Sanoinko niin?
Printable View
Voihan se olla noinkin. Toisaalta itse en oleta että pyöräilijä tai jalankulkija antaisi automaattisesti tietä. Mutta voihan se olla, että osa autoilijoista paskat nakkaa jostain pyöräilijästä. Tai oikeastaan kenestäkään muusta kuin itsestään.
Enemmän minua häiritsee se, kun ei uskalla ajaa kolmea metriä lähemmäs ajoradan ylitystä, ettei aiheuta turhia pysähdyksiä autoilijoiden toimesta. Lähes poikkeuksetta Mustavuorelle mentäessä Kallvikintien yli, niin siinä autot pysähtyvät. Samoin kun tulee Vuokin satamasta päin olisko Käärmeniementietä kelvillä, niin Satamakaarta ajavat antavat latua.Lainaus:
Nythän käy joskus niin että kun varoo ja hidastaa (vaikka ei pitäisi tarvita), autoilija ei tulkitse sitä terveeksi varovaisuudeksi vaan ikään kuin luvaksi kääntyä eteen. Silloin ei onnettomuuteen tarvita kuin se että pyöräilijä tulkitsee - varovaisuudestaan huolimatta - tilanteen väärin. Ja onnettomuuden seuraukset voivat olla kohtalokkaita, vaikka pyöräilijä ei olisikaan tullut tilanteeseen alamäkivauhtia tuhatta ja sataa, kuten kovin usein lähtökohtaisesti otaksutaan,
Helpointa olisi, jos kaikki vain osaisivat ja haluaisivat ajaa sääntöjen mukaan.
Ebikeharrastelija; Kyllä, kannattaa miettiä miten sanansa asettaa. Juuri sinunlaiset aiheuttavat autoilijoissa käsityksen, jossa väistämisvelvollisuus menee ajoneuvon koon mukaan.
Näinpä, minäkin tein kerran valintani yhden pyörälenkin loppupuolella ja pysähdyin punaisiin liikennevaloihin viereisellä kaistalla ajanut teki myös, vaihtoi kaistaa ja ajoi päin minun takarengasta, jolloin lensin pyörinen risteykseen. On kuulemma halvempaa törmätä polkupyörään kuin autoon.
Kyllähän täällä jaetuiista elämänohjeista olisi apua muillekin tienkäyttäjille: http://cheatingu.com/uutissirkus/?p=3438
^mitä ihmeen hurskastelua? Jos kerron, miten itse käyttäydyn liikenteessä? Toki yllättävän hyvin olen pärjännyt, terveellä varovaisuudella,niin peukkukaasusähköpyörän, luomumankelin kuin aika monenmoisen ja -kokoisen ajoneuvon ratin takanakin. Okei, peurakolareita en ole onnistunut välttämään vielä toistaiseksi, ovat minua nopeampia tekemään liikenteessä ratkaisuja. [emoji2]
^Tuota samaa tarinaa saa lukea joka toiselta sivulta. Sinun toimintasi ei rakenna tasapuolisen liikennesäännöstön ja -käyttäytymisen kasvua. Sen sijaan se kasvattaa autoilijoita käsitykseen, että vahvempi voittaa aina. Lisäksi se tällaisten kuolemantapausten keskusteluaiheena ollessa antaa käsityksen, että jos uhrit olisivat vain käyttäytyneet niin kuin sinä käyttäydyt, olisivat he säilyneet hengissä. Siksi se on hurskastelua.
Ikävä kyllä, ymmärsin oikein hyvin mitä kirjoitit. "itse pidän jokaiseen isompaan tiellä liikkujaan kunnioittavaa turvaväliä. Vähät välitän oikeuksistani mennä ensin, koska jos toinen ei ole huomannut minua tai blaa blaa blaa" Ja taas jakeluauton kuljettaja tuumaa, kuinka isompi vaan menee ensin.
Nyt kuoli kaveri, joka ajoi valot päällä, kypärä päässä ja vielä kevyen liikenteen väylää suoraan, kun edestäpäin tuleva lakaisinkone koukkasi eteen. Kysymys kuuluu, olisiko lakaisinlakaisukoneen kuljettaja tehnyt saman, jos edestä olis tullut esim tukkirekka, vaikka puoletkin hiljempaa. Tuskin, koska oletti, että isompi saa tulla ensin.
^valitan, et ymmärtänyt, usko pois.
No miten tuo tulisi ymmärtää?
Pidät kunnioittavan välin isompaan ajoneuvoon, miksi?
Luovut oikeuksistasi, miksi?
Miksi oletat ettei toinen huomaa? Pukeudutko ninjapukuun, vai millä tavalla kuvittelet olevasi näkymätön.
Olen ajanut autolla työn puolesta vajaa 40 vuotta ja miljoonia kilometrejä pääasiassa stadin alueella. Yhteenkään pyöräiljään en ole vielä törmännyt, eikä nekään muhun. Autoja on kyllä tullut päälle useampikin ja kerran vuonna -83 aiheutin itsekin kolarin.
Ei, vaan olisi ehkä väistänyt, jos olisi katsonut tai piitannut.
Ihan uitun oikeasti. Suoraan edestäpäin tulee pyöräilijä valot päällä ja ei näe sitä. Onko syynä lakaisinkoneen kuljettajan huono näkö, vai se, ettei oleta sieltä tulevan kuin korkeintaan fillarin, joka väistää. Olisko tämä tyyppi ajanut yhtä huolimattomasti tuolta poikkikadulta pääkadulle?
Jollain on nyt ymmärtämisen kanssa vähän isompiakin haasteita...
Eräästä toisesta paikasta luettuna tuolloin on satanut ja märästä tiestä heijastavien valojen takia paikka on moisella kelillä hankala, joten asia tuskin on noin mustavalkoinen, tosin en tiedä, onko tieto luotettava. Ja lakaisukoneen kuljettajalla on työajossa seurattavaa myös peilien kautta, eli missä sivuharja kulkee. Kääntyessä se vaatii lisähuomiota. Se ei poista kuljettajan vastuuta sinällään, mutta en usko, että tässä olisi mitään tahallista tai etteikö kuljettaja olisi yrittänyt havainnoida mielestään riittävästi.
Märällä kelillä hämärässä autoista näkee paikoin todella huonosti ulos. Tätä ei osa liikkujista ymmärrä.
En meinannut tätä kirjoittaa, koska se voi vaikuttaa uhrin syyllistämiseltä. Mutta kääntyvä lakaisukone liikkuu sen verta hitaasti, etten voi mitenkään kuvitella tilannetta, etten ehtisi omalla ajotavallani estää onnettomuutta jos olisin pyörällä liikenteessä.
No, lakaisukone on tietty hankala tapaus, kun kuski voi hidastaa, pysähtyä ja jopa peruuttaa, ihan työtä tehdessään, ilman että olisi huomannut muita kulkijoita. Ja lähteä seuraavaksi taas liikkeelle. Liekö tässä käynyt jotain sen tapaista. Pyöräilijä on varmaankin ollut vakuuttunut tulleensa havaituksi.
Ylempänä joku meinasi, että väistämällä autoa autoilijat oppivat ajamaan väärin. Päteekö tämä myös niin päin, että on huono asia väistää autolla virheen tehnyttä pyöräilijää, koska oppivat tekemään lisää virheitä?
Aina ihmetyttää, kun sattuu vakava onnettomuus, jossa on liikutti suhteellisen hiljaisella nopeudella, että miten se on edes mahdollista.
Tietysti pitää väistää, kukaan ei halua jäädä auton alle. Ehkä yritettiin kertoa tavasta, jota itse käytän eli jarrutan tai väistän vasta kun on aivan pakko. Tällöin sääntöjä rikkonut vastapuoli huomaa aiheuttaneensa (jos sääntöjä ylipäätään tuntee) vaaratilanteen.
Esimerkki suojatieltä. Kaikki autoilijat tietää, että jalankulkijaa pitää väistää. Mutta jos jään odottelemaan jalankulkijana tilaa, vain harva autoilija pysähtyy. Tämä kertoo jostain ihmeellisestää vinoutumasta kuskien korvien välissä. Autoilijat ovat tottuneet siihen, että jalankulkija odottaa ja päästää autoilijan ensin, joten lainvastaisesta ajotavasta on tullut maan tapa. Mutta kun kävelen määrätietoisesti suojatielle, vain harva jättää pysähtymättä. Minut siis huomataan eli siitä ei ole kyse. Toisaalta jos vuoroaan odottelevaa jalankulkijaa ei huomata, on autoilijoiden kieroon kasvu edennyt niin pitkälle, että ei osata edes katsoa ja se on minusta koko homman juoni. Ehkä sitä ebikekin yrittää omalla tavallaan sanoa.
Onnettomuus on aina monen tekijän summa. Selkeässä paikassa riski on ehkä pienempi,mutta kun liikenteessä toistojenmäärä on valtava, tilastotappio osuu kohdalle. Ajatellaan vaikka Velogin kolaria. Koulutaksikuski oli ammattilainen ja näkyvyys riittävän hyvä. Velogi on kokenut pyöräilijä, joka tuntee autoilijoiden tavat rikkoa väistämisvelvollisuutta. Mutta ajatukset molemmilla hetkeksi jossain muualla ja siinä se sitten on. Epätodennäköistä, että minulle tai sinulle kävisi näin tuossa seuraavassa risteyksessä, mutta mahdollista. Mutta yleensä joku voittaa jokaviikko lotossa.
^nyt olet päässyt jo jäljille mistä puhun, hyvä!
Vähän menee toistamiseksi, mutta uskon isomman olevan minua vahvempi myös liikenteessä, ja ihan terveen maalaisjärjen ja itsesuojeluvaiston kautta mielelläni joustan luopuen omista oikeuksistani jos vaikuttaa siltä, että olen jäämässä kakkoseksi.
Liikenteessä havaintojen teko ei ole ollenkaan suoraviivainen asia. Toisaalta kyse on informaation määrästä ja toisaalta havaintojen kohdentamisesta. Osittain nuo ovat samoja asioita, osittain eri asioita.
Informaatiota on tarjolla enemmän kuin yksikään kuljettaja pystyy käsittelemään. Kyse ei ole näön tarkkuudesta, vaan paljon monimutkaisemmasta ilmiöstä. Siksi kuljettaja joutuu priorisoimaan asioita. Osaava kuljettaja priorisoi oikeita asioita, osaaamaton vääriä. Moni autoilija tuntuu keskittävänsä havainnoinnin autoliikenteeseen sielläkin, missä on mukana jalankulkijoita ja pyöräilijöitä. Kukapa meistä ei olisi kohdannut tilannetta, jossa pihasta tai sivutieltä tulija tuo autonsa jalkakäytävän/pyörätien päälle ja sitten alkaa katsella ajoradan liikennettä. Kuski siis priorisoi havaintojen teossaan autoja, koska oletti ne merkittäviksi. Toinen esimerkki: Autoilija tulee kolmion takaa hidastaa ja kenties pysähtyy, mutta juuri pyöräilijän ollessa kohdalla lähteekin liikkeelle. Kukaan ei ole niin sokea, etteikö näkisi pyöräilijää. Mutta kun havainnot tehdään autoista, jää jopa katseen etualalla oleva pyöräilijä havaitsematta. Vastaavia esimerkkejä olisi lukematon määrä ja nuo ovat sikälihelppoja, että niissä ei kyse ole edes informaation määrästä, vaan havaintojen kohdentamisesta. Kaupungissa on esim. liikennemerkkejä enemmän kuinmeistä kukaan pystyy normaalisti havaitsemaan. Siksi pyrirään havaiinnoiman vain ne,jotka ovat itselle tärkeitä. Kuljettaja siis jatkuvasti tekee tällaista luokittelua tärkeistä ja ei tärkeistä asioista. Olennaista on se, mitä olettaa pitävän tärkeänä eli väistämisvelvollisena pitää ymmärtää nähdä reitin olevan vapaa. Jos ei huomaa ja olettaa voivansa kääntyä, ollaan muiden ennakoinnin varassa, josta ebike on puhunut. Eli kun kuljettaja priorisoi väistämisessä enemmän isoja kuin pieniä, voi se aivan hyvin heijastua ns. isomman oikeutena.
Jos tämän ilmiönkieltää, kannattaa hetki jutella istensä kanssa ja selvittää, tunteeko havaintojen teonmekanismit on onko ihan oikeasti tietoinen siitä, miten itse ratkaisunsa tekee. Kun tiedämme, että ihmisen toiminnasta 10% on tietoista ja 90% alitajunnan ohjaamaa, vastaus ei ole itsestäänselvä ja välttämättä sellainen kuin haluaisimme sen olevan.
Pahoittelut kirjoitusvihreistä,mutta tällä tabletilla muokkaus poistaa viestin. Lisäys tuon edelliseen kirjoitukseen: Lisäksi tämäkään asia ei ole joko tai. Ykkösten ja nollien väliin mahtuu ääretön määrä välimuotoja.
Tuo on hyvä pointti, mutta vaatii ehkä rautalankaa, jotta asian voi sisäistää.
Edellisessä kommentissani sanoin, että pitää nähdä reitin olevan vapaa. On ratkaisevasti eri asia se, ettei näe pyöräilijää ja siksi olettaaa reitin olevan vapaa. Kun autossa on esim. pilarien tuomia katveita, lasit varsinkin sateella heikentää näkyvyyttä ja ehkä havaittava kohdekin erottuu huonosti taustan kontrasteista, pitää joka kerta kysyä itseltään, näkeekö, ettei ketään ole tulossa. Muuten käy niin, että kuskille riittää tieto siitä, ettei näe ketään olevan tulossa ja silloin lopputulos on tietysti onnenkauppaa. Yksinkertaisen esimerkin kohdalla asia ymmärretään eli harva lähtee autolla mutkassa ohittamaan, vaikka ei näe vastaantulijaa. Useimmat haluaa nähdä tien olevan vapaa ohitukseen tarvittavalta matkalta. Risteysajossa vaikeusaste kasvaa, eikä kaikki halua nähdä katveiden taakse tai ylipäätään varmistua kevyestä liikenteestä tehtyjen havaintojen riittävyydestä. Tuossa hidastaminen olisi ainoa oikea tapa, jotta ehtii tehdä tarvittavat havainnot, mutta jostain syystä se vaikuttaa olevan poissuljettu menetelmä. Helposti aletaan syyttää pyöräilijöiden kovia ajoonopeuksia tms. asioita. Olisi kiinnostava tietää, miksi tässä hyväksytään se, että ei näe. Jos pyöräilijän sijaan väistettävänä olisi tukkirekka, suhtautuminen olisi taatusti erilaista.
Täysin samoilla linjoilla. Se oma paikkansa on vain otettava siellä liikenteessä.
Jyväskylässä autoilijoita pitää "herätellä" jatkuvasti.
Edit: olen jopa kerran tullut oikein kunnolla haukutuksi kun otin jalankulkijana paikkani suojatiellä.
Ei kaiketi ollu kaukana etten saanut nyrkistä.
Kai kuskia harmitti kun se kännykkäpuhelu tais katketa...
Sent from my iPhone 11 Pro Max using Tapatalk
Hitusen aiheeseen liittyvä kysymys. Onko muilla ollut samaa havaintoa kuin mulla kotikulmiltani. Energiansäästön nimissä katuvalot on vaihdettu led-valaisimiksi. Näissä uusissa valaisimissa on varsin tarkkarajainen ja erittäin leveä valokeila. Ne siis valaisee ajoradan hyvin ja aika pitkältä matkalta. Mutta, kun pyörätie menee viherkaistan toisella puolen, ei sinne tule valoa käytännössä ollenkaan. Kyllä siellä liikkua näkee, mutta pyörätiellä liikkuvien havainnointi vaikeutui huomattavasti, etenkin sateella. Tästä pitikin laittaa kaupungille palautetta, jotta pyörätie tarttis ainakin risteyksiin omat valot.
Lähistöllä on myös vartioimaton tasoristeys, johon hassua kyllä, asennettiin radan varteen lyhyelle matkalle katuvalot. Syystä että ihmiset eivät havainneet lähestyviä junia. Pahimmat meinasivat ajaa junan eteen pyörällä. Kyseessä on teollisuuraide, jossa junat liikkuu melko hitaasti, n. 30km/h, mutta junia liikkuu tuossa melko paljon.
Tämä on myös oma tapani ja mielestäni toimii hyvin. Suojatielle kävellen reippaasti ja lähes poikkeuksetta tulee tilaa. En muista yhtäkään tapausta, että olisin joutunut hyppimään sivuun. Fillarilla sama homma, jos autoilijalla on väistämisvelvollisuus, ajan melko pitkälle tilanteeseen, mutta toki jarrutan ennen kuin kolisee.
Minun ymmärtääkseni ylempänä ei meinattu niinkään sellaista että autoilija joka osaa eli on jo oppinut ajamaan oikein oppisi ajamaan väärin eli muuttaisi ajotapojaan ja ajatteluaan. Siellä meinattiin yksinkertaisesti että väärin asennoituvien, ajattelevien ja ajavien autoilijoiden käsitykset vahvistuvat entisestään eivätkä heidän ajotapansa korjaannu.
(Pessimisti voi tietenkin olla sitä mieltä etteivät ne millään menetelmällä korjaannu ja että kyseisenkaltaiset autoilijat ovat niin sanottuja menetettyjä tapauksia. Hän voi olla siinä täysin oikeassa.)
Sama pätee, naturellement, esimerkiksi pyöräilijöihin jotka luulevat tietävänsä että autoilijat ovat väistämisvelvollisia aina kun pyörätie risteää "autotien" kanssa.
Minulla ei ole mitään syytä uskoa tai uskomatta. Kokemus on osoittanut että eteen käännytään tai eteen työnnytään, vaikka on nähty. (Eikä kyseessä ole ollut ainoastaan oma käsitykseni siitä että autoilijan on "täytynyt" nähdä minut.)
Muuten: miltei aina kun viitataan johonkin klassiseen psykologiseen testiin osoittautuu että testiä ei itse asiassa tunneta, sen asetelma on ymmärretty väärin, sen tulkinta perustuu virheelliseen käsitykseen jne jne.
Pyöräilijä (tai muu risteävällä tiellä mahdollisesti liikkuva) ei tässäkään tapauksessa ole se gorilla vaan...mikä?
On minunkin eteen käännetty autolla kuskin tuijottaessa silmiin. Mutta tässä tapauksessa uskon ennemmin lakaisukoneen kuljettajan sanaan siitä, ettei hän huomannut pyöräilijää, kuin foorumikirjoittajan oletukseen yliajosta ja valehtelusta.
Aika hämmästyttävää keskustelua. Mistä täälläkin on tiedossa, ettei kyseinen pyöräilijä normaalisti ole ajanut varovasti ja on väistänyt eteen kääntyviä ja kolmion takaa tulevia autoja satoja kertoja?
Kyllä edestä päin tuleva pyöräilijä pitää huomata, jos vaan viitsii katsoa. Ei varmasti lakaisukoneen kuljettaja huomannut pyöräilijää, eli tuskin tahallaan päälle ajoi. Mutta monesti autoilijat vetoavat juuri siihen, etteivät nähneet vaikka eivät vaivaudu edes katsomaan. Pyöräilijä tulee aivan yllätyksenä, vaikka lähtökohta on että pyörätiellä kulkee polkupyöriä. Ongelmana on myöskin se, ettei poliisi (ainakaan pääkaupunkiseudulla) valvo risteyksiä koskaan, joten niissä saa ajella aivan miten sattuu.
On hyvin yleistä, että esim. kolmion takaa ajetaan suojatien päälle ilman että jarruvalot edes vilkahtavat. Sitten kun kolahtaa, niin rangaistus on aivan minimaalinen ja kaikki tietävät sen. Näistä suojatie/pyörätieonnettomuuksista pitäisi aina tulla vähintään 6kk ajokieltoa ja kunnolla sakkoa/ehdollista vankeutta. Kuolemaan johtaneista aina ehdotonta.
Sillä ei ole paskankaan väliä mitä sinä tai minä uskomme. Kyse oli siitä onko minulla mitään syytä uskoa tai olla uskomatta. (Mitään pakottavaa syytä tehdä kertomasti valinta ei sinullakaan muuten ole.)
Toisekseen ei sekään foorumikirjoittaja jonka käsityksen mukaan lakaisukoneen kuljettaja ei kertonut totuutta ei mielestäni suinkaan väittänyt että yliajo olisi ollut tahallinen tai ettei kuljettaja olisi halunnutkaan välttää yhteentörmäystä. Mahdollinen skenaario oli ymmärtääkseni sellainen että kuljettaja huomasi pyöräilijän, teki käsitystensä ja odotustensa perusteella sen ratkaisun että kääntyi *koska pyöräilijä jo hidasti tai hidastaisi tai pysähtyisi*, ja siinä vaiheessa kun hän tajusi ettei niin käynytkään *vaan että pyöräilijä, hidastettuaankin, jatkoi eteenpäin*, onnettomuus oli jo tosiasia.