Äänimerkin käytön suuri merkitys.
^Jos kohde sattuu olemaan kuulolla. Yleensä sitten aiheuttaa sen koiran silmittömän repimisen, kun se on siellä 10 metrin fleksin päässä. Mä olen alkanut pikkuhiljaa välttelemään näitä pahimpia ulkoilutusreittejä juurikin tuon takia.
Eikä tajuu antaa äänimerkkiä kun ei tiedä että tuolla on joku, ei niitä mustiin pukeutuneita kävelijöitä tai pyöräilijöitä vaan erota kuin ihan läheltä jos ja kun ei ole minkäänlaista valoa ja ehkä joku pieni neliösenttimetrin kokoinen heijastinkangaspala hihansuussa. Ihmeen paljon tänään oli näitä valottomia heijastimettomia tänään aamulla.
Tarvisi viritellä uusi soittokello, edellisestä pidike katkesi. Olen huudellut "pyörä takana" tänään siirryin sivutiellä ajotielle, liian paljon koiria kelvillä.
Iso osa kävelijöistä ei joko reagoi kellon soittoon mitenkään (kuulokkeet päässä tms.), tai sitten tekevät juuri sitä mitä ei pitäisi tehdä eli alkavat hyppimään sivusuunnassa tiellä. Koirankusettajien kanssa jaksaa aina hämmästyttää se, että ovat aidosti yllättyneitä että ovat elukkansa kanssa kulkureitillä jossa on myös muita (nopeampia) kulkijoita, eivätkä koirapuistossa telmimässä.
En väitä vastaan. Totean vain saman kuin muutkin eli aina ei reaktio äänimerkkiin ole toivotunlainen tai siitä ei ole mitään hyötyä koska sitä ei kuulla.
Ja puolustelen itseäni sen verran että mun vapaarattaasta lähtee tätä nykyä sellainen Mavic death scream etten suinkaan tullut kumpaankaan tilanteeseen täysin äänettömästi. Mutta ei tietenkään voi jalankulkijoilta tai muilta liikkujilta vaatia että he tunnistaisivat äänen lähteen. Vilkaista äänen suuntaan toki voisi...
Joka tapauksessa perusvirheeni oli unohtaa että talutushihna-ansan virittäminen ulkoilutien tai kelvin poikki on monille koiranulkoilijoille ihan normitoimintaa. Ja kun vaaratilanne on syntynyt, heistä monet näkevät sen ainoaksi syyksi miljoonaa ajavat pyöräilijät jotka katsovat omistavansa kaikki tiet.
^Osa porukkaa ei kuule vaikka tulen läskillä ja vapaarattaana on i9 Hydra, mikä soittaa mukavat 700 naksua per kierros. Ja tosiaan minua jaksaa hämmästyttää se, kuinka tietämättömiä suuri(-n?) osa koirankusettajista on siitä, missä musti kulloisenakin ajanhetkenä luuhailee.
Ylipäätään ärsyttää ihmiset, jotka kulkee kelveillä koko väylän tukkien. Sitten närkästytään, kun pyytää tilaa.
Se on tosiaan merkillistä miten jopa vain kaksi ihmistä voi täyttää kokonaisen kelvin leveyssuunnassa.
Tuolla perustelulla liikennesääntöjä ei kannata noudattaa koska niitä ei muut nnoudata tai tiedä niiden sisällöstä.
Äänimerkillä tekee sen, mitä tilanne vaatii, mutta se on kuin nopeusrajoitus, valvontakamera tai punaiset valot, kohtaaja päättää reagoinnistaan.
Jos suinkin saisin määrätä, niin taajama-alueella julkisilla kulkuväylillä koiranlieka saisi olla vain metrin pitkä. Sen verran on vuosien varrella koiranomistajat tarjonneet sydämen tykytyksiä.
Joo tuo on ihan käsittämätöntä, että flexillä saatetaan sulkea vilkaskin väylä ja ei edes tajuta sitä. Itse olen kerran hypännyt tuollaisen flexiansan yli. Luojan kiitos olin maasturilla liikenteessä ja se oli kohtalaisen matalalla.
Kaverini alkoi seurustelemaan henkilön kanssa joka on koko aikuisikänsä ollut tekemisissä koirien kanssa, kouluttanut omat koirat ja myös vieraiden koiria, agilityä ym ym. Tuli puhetta kerran flekseistä. Kirosi alimpaan helvettiin ja olisi kanssa kieltänyt ne kaupunkialueilla. Olimme samaa mieltä. Ja ko henkilö ei ole pyöräilijä!
Olen ajanut joskus tollaiseen flexiansaan. Näitä aikoja juuri, helvetin pimeää ja stongassa valo, vedän mettäreittiä, oikotietä kotia kohden. Sataa vettä. Joku akka seisoo kuusen alla, puudeli toisella puolella hiihtoladun pohjaa. Koiraa enkä flexiä en huomannut ennekuin kuin instapöivitys valaisi naisen kasvot kuusen alla ja just ennen törmäyshetkeä. Flexin naruhan nousi rengasta myöten stongan asti mutta onneksi talutin irtosi helposti kädestä. Koira tuskin noteerasi koko episodia, akka sen sijaan sai hepulit. No siinä käytiin puolen ja tosin huutokilpailua jolloin puudelinomistaja jatkoi niskojaan nakellen instapäivitystensä tekemistä. Ja kunnes pysähtyi. No siinä tulee himojuoksija takaa ja koiran perkele taas pusikossa ja akka toisella puolen. Maratoonaripa veti rähmälleen kun ei se jalka kerennyt nousta ennekuin hoksasi että siinäpä menee naru tien poikki. Ja taas helvetinmoista huutoa.
Täytyy sanoa, että yksi ärsyttävimpiä asioita tuolla liikenteessä ovat nämä koirankusettajat. Ei nähdä eikä kuulla mitään puhumattakaan siitä, että seurattaisiin vähän liikkuuko siellä muita. Sitten pari-kolme puudelia säntäilee kevarin puolelta toiselle 10 metrin taluttimissa. Näillä ei ole minkäänlaista ymmärrystä siitä, että kevyen liikenteen väylä on liikenneväylä eikä mikään koirapuisto. Aika monta äkkijarrutusta on näiden takia pitänyt tehdä ja kerran olen ajanut flexin yli. Sinnehän jäi koiranulkoiluttaja huutamaan. Ei kai tälle mitään voi. Eikös sitä sanota, että jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla ottaa eli näiden älyllinen kapasiteetti lienee aika vaatimattomalla tasolla. Jos kulkisivat ajoradan reunaa ja puudelit säntäilisivät tien yli, niin tuskin rekkamiehet viitsisivät moisten takia jarruttaa. Kuitenkin oletetaan että kevarilla pyöräilijät jarruttelevat.
^On läheltä piti tilanteita ollut.
Sitten kun huomauttaa ettei se ohut fleksinsiima näy hämärässä ja pimeässä, niin palaute ei mene perille.
Sen olen miettinyt valmiiksi, että jos joskus osuu ja tulee syyttelyä, niin ansan virittäminen väylälle ja eläinrääkkäys ovat vasta-argumenttini.
Inhottavimpia minä-minä -tyyppejä ovat nämä V-tyylillä piskejään ulkoiluttavat. Kävellään fleksit kourissa keskellä kelviä, koirien ollessa molemmilla puolin kelvinreunaa.
Eilisen työmatkan perusteella alkaa olla aika kiinnittää tankoon viime talvena alilta tilattu ledilamppu, joka oikeastaan tuli hankittua pimeitä metsäpolkuja varten. Mutta siinä on ihan kelpo lähivalon ja pitkien lisäksi bonuksena aivan järkyttävä epilepsiastrobo-moodi jolla lupaan, iloisen hymyn ja kädenheilutuksen lisäksi, tervehtiä kaikkia vilkkuvaloilla kelviä valaisevia kanssapyöräilijöitä. Moooiii!
Lähetetty minun Nokia 5.3 laitteesta Tapatalkilla
^ Valaisisivatkin edes sitä kelviä, mutta kun ne vilkut (ja vilkkumattomatkin) sojottaa useammin suoraan vastaantulevan silmiin.
Ei niiden valojen tarvitse edes olla suunnattu vastaantulijan silmiin. Vaikka lamppu on käännetty alaspäin siihen pyörän eteen, niin hajavaloa ja häikäisyä tulee vastaantulijan silmille kun pyörävaloissa ei mitään kunnollista valokuviota ole. Poikkeuksena joku Lupine tai vastaava StVZO-hyväksytty lamppu.
Ratkaisin omalta osaltani yhden kiinavalon hajavalo-ongelman askartelemalla tölkistä lipan lampun yläpuolelle. Kiinnitys sisurilkumilenkillä.
Tuo tuli hommattua polkuajoon, mutta ei sielläkään tarvitse puiden latvoja valaista. Riittää, että näkee pään korkeudella olevat risut.
Tölkkipinta heijastaa valoa enemmän siihen muutaman metrin päähän maahan.
https://goo.gl/maps/UHxY63TtSe5MP6HA9
Olin tulla eilen yliajetuksi tässä. Ilmeisesti tuossa kelvi muuttu lyhyellä pätkällä tieksi ja siinä saa ajaa autolla tuonne pihaan. No kelvillä siitä ei mielestäni mitään merkintöjä ole. No auto tuli tuosta liittymästä ja minä tulin tuolta mäkeä ylös. Kello oli noin puoli kuusi ja vielä ihan valoisaa. Siitä huolimatta pikku-Fenix paloi tangossa matalimmalla teholla. Auto tuli siis vastaan ja meni omasta suunnasta katsoen oikeaan laitaan, joten tyhmänä oletin, että se antaa tilaa kohdata vaan paskat äijä meinaa kääntää suoraan eteen. Ehdin vähän jarruttaa, mutta alle olisin jäänyt, jos äijä ei ois väistäny. Alkaa soittaa torvea ja konetta huudattamalla ajaa tuonne pihaan. Huudan siinä hetken pää punaisena, mutta äijä lukittuu autoonsa. Annoin sitten olla, kun 30s jälkeen rauhoitun. Olisi pitänyt varmaan soittaa polisiit, kun tuli mieleen, että äijä ei ollut ihan selvinpäin.
Eilen mustiin pukeutunut ja valoton fiksipelle tuli väärällä puolella tietä suoraan päin Länsiväylän varressa, pimeää oli ja vettä satoi taivaan täydeltä. Kun lähdin väistämään aivan oikeaan reunaan, niin tollo kääntää samaan suuntaan. Väistö vastapuolen yrityksestä huolimatta onnistui, ja pidin pienen huutokonsertin siitä kummalla puolella tietä Suomessa ajellaan ja valotkin olisi kivat. Vastaava kuupo tuli Kauppatorin laidassa tänään aamulla vastaan, totta kai ilman valoja ja väärää puolta.
Aivan tuore tapaus; amatöörivirheen vuoksi juomat alkoivat vähentyä uhkaavasti.
Pikaisen kulkuneuvoarpomisen kohteeksi rouvan kommuutteri, lamput lataukseen.
Matka kauppaan suoriutui OK, paluumatkalla sitten sattui pienehkö etujen ristiriita
Naisoletettu napit korvilla, luffe toisella puolella väylää ja flexi välissä.
Ring,ring-ääni ei aiheuttanut reaktioita nappien taakse, lievästi känninen fillaristi
hissukseen lähestyessä nappasi flexin narun koivellaan mukaan ja kopautti piskin emännystä
olalle: "Unohtuiko mahdollisesti jotakin?" ojentaen samalla flexin narua.
"Hui *****, kun mää säikähdin sinua", oli vastakommentti, "Olisit soittaut kelloa"....
Lievähkön ärtymyksen ja repusta otetun juoman jälkeen selitin rouvalle ja ehkäpä
koirallekin yllättävän rauhallisesti tapahtuman ja mahdolliset virheet. Esitin myös
vaihtoehdon 70 km/h+ etenevän sähköilijän sattuessa kohdalle.
Aluksi harkitsin itsekin nappien mukaan ottamista, varaus onneksi esti.
Yritetään sekä pitää hyväksi ja arvokkaaksi koettua ketjua vireänä ja elinvoimaisena että nostaa fillari- tai fillarointisisältöisten kommenttien osuutta edes hieman:
Eilen oli tilaisuus ajaa oikein kiva maantiefillarilenkki. Saattoi muuten olla ensimmäinen kerta kun maantieraketti sai kyytiä marraskuussa - eikä edes tarvinnut pukeutua talvivaatteisiin!
Mutta, mutta! Kun pääsin lähtemään vasta puolenpäivän jälkeen, lenkin viimeinen tunti oli ajettava pimeässä. Vaan mikäs siinä. valaistuja teitä riittää eikä pyörään tarvitse kiinnittää huomiovaloja kummempia. Mutta ne ninjat, niitä riitti vaikkei pyöriä kovin paljon näkynytkään. Sormilla laskettuna neljällä seitsemästä ei ollut minkäänlaisia valoja, heijastamia tai edes kirkkaanväristä vaatetta. No, ehkä minulla olisi pitänyt olla sellainen maastokuskien käyttämä megalyhty joka valaisee kaiken sadan metrin leveydellä
Kaksi fillaristia oli aiheuttaa tilanteen ilmestymällä eteen sieltä mistä ei pitäisi tulla eteen kirkkaassa päivänvalossakaan eli väärällä puolella tai muuten tavalla jolla voi ajaa vain jos on varma siitä että on ainoa liikkuja kymmenen kilometrin säteellä.
Se kaikkien tilanteiden äiti sattui kuitenkin Itäväylän ja Länsimäentien risteyksessä. Sehän on paikka jossa idästä tullessa palaa vihreä samanaikaisesti sekä Itäväylän oikeanpuoleista kelviä suoraan ajavalle (eli Länsimäentien ylittävälle) pyöräilijälle että Itäväylältä Länsimäentielle kääntyvälle autoilijalle. Sanomattakin on selvää ettei voi olla minkäänlaista epäselvyyttä siitä että kääntyvä autoilija on yksiselitteisesti se joka on tilanteessa väistämisvelvollinen.
Fillaristina on tunnustettava että risteykseen yleensä tulee vauhdilla joka voi ylittää joidenkin autoilijoiden käsityskyvyn, Mellunmäentien ylityksen jälkeen lasketellaan mukavaa alamäkeä eikä ehkä ihan joka kerta viitsi hidastaa vain nähdäkseen kuinka valo vaihtuu punaiseksi.
Tällä kertaa tilanteessa ei ollut kyse edes siitä että auto olisi seissyt risteyksessä odottamassa että pääsee kääntymään ja että tuhatta ja sataa eli aivan liian suurella tilannenopeudella ajava fillaristi olisi sen takia yllättänyt autoilijan. Ei, tämä autoilija ehti ohittaa minut ja jatkoi sen kummemmin hidastamatta Länsimäentielle. Kiitosta hän kuitenkin ansaitsee siitä että hän sentään käytti vilkkua!
No, aikaisempien kokemuksien perusteella osasin odottaa tuollaistakin ja maantiepyörän vannejarrut toimivat mainiosti. Eikä tapaus lenkin aikaansaamaa superhyvää fiilistä mihinkään vienyt. (Vasta nyt kun endorfiinit ovat häipyneet, syntyi avautumisen tarvetta.)
PS Streetview'n kuvassa Itäväylällä on vielä kaista kääntyjille, nyt oikeanpuoleisella kaistalla ajetaan sekä suoraan että oikealle käännyttäessä.
^Toi on kyllä hankala paikka, ajan siitä päivittäin. Amatöörivirhe (eli piittaamattomuus) lienee syynä siihen, ettei autoilija havainnoinut ohittamaansa pyöräilijää. Eritoten jos sulla oli valot.
Muuten tilanne on juuri kuten kuvasit: jos siinä odottaa oikealle kääntymistä, saattaa takaa tuleva pyöräilijä päästä yllättämään. Ehkä kun itse tulee tuosta ajettua jatkuvasti autolla, niin jotenkin tunnistaa vaaran paikan. Joka ei tarkoita sitä, ettenkö joskus onnistu toimimaan väärin.
Miten se väistämissääntö on niin vaikea autoilijoille? Taas pari idioottia tunki kolmion takaa eteen Siilitie-Muuntajankatu välillä.
Eilisen ykkössuorittaja oli kuitenkin Yango-kuski. Kaverin oli pakko ohittaa vaikka ajoin 29:ä kolmenkympin alueella (kohdalla sattuu olemaan nopeusnäyttö) ja toisella kaistalla tulee auto vastaan.
Tätä tulee hämmästeltyä tässä kotikadulla ihan päivittäin, kun kotoa lähtiessä joutuu muutaman sata metriä polkemaan ajorataa ennen kuin pääsee kelville. Rajoitus 30 ja pyörän mittarissa se 25-30, mutta autoilijan on ihan pakko päästä ohi. Pätkälle osuu pari suht tiukkaa mutkaa, joiden taakse autoilijalla ei ole mitään näkyvyyttä, mutta silti tungetaan rinnalle mutkassakin. Olen alkanut varsinkin noissa mutkissa ottaa ihan reilusti itselleni tilaa ja poljen keskellä kaistaa. Tämä tuntuu vähän hillitsevän ohitushaluja.
Älyttömintä tässä on, että kun autoilija on sen mielenosoituksellisen ohituksensa tehnyt, niin hidastetöyssyjen ja kelvin linjauksen vuoksi yleensä hetken päästä ohitan sen saman auton kelviä polkien. Asuinalue on niin pieni, että luulisi useimpien jo ymmärtäneen ohituksiensa turhuuden, mutta eihän semmoista ajatustyötä varmaan kukaan ratissa tee.
Ongelmana on se, että et aiheuta autoilijalle vaaraa pyörälläsi. Siksi väistäminen ei kiinnosta autoilijaa koska mitä väliä väistämisellä on kun autolla voi tehdä mitä huvittaa ilman sanktioita?
Jos pyöräilijään törmääminen voisi aiheuttaa autoilijalle kuoleman tai auton totaalisen tuhoutumisen kuten rekan kanssa törmääminen niin kyllä sitä pyörää väistettäisiin aina.
Isompi jyrää, myös liikenteessä. Väistämissääntöjen noudattamatta jättämisestä tuskin poliisi mitään sakkoja kirjoittelee kenellekään vaikka olisi videotodisteet. Joten ei kai auta muu kuin kasvattaa ilmeisesti vaan kyrpä otsaan ja oppia elämään asian kanssa.
Tuolle auton eteen kiilamiselle on ihan termikin: MGIF eli must get in front.
Etenkin briteistä paljon YouTuben puolella videoita. Aivan uskomattoman naurettavaa touhua noissa pätkissä. Tehdään helvetin vaarallisia ohituksia vain tullakseen taas ohitetuksi 10 sekuntia myöhemmin. Kyseessä on lienee samanlainen psykologinen klikki kuten autokoulun auton takana mieltään osoittavilla spedeillä.
Helsingin keskuspuistossa sivukorvalla kuultua:
En tiedä, mitä oli tapahtunut vai oliko mitään. Joka tapauksessa muorehko nainen meuhkasi sangen ärtyneesti siitä, kuinka jokaisessa pulkupyörässä pitää olla kello, ja sitä pitää myös käyttää. Naisella itsellään koira etuoikealla ojan puolella useamman metrin päässä fleksissä ja kupukuulokkeet korvilla.
Vähän 50:60, kannattaako näissä tapauksissa takaa lähestyessä kelloa soittaa, vai tuleeko aiheuttaneeksi vaaratilanteen. Pohdinta taitaa toki olla turha, koska en ehkä koko koiraa ja fleksiä huomannut, jos olisin pyörällä liikkunut ja lähestynyt eri suunnasta.
Nuo ärsyttää. Tässä viikko sitten edellä meni V-tyylin koirankusettaja, selasi luuriaan ja kuulokkeet korvilla. Soitin kelloa, ei vaikutusta. Lopulta huusin niin pääsin ohi. Tää mölö huutaa perään, että ***** se kello.
Tää:
https://youtu.be/5Bj3eGeuoCQ
Tai jos löytyy lahjakkuutta ni tää:
https://youtu.be/Ehh8ZdIMMj4
Ja turha jäädä kuuntelemaan mitään urputusta, keskarilla kuittaa eriävät mielipiteet.
Lähetetty jonkun tutun Tapatalkilla
Ei kertakaikkiaan, mikä piru siinä on että sen pitää (muka) olla kilikilikellon ääni - kun saman asian voi hoitaa sanomalla "pyörä takana" tai "tööt".
Sensijaan joku valo tai heijastin olisi kiva pimeellä. Tosi paljon sammuneita katuvaloja ja hämäriä välikohtia, niitä pimeitä tyyppejä ei erota! monta kertaa totean siinä että "valo olisi kiva" tai "huonosti näyt" - kerran tällainen kommentti kirvoitti ohittamani ukkelin kyllä semmoiseen puheripuliin ja kisailuun että mun piti kääntyä ajamaan lisäkierros kun ei jaksanu kuunnella....
Tuossa ehkä sekavin tilanne hetkeen oli, kun kolmen koirankusettajan porukka tuli selät edellä vastaan ja kellon soittaminen sai aikaan jotain yleistä paniikkia sekä eri suuntaan sinkoilua kuuden nisäkkään osalta. Pysähdyin ihan kokonaan ja kysyin että en kai säikäyttänyt, niin vastaus oli hihittelevää negaatiota vaikka ilmeisen täysi-ikäisistä oli kyse. Ehkä jonkinlainen jatkuva ääntely pitäs virittää?
Noista turhista pyöräilijän ohituksista. En usko, että varsinaisena syynä on koettu vaaran aiheuttaminen. Syynä on se, että pyöräilijä mielletään autoilijan vinkkelistä katsottuna hitaaksi, joten koska pyöräilijä lisäksi vie vähän tilaa eöi ohittaminen on näennäisesti helppoa, ohituspäätöstä ei tule pohdittua sen enempää.
Hiukan vastaava tilanne on, kun ajan autolla 80-rajoituksen mukaan ja jonkun mielestä 100 olisi parempi nopeus. Tällöin olen saanut hitaan kuskin leiman eli takana tuleva on päättänyt minut ohittaa. Kun ohituspaikka aukeaa kohdassa, jossa alkaa satasen rajoitus (esim. risteyksen jälkeen), ohittaja ei enää jää odottelemaan. Sen jälkeen ajetaan satasta peräkkäin.
Liikenne on täynnä asioita, jossa tiedostuksen puute ohjaa typeriin ratkaisuihin.
Ongelmahan on ihmisten asenteissa. Kelviä ei pidetä liikenneväylänä vaan jonain leikkikenttänä jonka voi vapaasti tukkia. Kukaan ei autoradalla toimisi noin, koska se on liikenneväylä, jossa liikenteen pitää sujua.
^ Tämä.
Ihmisillä liikennesäännöt hallussa mutta käyttäytymisäännöt samplaa.