämiset).
1kk sähkövaihteilun jälkeen voi sanoa että onhan ne kivat ja tarkat, mutta myös tietyllä tavalla tunnottomat. Mekanisissa tietää jotenkin paremmin mitä tapahtuu ja milloin. Vaihtotapahtuman laatu on inasen parempi/tasaisempi, vaikka mekaanisen Campan ääni on toki paaaljon miehekkäämpi (kunnon KLONKS) kuin Shimanon sähkövaihteiden ininä. Tämän siis totesi talouden kauniimpi osapuoli. Pitää nyt katsella kesä sähkövaihteisen gravelin ja mekaanisilla varustetun maantiepyörän kanssa, tuleeko päivitysintoa maantiekonkelin osalta.
Mulla on sorapyörässä Shimanon GRX-810 kahvat ja kaksi viimeisintä vaihdevaijeria on katkennut tai rispaantunut ajokelvottomaksi 2900km kohdalla. Sähköt olis kivat.
Maantiellä olen Shimanon vermeillä päässyt jopa 5000km ilman vaijerin vaihtoa.
SRAMin ja Campan mekaanisissa kesto on ilmeisesti paljon parempi kuin Shimanolla.
Pääsin tuossa taannoin kokeilemaan lenkillä Sram 1x12 -vaihteistolla olevaa gravelpyörää. Kun lenkki suuntautui vauhdikkaille sorateille ja väleissä oli asvalttisiirtymiä, niin tuntui että koko ajan on "väärä vaihde" päällä. Luultavasti totuttelukysymys, ja kaikkeen oppii kun pakotetaan. Silti jos valinnanvaraa on, valitsen jatkossakin eri tyyppiseen tiellä ajamiseen Shimanon 2x -setin (koska kuulopuheiden mukaa Sram ei osaa tehdä toimivaa etuvaihtajaa).
Mä olen luonteeltani enemmän ”keep it simple stupid” -tyyppinen ja ajelen soralenkkejä tosi mielelläni myös 1-vaihteisella. Vuosikausien sinkulointitausta on todennäköisesti saanut aikaan myös sen, että olen oppinut polkemaan tehokkaasti erilaisilla kadensseilla enkä ole niin allerginen sille väärä vaihde -fiilikselle, mutta juuri siitä syystä suosittelin alkuperäiselle kysyjälle 2x:ää, kun pyörä on ensisijaisesti tulossa tiekäyttöön.
Mulle 1x:n hoitamisen ja siivoamisen helppous sekä chainsuckien yms. 2x:iin ja mutaiseen voimansiirtoon liittyvien ongelmien puuttuminen tekee sen, että subjektiivisesti 1x on parempi systeemi mutapyörissä. Ja tämä siis siitäkin huolimatta, että Sramin barsinkin pitkähäkkisen 1x-vaihtajan jousen jäykkyydestä ym. jutuista johtuva voimansiirron tahmeus ja 10-pykäläinen pikkuratas häiritsee jonkun verran. Vanhemman pyörän lyhythäkkinen Force1 ja 11-36-pakka on äänettömämpi yhdistelmä ja vaihtaa sekä pyörii paremmin. Siinä mielessä 1x-maastopyörien jättipakkojen kanssa voin hyvin kuvitella, että sähkövaihtaja tuntuu paremmalta.
Se riippuu niin käytöstä. Minulla ei kestä vaijeri maantielläkään kuin sen 3tkm, tai no ehkä vähän enemmän, mutta tuossa kohtaa sen vaihdan.
Jos ei välitä kadenssi muutoksista ja runttaa isolla vaihteella, niin eipä se vaijeri sieltä mihinkään kulu. Kilometrit vähän huono mittari. Minä lirputtelen noita vaihteita varmaan ihan huvikseni. 5h maantielenkillä näyttää tulevan aina aika tasan 2000 vaihtokertaa.
Joissain pyörissä myös vaijereita kuluu enemmän kuin toisissa. Vaijereiden rispaantumisnopeuteen vaikuttaa todennäköisesti aika paljonkin myös se, että kuinka jyrkät mutkat on tangossa ja miten vaijerit vedetty tangolla ja siitä eteenpäin. Mitä jyrkempiä mutkia, sitä enemmän kitkaa ja sitä nopeammin vaijerit väsyy. Stigmatan vaihteet toimii kevyesti kuin ajatus ja Lutterossa paljon nihkeämmin. Jos mun ainoa kokemus mekaanisiin vaihteisiin perustuisi Lutteron Forceen, minunkin mielipide sähköjen tarpeellisuudesta voisi olla toinen. Sähkövaihteiden yksi hyvä puoli lisää on siis se, että niitten toiminta ei riipu pyörän konstruktiosta tai kasaustyön laadusta.
Mulla ei ole shimanon kanssa ollut noissa mitään eroa. Se vaihtajan jousi taitaa olla aina vakio jäykkyydellä. Ihan sama mikä pyörä. Ulkoiset tai sisäiset vedot. Dura-acet, grx tai 105. Aina rispaantuu 3tkm jälkeen vaihtokuntoon.
Srameissa vaijerit kestää, mutta tosiaan käsittääkseni sramin takavaihtaja toimii mudassa vieläkin huonommin kuin shimanon.
Mulla 2x11 GRX ja samoilla kilsoilla rispaantui etuvaihtajan vaijeri niin ettei enää saanut vaihtamaan. Tai jos oikein käsitin, vaijerin pinnoitus olisi rispaantunut. Molemmat vaijerit vaihtoon varmuuden vuoksi. Huollon mukaan vanhempi versio vaijerista vähän varmempi joten laitettiin ne. Tän lisäksi etuvaihtajaa on joutunut säätämään turhan usein ja takavaihtajaakin pari kertaa. Nyt viimeksi säätivät huollossa ja nyt ketju hankaa ikävästi edessä kun vaihteet menee ristiin, pitäisi taas viitsiä säätää.
Sähköt alkaa houkutella. Ei tekisi mieli hankkia lisää ladattavia laitteita, mutta ei tuo huoltaminen tai vaihteista stressaaminenkaan nautintoa lisää.
edit. lisätään vielä että maasturin 1x XT-vaihteisto on mennyt isomman määrän kilometrejä samalla vaijerilla ja paljon vähemmällä säätämisellä
Miten tämä ilmenee, jotta osaan ens syksyn cyclocrosseissa kiinnittää siihen huomiota? :)
Edelleen, kannattaa katsoa ens kauden cx-maailmancuppia sillä silmällä, että millä vaihteistolla ajavilla on niitä ongelmia. Tosin sillä tasolla vaihteistot ei pääse ihan yhtä pahaan mutakuntoon kuin harrastekrosseissa. Jos haluaa oikeasti testata, miten pyörä toimii äärirajoilla niin kannattaa tulla ajamaan HelCX:iä. Niistä oppii paljon siinäkin mielessä. Gravelrapa on lasten leikkiä siihen verrattuna.
Ja minä olen vanha jäärä, joka vanhentumisen myötä kokee löytäneensä sen itselleen täydellisen pyöräteknologian. Eli kaikki mahdollisimman yksinkertaista, ei sähköä, ei hissitolppia ja hiilikuitua erittäin maltillisesti.
Ja samalla tiedostan että se on vähän hölmöä. Jos esim työkaverit kyselee pyörän valintaan neuvoja, niin en tietenkään tyrkytä tätä omaa linjaani. Vaan koetan neuvoa sen kokonaiskäsityksen pohjalta minkä olen saanut tätäkin foorumia lukiessa. Ja jos kysyjä on kova tekniikka-nörtti, niin ilman muuta suosittelen sähkövaihteita, hiilikuiturunkoja yms.
Itse sitten iltaisin salaa haaveilen teräsrungoista. :)
Omassa lenkkeilykäytössä sähköistä ei ole minulle ollut muuta haittaa ollut kuin korkeampi hankintahinta. Omana plussana ollut vaihteiston tarkkuus, huoltovapaus/helpposäätöisyys tarvittaessa ja ohjelmointimahdollisuus. Itsellä on kylläkin maantie ja 2 x sähköisellä. Maasturi on mekaanisella 1 x
Pyörien ulkonäölläkin on merkitystä, ja omaan silmään tämä 4 ulkoisen johdon ratkaisu näyttää nykyisin jo sotkuiselta. Kaveri laittoi juuri BMC:n, jossa vain jarrut menee ulkoisesti (kun vaihteisto sähköinen), niin se oikeastaan ei ottanut silmään.
https://www.ridemore.fi/images/produ...924-1_orig.jpg
Ketjut kun kuivuu ja oikein mutanen keli, niin ei tiputa isolta rattaalta alaspäin kitkavaihtajan kanssa. Shimano tekee samaa, mutta ainakin joku sramin takavaihtajan malli oli tuossa vieläkin herkempi. Löysempi jousi.
Sähkö toimii aina.
Eikä tietystikkään koske lyhyitä krossikisoja. Tämä on gravell ketju.
Veikkaan kanssa ettei kovin moni maailmancuppia kiertävä enää vaijerivehkeillä ajele.
Mä teen varmaan kanssa jotain väärin, kun kyllä mun sähkövaihteet vaatii säätöä aina välillä..
Sun kannattaa oikeasti tulla kokeilemaan noita tunnin lyhyitä krossikisoja, niin saatat huomata, että tunti krossia rasittaa sekä pyörää että kuskia enemmän kuin viisi tuntia gravelia :)
Ymmärsin väärin, että väitteesi Sramin huonosta toiminnasta koskee yleistävästi kaikkia Sramin takavaihtajia. Jos joku yksittäinen vaijerivaihtaja on joskus jättänyt tiputtamatta alaspäin, voi syynä olla aika monta itse vaihtajasta riippumatontakin asiaa. Mulla ei ole edes Lutteron Force kieltäytynyt koskaan, vaikka siinä sitä vaijerikitkaakin on selvästi Stigmataa enemmän.
Mutta ehkäpä tän voisi nyt summata niin, että jos sähkövaihteiden korkeampi hinta, suuremmat ylläpitokulut, jonkun verran isompi paino sekä riippuvaisuus akuista/pattereista ja bittiteknologiasta ei häiritse, sähkövaihteet koetaan yleensä subjektiivisesti paremmiksi. Jos epäilee, että joku/jotkut asiat noista häiritsee, joutuu miettimään omat preferenssinsä itse.
Summaus oli aika värittynyt imo.
Tässä toisenlainen hyödyt ja haitat arvio.
Shifting feels effortless Batteries could die while riding More consistent shifts More devices to charge Customizable controls Higher cost Can record shift data Doesn’t make you faster More weatherproof Easy to tune and install (mostly)
^ Mun mielestä tuossa on ihan sama asia summattuna vaan eri sanoin ja varsinkien edullisempien sähkösettien suurempi paino on jätetty huomioimatta.
Korjasin vähän, koska kyllä pitkistä gravelkisoista on saanut lukea juttuja myös muusta syystä kuin akun tyhjentymisestä johtuneista kuolleista sähkövaihtajista.
Ulkonäkö merkkaa, mutta kuinka sitä kukin katsoo. ;)
Itselleni yksi osa pyörän suunnittelun arviointia on se, että kuinka kauniisti vaijerivedot on osattu suunnitella. Ja se taas ei aina käy yksiin pyörän nopean kasattavuuden tai pakattavuuden kanssa.
Ja itse kun pyöriä kasailen, niin aika paljon näen vaivaa että saan kaikki vaijerit ja letkut mahdollisimman pyöreillä ja pehmeillä kaarilla tehtyä. Enkä suostu käyttämään sellaisia tankolaukkuja jotka painaa tai vääntää vaijereita. Näin toimien ne vaijeritkit kestää aika pitkään. :)
Ps. Sitten kun joudun joskus ostamaan tuollaisen pyörän missä ne on ängetty sinne emäputkeen, niin pakkohan se on sitten kasata uudestaan ulkopuolisilla vedoilla. :)
Olen ymmärtänyt, ettei tuo Cannondalen Topstone Carbon Apex 1:n SRAM-vaihteisto (1x12) olisi sähköinen?
https://www.cannondale.com/en-fi/bik...-carbon-apex-1
Sähköä löytyy sitten mallista Topstone Carbon Apex AXS:
https://www.cannondale.com/en-fi/bikes/road/gravel/topstone-carbon/topstone-carbon-apex-axs
Voi toki olla, että olen (jälleen kerran) ymmärtänyt jotain väärin :)
Omassa 3T RaceMax -gravelissa GRX 1x11 vaihteet ja nyt sen joutui maantiepyörän viivastymisen takia laittamaan sopivaksi maantielle niin vahvistui kyllä mielipide siitä ettei ainakaan itselle 1x sovellu jos samalla pyörällä pitäisi vuorotellen ajaa maantie ja gravel -ajot
Välitykset sai lopulta hyväksi, mutta vaati eturattaan vaihdon 46T -> 50T ja takapakan 42-11 -> 30-11
Takapakka toki vaihtuisi helposti kiekkojen mukana, mutta ei olisi intoa vaihtaa eturatasta aina sen mukaan mille lenkille menossa.
Tuosta syystä olen tyytyväinen mun Grizlyn kahteen eturattaaseen, vaikka aluksi se vähän harmitti. :)
Ai onks noi sähkösetit painavempia, kuin mekaaniset vastaavat. luulin että on toisinpäin. Vissiin se akun paino sen tekee.
Pitääpä koittaa netistä tonkia oma Ultegra di2 painoa ja vertailla vastaavaan mekaaniseen, jos löydän noita painotietoja.
Tai jos joku voisi linkata kyseisten pakettien painoja, niin olisin kovasti mielissäni..
Taas foorumisofta palkitsee käyttäjäystävällisyydellään, eli alempi linkki on oikeasti eri kuin tuo näkyvä teksti. Näkyvä teksti on se mitä Maaku79 tässä todennäköisesti tarkoittaa.
Noista pyöristä ylemmässä (mustassa) ei ole sähkövaihteet, alemmassa pinkissä on. Sähköistä kertoo taikasana AXS pinkin pyörän mallin nimessä, ja sähköttömyydestä mustassa pyörässä takavaihtajaan tuleva vaijeri(nkuori), jota pinkissä pyörässä ei ole.