Strava on alkanut jakaa ahkeralle(?) tunnustusta:
https://live.staticflickr.com/65535/...5f46f83a_o.jpg
Että ei aivan hirvittävän runsasta ole gravelin ajaminen, ainakaan Stravassa.
Printable View
Strava on alkanut jakaa ahkeralle(?) tunnustusta:
https://live.staticflickr.com/65535/...5f46f83a_o.jpg
Että ei aivan hirvittävän runsasta ole gravelin ajaminen, ainakaan Stravassa.
Mikä oli jumahduksen syy? Useimmiten kuulee Shimanon kahvojen pätkimistä vaijereista, mutta harvemmin jumiutuneista ellei sit jätä kaikkea huoltoa tekemättä.
Kesälläkin tulee gravelilla ajettua polkuja, mutta silloin se on lähes ainoastaan reittivalintojen sanelema "pakko", esim. metsäautoteiden päiden "siltaaminen" tms. Tallissa olevat maasturit ovat polkuajoa varten, joten gravelin rooli on ollut täyttää muita tarpeita. Liekö nyt syksyn myötä kylmenevä ajoviima vai vaihtelun halu ajanut nyt omaa gravel ajoakin poluille. Siinä kaikenlaisia polkuja ajellessa tuli pohdittua mikä vaikuttaa gravelin kykyyn edetä poluilla.
Tärkeimmäksi nousi renkaan ilmatila, rengaspaineen optimointi ja niitä seuraavana renkaan kumilaatu + kuvio. Omaan URSiin max-koko on 45c jonka Rambler 45c täyttää melko lailla kokonaan. Ilmatilaa on näissä sen verran että uskaltaa ajaa kertaluokkaa pahemmilla poluilla kun yleis-gravelointiin muuten loistavat 40c Terra Speedit. Vielä isompi rengas toisi lisää kykyä ainakin jonkin verran, mutta kokeilematta vaikea sanoa miten nopeasti hyöty vähenisi ja gravelin rajoitteet tulisivat vastaan muissa tekijöissä. Rengaspaineen optimointi on tärkeää: Alhainen paine tuo mukavuutta, pitoa ja hallintaa kun rengas muotoutuu kiviin ja juuriin. Toisaalta tyypilliselle ruohoa-soraa-mutaa-hiekkaa cx-radalle optimoitu paine on liian alhainen röllipolkujen terävien kivien takia. Sopiva optimi on kokemusteni mukaan yllättävän kapea alue, noin 2 psi luokkaa.
Jalkautumisen ja poluilla ajamisen riskien osalta hallitsevaksi tekijäksi nousi otb-herkkyys. Gravelini ohjaamo on viritetty hyvin lähelle maantiepyörääni, asento siis varsin pitkä ja matala, joten etupään keventäminen ei ole helppoa kun ote hoodeilla. Onneksi kompensoimassa on URS M-koon erittäin (poikkeuksellisen) pitkä front centre (lyhyellä stemmillä) joka vähentää otb-ongelmaa. Siltikin silloin kun jalkautuminen poluilla tapahtui niin se oli joko hitaassa vauhdissa isossa kivikossa kun etupää tökkäsi ja takapää keveni sen verran että veto lakkasi tai sitten oli kohtia jotka pitäisi ajaa vauhdilla mutta kantti ei riittänyt yrittää kokeilla meneekö vai tuleeko vain vauhdin ryydittämä ripeä otb esim. keskellä ilmajuurien kenttää. Nyt kun on röllipolkua enemmän ajanut URSilla niin koko ajan on uskaltanut useammista kohdista yrittää ja useimmiten positiivisella yllättymisellä.
Mielenkiintoista olisi kuulla niiltä jotka ajavat polkuja lyhyemmillä / perinteisillä fillareilla miten kokevat otb-problematiikan. Kompensoiko otb-herkkyyttä esim. keulan helpompi keventäminen jos ajoasento viritetty leppoisen pystyksi?
Mikä ei sitten mielestäni vaikuttanut etenemiseen merkittävissä määrin:
- Gravel flare-tanko: sellaisen vaihdoin itse pois (nyt 44cm maantie 3T). Hood-otteen leveys ratkaisee minulla koska ala-ote veisi painoa liian alas. Toki flare-tangosta voisi olla iloa jos tangon nostaisi selvästi ylemmäksi nykyisestä. Toisaalta nyt tuntuu että ei ratkaiseva tekijä ole 2-4cm lisää leveyttä - verrokkina kun on maasturit joissa 72 - 76cm leveät tangot jolloin tanko tuo pyörän hallintaan ihan eri otteen.
- Loiva ohjauskulma haittapuolet: joissakin URS arvosteluissa on todettu kuinka 70ast HA ohjaus on hidas mutkaisille poluille. Kenties fiilis-mielessä, mutta 70ast ja 44cm on maasturini 66ast ja 76cm ohjaamoon verrattuna hyper-nopea enkä koe mitenkään rajoittavan sitä miten saan kiviä yms. kierreltyä.
- Droppi-tolppa: Edelleenkään en koe mitään kiinnostusta sellaiseen gravelissani. Yksikään alamäki ei ole sen takia jäänyt ajamatta (jos siis uskallan muuten gravelilla ajaa) ja hitaassa kivikko peippailussa kun ajetaan putkelta niin en ole kokenut satulan olevan tiellä.
Joka tapauksessa hauskaahan gravelilla on polkuja taaplata ja saa motoriikka taas erilaista ärsykettä & silmä oppii uutta ajolinjan valinnasta. Muutaman lenkin jälkeen taas sitten kaipaa vaihteluksi sitä vauhtia mitä maasturi antaa, saa reaktionopeuskin taas vähän ärsykettä.
Mä otin tälle syksylle stemmiä 10mm lyhemmäksi, nyt enää 120. Ei se ajoasentoon vaikuta millän tapaa. Vähän helpompi tosiaan muutella painopistettä ja mielestäni fillari ei keuli jyrkissä nousuissa enää yhtä herkästi.
Tuon lyhemmän stemmin myötä en ole kyllä itsekkään osannut kaivata enää dropperia.
Rengaspaineen alue on tosiaan kapea. Itse painan nyt 72kg ja 42mm resolute ajossa. 2-2.2bar on sopiva. Yhtään alle ja rengas lyö kyllä pohjaan pahimmissa kivikoissa ja juurakko laskuissa. Enemmän ja rengas ihan liian kova ajaa.
Noilla paineilla ei kuitenkaan pohjaa, enkä taida pienempiä paineita/inserttejä edes kaivata. Alle 2bar, niin eturengas alkaa muljahtelemaan assulla ajaessa.
Muutenkin aikalailla samoja huomioita. Ei alaotteelta voi ajaa kovaa huonossa maastossa. Painopiste menee liian alas. Assulla aerona ajaessa yläote, tai tangon keskeltä ajaminen on nopeampaa. Itse ajelen alaotteelta aika harvoin.
Alaote on myös jonku verran taaempana kun huput, ja taitaa samalla siirtää pyrstöä lähes väkisin taaemmaksi. Ite kyllä ajan pahat paikat alaotteella, tai ajoin ennen kun vaihdoin kokeeksi perinteisen tangon jossa ei ole flarea(tällä en ole vielä pahassa paikassa ollut).
Edit. Ja stemmikin on niin alhaalla kun sen saa.
On niin pitkä ketju että olen luultavasti aasi ja kysyn kuitenkin: Mikäs gravel voisi kiekkija vaihtamalla olla sekä soratie/polku-ohjus että maantie-raketti vai onko ihan turhaa haaveilua...
Woop woop! Fenix-lintu lentää taas. Kuis moni on saanut mahdollisuuden ajaa samaa runkoa kahdella eri geometrialla..? :D
Hyvä tosta vielä tuli. Parempi kuin ekan rempan jäljiltä. Mahdollisesti parempi kuin uutena. Pelkkää hymyä oli lyhyt testilenkki tänään. Nyt voisin mieluusti jonkun vuoden vaan ajaa, ilman isompia remppoja..
https://live.staticflickr.com/65535/...3ccf2c5b_k.jpg
https://live.staticflickr.com/65535/...2ed25524_k.jpg
"Enää" 120mm. Huh, URSissa mulla 70mm ja miettinyt josko siitä vielä niistäisi 10mm vai näyttääkö vielä hassummalta kuin nyt. Mutta taitaa olla myös reachissa näissä fillareissa eroa.
45c Ramblerit sallii edessä 1.8bar paineet kivikossa, perus-soralla voi mennä sen alle (kuski samoin 72kg). Kyllähän se matalilla paineilla lyökin satunnaisesti lenkillä lävitse, mutta niin kauan kuin se on sellainen pehmeä "thump" niin optimissa ollaan. Silloin kun gummit on polku-vireessä niin se miltä ne tuntuu assulla ei ole tietenkään enää optimi.
Alaotteen ongelma minulla on se, että se ei salli enää paljon syvemmälle menoa. Tiukassa paikassa keulan "työstö" kyynärpäät levittämällä ohjaamisen tarkentamiseksi ja pumppaamalla keulan keventäminen onnistuu paremmin hoodeilta kun setämiehen selkä vielä taipuu helposti ja silmät näkee katsoa eteenpäin. Suoraviivaiset laskut ilman työstöä menee alaotteelta.
juu, joku tuohon liikkumiseen liittyvä ongelma siinä alaotteessa on. Yläotteelta on paljon helpompi siirrellä painopistettä.
Kahvat ja sitä myötä di2 tekisi kyllä mieli vaihtaa. Noita halvimpia 505? mölkerökahvoja saa puristaa ihan kunnolla, että kädet pysyy patikossa kahvoilla.
Nää on mielenkiintoisia. Vertailin eilen ajettua meikon läpiajoa. Segmentti noin 9min mittainen. Liukasta singletrackia ja enimmäkseen alamäkeä. Nousuakin löytyy.
Siis ajettiin tuo gravelleilla ja vertasin muiden täysjoustolla ajamiin aikoihin. n.30s jäätiin täysjoustosta, mutta täysjoustolla oli wattejakin hulluna enemmän. Tuosta voisi päätellä sen mitä arvelinkin, eli täyskärillä pystyy polkemaan kovaa paikoissa, joissa se gravellilla on mahdotonta. Suurin, liki 15s ero, näyttää tulleen siinä ainoassa pidemmässä nousussa. Keskinopeuksissa eroa 1.5km/h ja vauhdit liki 30km/h eli suht nopea pätkä kyseessä.
Itse ajelen omalla crossarilla käytännössä aina hoodeilta. Muutenhan tolla pääsee aika hankalistakin paikoista, mutta vauhtia täytyy yleensä laskea, mikä estää ajamasta esimerkiksi jotain droppeja, missä sitä vauhtia pitäisi olla.
Keulan nostaminen on kieltämättä hankalaa. Kyllähän se ylös tulee kun kiskoo, mutta maasturiin verrattuna niin paljon työläämmin ja hitaammin. Hyppyjen ajoittaminen tuntuu ainakin itselle hankalalta, kun etupyörän nosto meinaa olla aina myöhässä.
^^nyt on huipputieteellinen tutkimus aiheesta.
On joo, se joka ajaa kovempaa on ekana segun maalissa. Täysjoustolla voi ajaa kovempaa :)
Niin ja tuliko muuten sanottua, että gravell on kyllä törkeän hauskaa. Kesän kun ajaa maantietä, niin kelien viiletessä loppuu kiinnostus kokonaan asfaltilla ajamiseen. Gravellissa mukaan tulee se vaihtelevuus ja hauskuus. Juurikin ne lyhyet segmentit kesken pitkien lenkkien ovat mahtavuutta.
Reittiä suunnitellaan, renkaita speksataan. Ajoin aikana vilkuillaan olan yli, että vieläkö se kaverin prkle seuraa takarenkaassa. Tsiisus tää on kivaa touhua. Jaksaa taas helposti viikon duunia.
Perseestähän tämä on. Ainakin Sramin vaihteilla, jotka kesti taas nipussa 50km ja porsi.
Mä vaihtelin pikaseen vaijerin ennen lähtöä. Oli taas livahtanut 5tkm täyteen. Ihme, ettei jo katkennut. Vaihteiden kanssa ei pienintäkään ongelmaa. Kitkavaihtaja on kyllä pätevä hakkaamisessa.
Ihan mielenkiinnosta, että mikä siellä porsi? Joku tietty paikka aina uudelleen?
Omilla Force cx 1 osilla ajettu nyt 5800 km, ja ihan normi putsaamisilla ja kerran nesteet vaihtamalla menty ilman ongelmia.
Tietty on vaihdettu kuran syömiä ketjuja ja paloja myös.
Jos meinaat sitä Meikon pohjoiskautta Karskogintielle menevää single/double trackia, niin kovin tekninen pätkä se ei tietty ole eikä siinä mun mielestä ole kohtia, joissa gravelilla ei voisi polkea. Sellainen se kuitenkin on, että nappularenkailla sen ajaa kovempaa kuin slikseillä. Mulla ainakin kunto rajoittaa vauhtia siellä enemmän kuin ajotekniikka tai pyörän ominaisuudet.
Enpä muuten olekaan tullut näitä ennen vertailleeksi, kun en mitään KOMeja koskaan aja kuitenkaan ja mun lenkkien keskarit on mitä on, joten lähinnä PR:t kiinnostaa. Olipa yllätys, että idästä länteen päin menevillä Meiko 1 ja Meiko 2 -segmenteillä olen Top 20:ssä. Vähän vois paukutella henkseleitä :). Kuski 51 v. (-21), setämiespyörä ja 38 mm Steilacoomit.
Selkeää di2 kuumetta kotlerburgilla...
"Meikon metsätie itään" on tuo segmentti. Ja joo, se teknisyys tulee vauhdista. Itsellä on ehkä maantiekuskina enemmän jalkaa kuin taitoa.
Joo niin munkin mielestä :) Mutta voin taata, että en ole fuskannut..
Joo siellä on näköjään kaksi lännestä itään segmenttiä päällekkäin. Stravan mukaan mä olen ajanut ton Metsätie itään vaan 2 kertaa ja viimeksi 2019, mikä ei kyllä pidä paikkansa. Kovaa oot vetänyt. Oliskohan toiseenkin suuntaan päällekkäisiä segmenttejä ja ne kovimmat ajat siellä?? Mulla toiseen suuntaan keskarit siis 21,5 kmh noin 130 sykkeillä eli reipas pk mulle. KOM-ajoista päätellen voisi olla lännestä itään vähän nopeampi kuin toiseen suuntaan, mutta voin melko suurella varmuudella sanoa, että en kykenisi sun vauhtiin, vaikka yrittäisin tosissani. Pitää ehkä käydä kokeilemassa joskus.
En tiedä. En alkanut työpaikan pihalla tuota sontakasaa purkamaan. Vaihtaja ei liiku alaspäin.
Noilla on nelisen tonnia ajettu, ketjut ja vaijeri vaihdettu juuri. Ketjut oli kuluneet, mutta vaijerin vaihdoin kun vaihtaja alkoi jumitella. Toimi 50km ja taas paskana.
Taidan heittää tuon romun varaston seinälle ja ajella maasturilla. Siinä on Shimanon tekniikka joka toimii.
Oliko vaijeri silppuna kahvan sisältä kun sen vaihdoit? Jos näin, niin säkeitä on jäänyt sisään.
Jos taas ei, niin tod näk vaihtajan rattaiden välissä on hiekkaa. Halppis shimanossa ainakin noin.
Jos taas vaihtaja ei vaihda takaa isoimmalta rattaalta alas, niin tuo voi olla ominaisuus.
Ikäviä keissejä työmatkoilla ja muutenkin.
Se hyvä näissä mekaanisissa on, että vikapaikan saa helposti esille. Siis kun pääsee sieltä työpaikalta ensin pois.
Itsellä on vika huonosti liikkuvista vaihtajista (yhtä rikkoutunutta kahvaa lukuunottamatta) löytynyt aina joko kerääntyneestä liasta, tai vaijerin vedosta/kuoresta. Toivottavasti sinullakin.
Siis jos ketjut on huonot ja huonossa voitelussa kurassa ajon jälkeen, niin vaihtajan jousi ei jaksa vetää ketjua alaspäin. Olen kuullut tuosta muutamaltakin forcen omistajalta. Myös shimanon kanssa on käynyt mulle samoin kerran. Shimanon sai toimimaan, kun naksautti kitkajarrun pois.
Ei ole mulla ollut ainakaan moista ominaisuutta millään merkillä. Aina on ollut joku paikka jumissa.
Yleensä vaijerin kuoressa pskaa tai sitten on asentaja (=minä) vetänyt sisäiset vaijerit huonosti. Tuo jälkimmäinen kyllä tulee samantien esille, ja yleensä muistaa seuravaalla kerralla.
^^^ Mulla forcen cx1 systeemi ei caihtanut pienemmälle rattaalle sitten millään. Lopulta syy löytyi vaihtajan kahvasta, jossa ratasmekanismissa oli jotain kakkaa. Reippaasti wd40:stä ja uudet rasvat sisään, niin johan toimi. Toki jos kyse on selkeästi vaijerin porsimisesta, niin sitten kyse on jostain muusta.
Tuo Double Tap on muutenkin ihan perseestä, kun se mekanismi pyörii vaan ympäri maailman tappiin eikä ole rajattua indeksiä.
Ei auta. Di2 vaan. Nyt ne on tarjouksessa.
Ei vaijerissa ollut päälle päin mitään vikaa. Ihan ehjän näköinen. Alaspäinhän se ei nimenomaan vaihda ja kun kahvasta runkoon tulevaa kuorta heiluttelee niin vaihtaa eli vaijeri kanittaa jossain. Olisiko sitten kahva paskana. No jenkkilaatu on jenkkilaatua. Vaihtaja on putsattu ja ketjut on tosiaan uudet.
Jos gravelilla pääsee noin lähelle maastureita keskinopeudessa ja vielä huimasti alemmilla wateilla niin kuulostaa pikemminkin gravel-segmentiltä jossa KOM kuitenkin mahdollista ottaa maasturilla jolla voi ne kurvit ja parit tekniset kohdat ajaa lujempaa ja sitten helpoilla osuuksilla vastaavasti maasturilla ottaa takkiin gravelille (ja nuo osuudet maasturikuski korvaa wateilla jotta ei häviä ajassa).
Ne segmentit / polut mitä itse ajattelin kommentillani tuolla ylempänä ovat hieman teknisempiä eli maasturi KOMit 17-25kmh ja gravelilla jos pääsee 50-70% siitä keskarista niin on jo ihan voittaja-fiilis. Gravelilla meno noilla poluilla on yhdistelmä ajolinjan pikkutarkkaa valintaa, pelkoa fillarin hallinnan menetyksestä röykyissä / otb-paikoissa ja kaluston rikkoutumisesta - jumppaa ja jännitystä siis. Kun taas trail-täpärillä vastaavat pätkät ovat urku auki polkemista suht suoraviivaisilla linjoilla ja vaikeus (ja hienous) tulee siitä miten hyvin saa flown pidettyä. Näin setämiehenä koen että tuollaisilla poluilla täpärillä lujaa ajaminen on useimmiten paljon pienempi riski kuin lujaa gravelilla vaikka vauhti onkin paljon kovempi täpärillä. Täpärillä korostuu enemmän kunto ja ajovirheet joiden hinta maksetaan jarruttamalla, kun taas gravelilla riski on konkreettinen fillarin otb:hen päättyvä hallinnan menetys röykyissä, kurvissa, stepissä, dropissa tms.