Tähän vissiin sitten täytyy perustua se että toiset ihmiset ovat "kyrpänaamoja" ja "automulkeroita".
Itselle on kyllä arvoitus miksi pyöräily tekee agressiiviseksi.
Itse en pidä lähtökohtaisesti autoilijoita mulkkuina sen enempää kun pyöräilijöitäkään.
Itse autoilevana pyöräilijänä kuitenkaan en käsitä että miten ihmiset voivat olla niin laiskoja sekä välinpitämättömiä että aiheuttavat päivittäin hengenvaarallisia tilanteita tietoisesti muille ihmisille.
Todella monelle autoilijalle kun esimerkiksi se kärkikolmiokaan ei merkitse yhtään mitään ellei sieltä tule autoa jota pitäisi väistää. Mukavahan se on sieltä auton suojakuoren sisältä esittää kovista ja ajaa täysin mulkkuna ihan kenen tahansa etuajo-oikeuksien vastaisesti kun toinen ei voi muuta tehdä kun väistää tai kuolla.
Tämä ilmiö nyt ei koske tietenkään pelkästään liikennettä, vaan välinpitämättömyys on yksi ihmisten yleisimmistä luonteenpiirteistä. Eletään kuin pellossa. Millään ei ole mitään väliä kunhan asia ei itseään kosketa nyt eikä tulevaisuudessa. Minä minä minä!
Kyllähän siinä jotain perää on että pyöräillessä vituttaa ehkä keskivertoa useammin kuin autoillessa. Etenkin edellä mainituista syistä.
Kun jokin negatiivinen asia toistuu tarpeeksi monta kertaa jatkuvasti niin ei siinä kovin montaa nauratakaan ja saattaa syntyä semmoinen "haistavittu" asenne helposti tuolla liikenteessä.
Osalle liikenne on tosiaan valtataistelua oikeassa olemisen autuudesta. Alkaahan se sitten varmaan ottaa nuppiin.
Kyllä noita kolmiontakaa tulijoita on osunut itsellekin eteen mutta harva niistä on mitenkään "mulkkuja" tai "minäminä-asenteella".
Liikennetilanteet on sellaisia että jokainen autoilija voi jäädä tahtomattaan siihen raidoituksen päälle. Saati sitten kokemattomat, vähän ajavat jne. Autoilijan "mulkkuuden" arviointi ja autoon koputtelu on ylimielistä ja tuossa minäminä- asenne on kyllä pyöräilijällä. Kulkua ei saa estää kun kingi tulee fillarilla podcastit korvaan räpättäen.
Osa toki on asennevikaisia, oman kokemuksen mukaan tietyn iän ylittäneet mieskuljettajat eivät oikein ole heränneet siihen että pyörä on ajoneuvo, niitä on kaupungissa ja niillä on oikeuksia. Mutta pääosin autoilijat antavat tietä ja huomioivat pyöräilijän. Niin ainakin täällä kehäykkösen sisäpuolella.
^Niin ikään autoilevana jalankulkija-pyöräilijänä ymmärtää, että on huonosti suunniteltuja risteyksiä, joissa auto joutuu pysähtymään raidoituksen kohdalle, koska näkyvyyttä raidoituksen takaa ei ole ja risteävä tie on niin lähellä, että keulan menettämisen pelko raidoituksen toisella puolen on mahdollista. Samoin liikennetilanteen muuttuminen voi aiheuttaa yllätyksiä. Edelläoleva auto lähtee eikä lähdekään, takana oleva jää raidoitukselle ja sen takana oleva tulee valmiiksi puskuriin kiinni. Myös talvikelillä risteyksessä ryömivä rekka saa armahduksen osakseen.
Mutta asennevikaa on oltava niissä autollakin tutuissa risteyksissä, joissa näkemäalue ennen raidoitusta on aivan esteetön ja silti on ajettava raidoituksen päälle odottelemaan. Pahimpia paikkoja työmatkalla on kaatopaikan risteys, jossa kotipuutarhurit käydessään pysäyttävät auto-peräkärry-yhdistelmän aivan keskelle suojatietä. Kokemusta on, että henkilöautostakin näkee mainiosti molempiin suuntiin kaukaa raitojen takaa.
Risteystilanteita lukuunottamatta Lahden seudulla saa ajella varsin turvallisesti tien päällä. Autoilijat ohittavat kaukaa ja tarvittaessa odottelevat takana ohitusmahdollisuutta. Ehkä siksi nämä suojatietilanteet nouseekin arvoonsa :D
Toisaalta - jos se takaikkunaan osuva kevyt kopautus herättää autoilijassa ajatuksen siitä, mikä meni pieleen ja seuraavalla kerralla suojatie on kunniassaan ja joku lapsenomaisempi polkija säästyy kolhuilta. Silloin kopautus on tehnyt tehtävänsä.
^ Samoja ajatuksia samalta suunnalta. Mainitsemasi kaatiksen risteys on tosiaan välillä hankala, mutta siinä myöskin tavannut kohteliaimmat rekkakuskit. Maanteillä jopa hämmentävää pyöräilijän huomioimista, mikä on hieno juttu. Jos täällä omalla työreitillä joku kauhun paikka, niin Möysän liikenneympyrä, siinä saa tosiaan pelätä.
Tänään 30km lenkillä tuli 3:ssa eri paikassa auto eteen raidoitukselle.
Kahdesta niissä oli erittäin hyvä näkyvyys molempiin suuntiin kevyenliikenteenväylää.
Toisessa niistä olin jo niin lähellä, että näin autoilijan kasvot ja hän ei katsonut vasemmalle eikä oikealle
vaan tuli kolmion takaa raidoitukselle odottelemaan tietämättä minusta mitään. Kyllä vitutti.
Hän varmaan ajaa siitä yhtä iloisesti koko loppuelämänsä tajuamatta, että siinä on
kolmio ja kevyenliikenteenväylä.
Barracudan tekstiä lainaten "Liikennetilanteet on sellaisia että jokainen autoilija voi jäädä tahtomattaan siihen raidoituksen päälle"
ei todellakaan ollut kysymys siitä vaan ihan oikeasta mulkusta.
Liikenne paranee sillä, että tuommoisilta otetaan ajokortti hyvissä ajoin talteen ennen kuin ne tappavat jonkun.
Vain onko sulla parempia ehdotuksia?
Eli ei ollut parempia ehdotuksia.
Ja missä kohtaa olen maininnut, että kaikki virheitä tekevät pitäisi liikenteestä poistaa?
Näin on. Aamulla työmatkalla tuli maantiellä suhteellisen vilkkaassa työmatkaliikenteessä kauhallinen työkone vastaan. Se ajeli ihan laidassa ja takana tuleva asvalttikuormuri lähti ohittamaan sitä ja joutui ajamaan osittain keskiviivan yli. Väistin reunaan ja annoin kuormurille tietä, hyvin mahduttiin. Takanani yli henkilöauto, joka ei väistänyt senttiäkään, mutta sen sijaan vilkutteli pitkiä kuorma-autokuskille. Ohitustilanteessa henkilöauton ja kuorkin väliin jäi varmaan 50 senttiä. Tiedä sitten olisiko henkilöautokuski pelkästä oikeassa olemisen ilosta ajanut päin kuormuria, jos se olisi ollut vielä vähän enemmän vastaantulijoiden kaistalla.
Juu, toki kuorma-autokuski lähti ohitukseen pikkuisen harkitsematta, mutta kai nyt vastaantulijallakin voisi pientä pelisilmää olla.
^Samanlaisia kokemuksia. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun "ammattiautoilija" tulee kolmion takaa henkilöauton eteen niin, että jarruttamatta olisi ollut kyljessä kiinni.
^Sitten kun on kokemuksia myös sieltä pelikaverin penkiltä, ymmärtää miksi välillä näin tapahtuu.
No aika harvoin autolla ajellessa kukaan tulee kolmion takaa eteen, ainakaan sellainen joka on pysähtynyt väistämään tai muuten kattoo sua silmiin. Tänään 8 km matkalla sattui kaksi väistämisvelvollista autoa kohdalle, toinen ehti alta kun jarrutin tarpeeksi ja toisen edestä ehdin itse mutta hätäjarrutusreaktiosta päätellen ei edes ollut huomannut mua.
Ymmärtäminen on eri asia kuin hyväksyminen.
Paikaltaan lähdettäessä vasemmalle kääntyminen aiheuttaa vasemmalta tulevien kaistalle noin 20 sekunnin ajaksi tukoksen, ilman liukkauden tuomaa lisähaastetta. Oikealta tuleville häiriö on vielä pidempi, 0-80 kiihtyvyyttä kun mitataan minuuteissa sekuntien sijaan. Edes kaikissa kanta- ja valtateiden risteyksissä ei aina ole tällaisia +400 metrin (rajoitus 80km/h x 20 sekuntia) mittaisia näkemiä, saati pienempien teiden liittymissä. Että siksi niitä välillä tulee "eteen", kun ei ole mahdollisuutta nähdä riitävän pitkälle.
Noissa tapauksissa tosiaan tarvitaan ymmärtämisen lisäksi hyväksyntääkin.
Eikö se että ammattiautoilija "tulee eteen" ole kuitenkin eri asia kuin että henkilöautoilja "olisi jarruttamatta kyljessä kiinni"? Väheksymättä mitenkään aikaa joka voi reaalisesti mennä ennenkuin pitkä ja raskas ajoneuvo on kääntynyt ajoradan suuntaiseksi.
Miten vaikea voi olla tajuta että kypärävalo on varmasti tarpeen ja toimiva maastopolkuja ajaessa, mutta kelville ja yleisille ulkoiluteille joilla on vastaantulijoita se ei kerta kaikkiaan sovi eikä riitä ainoaksi valoksi?
Miten voi olla että valottomat ja heijastimettomat pyöräiljät ovat järjestään samoja jotka tulevat kelvin "sivutieltä" syvästi luottaen siihen ettei "sieltä ketään tule" eli kääntyvät suuremmin hidastamatta ja leveästi niin ettei heihin voi edes varautua ajamalla aivan toista laitaa?
Miksi niillä joilla on edessä sellainen heikkotehoinen valo jonka keila ei taakse juurikaan näy on takana yleensä vain kissansilmäheijastin joka ei likaisuuttaan ja/tai huonolaatuisuuttaan oikeastaan toimi?
Miksi niillä joilla on edessä väärin suunnattu voimakastehoinen etuvalo on takana kirkas vilkulla oleva valo?
Eikä aina ole edes kyse siitä, kuinka pitkälle rekka-tai kuormurikuski näkee. Meikäläisen työmatkan varrella Hyrylän kupeessa Hämeentien laidalla on paikallisen KTK:n toimipiste ja rekkamiesten suosima Vanha Unkka -lounaskuppila. Hämeentien liikenne on päiväsaikaan etenkin työmatkaruuhkien aikaan niin vilkasta, että raskaiden ajoneuvojen on KTK:n tontilta Hämeentielle tullessaan pakko tunkea muun liikenteen sekaan. Ei yksinkertaisesti ole muuta mahdollisuutta. Toki tuo voi olla perinteisellä suomalaisella autoiluasenteella varustetulle henkilöautokuskille kova paikka.
Sorry off topic!
Nii-in tuostahan juuri purnasinkin, että palaisikin hiljaiseen aikaan aina pääliikennesuunnalle oletuksena vihreä koskien myös pääliikennesuunnan kevyttä liikennettä. Mutta tosiaan joku on myös usein keksinyt, että punainen kaikille, mikä on rajoituksen mukaan autoillessakin todella ärsyttävää. Ja kevyt liikenne etsii sitten pää- tai sivusuunnasta tullessaan vihreän nappia milloin mistäkin, niin onpa tosi sujuvaa.
Noista suojatielle eteen tulevista autoista. Aika kauas karkaa vertaukset autoliikenteeseen, missä rekkapena pakon edessä on jo auton näköpiiriin tullessa valmiiksi tien tukkeena, vieläpä pitkälti ko. ajoneuvoluokan fyysisistä rajoitteista johtuen. Se on vertauksena jo valovuoden päässä siitä, että joku haittisautoilija pysäköi kokonaan suojatielle, ehkäpä korkeiden kanttareiden ympäröimänä klv:n liikenteen jopa oikeasti tukkien, kun se pikkukottero olisi ihan helposti mahtunut vaikka suojatien ja risteävän ajoradan väliin, tai ennen suojatietä olisi ollut ihan riittävä näkyvyys risteävälle ajoradalle, ainakin niin, että vain osittain tukkisi suojatien. Joku 95-99 % noista tapauksista on tuollaisia. Tilaa ja näkyvyyttä olisi, mutta aivotoiminta vaan puuttuu.
Viikko Sisiliassa nosti suomalaisen liikennekulttuurin arvostusta kummasti. Lahti on kuuleman mukaan Suomen liikenteen "villi länsi", mutta täälläkin eri tielläliikkujat huomioi toisiaan ja jalankulkijoita jossain määrin. Sisiliassa liikennesäännöt ovat...määritelmä taisi olla "ohjeellisia". Jalankulkijalla ei ole juurikaan oikeuksia, ellei niitä itse ota. Pyöräilijät suhaavat samassa kaaoksessa autojen, bussien ja skootterien kanssa. Kevyenliikenteen väyliä ei ole. Siitä mennään, mistä mennään ja jokainen rako käytetään hyväksi, oli se laillinen tai laiton. Ambulabssi ja poliisi saa sielläkin onneksi paremmin tietä.
Hienoa sisilialaisessa liikenteessä on äänimerkin käyttö. Kun kapealla maaseututiellä auto lähestyy, se töräyttää varoitukseksi, ettei jalankulkija tai pyöräilijä poukkoile eteen. Jos taas liikenne on jumissa vaikkapa tupakkakauppaan poikenneen autoilijan takia, sitten alkaa torvet soida toisessa merkityksessä :D
Virtuaalinen litsari takaraivolle kaikille valottomille fillaristeille. Eilisellä kotimatkalla karkeasti laskien vain 30% pyöräilijöistä käytti jonkinlaista valoa. Puoli viiden ja viiden välillä härärtää jo sen verran että valottoman pyöräilijän havaitseminen on hankalaa. Kalustosta ja asuvalinnoista päätellen, joukossa oli myös vakavasti otettavia harrastajia. Se että näet, ei tarkoita että näyt.
Ja valottomuuden puolustelijoille toinen litsari.
(Joukossa oli myös ninja-lenkkeilijää, ei fillaristit eivät ole ainoa syntinen tienkäyttäjäryhmä)
Turun suunnalla poliisilla on käynnissä valvontakampanja. Eilen radiossa hastateltu poliisi arvioi Turussa valollisten pyörien määrän olevan kasvussa, ehkä 70% suuruusluokkaa. Osuuden kasvu on tietysti hyvä, mutta silti tuo tarkoittaa sitä, että edelleen n. joka kolmas leikkii liikenteessä ninjaa. Ei hyvä.
Kunpa jonain päivänä päästäisiin tasolle, jossa ymmärrettäisiin luokittelu. Polku pyöräilijät tai edes polkupyöräilijät eivät ole homogeeninen joukko, jolla on jokin maine. Jokainen vastaa omasta maineestaan, ei pyöräilijöiden maineesta. Skitsofrenia iskee, kun hyppään Bianchin selästä Audin rattiin ja sen jälkeen koiran kanssa lenkille.
Toki mikä hyvänsä valo on paljon parempi kuin ei-valoa-ollenkaan mutta kyllä taas tänään hämmästelin kun tunnin iltalenkillä vastaan tuli 5 - 10 fillaria joissa muuten kohtuullisen hyvin varustautuneiden ja asiallisten pyörien valaistuksena oli pari AAA-LEDiä roikkumassa oikeassa käsivarressa, tangon reunassa tai kypärässä. Nuo näkee parhaimmillaan parinkymmenen metrin päästä. Hienoimpia ovat nuo "vihreät/punaiset" LEDit siellä sun täällä jalassa, kädessä, kypärässä. Lopetan aloitukseeni: Toki mikä hyvänsä valaistus on parempi kuin ei mitään... mutta ....
Sama vika... Omassa pyörässä on valo eteenpäin ja uskon sen riittävän... Kelviä koko matka töihin. Scania alle ja fillarit näkyy lähinnä just ennenkö ne on alla. Työvaatteet päällä fillaroin vieläpä ja on sitten heijastinta joka suuntaan ja paljon Taakse pitäis vielä joku tuikku laittaa, ettei tmt porukka tuu niskaan.
Tasaista valoa kiitos! kelveillä pitäisi sentään ymmärtää että ei niitä 1000luumenin valoja, ei siinä kun vastaantuleva sokaistuu.
Mutta piruvie nää koiranulkoiluttajat, koira pitkän remmin päässä. Tänään ohittelin pariskuntaa, katselin että on runsaasti tilaa ohittaa. Ja just ohitustilanteessa se koiran hihna olikin poikittain tien ja osin pientareenkin (josta yritin koukata) edessä. Ja mitä ukko - no tietysti huutaa että käytä sitä kelloa! Mun piti siinä tilanteessa jarruttaa etten olisi osunu siihen pirun hihnaan. prkl. Meinasin kiertää korttelin ja tulla uudestaan takaa rimputtaen sitä kelloa niin prkuleesti kun sielu sietää, olisivatko olleet tyytyväisiä?
Sitten kun sitä kelloa rimputtaa, niin edellä oleva huutaa "hui kauheeta!!!"
Jos ihan joka ohitettavaa varten rimputtaisi kelloa niin sen kellon saisi laittaa jotenkin vakiosti jatkuvarimputteiseksi. Mun mielestä vain tilanteissa joissa haluaa tietä, niin rimputetaan. Ei sellaisissa ohituksissa joissa näkee että tilaa on.
Meidän koiralla on aina heijastin