Voi kun olis joku kaveri, mikä harrastais talvella pyöräilyä. Tuntuu, että kun nöösinä lähtee tuollaisen paneutumaan, niin tekee/menee kaikki päin honkia. No tietenkin kantapään kautta oppii... :D
Printable View
Voi kun olis joku kaveri, mikä harrastais talvella pyöräilyä. Tuntuu, että kun nöösinä lähtee tuollaisen paneutumaan, niin tekee/menee kaikki päin honkia. No tietenkin kantapään kautta oppii... :D
Miten voi olla hieno loka-marraskuun vaihteen kuutamo... maisemarantareitin valitseminen kannatti, koska oli vielä tyyntäkin ja saattoi ihalla kuunsiltaa. Ainoa harmi oli, että ledilampun kylmä valo ei oikein sopinut yhteen lämpimänsävyisten kuunsäteiden kanssa. Pitää yrittää elvyttää vanhaa Mirage Evo -halogeenia vastaaviin tilanteisiin :rolleyes:.
Duunimatka maanantaina: Larun mäki jäässä, maantienakit alla. Just kun alkoi pelottaa, huomasin että ovat ehtineet hiekoittaa (eikä ollut edes tappajasepeliä, olisko joku vähemmän renkaanpuhkomiseen soveltuva raemuoto testauksessa).
Duunimatka tiistaina: sama paikka, nyt sulaa ja ta-daa, hiekat lakaistu pois. Aika överiä!
Tänään meni rengas Kolmionkadulla. Pysähdyin toteamaan tilanteen ja tekemään tarvittavat toimenpiteet matkan jatkamiseksi. Siinä pyörän kanssa kuulokkeet päässä touhutessani olin kuulevani että joku jostai yrittää huudella minulle jotain... ja niin todellakin yritti... viereisen kerrostalon parvekkeelta huudeltiin että onko minulla työkaluja ja tarvitsenko apua.
Työkalut oli (en aja yhtikäs mihinkään ilman työkaluja, varasisuria ja/tai paikkapulloa) ja apuakaan en tarvinnut, mutta moinen avuliaisuus lämmitti mukavasti mieltä tuhruisena syysaamuna.
Tänään iltapäivällä pääsi kokemaan lähes maagillisen upeita hetkiä hienossa syyssäässä, kun usva leijaili tyynessä ilmassa peltojen yllä ja aurinko kurkki pilvien välistä puunlatvojen yläpuolelta.
Tänä iltana voi kanssa olla ulkosalla jännän oloista, näyttäisi tyyntä ja usvaa riittävän.
Kuten yläpuolella todettiin, tänään oli todella maagisen hieno pyöräilysää. Minäkin olin liikkeellä iltapäivällä ja jatkoin illan jo kääntyessä pimeydeksi... Siistiä. Luultavasti viimeisen kerran tänä syksynä minä (tyhmä) lähdin liikkeelle maantiepyörällä. Ei harmittanut pahasti, vaikka tuli kesän toinen rengasrikko lenkillä. Niin, ja se ensimmäinenkin itse asiassa tuli tänään :D - onneks oli mukana kaksi varasisuria....
BEMARI antoi tietä risteyksessä. Once-in-a-lifetime experience?
Sairaan siisti keli: ei sada, aurinko pilkistää ja nastat rallattaa :) Kun parina päivänä on olosuhteiden pakosta joutunut käyttämään julkisia, niin kyllä paluu fillarin selkään on mannaa :D
Jes sama täällä, sekä lisäksi myötäinen tuuli, kolme autoa ja yks rekka antoi ylittää risteyksen ensin, vihreä aalto niissä ainoissa valoissa ja muutenki ok fiilis. ;)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Sirkkusofia
Tossa tänään iltapäivästä kotiin töistä ajellessa oli jo ihan hyvä fiilis kun päivällä korjattu vienosti laahava takajarru ei enää jarruttanut menoa niinkuin menneinä viikkoina, mutta ei tässä vielä kaikki.. bussi ajoi ohitseni ja alkoi pysähtymään pyörätien varrella olevalle pysäkille ja minä tietysti pysäytin pyöräni bussin taakse ettei satu mitään kun matkustajat sinkoilee ulos ovista. Siinä ootellessa yksi nainen kiittää kun jäin odottamaan enkä ajanut päälle. Olin eka hämilläni (enhän mä koskaan kenenkään päälle aja!) ja sitten vain nyökyttelin että eipä kestä ja jatkoin matkaani bussin taas lähdettyä. Tuosta pienestä eleestä vain jäi mielettömän hyvä fiilis pitkäksi aikaa.
Tänä aamuna tuli taas pyöräiltyä kotonta töihin (Lohenpyrstö /lentokenttäkaupungista Espooseen). Vallitsevat olosuhteet oli parhaat moneen viikkoon. Tyyntä ja sopiva lämpötila, -3..-4°C. Peilijäätäkään ei ollu reitillä juuri ensinkään. Vaikka tänä "kesänä" on harrastettu työmatkailua pyörällä jokseenkin laiskasti, tuli tänään sentään mittariin pyöreitä lukemia, toinen megametri tuli täyteen.
Taas tuli aamulla ala-asteen porukkaa vastaan niin ettei tiennyt mistä raosta olisi heitä väistänyt. (kyllä, olen oikeassa ketjussa) Ajelehtivat tavalliseen tapaansa keskellä tietä, väärässä reunassa, kolme rinnakkain, hyvä etteivät poikittainkin. Tästä kaikesta huolimatta jokaisella jannulla oli valot, ja se jos mikä sai hyvälle tuulelle. Kyllähän noita väistelee, kunhan vain näkee ensin.
Ajelin normireittiä tänään töistä kotia päin illalla puoli kuuden aikaan Linnanmäen kohdalla radan vieressä kevlillä (ihanan pitkä päälause), kun vastaan tullut kippurasarvisella ajanut mielestäni moikkasi vasemmalla kädellä, tai sitten oli vain kääntymässä vasemmalle.
Ei, kyllä se varmasti tervehti...
^ Ehkä yritti Fillarifoorumin f-tervehdystä.
Eilen illalla oli suhteellisen ihanaa ajella rantaraittia + Suvisaaristoa edestakaisin. Kuutamo ja kuunsiltaa. Todella vähän urpojakin :eek:
Eilen pitkästä aikaa stadin ytimessä fillarilla Manskua pitkin Erottajalle, olikin ihan mukavaa, selkeät fillariväylät ja jalankulkijat pysyivät omilla väylillään. Huomenna samaa "hubaa" tarjolla (...käynti hammaslääkärissä)
Hitsin mageeta oli ajaa aamuyöstä töihin :) Sain jätettyä ekat renkaanjäljet kvl:n rapeaan lumikuorrutukseen :)
MÄ voin kyllä niin samaistua tuohon fiilikseen, mikään ei ole sen päheämpää kuin jättää ekat jäljet iskemättömään lumeen :oLainaus:
Alkujaan tämän lähetti Sirkkusofia
Tässä pitää olla kyllä tosi tarkkana, että tulee viivasuorat jäljet ja optimaalinen ajolinja. Voi sitten seuraava ihmetellä kun joku osannut ajaa hyvin!Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Nappulakenka
Takaisin tullessa aamuvarhaisen lenkiltä ei ollut vieläkään kelvillä muuta kun mun menojäljet. Mukavasti pelitti ISP:t.
Oikeastaan oli ihan kivaa ajaa tuolla lumessa.
Helsingin kantakaupunki klo.3.50-5.20 (-9 astetta ja tuulta saman verran)
Ajelua kaduille, puistoihin, Töölönlahdelle ja Baanalle muodostuneilla poluilla ja välillä myös umpihangessa. Sykkeet korkealla ja kilometrejä vähän. Vastaan tuli ainoastaan iloisia ravintolasta palaajia, joiden kanssa yhteispeli liikenteessä toimi. Yksi hienoimmista lenkeistä pitkään aikaan.
Saatoit tulla vastaan jossain voimala-haukilahti välillä.. ainakin jotain oikeita pyöräilijöitä sieltä tuli.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
"Sulla on hieno valo!" Vastaan tullut papparainen kehui napadynamoa. Se hymyilytti pitkään.
Ei ollut aamun työmatkalla tilanne niinkään ihana mutta opettavainen.. kun oli maanantaiaamu, väylä hiukan huonossa kunnossa, liikaa vaatetta pakkaseen nähden ja muutenki meinas ottaa päähän niin huomasin autojonon läheisessä liikenneympyrässä. Etummainen auto venas jotakin suojatien kohdalla, hetken kuluttua sekä kuski että matkustaja meni auttamaan suojatien ylittäjää. Kyseessä oli tyttö sähköavusteisen pyörätuolin kanssa joka oli juminut polanteeseen. Tyttö kiitos auttajien pääsi yli turvallisesti suojatien.
Hetken kuluttua pääsin tytön kohdalle kevyen liikenteen väylällä ja kysäisin typerästi tarttuiko tuoli kiinni polanteeseen. Vastaus oli hyväntuulinen "juu" ja sanoin että josko ajelen eteenpäin ja tsekkaan seuraavat risteykset että jos ne ovat huonossa kunnossa niin jään odotteleen häntä ja varmistan että ylitys onnistuu ilman ongelmia. Tyttö kiitteli iloisesti ja minä jatkoin matkaa. Risteykset oli ok kunnossa joten jatkoin matkaani tilannetta puntaroiden.
Meni aika huolella jakeluun taas prioriteetit ja se miten turhasta sitä vetää pinnaa kireelle yms. Ei mulla ole ainuttakaan syytä olla huonolla tuulella ja koitan oppia tuolta tuntemattomalta ihmiseltä hänen asenteesta jotain. Kuinka kauan minä sen muistan taas niin en tiedä.. mutta just nytte olo on liki nolo omasta likinäköisyydestä tärkeiden asioiden suhteen.
^Iso peukku ristoh:ille:) Siitä tuli varmaan teille kummallekin, niin tytölle kuin sinulle, hyvä mieli koko päiväksi!
^ mulle tuli heti mieleen Tampereen Malli. Ihminen oottelee pyörätuolin kanssa suojatien kupeessa. Mä pysähdyn.
!! mutta viereisen kaistan auto ei pysähdy! että mä olin jotta apuapuapua! Onneksi kelaaja ei lähteny ylittään suojatietä ihan heti.
Tänään oli kummiskii aivan ihanaa, Pirkkalan pyörätiet aurattu niin sileiksi että asvaltti vaan kuulsi läpi, tasaisiksi ja voi että! Nautinto ajella semmoista väylää ( tampereen puolella ihan söheröä).
Suupielet venyi väkisellä kohti korvia, kun aamulla vastaan tuli ryhmä tarhalaisia/ala-asteelaisa pikkuihmisiä parijonoon ryhmittäytyneenä. Järjestys oli vielä niin särmässä, että varuskuntien kapiaisten komentamat mortit vois olla helisemässä.
Kaikilla oli vielä heijastinliivit ja etulampun valaisemana heijastinliiveilla varustettu parijono oli veikeän näköinen valoefektien puolesta :)
Isoa peukkua pikkuihmisille ja letkaa organisoineille parille tädille.
Kolme peuraa odotti bussia Espoossa tämä pysäkin kulmalla sunnuntaina. Ajaessani ohi hieman hymyilytti.
Nyt on pakko antaa positiivista palautetta. Sunnuntaina kun olin tulossa töistä (kiva keli) Ilmoitin vanhemmalle pariskunnalle että pyörä tulee, he menivät sivuun ja Rouva vielä kiitti ilmoituksesta. Meikä meinasi jäädä sanattomaksi tässä tilanteessa, mutta aukesihan se meikän leipäläpi siinä kohdalla sopivast: eipä kestä :D
Tänään, kun olin juuri ihan samassa kohtaa, edessä kävelee nuori nainen ;) lapsensa kanssa. Ilmoitin että pyörä tulee, ottivat vielä pari askelta ja katsoivat taaksensa sitten, jäivät odottamaan keskelle tietä ja pyysivät anteeksi.
Meikäläinen on häkellytetty nyt kaksi kertaa kunnolla tällä viikolla. Mitäköhän vielä on luvassa?
Keskiviikko-aamuna Ruoholahdessa Itämerenkadulla nuorehkolta naisopettajalta hienoa koululuokan ohjausta. Kadun ylityksen jälkeen kolmisenkymmentä 4-5 luokkalaista kääntyy tuolle metrin levyiselle pyöräbaanalle kohti länttä. Kävelypuoli olisi tyhjä, mutta päätän piruuttani testata oppilasmassan perässä kulkevan opettajan toimintaa ja hidastan siivosti omalle kaistalleni väkijoukon perään. Ope noteeraa tilanteen välittömästi ja alkaa valistaa nuorisoa. Hän tiedottaa oppilaille heidän kävelevän pyöräväylällä, oppilaat siirtyvät urputtamatta ja ripeästi kävelykaistalle. Osoitan opettajalle muutaman arvostavan sanan, välimatkan kasvaessa kuulen vielä saarnaa "talvellakin pitää muistaa huomioida pyöräilijät....." Asiallisesta valistuksesta tuli hyvä mieli, opekin oli kohtuunätti.
Pari viimeistä päivää on ollu nautinnollista ajella työmatkat kun aurinko on pilkahdellu pilvien lomasta. Ihan helmikuinen fiilis..
Tänään oli ihan pakko lähteä kunnon pyöräilylle kun oli niin mahtava pääkallokeli :). Ihan ku asvaltilla olisi ajanut, tosin vähän liukkaammalla. Mutta trike kulki oikein nätisti eikä satunnaiset uratkaan hetkauttaneet kulkua. Käväisin Kaarinan keskustan jälkeen Piikkiössä jossa oli oikein mahtavaa ajaa kun oli niin liukasta! Turku sen jälkeen tosin, olisin voinut jättää väliin kun se oli täynnä sohjoa. Alkoi sataa vettä ja takki ja kaikki olivat ihan märkänä, siihen pisteeksi joku isompi auto heitti vähän vettä päälle mutta ei pahemmin harmittanut, olinhan jo valmiiksi märkä :).
Vitsit jos tällaisia peilijääkelejä olisikin enempi niin muahan ei enää saa pyörän päältä pois.
Vuoden vaihteessa tuli vietettyä taas aikaa Satakunnassa. Sielläkin oli satanut lunta, mutta väylät aurattuna ja osin jopa hiekoitettuna. Siis ihan oikean hiekkaa, eikä mitään sepeliä! Suhteessa väkilukuun ja verotuloihin noilla kulmilla on kevyen liikenteen väylää moninkertaisesti pääkaupunkiseutuun verrattuna, mutta silti hoito oli kunnossa. Herää kysymys minkä takia täällä etelän sudeettialueella ei rahat riitä mihinkään? Keskittämisen piti olla avain tehokkuuteen, eikös juu? Mutta kiva oli ajella kun rauhallisilla talvilenkeillä ei tarvinnut väkisin mennä autojen sekaan.
Vihdintietä poljin tässä päivänä eräänä ja Helsingin puolella (Paperitien risteykseen asti) oli tie sepelöity, mutta siitä eteenpäin hiekoitettu.
Poljin tänään tavallista työmatkaani Kulosaaren halki kohti keskustaa kun huomasin A-lehtien byroon pihassa postin ison koppiauton, joka eteni reippaasti mutta ei mitenkään tarpeettoman kovaa kohti risteystä. Vauhtimme sattuivat yhteen niin, että törmäykseen oli ehkä noin 10 sekuntia eli puoli ikuisuutta. Minä tulin autoon nähden oikealta Itäväylän vartta pyörätietä pitkin.
Kuva paikasta tulosuunnassani: http://goo.gl/maps/E6yZi
Tilanteessa yhdistyy kauniilla tavalla kaksi pyöräilijöitä tappavaa asiaa. Ensinnäkin tulin suunnasta jossa parkkipaikalta tulevalla autolla ei ole toisia autoja väistettävänään. Lisäksi olin sopivasti sektorissa johon koppiauton ohjaamosta on hankala nähdä. Huokaisin, aloin hiljennella ja laitoin kädet jarruille koska olin ihan varma että jään näissä kinkereissä armotta kakkoseksi.
Eikä mitä. Yhtäkkiä auton sivuikkunasta näkyy kun kuski kurkottaa partaista päätään eteenpäin ja varta vasten tarkistaa että onkos sieltä oikealta tulossa fillareita. Kuski näkee minut hyvissä ajoissa ja antaa kiltisti tietä. Uskokaa tai älkää, mutta selvästi on Kusteja jotka ovat tietoisia polkupyöristä sekä omalla toiminnallaan ennakoivat vaaranpaikkoja. Iso käsi.
Auton ovessa taisi lukea "M. Sipilä" tai jotain vastaavaa. Itellan auto se oli joka tapauksessa.
Tässä erinnen kertomassa tapauksessa on mielestäni vain kaksi vaihtoehtoa siihen, miksi kuljettaja varta vasten tarkasti ennen risteykseen tuloa, että onko kevyenliikenteen kulkijoita tulossa: 1. Kuljettaja on itse aktiivinen pyöräilijä tai 2. kuljettaja on kolaroinut vastaavassa paikassa aiemmin pyöräilijän kanssa ja saanut ansaitsemansa rangaistuksen, jonka muistaa edelleen.
Olisikin hienoa, että nykyistä suurempi osa liikenteessä kulkijoista olisi sellaisia, jotka edes joskus käyttäisivät muitakin kulkumuotoja kuin sitä yhtä ja samaa. Autoilija, joka ei koskaan aja polkupyörällä, on vaarallinen pyöräilijälle. On toki niitäkin autoilijoita, jotka huomioivat kaikki kulkijat vaikka eivät koskaan muulla tapaa kulkisi kuin autoa ajamalla. Tämä on siis se kolmas vaihtoehto tuohon erinnen kertomaan tapaukseen. Tuntuu vaan siltä, että tämä on aika harvinainen tapaus...
^Näinhän se nimenomaan on, ja kaikessa muussakin kuin liikenteessä. Kun omasta takaa on niitä monenlaisia näkökulmia, osaa ottaa toisenlaiset (ihmiset/tilanteet/JuuNeimIt) paremmin huomioon.
Pakko hehkuttaa kun olen tästä niin onnellinen. Kuten olette huomanneet niin talvisin kun pyörätiet kapenee lumen takia on entistä useammin edessä tilanne että yksi/kaksi henkilöä valtaa kulkuväylän niin että siitä ei mahdu vauhdilla turvallisesti ohi. Vaihtoehtoina on ollut, soittaa kelloa, huutaa, tai säikäyttää kävelijät.
Nyt on löytynyt minulle selvästi parempi ratkaisu työmatkoille, ja voi olla että tästä on täällä juteltu jo aikaisemmin, mutta en ole huomannut. Hommasin tämmöisen ylitehokkaan lampun kiinasta jossa on kaksi tehoasentoa. Normaalisti ajellessa lamppu on "puoliteholla" jolloin se valaisee sopivasti niin että ei häiritse muita, näkee riittävästi eteensä ja tulee autojen puolesta risteyksissä huomatuksia. Yksi akku kestää puoliteholla ainakin 6h tuntia, eli minulla viikon työmatkat. Kun taas edessä on esim pariskunta joka valtaa koko KLV:n, läppäsen lampun täysille. Vaikka ihmiset kulkisi huput päässä, napit korvilla ja juuri katulampun alla, on valossa niin paljon tehoa että ihmiset huomaa minut merkittävästi aikaisemmin, kuin mitä he huomaisi kellon tai huutamisen. Tämä lamppu on tehnyt työmatkoista paljon mukavempia. Tänäkin aamuna tarvitsin käytin valoa täysillä ainakin neljässä kohdassa työmatkalla, ja toimi aina.
Disclaimer: toimii vain pimeän aikaan =)
http://dx.com/p/ultrafire-th-t60-ha-...-x-18650-55908
Parin kuukauden pilvisen jakson jälkeen on taas hämmentävää, kun ulkona pyöräillessä saattaa nähdä auringon.