Sänkyhommat ja pyöräily on ainoat urheilulasit, joissa asioiden ajatellaan toimivan niin, että jäykin väline on absoluuttisesti paras väline. Kaikissa muissa äkkiseltään mieleen tulevissa urheilulajeissa tiedetään, että oikealla tavalla joustava väline toimii paremmin 
Jos joku keksisi väittää, että lätkämaila hukkaa energiaa, koska pelaajan mailaan välittämä liike-energia absorboituu mailanvarteen mailan joustaessa, niin kuinka moni uskoisi? Tuli vaan mieleen, kun joku puhui pseudotieteistä.
Silti mun mielestä kuitenkin enemmän on merkitystä sillä, että se wattien tuottaminen tuntuu kevyemmältä, kun runko elää sopivasti mukana, ei niinkään sillä, että välittyykö kaikki watit tiehen vai häviääkö niistä osa sanotaan nyt sitten vaikka rungon lämpenemiseen. Kyse on enemmän polkemisen fysiologiasta kuin polkupyörän fysiikasta. Eron huomaa parhaiten putkelta ajaessa. Sopivasti joustava runko väsyttää jalkoja vähemmän. Alumiinirunkoinen sinkula oli ihan kauhea polkea. Setämiehen fysiologia on erilainen kuin pro tourin kisakuskin ja siksi setämiehellä toimii paremmin vähemmän jäykkä pyörä kuin pro tourin kisakuskilla.
Olen siinä mielessä onnekkaasa asemassa, että olen pystynyt ajamaan paljon ja hyvin erilaisilla pyörillä, niin tiedän, mikä mulla toimii parhaiten eikä tarvitse putkinäköisesti uskoa kenenkään teorioihin.
“Riding a good steel bike, I tell you, is the closest thing to flying without leaving the planet.”
Kirjanmerkit