Elä jaksa länkyttää, kun et minun fysiikkaani ja tekniikkaani lainkaan tunne.
Printable View
Sitten kannattaa kömpiä kuokalla kaikessa rauhassa.
µ
Tuo on kyllä totta. Heti kun painon siirtoon kiinnittää huomiota, liuku pitenee. Helposti menee vain väsyessä keskipainolla tikatessa. Kuinka paljon "ponnistatte" liun lopussa? Pitääkö polvia koukistaa oikein tarkoituksella, vai ennemmin pienellä terävällä potkulla painonsiirto toiselle sukselle?
Wassu on kyllä hieman haastellista, vaikka sitkeesti oon minäki sitä yrittäny treenata. Ojennus ylävartalosta jää mulla tekemättä tai se jää puolitiehen...
Mulla auttoi jo kovasti kun huomasin, että käsillä tehdäänkin wassussa huomattavasti lyhyempää työntöä kuin Mogrenissa tai kuokassa. Nyt menee jo huomattavasti jyrkemmät mäet kuin viime talvena wassulla. Hiihtotekniikka on oikeesti haastavaa ja pitää olla ajatus mukana, että löytää ne parannettavat kohdat.
Sama vika Rahikaisella, mulla on ollut 'kiire' saada hiihtopuku märäksi ja menin alati Jan Boklöv:inä, viimeksi liian kovan alun jälkeen rauhoitettuani meni todella hitaasti hetken ja huomasin että sainhan se minäkin sen suksen lähtemään liikkeelle miltei suoraan eteenpäin asennosta ( eikä heti kantiltaan). Tuli muute hiano olo!
Olikos toi YH:n omasta hiihdosta kuvaa? Sen verran jos saa neuvoa antaa niin jalat ja suksi siis myös nousee turhan ylös, kun sen ei tarvii nousta kuin pikkasen lumenpinnasta niin säästyy energiaa. Samoten liu'un saa huomattavasti pidemmäksi samalla energialla, mutta onpa toi latukin liian kapea kunnon vapaan hiihtoon. Enpä löytänyt Youtubesta mallia energiataloudellisesta vassuttelusta, mutta tuleehan sitä telkkaristakin näin olympialaisten aikaan:). sen mitä eilen katoin lyhyesti naisten 10 km hiihtoa niin Kristina Smigunin hiihto näytti aika taloudelliselta ja tehokkaalta.
Oli juu omaa hiihtoa.
Juu, eihän tuo hiihto ihan malliesimerkki ollu. Latu pirun kapea ja oikean suksen kohdalla pitkittäissuunnassa aika korkea harjanne, ei vaan näy hyvin kuvassa.
Lisäksi nuo mun sukset ei ihan ole tasapainossa, side on himpun verran liian edessä, tahtoo tuo kärki nousta liikaa.
Onhan tekniikassakin paljon hiomista, toivottavasti kelejä riittää harjoitteluun.
Colognan hiihto 15 kilometrillä oli kyllä kaunista katsottavaa.
Oli muuten jännä juttu taannoin kun tuli tv:ssä puhe noista tekniikkojen nimistä. Vaikka suomalaiset on kautta aikain poteneet enemmän tai vähemmän alemmuudentuntoa Ruotsin edessä, on täällä kuitenkin yleisessä käytössä nuo Mogren ja Wassberg, vaikka jm. oli lähes kirosana aikanaan...
Norjalaiset sen sijaan kyräilevät Ruotsin suuntaan ja niillä on ihan omat nimet tekniikoille, wassu oli muistaaksen dubbeldans:rolleyes:
Dobbeldans, enkeldans ja padleteknikk. (taas kerran tekniikanopetusvideoita, tällä kertaa norjalaisten)
Edit: tässä kaikki tekniikat.
KAUKOPARTIOHIIHTO
Tervehdys, onko teillä kokemusta tästä tapahtumasta:
http://www.mil.fi/maavoimat/joukot/utjr/kaukopartio.dsp
Kirjoita kokemuksistasi ja anna noviisille hyviä vinkkejä, mikäli sinulla on kokemusta tapahtumasta.
JOULU
En hiihdosta ymmärrä edes pyöräilyn vertaa, mutta helmikuun Tiede-lehdessä oli mielestäni varsin mielenkiintoinen artikkeli "15 kilometriä kipua Vancouverissa", joka oli siis analyysi Matti Heikkisen 15 km hiihdosta. Matti kertoo miltä hiihto tuntuu, kaksi proffaa selittää miksi siltä tuntuu. Verryttelyn tarkoituksesta, jännityksestä, maitohappoista, tekniikan hajoamisen syistä, kehon reagoinnista ylä- ja alamäen vaihteluihin, rajoista, kivusta jne.
Jatkan aiheesta, vaikken minäkään ominaisuuksiasi tunne ;)
Mulla on Rasmussenin ylävartalo, eikä jaloissakaan juuri lihasta ole, mutta wassu on se paras tapa edetä mulle. Myös kohtuulliseen ylämäkeen. Uskaltaisin väittää, että kyse on nimenomaan tekniikasta eikä niinkään voimasta.
Oma ongelmani taas on kuokka. Sellainen nousu, johon ei enää ihan wassua jaksa työntää (ei siis kovin jyrkkä vielä), vaan pitää mennä kuokalle, niin mummotkin menee ohi kun ei taito riitä pitämään vauhtia. Jyrkät nousut on asia erikseen, niissä loppuu voima ja happi ensin...
Omaa hiihtoani en ole koskaan nähnyt. Jo pelkästään se auttaisi varmaan korjaamaan monta virhettä, saati jos joku vähän neuvoisi. Moni on kyllä kehunut mun hiihtoa helpon näköiseksi. Ilmeisesti laiska luonne on kehittänyt jonkinlaisen hiipivän tyylin, jolla pääsee lähes ilmaiseksi etenemään. Niin pitkä liuku, että kroppa ehtii täysin palautua ennen seuraavaa :)
Ei ole itsellä kokemusta, mutta onko tämä jo tuttu ketju ?:
http://www.seponkotisivut.com/vb/showthread.php?t=2911
Täsmälleen samat kokemukset. Aluksi wassu tuntui todella hankalalta, mutta kun lopetti jatkuvan eteenpäin kaatumisen ja oppi siirtämään painon kunnolla liukuvan suksen päälle, niin meno parani paljon. Vaati kyllä muutaman nöyryyttävän kaatumisen, kun välillä siirsi painoa vähän liikaa, mutta pikku hiljaa se löytyi. Varmaan tekniikasta löytyy paljon korjattavaa edelleen mutta nykyään tulee luistelulenkeillä hiihdettyä wassua enemmän kuin muita tekniikoita yhteensä.
Mitä tuolla laduilla ihmisten hiihtoa katsoo, niin tuntuu olevan todella yleinen ongelma. Mutta en toki sorru länkyttämään minäkään.
En minäkään asiasta mitään tiedä mutta avaudunpa silti.
Mulle helpointa on mennä mogrenia. Pitkät liut ja pitkä rauhallinen työntö koko yläkroppaa hyödyntäen joka toiselle liu'lle. Wasperi on sellasta.. hätäsen olosta huitomista, häsläämistä. Tulee sitäkin joskus kokeiltua. Moogreenia menen tasaisella ja loivissa vastamäissä, oikein jyrkissä kuokin. Ihan sikajyrkissä mennään miten satutaan pääsemään.
Itsellä ainakin wassu muuttui kevyemmäksi kun satuin kuulee mailmanmestarin opettavan junioria käsien käytöstä. Kädet eivät saa pysähtyä "takakuolo kohdassa" vaan tavallaan pyöritetään niitä. Vaati tosin harjoittelua et kädet ja jalat saa palanssiin. Helposti käy niin et vanhoilla työntötehoilla vauhti kasvaa liian kovaksi ja tekniikka sekoaa. Mulla oli sama ongelma fillarilla kun aloittelin pyörittämistä polkemisen sijasta.
Nyt on Atomiceilla täynnä 7000 km.
Luonnonlumi laduilla on hiihdetty paljon ja se näkyy pohjissa.
Ne ovat järkyttävässä kunnossa, mutta hienosti luistaa vielä.
Kerran on hiottu.
Eli en voi ainakaan välineurheilijaksi itseäni tituleerata.
Ja toinen perisynti on hiihtää ns. koukkukädellä. Eli työntövoima karkaa kyynärpäästä harakoille. Koukkukädessä on kädet tai toinen käsi liiaksi rinnan edessä ja sauva tekee työnnön lopussa turhan lenkuran. Itse olen omassa hiihdossani tähän kiinnittänyt enemmän huomiota viime aikoina..
Tämä Ylen hiihtojen kommentaattorikin sanoi, että työntö on ollu puhdas jos sauva ei mene kaarelle.
Tämä toteutuu silloin kun tuotetaan voimaa sauvan pituussuuntaan. Siitä ei tosin näe meneekö työntä "läpi" käisistä tai jostain muualta.
Käsi voi olla hieman koukussaki, jolloin kannattaa kääntää hieman ranteita sisäänpän. Tällöin käsi lukittuu hieman eikä päästä läpi.
Kommentaattori Jarmo Punkkisellahan on omaa nimenään kantava hiihtoharjoitusmuoto. Siinäpä oiva perjantai kyssäri. Mitä tehdään kun hiihdetään Punkkista ?
µ
Sama. Tuon pitäisi olla jokaisen luisteluhiihtäjän tavoite. Eli pois siitä eteenpäinkaatuvasta kuokkimisesta ja liukuun!
Sauvojen käytöstä olen tuolla laduilla havainnut, että kylläpä porukat lykkivät leveällä - myös pertsaa. Varmaankin johtuu pelosta, että iskee sukseen tai jopa suksien väliin, mutta aika huonosti tulee voimaa työntöön, kun kädet huitovat metrin päässä toisistaan.
Sauvojen käytöstä voisi muuten jeesustella enemmänkin, mutta jätetään tällä kertaa väliin.
Olen mennyt tuon kerran kuvassa näkyvällä SA-varustuksella kun suoritin varusmiespalvelusta laskuvarjojääkärinä, ja kerran siviilivehkeillä. Reitti oli silloin välillä Pajulahden Liikuntakeskus - Utti.
Tuo on normaali retkihiihto vaikka teema onkin sotilaallinen. Voisi verrata Pirkan reppuhiihtoon, väkeä vain on "ladulla" vähemmän jos ollenkaan ja reitti vapaa. :) Peltoa, metsätietä yms. pääsee tarpomaan koko rahan edestä.
Mitenkäs tuo oikein meneekän? Oman vatimattoman kokemukseni perusteella kuokka ja waasukin tuppaavat mennä helposti pikemminkin takapainoisiksi, ja paras tapa yrittää korjata asiaa on yrittää mennä wassua juuri niin jyrkkään ylämäkeen kuin saa suksen vielä kohtuudella liukumaan. Wassu tuntuu olemaan kaikkein herkin tyyli oikealle painonjakaumalle? Sitten kun wassun saa kulkemaan, niin alkavat muutkin tekniikat aujua paremmin.
Olen tässä viime aikoina ainakin luullut löytäneeni muitakin tekniikkavirheitä, jotka ovat vaikuttaneet siihen, että luistelu ei oikein suju, ja ehkä myös siihen, että alaselkä on alaknut tuntua rasittuneelta ja jäykältä. Ongelmat keskittyvät wassuun, koska sitä tulee mentyä tasaisemmat osuudet, mutta heijastuneet myöskin kuokkaan. Oikean jalan potkussa ja liu'ussa on jotakin häikkää, se jää vasenta hieman lyhyemmäksi ja tuntuu muutenkin nahkeammata. Oikea jalkaa jää ilmeisesti väärään asentoon potkun alussa (ei ihan täysin taspohjalle) ja myös liian kauas vartalon alta. Lieneekö osayynä lakutalven nihkeät kelit luonnonlumella, kun aiemmat talvet on saanut aloittaa Kontiolahden liukkaalla varastoidulla ryynilumkemn ja tykkilumen sekoituksella.
Kuokkaa sain paremmaksi juuri oikean jalan osalta, kun huomasi viedä oikean jalan liu'un alussa korostetusti mahdollisimman pitkälle vartalon alle. Jotakin tapahtui samaasa myös ylävartalon asennolle.
Kuokkanousuissa on ollut itselleni se ongelma, että urat ovat Itä-Uudenmaan suunnalla aika kapeita, ja kun haluan ghyödyntää pitkien jalkojen vipuvartta mahdollisimman pitkään liukvaiheeseen myös kuokkiessa, niin äkkiä tulee penkka tai hiihtämätön/ luistamaton uran reuna vastaan. Jyrkissä kuokkanousuissa en nimittäin ainakaan itse pyri kilpahiihtäjämäiseen ihanteeseen siinä, että suksikulman tulisi aina olla mahdollisimman kapea, vaan käytän reilusti alennusvaihdetta, ja pyrin menenään niin leveästi, että suksen saa vielä tarpeeksi hyvin liukumaan. Jossakin Hyvinkään Sveitsin lenkin tai Pornaisten Kotojärven lenkin jyrkimmissä paikoissa käytetty osa urasta on kuitenkin niin kapea, että suksi ja samalla koko homma tökkii. Ankkakävely ei oikein kuulu tekniikkavalikoimaani.
Ja kirjalliset kuvaukset norjankielisestä Wikipediasta.
Paljon näkee sitä virhettä, että wassua yritetään hiihtää jalat suorina (jäykkinä) ja käsillä haetaan työntöä liian edestä. Kai se on juuri sitä "kaatumista". Ihan sama ilmiö on pertsan tasatyönnössä, ylävartalo liikkuu ylös alas mutta polvista ei jousteta yhtään, ja kädet hamuaa työntöä aivan liian kaukaa.
Veikkaisin että jo polvia notkistamalla ja tuomalla kädet lähemmäs kehoa, hiihto alkaa näyttää ja tuntua paljon paremmalta. Wassusta vielä tuo jonkun mainitsema "pyörittäminen" kuvaa tyyliä mielestäni todella hyvin, pitäisi saada aikaan jatkuva tasainen liike.
Meikäläinen ei norskien tapaan tykkää noista svenssoneiden hiihtotyylien nimistä. Wassu onkin meikäläiselle jokajokaa ja Mogren jokatokaa. Kuokka on onneksi kuokkaa.
Toi jokajoka ei muuten todellakaan ole kiinni yläkropan voimasta vaan puhtaasti tekniikasta. Molempi tietysti parempi. Voima puhuu ja tekniikka auttaa sen voiman käytössä. Myös eri suksissa on sikana eroa miten luistelu ja etenkin toi jokajoka sujuu mäkeen.
Hyviä pointteja on löytynyt luisteluhiihdon tekniikkaan. Mielestäni on kuitenkin tärkeintä aina muistaa se, että luisteluhiihto on ennenkaikkea jalkatyötä. Laduilla kyllä näkee joskus ihan kunnioitettavia suorituksia kavereilta, jotka ovat mieltäneet luisteluhiihdon ylävartalohommaksi. Varsinkin tuon Wassun repiminen ylämäkeen lähes pelkillä käsivoimilla on hurjan näköistä puuhaa.
Tuolta löytyy aika hyvin selostettuna ja kuvilla höystettynä vapaahiihtotekniikat. Ampumahiihtoliitto ja Roponen kertoo seuraavaa:
http://www.biathlon.fi/index.php?opt...d=14&Itemid=13
Tulipa muuten mieleeni, tuolla vakkariladuilla tulee melko usein pertaa hiihdellen vastaan vanhempi gubbe jolla on reilusti ylipitkät sauvat (jopa vapaan hiihtäjälle ne olisivat pitkät..) Äijä vetää lyhyillä potkuilla ja laajoilla käsiliikkeillä, joita sauvan pituus vielä korostaa, melko kummallista huitomishiihtoa. Takana jos menee niin pitää varoa ettei tule sauvan piikki otsaan.. se nimittäin nousee korkealle joka työnnön jälkeen.
Jeesustellaan vaan. Mua on ihmetyttänyt, että miksi jotkut pertsaajat palauttavat sauvan takaa eteen vippaamalla sauvan laajassa kaaressa kropan sivulta. Luulisi olevan hankalaa, kun rannekin on siinä vippaamisessa ihan ihme asennossa? Muutaman kerran on meinannut tulla sauvasta osuma, kun on just sattunut samalle kohdalle luikkaribaanalla. Toinen on se, että tasuria työntäessä pyöritellään maapalloa - sauvat tekee eteen heiluriliikkeen ja sieltä sitten yritetään työntää.
Eipä sillä, että ite olisin täydellinen hiihtäjä...
Soon varmaan silleen et keppi tarttuu käteen kun siitä pidetään kiinnni ja ranteen kääntyessä sompa menee missä menee. Hankala noita on katella, jos ei tiedä / kiinnosta. Tavan hiihtäjällä monesti kahvaa puristellaan, vaikka näin ei tarvis.
Hienoja tapoja esitteli tänään vanhempi herasmies joka laski luikkabaanaa varoen lievällä auralla pitkän mäen alan ja juuri kun olin ohittamassa päätti vaihtaa kaistaa eteeni. No ei ne tahallaan ja sain kierrettyä ja huudeltua sopivasti.
µ
Aikku painaa telkkarissa...muuta kantaa en hiihtoon ota :D
Huonokuntoisilla luultavasti paha olo.
m
Itseäni harmittaa se että myydään kuluttajille esim. hiihtoon hyvät välineet ja ne menee ns. hukkaan opastuksen puuttuessa.
Parhaita esimerkkejä on tässä kävelysauvojen synnyinmaassa kun myydään kävelysauvoja ja ei viitsitä käydä läpi niiden tehokasta käyttö mahdollisuutta. Samoten perinteisen laahustajia näkee ladulla paljon ja tulee mieleen minkä nautinnon he saisivat hiihdosta pienen hiihtokoulun jälkeen.
Haasteena välineiden jälleenmyyjille voisin heittää seuraavanlaisen kampanjan. "Osta välineet meiltä saat kaupan päälle ilmaista hiihdon opetusta paikallisen seuran järjestämänä."
Ilmaisiksi pitäisi saada...hiihdonopetustakin. Vielä kun löytyisi vapaaehtoisia tarjoamaan tätä palvelua. Onneksi talkootyö on kovassa suosiossa :p
Tuo 100 EUR pertsapaketin hinta ei taida kattaa hiihtokoulun kuluja. Ja tollasiahan eniten myydään, nimenomaan niille jotka eniten niitä oppeja tarvitsisivat.
Mutta erilaisia maastohiihtokoulujahan Suomessa piisaa. Esimerkkejä vaikka tosta:
http://tinyurl.com/ylb8uzs
Sitten vielä nuo yleensä heilauttavat sivulta vain sen vasemman sauvan. Oikeaa kun ei voi heilauttaa, koska se tökkää latu-uran reunassa olevaan penkkaan... *puuh* Noista kannattaa mainita, koska itsellänikin on pari kertaa ollut lähellä tulla sauvan terä nilkkaan. Kukaan ei ole vielä suuttunut huomautuksesta.
EN tarkoittanut nyt ihan niitä 100€ paketteja. JA myyjän tehtävähän on MYYDÄ mahdollisimman hyvä/sopiva paketti kuluttajalle. Noita 100€:n paketteja voi kuka tahansa hakea ruokaostostensa kanssa. Hiihtokoulu sidottaisiin hieman arvokkaampaan pakettiin ja tietysti tämä jälleenmyyjä (yhdessä maahantuojan kanssa) tekevät sopimuksen paikallisen seuran kanssa opetuksesta. (maksavat opetuksesta). Ja ei tarvihe olla erikseen suksien ostajan hiihtokoulua, vaan opetus tapahtuisi jo olemassa olevan hiihtokoulun yhteydessä. Maksettujen käyntien määrä voisi olla esim. 2-3krt, joka riittää jo useammalle kipinän syntymiseen "oikeaoppisesta" hiihtämisestä.
Paikalliset seuratkin saisivat varmasti lisää harrastajia. (lue: lisää rahaa/ talkoon tekijöitä) :rolleyes:
Hyödyt jälleenmyyjille: parempien suksipakettien lisääntynyt myynti, tyytyväisemmät asiakkaat -> parempi kate?!
Hyödyt kuluttajalle: Täysi hyöty harrastuvälineistä, parempi palvelu -> kasvanut harrastus motivaatio?!
Myyjien ammattitaidosta kertoo se ettei pelata ns. teknisillä knobbitiedoilla vaan hyödyillä/eduilla joita asiakas saa valitessaan paremmat välineet. Ei tavan kuluttajaa kiinnosta se että kuin monta kerrosta esim. suksien pohjiin on käytetty tai kuinka monta prosenttia sauvoissa on hiilikuitua, vaan se että miten hiihto hänen kohdallaan helpottuu/ mukavoituu valitessaan se parempi paketti.
Mut nämähän on näitä ideointeja, joita näköjään katsotaan kieroon näin synkässä pohjolassa. :D
Entäs sitten se joka ostaa nk. arvokkaamman paketin ja ei tarvitse hiihtokoulua? Maksaisi silti siitä? Kun ilmaista ei ole olemassakaan.