Mun kaverit naureskelevat lähinnä säälivästi jos myötähäpeältä kykenevät.
Printable View
Mun kaverit naureskelevat lähinnä säälivästi jos myötähäpeältä kykenevät.
Mulla on aika lailla samat raamit ja rajoitteet tulevalle talvelle näin kolmen pienen lapsen työssä käyvänä isänä. Sulla muuten tuo 4h ei korreloi 3x 1,5-2h, josta tulee helmitaulullani 4,5 - 6h. Mutta ihan mielenkiinnosta, kun olen tavan kuntoilija ja vasta puoli vuotta pyöräillyt enemmän (4t km), notta tuo reenin jaksotus/painotus pk-reenin ja vetojen välillä kiinnostaa näin talviaikana. Nimittäin mun pää on sen verran "räjähdysherkkä", että vaikka kestänkin melko hyvin esmes 1,5h seinääntuijottamista wattipyörän selässä, niin mieluisimpia reenejä on vetoreenit. Niissä kun aika kuluu mukavammin vaihtelun myötä ja harjoituksen lopuksi on äijämainen olo, sellainen että taas tuli siirrettyä omaa kestokynnystä eteenpäin. Eli osaatko sinä sanoa tai joku muu, onko kehittymään pyrkivällä, 4-6h/vko:ssa sotkevalla kannattavampaa tehdä näitä vetoja ympäri vuoden ja yksi vai jopa kaksi viikossa? Vai sitten pelkkää pk:a pohjaa tulevalle kesälle rakentaen?
Olen nyt muutaman viikon sisälle siirryttyäni tehnyt joko 1,5h (4x10min vedot) tai lyhyemmän 1h (5x5min vedot) kerran pari viikossa. Muutoin tasaista pk-rullailua.
Muodikas vastaus on niin sanottu Sweet Spot -harjoittelu. En nyt rupea harjoitusohjelmaa tähän rustamaan, mutta esimerkiksi Trainerroadista löytyy Sweet Spot Base -ohjelmat low/med/high volume versioina. Alimmalla tasolla viikkotunnit jäävät alle neljään.
Näitä ohjelmia tupataan suosittelemaan nykyään lämpimästi kaikille, joiden viikkoharjoitustunnit jäävät sinne yksinnumeroisiin lukemiin.
Varsin yleisesti puhutaan viikkotunneista keskiarvoisesti vuositasoilla. Esim 10h viikossa olisi 520h vuodessa, mutta tätä hommaa tehdään erilaisilla jaksopainotuksilla jolloin tuollainen 10h avg voi todellisuudessa olla kevyellä viikolla 5h ja määräpainotusviikolla 14h ja sillä määräpainotusjaksolla voi olla vaikkapa kolmen viikon setti 12-14h per viikko + palautteluviikko 6h jolloin 4vk syklissä on mentykin keskiarvon yli.
Jossain kohtaa laskin väärin kun 45h jaettuna yhdeksälle viikolle on 5h/vk, mutta satun tietämään jo etukäteen että tuo yhdeksän viikkoa tullee sisältämään määrällisesti myös todella heikkoja viikkoja, toivottavasti vain kaksi. Ajatuksellisesti lähestyn asiaa siten, että jokaiselle viikolle pitäisi saada se neljä tuntia. Silloin kokonaismäärän minimitavoite on mahdollista saada täyteen. Niillä viikoilla joilla on aikaa, ajetaan sitten "varastoon" tai kelataan takamatkaa kiinni.
Sama homma täällä päässä, PK:n junnaaminen vastuksella on usein todella puisevaa hommaa. Ainut positiivinen puoli vastusajossa on, että tunnin vastuksella voi mieltää vaikutuksiltaan tehokkaammaksi kuin tunnin pihalla, erityisesti matalilla intensiteeteillä. Tavoitteistahan sen harjoittelun sisällön ja jaksottelun pitää riippua - jos esimerkiksi Cooper-testituloksen kohottaminen on tavoite, hapenottokykyä kannattaa kehittää. Se onnistuu niillä sweet spot (ja sitä lyhyemmillä) -intervalleilla. Jos taas tavoite on vaikka tyypillisessä maantiekilpailussa jota ajetaan 3-4h, pitää olla jonkunlaiset pohjat tehtynä sen hapenottokyvyn (ynnä muutaman muun pikkujutun) lisäksi.
Toissa talvena elämän arkirasitus oli aika paljon kevyempää kuin nykyään, joten tein marras/joulukuussa tehoja "fiilispohjalta" ja sitten tammi/helmikuussa tehoja ohjelmoidusti. Kantoi hienosti hedelmää, kun pystyi myös palautumaan.
Tiedän jo etukäteen etten nykyisessä arkirasituksessa saisi tehtyä kahta laadukasta 8-10 viikkoista intervalliohjelmaa talvikaudella, joten päätin tasapainottaa asioita ja rullailen PK:ta loppuvuoden (taas korostaen, että kyllä niissäkin treeneissä välillä "piikitetään"). Tammikuun puolesta välistä teen sen 8-10vk tehoja, jonka jälkeen jatketaan maaliskuun lopussa harjoitusleirille etelään jos työtehtävät sen sallii.
Mitkäs ominaisuudet olisivat erityisesti kehittämislistalla xc-kisaamista ajatellen? Ja miten? Kisathan eivät ole kovin pitkiä, mutta täysillä ajetaan paukusta maaliin. Pitempää vk:ta? Välillä olisi hyvä olla jalkaa vastata iskuihinkin.
XCM:ssä pitää olla vahva ominaisvauhti, eli kaikki lähtee peruskestävyydestä. Aerobinen ja anaerobinen kynnys saisi olla puskuroitu korkealle, jotta jaksaa pitkää & kovaa mahdollisimman pitkään.
XCO:n suhteen en ole mikään ekspertti, mutta kuvittelisin että pitää pystyä tuottamaan & toistamaan erittäin kova 30s, 1min, 3min ja 5min lukuisia kertoja 60-90min aikana. Happojen pitää poistua oikosenaan ja koneen pitää muutenkin kiertää kauniisti siellä anaerobisen kynnyksen päällä. Voimakestävyyttä ja kehonhallintaa en laiminlöisi myöskään, jottei tekninen mene roikkumiseksi. Eli toisinsanoen perusviikolla harjoittelun pitäisi sisältää tunnin intervallitreenejä, vapaavalintaiset lihaskuntoharjoitteet ja yksi pitkä PK.
^ No näinhän sitä olen arkijärjellä koittanut itsekin miettiä, että jos ei harjoittele kisavauhtia säännöllisesti, niin ei sitä vauhtia löydy sitten kisoissakaan. Teknisesti ottaen tuollaisen kisavauhtisen harjoituksen tekeminen on käytännössä aika hankalaa, kun ilman numerolappua tehtävät treenit eivät vaan ole riittävän kovia. Vakiolenkin ajaminen kelloa vastaan on tähän mennessä toiminut testipenkkinä ja samalla kilpailunomaisena harjoituksena. Mutta sykkeet eivät yksinkertaisesti kohoa samoin kuin kisassa. Olisiko tästä kokemusta / vinkkiä?
"PK:n junnaaminen vastuksella on usein todella puisevaa hommaa. Ainut positiivinen puoli vastusajossa on, että tunnin vastuksella voi mieltää vaikutuksiltaan tehokkaammaksi kuin tunnin pihalla, erityisesti matalilla intensiteeteillä."
Mihin tämä perustuu? Siihen että teho pysyy helpommin samana eikä ole häiriötekijöitä, vai mihin? Eikös se watti ole watti, ajoit sisällä tai ulkona? Mutta, jos asia on näin, niin ajaako porukka sitten paljon PK:ta vastuksella?
Maasto on energia-aineenvaihdunnan puolella VK MK NK ja hermostollista voimantuottoa (1-10s) vaativaa. Lisäksi etenkin tekniset radat vaativat voimatuottoa hitaalla kadenssilla mikä pitäisi ottaa huomioon harjoittelussa eli ei ihan niin reippaan kadenssiorientaation kuin maantiepyöräily/ratapyöräily.
Samaa mieltä kuin KP eli ominaisuusharjoittelua enimmäkseen. Se mikä kisassa tulee tämän yli on bonusta jonka varaan ei lasketa etukäteen. Tosin jokainen joka säännöllisesti ajaa kisaa, kykenee vetämään itsensä yhtä tappiin siviilissäkin, jos on siinä kunnossa. Jos on motissa tai liian herkällä reeneissä, on se vain omaa osaamattomuuttaan sillä hetkellä, täytyyhän jokaisen oppia - sanotaan nyt vaikka tehoharjoittelutermein - oma optimi TSB eli päivän tikki passaamaan vuodenkierrossa etenkin sitten kun tullaan valmistavalle ja kisakaudelle.
Alkuperäistä aihetta ehkä sivuten, täälläkin on puhuttu paljon pohjista; hyvät pohjat, pitää tehdä pohjaa, lisää pohjaa, pohja puuttuu. Olen miettinyt mitä tuo pohja ihan määritelmällisesti tarkoittaa ja erityisesti miten sitä mitataan? Olisiko joku testi jolla pohjan määrä (tai koko) selviäisi?
Vähän hassu termi joo, kun oikeasti tarkoitetaan kestävyysurheilun perustaa. Mulle se tarkoittaa aerobista kuntoa. Mitä pystyt tuottaa watteja aerobisesti. Anaerobisissa lajeissa esim ratasprinit sitten vähän erilaiset "pohjat".
Pohjilla tarkoitetaan toisaalta vuosien myötä rakentuneita elimistöllisiä muutoksia ja valmiuksia lajille sekä toisaalta vuodenkierrossa peruskuntokautta ja sen tulosta, esimerkiksi aerobista kestävyyttä. Siis jos puhutaan vuodenkierrossa vaikka peruskuntokaudesta, valmistavasta kaudesta ja kisakaudesta. Peruskuntokauden harjoitukset eroavat selkeästi valmistavasta ja kisakaudesta, valmistava kausi on jo paljon lähempänä kilpailunomaisuutta kuin peruskuntokauden jutut. Aerobisen peruskestävyyden tasoa voi mitata epäsuorasti vaikka aerobic decoupling-mittarilla ts. syke:teho eli 2-4h tasamaa peekoosiivussa alle 5% jos pääsee, voidaan katsoa pohjien olevan hyvät seuraavaan vaiheeseen.
Mut siellä pohjissahan on peruskuntokaudella paljon muutakin mikä pitäisi vähintään säilyttää, eikä täysin unohtaa. Kestävyyden (peruskestävyys, vauhtikestävyys, maksimikestävyys, nopeuskestävyys) lisäksi on kuitenkin nopeus, voima, taito-ominaisuudet, liikkuvuus, lihastasapaino jne. Nekin on pohjia.
Miten paljon hinkkaatte pk:ta tähän vuodenaikaan? Mulla on tullut nyt kolmen viikkoon siten että vkolla 42 20h. Vko 43 17h ja kuluva vko kasassa 14h. Ajasta 90% pk1 ja pk2 alueelle. Lenkkien loppuun aina muutamia kirejä sekä ylämäet reippaasti. Jos vielä Marraskuun jatkaa samaan tahtiin niin pitäisi riittää?
Edit: syyskuun lopusta alkaen jo pk painotteista, mutta noin 10h viikossa.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Viime vuonna aloin ajamaan tehoja joulukuun puolessa välin. Samalla hiihtoa toki pk-alueen kahta puolta.
Sent from my iPhone using Tapatalk
PK:ta pitää kestävyysurheilijan hinkata 52 vkoa vuodessa.
Lähemmäs omaa uskomuskuntaa edustava tulkinta lydiardismista.
https://runnersconnect.net/coach-cor...ining-running/
Ja uutta harhaoppia on tilattu:
https://www.velopress.com/books/how-bad-do-you-want-it/
---
Mitkäs on ne vuosien kestävyysurheilun tuomat pysyvät fyysiset muutokset, vanhat pohjat? Lista ei ilmeisesti ole pitkä, eikä vaadi PK:ta kehittyäkseen.
Itselleni "pohjaa" on kehittynyt näin tehomittarivuosien aikana huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi kynnystehoja. Lienee ollut vähän velkaa otettu siitä suunnasta...
Tehot sykealueella 100-140 bpm on nousseet aika paljon muutamassa vuodessa, joiden aikana ajomäärät on kasvanu ja keskimääräinen intensiteetti tippunut. Kolme vuotta sitten en unelmoinut ajavani fillarilla edes kunnolla eteenpäin 100-125 bpm sykealueella. Sen verran verkkaista oli touhu silloin. Alle pari wattia per kilo oli aika lähellä mitä irtosi. Tänä vuonna tuolla 125 bpm on irronnut noin 3,2 W/kg ja parhaimmillaan aerk (140-144 bpm) paikkeilla mennään karvan alle 4 W/kg. Harmi vaan ettei kynnysteho ole noussut samassa suhteessa, sillä näiden lukemien perusteella voisi jo luulla että oon oikeasti kovakin ajomies. :p
Ajot pääasiassa niin että pk alle 120 bpm ja vk:t sykkeistä välittämättä ja tehoja tuijotellen. Aiemmin pk:t aika paljon kovempaa ja vk:t aina maksimivetoina. Tunnit nousseet noin 300 h/vuosi -> 500 h/vuosi.
Muita sykealueita en jaksanut mainita, koska tuossa on jo aerk kiintopisteenä, jos joku sitä ihmettelee.
Niinpa. Pyyda kymmenta kestavyysurheilijaa(tai -kuntoilijaa) ja valmentajaa kertomaan mita kestavyyspohja tarkoittaa ja saat kymmenen eri vastausta.
Jos VOmax mahdollistaa vaan kovemman kynnystehon, niin sitten vähän säätöä treenaamiseen, niin kyllä se nousee jos aerk on jo 4W/kg. Mulla 20-30 alle aerk on ns pitkät PK1 4-8h ja ajaisin lyhyemmät PK:t aavistuksen kovemmalla 5-15 alle aerk sykkeellä.
Tähän asti on valmistautuminen kausiin menny vähän plörinäksi juuri kynnystehorakennuksen aikaan, eli keväisin on tiimisairauteni haavainen koliitti päässyt pakottamaan treenitaukoon. Nyt on stressitekijät sen verran paremmassa kunnossa että tulevalla kaudella saattaa hyvin käydessä olla mahdollisuudet jonkinasteisiin parannuksiinkin.
Viime kaudella kynnystehosta jäänyt korkeimmillaan merkintä 4,92 W/kg ja 5 min maksimit 6,18 W/kg. Tuosta voi kai äkkiseltään arvata että kynnystehoa voi saada jonkinverran lisää.
Kilpailullisia tavoitteita ei varsinaisesti pelkästään näillä lukemilla voi laittaa, sillä oon pitkä honkkeli jolla iso ilmanvastus ja onneton kiri. Toivottavasti tuon 5 W/kg vaikka saisi rikki ja paljon kivaa kisaa tulevalle kaudelle.
Tossa tulee ilmi juurikin ei-ammattilaisen ongelma, eli "ulkopuoliset" tekijat sotkevat hienosti suunnitellun harjoitussuunnitelman. Oletko harkinnut kynnystehotreenin lisaamista "PK-kauden" aikana? Tuntematta sun taustaa, tossa saattaa kuitenkin kayda niin, etta ehka perustaso paranee, mutta kuntohuiput tasoittuvat, eli tulos voi olla +/-0.
Kovat watit näin wannabee näkökulmasta. Jokseenkin varmana faktana voin suositeltaa että rakennat sen FTP hyvin pitkällä ajalla. Siis viikko viikolta nostat tehoa tai intervallin kestoa. Ei tule elimistölle, tai päälle, liian isoa shokkia. Samalla rakentuu luottamus omaan kuntoon. Tietty tämä on asia mitä ei voi mitata ja eikä kuulu peridoidisoinnin piiriin. :) Ja noin lisänä, ne asiat mitä treenataan kehittyy. Jos aerobinen teho ei ole kilpailuteho, niin miksi?
Wannabee olen itsekin, aina löytyy (paljonkin) kovempia ukkoja kun kisoissa pyörii.
FTP:tä tietty treenataan ympäri vuoden vähintään ylläpitäviä määriä, mitä nyt vähän vähemmälle jää yleensä alkusyksystä. Ei sillä vedon kestolla ole minulle väliä, eikä niinkään kuupan kestollakaan. Aika hyvin pystyn jalkojen saneleman maksimin ottamaan jos pakko, mutta harvoin on pakko jos treenit on suunniteltu niin että vk:t oikeasti pystyy ajamaan tavoiteteholla. Minulla esimerkiksi pitkän pk:n jälkeisenä päivänä ei kulje niin että kannattaa mitään pitkiä 100% ftp-vetoja tehdä, ihan turha siis yrittää kun voi suunnitella niin että vk:t tuoreena ja pk väsyneenä.
Tehot tottakai nousee viikko viikolta sitten kun ajetaan oikeasti kehittäviä määriä ja treenejä, vetojen kestoon se ei varsinaisesti vaikuta.
Viime keväänä ftp nousi noin 40 wattia kolmessa kuukaudessa kun pitkähkön treenitauon jäljiltä palasin tammikuussa satulaan. Siinä opin äkkiä että omaan kuntoon voi luottaa vaikka se olisi kuinka paska tahansa.
Omaa kokemusta onnistuneesta harjoittelusta tai ylipäätään harjoittelusta edistyneemmällä tasolla ei ole, mutta tässä meillä lienee yksi aika lailla perusteisiin menevä kysymys tai koulukuntakysymys - vai onko se sittenkin laji- tai matkakysymys? - mutta joidenkin valmennusoppien mukaan kynnystasolla (tai vastaavalla) ja sen tuntumassa ensin pidennetään vetoja, sitten lisätään niiden määrää ja vasta sitten nostetaan vauhtia tai tehoja. Eli kuten norjaksi sanottiin:
Progresjon: lengre drag og fleire drag, deretter kan ein auke farten gradvis, men utan å auke mjølkesyrekonsentrasjonen.
Usein sitä tunnutaan perustelevan juuri sillä että ei tule ongelmia. En ole niihin vk:n osalta törmännyt, vedot olen saanut tehtyä hyvin mielin. Muutaman kerran on pienen offseasonin jälkeen tehot tippuneet niin paljon että alkuun olen yliarvioinut kykyni. Silloin tietty olisi ollut eduksi aloittaa lyhyemmillä vedoilla. Ehkä tässä on minun kohdallani käynyt vähän pulla, koska sillähän olen yleensä saanut aika nopeita korjauksia tilanteeseen esimerkiksi sairastelun jälkeen.
Norjani ei ole kovin vahvaa, mutta ruotsinkielentaidoillani ymmärsin tuosta että pitäisi nostaa vauhtia/aikaa ilman että maitohappopitoisuus nousee. No sehän tapahtuu tietty kun kunto nousee, muulloin maitohappopitoisuudet nousevat. Erilaiset ajatustenjuoksut tuntuvat tässä useimmiten tarkoittavan samaa asiaa, käyttäen vain eri lähestymistapaa. Esimerkiksi sykepohjaisena treenatessa pitäisi minun tässä kohtaa kautta ottaa vähän takapakkia, sillä kroppa ei kykene toimimaan riittävän tujusti jotta sydän pääsisi kunnolla hommiin. Syke driftaa massiivisia määriä ja kynnysvetojen alussa voi syke olla minuutin-parin jälkeen vielä aerk:n tuntumassa, nousten lopulta viimeisen vedon lopussa sinne ank paikkeille tai vähän yli. Loppukeväästä on ihan eri meininki: tehoja on enemmän, syke napsahtaa heti sinne mihin pitää ja pysyy vakaampana vedon aikana.
Aihetta sivuten olen huomannut että näin syyskunnossa ollessa tuntuu hapenottokyvyssä olevan sen verran reserviä muuhun yläpään kuntoon verrattuna, että sykkeen nostaminen reippaammin yli ank:n vaatii melkoisia effortteja.
Vedoissa on varmaan miljoona oikeaa tapaa ja väärää. Ite teen todella vähän ja treinerillä en ollenkaan perinteistä vetotreeniä, jossa tehdään xkpl jollain teholla. ne on jotenkin tylsiä ja vaatii liikaa tsemppiä + palautuminen on hidasta. Pääasia että tekee säännöllisesti, annostelee kovat ja PK sopivasti sekä ennen kaikkea löytää ne jutut, joita jaksaa tehdä ja jotka itelle puree. Turhaa hifistelyä ei kannata harrastaa.
Kysymys koskien z3-teholla treenaamisesta eli 76-90% FTP:stä. Milloin tällä teholla on tarpeellista harjoitella ja miksi? Onko tää osa PK-harjoittelua ja? Onko z3 sama kuin PK2/Vk1, vai...? Tällä tehoalueella voi kuitenkin harjoitella useita tunteja. Jos taas päätavoite on nostaa FTP niin onko järkevintä unohtaa tällä teholla ajelu ja ajaa mielummi z4?
http://www.joefrielsblog.com/2010/05...in-zone-3.html
TL;DR/TE;DR: jos Z3 on tavoitteesi kannalta tarpeellista.
Hyvä pointti. Keskitehot itellä jää aerobisen kynnyksen alle, normalisoidut tehot taas kisasta riippuen Z3 ja Z4. Agressiivisesti kun ajelee niin 3h kisasta 45min Z5 tai kovempi. Omalle kohdalle merkkivät tehot on 5min ja lyhyemmät intervallit kun jalattomana siellä aurankärjessä ei tartte pitkään olla, naruilla jyhkiä. :) Luukkumiehelle FTP sitten varmaan merkittävin.
----
Ite treenasin viime vuoden hyvinkin paljon Z3:sta triathlonin täysmatkaa varten. Hämmästytävää oli ettei 1min tehot pudonneet, 5min tehotkin olisivat olleet vakioituneella tasolla jos tuoreena olisi testannut. Mutta kynnystehot jäi 4-5% viime vuosista.
http://www.suunto.com/fi-FI/sports/N...es/?type=sport
Joko olette käyneet tutkimassa? Tuntuu että varsin alustavia tuloksia nuo ovat, mutta silti minusta tuntuu että suurien tilastollisten massojen käyttö liikuntatieteissä on uusi mielenkiintoinen lisä. Vähemmänhän tuossa on pyöräilijöille, mutta uskon senkin tulevan. Maratoonareille löytyi oma mielenkiintoinen artikkeli myös. Ehkä tässä on myös mahdollisuus samantyyppiseen löytöön kuin esimerkiksi Prilepinin taulukon osalta voimalajeissa.