^Näinhän se tuntuu ihmiskunnan historiassa aina olleen - vähästään on helppo antaa. Mitä enemmän (yltäkylläisyyttä) on, sitä vaikeampi siitä on edes pientä siivua antaa.
Kaikki mitä edellä koiranomistajan vastuista on sanottu on varsin totta ja on varmasti tyhmiäkin ulkoiluttajia. Minä tapaan kuvaamasi kaltaisia vapaana pitäjiä metsässä, jossa keväällä ei saisi pitää irti koiraa lainkaan. Eräskin nainen kertoi minulle ettei hänen koiransa tee linnuille mitään. Kysyin, että mistä se lintu on sen lukenut, ilmoituksesta Hesarista vai mistä. Sille ei oikein auennut koko kuvio, ei linnut kuulemma osaa lukea Hesaria. Kelvi-ihmisistä olen kuitenkin pyrkinyt ajattelemaan edesmenneen presidentti Koiviston tavoin, 'jos emme varmuudella tiedä miten asiat tulevat menemään, olettakaamme että ne menevät hyvin', että ehkäpä se oli kertaluonteinen vahinko tai muuta. Vaikka, kuten edellä sanoin, koirankusettajista ei minulla ole ollut ongelmia.
Olen kokenut hämmästyttäviä asioita tuolla kelveillä. Hämmästyttävää on ollut tiedostaa kuinka paljon pelkääviä katseita kelveillä on. Yleensä nämä pelkäävät, jopa nöyrät, katseet ovat olleet ihmisillä, jotka ovat kellon kilautuksen jälkeen huomanneet epähuomiossaan tai huomionsa herpauduttua tehneet jonkun hölmöyden esim. viemällä turhan paljon väylää. Olen alkanut miettiä, että onko yleinen pyöräilijöiden vihamielisyys aiheuttanut sen.
Toisaalta olen myös iloinnut helpottuneista katseista, joita saa kun hieman jarruttelee näiden kohdalla, jotta kerkeävät turvallisesti pois alta, ja naurahtaa ohi mennessään, ettei tässä niin kiire ole, että ihmisten päälle pitäisi ajella.