(Lonkkaleikkaukseen johtaneen) kaatumiseni vuosipäivä.
Printable View
(Lonkkaleikkaukseen johtaneen) kaatumiseni vuosipäivä.
## piruvie, just kun vasen polvi oli vähän parantunut, niin kaaduin sille taas. Ja nyt on polvi verillä. Oikean polven kaatumisarpikaan ei ole vielä parantunu; ei paljoo tartte shortseilla kesällä olla, on nää niin kamalan näköset.
Eikä tartte huomenna(kaan) lenkille lähteä.
Eikä ennen ensi keskiviikon työmatkaa, kamala verinen reikä polvessa ja on muuten pirun kipee, ei pysty taivuttaan. Jäi nyt housujenostoreissukin Ideaparkkiin tekemättä kun kaikki on nyt vähän kankeeta ja kipeetä. Pskan talvipyöräily.
Pyörällä viikko sitten lauantaina:
Lähes paljas ja kuiva asfaltti, paikoin kuitenkin jääpoljanteista jäljellä kapeita nauhanpätkiä - ja yhden sellaisen poikki piti tietenkin mennä hyvin loivalla kulmalla, jolloin etupyörä tietenkin katosi alta siinä silmänräpäyksessä kun nastat eivät olleet saaneet pitoa. Onneksi suunta oli pientareelle päin ja vauhti olematon eikä edes tekstiilivahinkoja tullut, kiitos sepelittömyyden
.
Ihovauriot oppikirjamaisesti lonkassa (euron kokoinen läntti) ja polven alapuolella (kymmensenttisen kokoinen). Kiusallisempi oli vasemman käden keskisormen vääntyminen joka taisi aiheutua sellaisesta vaistonmaisesta puustaputoamisreaktiosta; kämmen oli muutaman päivän ajan jäykkä ja kipeäkin, mutta nyt kärsii jo vääntää ja puristella varomatta mitään.
Suksilla lauantaina:
Sellaista vanhaa ja lihavaa sekarotuista narttukoiraa ulkoiluttanut nuori nainen käveli ulkoilutiellä ladun suuntaisesti ja päätti sitten yhtäkkiä kääntyä ladun poikki taakseen vilkaisematta, mitä en ollenkaan arvannut osoittaa kun sillä kohtaa ei erottanut lähtevää polkua. Koirankaan takia en osannut varoa, sillä se kulki laiskasti perässä vasemmalla. Ehdin kyllä huutaa, mutta sillä ei kuulokkeet korvillaan liikkuneeseen ja puhelimeensa keskittyneeseen neitoon ollut mitään vaikutusta.
Ainoaksi ratkaisuksi jäi kääntäminen oikealle ja sen toivominen ettei osu puuhun tai kiveen ainakaan ennen kuin on saanut vauhdin pienemmäksi. Se ei tietenkään onnistunut kuin puolittaisella nurin heittäytymisellä. Kun liike oli lakannut, piti hetki ihmetellä miten oli kalustolle ja itselle käynyt. Loppujen lopuksi ei mitenkään, vaikka ylös en päässyt siteitä avaamatta, sen verran solmuun jalat ja sukset ja sauvat olivat menneet.
Koiranulkoiluttajalta sain tässä vaiheessa osakseni normaalit kauheat anteeksipyynnöt ja tiedustelut siitä kävikö pahasti:eek:
Vauhtia en tietenkään saanut pysäytetyksi pystyssä pysyen
Espoon kuvarasteilla pari päivää sitten kompuroin Laajalahden pitkoksilla pitkästä aikaa, vähän ihmetyttää miten onnistui
Cyclocrossilla menin perseelleni merimaskussa ravintolan edessä ku tein u-käännöstä. Eturenkaasta lähti pito. Lukkojen takia ei kerenny tekeen mittään. Multi-release klossit lähti samantien tilaukseen jos niistä jotai apua olis
Eilen, nurin ihan kunnolla arkikrossarilla kovaakin kovempaan asfalttiin, vauriot vähäiset oikean sormen nimetön kipeä, kun jäi kahvan alle, kahvakin kääntyi vähän sisään päin. Tiellä oli kuuraa sen verran, että hätäjarrutuksessa eturengas lipesi sivuun vain n. 15 cm, se riitti. Väistämisvelvollisena totesin äkisti auton lähestyvän kovaa vauhtia, ylinopeutta oletan, vähäisempi vaurio kaatumisesta kuin kolarista auton kanssa. Monta näkijää, yksi pakettiauton kuski avasi ikkunaa ja kysyi ambulanssin tarvetta.😁
Kiintiönä jo pitkään ollut yksi kaatuminen talvessa, aina toistaiseksi tällainen harmiton tupraus, huvitti ajatus, että tässä tämän talven kiintiö täyttyi, ei tarvitse enää pelätä.
Juuri äsken töissä ns. Invamopolla (4 pyöräinen kuupalla varustettu potkulauta, kääntyvät etupyörät) toisen etupyörän ripustuksen pettäessä. Laserit levisi lattialle, itse kaaduin vain puolittain. Suurin vaiva on läheltäpiti-ilmoituksen täyttely. [emoji3]
Taisi olla sunnuntaina, sellainen puolipaniikkitilanne.
Sain päähäni kiertää keskustan kautta mm. vilkaisemassa miltä uusi keskustakirjasto tässä vaiheessa näyttää. Koko aluehan on satulasta katsottuna yhtä sekavaa työmaata eikä tuttujen ajoreittien muistelemisesta ollut mitään hyötyä, joten ohjauduin liikennejärjestelyjen, puomien ja aitojen harhauttamana Finlandiatalon ja Musiikkitalon välillä kapealle väylälle jota ei varmaankaan ollut tarkoitettu pyöräilijöille.
Väylä teki yhdeksänkymmenen asteen mutkan oikealle, vasemmalla oli työmaa-aita ja oikealla Musiikitalon seinustan pensasistutuksia. Juuri kulmassa seisoskeli jokin tyyppi älypuhelimeensa syventyneenä, mutta tilaa oikealla näytti olevan sen verran että tiukasti kääntyen pääsisin ohi. Vaan ei ollutkaan: oli joku ihme syvennys, johon etupyörä oli jo menossa. Ehdin vain äännähtää "Oh shit!"
Minua taitavampi kuski olisi nostanut etupyörää, hyppäyttänyt pyöräänsä, tullut takapyörälle alas ja jatkanut matkaansa, mutta minä onnistuin vain nostamaan etupyörää sen verran ettei se pudonnut syvennykseen. Samalla yritin heilauttaa pyörää sivuun, mutta heilautin vain itseni kyljelleni miltei sen somepäivityksiä tsekkaavan tyypin jalkoihin. Kaatumiseni oli tietenkin yllättänyt hänet ja vaikuttanut ilmeisen hurjalta koska hän pariinkin otteeseen kysyi minulta "Are you okay?", johon vastasin molemmilla kerroilla "Of course I'm okay!"
Tilanne oli niin naurettava ja helpotus siitä ettei mitään sattunut pyörälle, vaatteille eikä kuskille - mitä nyt jälkeenpäin huomasin että polvi oli auki - ollut käynyt kuinkaan oli sen verran suuri että jäin hetkeksi juttelemaan hyväntuulisesti. Sitten matka jatkui, Musiikkitalon toiselta puolelta ei tosin päässyt Sanomatalon vierestä, joten oli noustava tilapäistä luiskaa Mannerheimintielle Kiasman viereen ja kierrettävä Postitalo. Mutta olihan se keskustakirjasto ihan hyvän näköinen.
^On kyllä kauheeta kun joku näkee ja aina ne kyselee "sattuiko" , joskus muinoin kaupungilla piti hypätä ratikkapysäkin reunalta kiskoille kohtuullisen reipas tiputus mutta siinä hyppypaikassa olikin hiekkaa ja eturengas lähti alta.
Tänään ei ollut yleisöä kun poljin stoppasi kanervikon kätkössä olleeseen kantaan ja kimposin siitä fillarin kanssa pöpelikköön. Kovasti tuli kiukasteltua lumisten juurien päällä loppuun kuluneilla 2.1 muinaiskumeilla ennen sitä. Hämmentää kun polulla ei ole mitään ja sit käy noin. Pikku kanta kuvan vasemmassa alanurkassa. Tästähän meinaa tulla oikea kaatumavuosi.
https://sports-tracker.com/apiserver...t=800&fit=true
Eilen. Auto kääntyi eteen ja vaikka itsellä oli vauhtia vain 8,4 km/h niin jarrutus etten olisi törmännyt autoon johti kaatumiseen. Autoilijaa ei kiinnostanut pysähtyä vaan lähti karkuun.
Äsken. Aloitin työmatkapyöräkauden räväkkäästi. Firman parkkihallin puomi näyttää coolilta alhaalta päin katsottuna kun makailee sen alla selällään hienon OTB:n jälkeen. Vitun puomi laskeutu sairaan nopeesti suoraan nenän eteen. Jarrut lukkoon ja oikein makeella voltilla suoraan selälleen puomin alle. Sain respektiä autoilta siinä ketkä jonotti halliin. Vähän on nyt jyrän alle jäänyt olo, polvi auki, selkä kipee jne. :seko:
Edit: Joo, eiku lekuriin. :mad:
Tämä on jo kuukauden takaa, eli 21.2., mutta viimeisin pannutus toistaiseksi. Tammikuu lähti räväkästi fillaroinnin merkeissä, melkein joka päivä jollain vehkeellä liikkeellä. Sitten helmikuun alussa pamahti joku räkätauti ja kolme viikkoa taukoa. Siinä sitten ajokuntoa odotellessa vaihdoin fättiin myös nastarenkaat. Sitten tosiaan 21.2. ekalle lenkille pitkän tauon jälkeen. Uutelassa pitkähkön suoran polun päässä 90-asteen mutka ja fillari lähti alta ihan suoraan. Mitään en ehtinyt tehdä, paitsi nyt jalat lukoista irti refleksinä. Oikea peukalo kuitenkin vääntyi niin, että sormi ihan musta ja lähes käyttökelvoton.
Nyt vasta toissapäivänä pystyin heittämään ekan lenkin, niin että vaihteitakin pystyi joten kuten käyttämään. Ei tämä vielä(kään) hyvä ole, mutta nyt alkaa jo näyttämään että kyllä tästä sormi tulee.
Niin ja en tietysti käynyt lääkärissä. Mitä näitä näyttämään...
Peukalovammojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Siis sellaisten missä peukalo oysyy tai jää kiinni johonkin samalla kun kroppa jatkaa ja muu kasi sen mukana jatkaa matkaa johonkin suuntaan. Peukalon käyttö on nimittäin melko paljon sen jänteen varassa ja ilman kunnolla toimivaa peukaloa on jossain määrin kädetön.
Jänteen repeämistä tai jopa irtoamista pieni luupala muklanaan ei välttämättä muulta kivulta, turvotukselta jne huomaa ja hoksaa itse, ei ainakaan ihan heti. Ei sitä muuten aina huomaa kokematon yleislääkärikään. Myöhään diagnosoituna vamma saattaa vaatia leikkauksen ja luunsiirteenkin.
Mulla oli merkillinen talvi: vaikka ajoin kohtuullisen paljon enkä erityisesti karttanut mulle ja mun pyörälle, renkaille ja ajotaidoille normipahoja kelejä tai paikkoja, niin en tainnut kaatua kuin kerran. Olin ensin ajanut niin sanotusti kieli keskellä suuta lievästi jäistä ja uraita hiekkatiereittiä (Hernemäentie-Marjatantie) Lahelantieltä melkein Nahkelantielle asti eli olin jo Nahkelanraitilla joka on asfalttipintainen. Tarkoitus oli jatkaa Riipiläntien suuntaan eli kääntyä aluksi Seutulantielle.
Kun pientä keskittymistä vaativa osuus oli jo takana, kävi tietysti miten kävi. Tulin vähän turhan reippaasti joten piti hidastaa. Ohuen vastasataneen lumen alla oli kääntyneiden ja kiihdyttäneiden autojen renkaiden liukkaaksi kiillottamaa peilisileää jäätä ja sitten vietiin niin nopeasti etten kerinnyt pelastaa tilannetta (sikäli kuin normaalit toimenpiteet eli tasaisen pyörityksen jatkaminen, käsien rentona pitäminen ja tietoisen korjausliikkeen välttäminen ja vasta sitten mahdollinen pyörän oikaisu olisivat tepsineet)
Sitten keräiltiin irroneita Garmineita ja Busch + Müllereitä, väännettiin jarrukahvoja ja oltiin kiitollisia ettei pahemmin sattunut eikä tullut edes tekstiilivaurioita. Satulaan nousu ja matkan jatkuminen ei tosin heti ottanut onnistuakseen, sillä satulan nokka osoitti sen verran vinoon että vaikka polkeminen olisi ollut mahdollista se ei ehkä olisi ollut mukavaa eikä ehkä fiksuakaan. Ei muuta kuin kuusiokulma-avaimen esille laukusta - missä se ei tietenkään ollut.
No, Nahkelassa käännyttiinkin sitten takaisin kohti kotia, jonne ajettiin ehkä 50/50 putkelta ja itseään ja jalkaansa satulan asennon määräämällä tavalla vääntäneenä.
Tuli yksi kiintiön ylittävä kupsahdus, kun leikin ABS leikkiä pyörällä tuossa puiden varjostamassa alamäessä, väylä oli ihan jäinen ilman hiekanmuruakaan. Takaa puuttuu nastat joten leikin päätteeksi pyörähti perä menosuuntaan eikä kenkäkään pitänyt. Vielä jäi tilastot auki kaatumisvammalle.
Hiukan saman tyyppinen tapaus sattui minulle tänään lenkillä. Risteyksessä odottava auto teki jonkun oudon liikkeellelähdön&pysähdyksen minun sitä lähestyessäni ja minä siitä hätääntyneenä tein kääntyessäni lukkojarrutuksen ja vedin kyljelleen asfalttiin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pyörällä ja autolla
Autoilija oli asiallinen ja pahoitteli, kyseli kuntoani, antoi puhelinnumeronsa jne. Pyörä ehjä, samoin vaatteet ehjät, mutta likaiset. Kankku aristaa ja kyynärpäästä nahka pois.
Joo, kyllä tämä on kuntoutunut aika hyvin, vaikkei edelleenkään ole 100% kunnossa. Liikerajoitteita ei enää juurikaan ole, eikä peukalokaan kipeydy lenkillä. Paljoa...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Lätkässä mulla meni vasemmasta keskarista viimeinen nivel juurikin niin, että jänne repesi luunsirun kanssa. Lääkäri sanoi, ettei voi tehdä mitään, että annetaan olla. Joskus sitten myöhemmin kävin Dextrassa muissa asioissa oikein lätkäkirurgin juttusilla, niin sanoi että olisi ollut korjattavissa. oh well... no ei se nyt ole kuin kosmeettinen haitta, jos sitäkään.
Vuffelenkillä päivityskeppi jalkojen väliin ja siitä sit kylelleen sammalikkoon lätäkön viereen.
Ei kalustorikkoja mutta kikatutti niin ettei mitään rajaa.. :)
Lauantaina lenkillä tutustuin lähemmin syksyisten lehtien aiheuttamaan liukkauteen. Tiedostin tienpinnan huonon pidon jo ennen kuin se aktualisoitui, mutta vauhdin hiljentäminen oli riittämätöntä ja nurin siis mentiin. Kun siinä sitten keräilin itseäni todeten että pyörä näytti yllätyksekseni vahingoittumattomalta (takavaihtajan korvakekin suoralta) ja luita ei mennyt poikki ja verenvuoto sormissa oli vähäistä - päädyin lenkin jatkamiseen. 'Kääntöpaikallekaan' ei ollut kuin reilu kymppä. Tarina jatkuu säikeessä 'milloin renkaasi puhkesi viimeksi'.
^ Tarina ei kerro jatkoitko vielä maantiekautta vai ajoitko kenties vähän slicksimmillä cyclo/gravel/anyroad-renkailla. Päätellen helpotuksestasi huomattuasi ettei korvake ollut vääntynyt olit kaatunut oikealle kyljellesi eli mahdollisesti pyrkiessäsi kääntymään oikealle.
Viimeisin kaatumiseni sattui kuluneella viikolla kun helppo ja hyväkulkuinen polku jolle olin gravel-lenkilläni kääntynyt nousi lopuksi maantielle sen verran jyrkästi ja mutapintaisena että kun erehdyin ajamaan penkalle liian hiljaisella vauhdilla ja liian raskaalla välityksellä ja jouduin siksi nousemaan putkelle, pyörä tietenkin kallistui liikaa eikä melkein sileä viilakuvioinen rengas pitänyt.
Kaikeksi onneksi kaaduin vasemmalle kyljelleni ja vielä vastamäen puolelle, joten ainoaksi vahingoksi jäi hieman kuraantunut ajoasu ja jälleen kerran kolhiutunut itsetunto.
^Jatkan yhä maantiekautta. Alla Contin GP:t - siis slicksiä, jos kohta en usko että juuri mikään olisi tuossa kohtaa pitänyt. Ja Päätelmäsi suunnista oli oikea. Minulla maantiekausi menee vähemmin suojatuilla renkailla siihen saakka kunnes tulee sepeli. Sitten jatkuu vielä duranoplussilla jos tiet on sulia. Ja vasta lumi/jää -olosuhteissa kaivetaan Cyclo esille.
4 Seasonit la aiheuttivat jo akrobatiaa riittävästi;
melkein kellahdin. Ei enään tätä näillä nakeilla.
Viime syksyn kylkikynnöt ovat vielä muistoissa.
Noniin, muutaman vuoden jälkeen tänä aamuna lehtiliukkaus yllätti. Muuten kuiva keli, mutta sitten yhdessä kaarteessa oltiinkin tontissa ennen kuin aamu-uniset aivoni ehtivät asiaa alkaa käsittelemään. Komiasti liukui kuin jäällä ojaan asti...
Eilen kaaduin. Tarkkaavaisuus herpaantui sen verran että ajoin eturenkaan jäiseen uraan ja nastaton rengas meni menojaan ja kaaduin vasemmalle kyljelleni.
Taisi olla heinäkuun alussa Meikojärven lenkillä mtb-hommissa. Stonga ja etujarrukahva osui polun viereiseen näreeseen ja äkkipysäyshän siitä seurasi ja kyljelleen tantereelle. Ei vaurioita.
Tänään. Ajoradalla, pientaloalueen kadulla, 90 asteen käännöksessä.
Tunnustan olleeni täysin tyhmä idiootti, jonka olisi yleisen elämänkokemuksenkin perusteella tullut tietää mitä muutaman asteen lämpötila ja pilvetön taivas voi tienpinnalla merkitä. Tunnustan olleeni myös se idiootti, joka valitsi kahdesta pyörästä sen jossa ei ollut nastarenkaita valmiiksi asennettuina.
Vammat normaaleja ihon rikkoutumisia ja vähän vääntynyt ja siksi arka peukalo. Muut vauriot pikkureikiä tekstiileissä, hajonnut pulloteline ja takalokasuojan kiinnike. Kolhu itsetunnolle ja itseluottamuksellekin. Harmitus hukatusta hienosta lenkkipäivästä ja lievä huoli siitä kauanko peukalosta on riesaa.
Pieni ihmetys ensinnäkin siitä ettei Ilmatieteen laitos ollut antanut liikennesäävaroitusta. Ei sillä että minä sen puuttumista pitäisin edes osasyynä, mutta jotenkin on ollut se käsitys että varoituksia annetaan mieluummin pikkaisen varmuuden vuoksi kuin pahinta ennakoiden. Toinen ihmetyksen aihe on se että mulla on ollut sellainen kokemus ja käsitys että normaalisti jo kotipihalla ja heti alkumetreillä on sellaisia paikkoja joihin mustaa jäätä tai liukkautta muuten muodostuu aina silloin kun sitä ylipäätään on. Nyt kuitenkin olin käynyt aiemmin aamulla roskia viedessäni testaamassa suojatiemaalauksiakin ja fillarilla pääsin ensimmäiset neljä kilometriä ilman minkäänlaista havaintoa minkään valtakunnan vaaran paikoista...
Eilen lenkillä Mustavuoren alueella. Nousin metsästä (niityltä) ulkoireitille ja siinä oli samaan aikaan nainen kahden koiransa kanssa. Käännyin liian jyrkästi ja vauhti loppui. Lukkopolkimien vuoksi taas könölleen. Vahinkoa kärsi itsetunto, joka nyt ei kummoisissa kantimissa ollut ennestäänkään. No, tulihan juteltua sitten hetki ulkoiluttajan kanssa. Ja ei, koirilla tai ulkoiluttajalla ei ollut mitään osaa tähän kaatumiseen. Ihan itse ja omin avuin.
^^ Oli kyllä kumma eilen, aurinkoinen päivä +4C ja Tapiolasta Weegeen kautta EKP:n suuntaan teillä oli yllättäen ohut lumikerros ja / tai mustaa jäätä. Myös sepeliä kylläkin.
--
Itse kysymykseen en osaa vastata
Autotallin edessä lenkiltä saapuessa kun en uupumuksesta johtuen muistanut ajavani lukkopolkimilla. Pehmeä kellahdus oli eikä sattunut ja onneksi kukaan ei tietääkseni nähnyt.
Näytösluontoinen esittely miten käy kun liukkaalla aiotaan kääntyä, näytetään kädellä kääntymistä ja samaan aikaan kulkureitillä on ajosuuntainen kantti jota ei tullut huomattua. Kantti ohjasi eturenkaan toiseen suuntaan kuin kääntymissuunta, jolloin pyörä ja kuski erkanivat toisistaan. Lähinnä valmiiksi hauras ego kärsi.
On muuten pahoja noi ajosuuntaiset kantit, noilla Espoon uusilla väylillä on noita just oletetulla ajolinjalla kun pitää saada hienoa mukulakiveä asvaltin lisäksi risteyksiin, eilen just kirosin lumen alla ollutta tuollaista ylläriä kun meinasi lähteä pyörä altaLainaus:
Alkujaan tämän lähetti hphuhtin