Printable View
^ niin joo siis olen ajellu ihan tavallisilla talvikengillä ( nahkaiset jossa turkisvuori) ja kesälläkin lenkkitossuilla, on tosi paljon turvallisempaa ja mukavampaa, en kyllä aiemminkaan klossimonoilla "nostanut " poljinta mutta piti vaan olla...ihan samalla tavalla se ajaminen sujuu tavallisilla kengillä. Taisi olla kesä 2010 viimenen kesä kun klossikenkiä käytin.
Ja melkein neljä kuukautta se toipuminen kestikin että pääsi jälleen pyörän selkään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PK1
Olikin sijoiltaanmenon lisäksi olkanivel murtunut ja loitontajalihas revennyt melkein irti.
Mutta nyt taas ajetaan, ja toivottavasti ei enää kaaduta.
Voihan kyrpeliinien takatalvi. Hyvä etteivät kuitenkaan sahanneet koko kättä irti, vaan antoivat pitää toistaiseksi. Tsemppiä ja parempaa onnea ensi kerralla samt kuk tillhör ej mellan dragkjedjan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti PK1
Tänään Vartioharjulla yhdessä metsälämpäreessä onnistuin pannuttamaan viidesti. Siitä jatkoin Hallainvuorelle, jossa en pannuttanut ihme kyllä lainkaan.
Ja ei, ei ollut polvisuojuksia. Moottorinsuojuksen sen sijaan sain ajettua päreiksi.
https://uploads.tapatalk-cdn.com/202...4c64e7ec6c.jpg
Mä olen niin hidas ja kuitenkin joskus liian nopea. Etukumi puhkesi sairaalan mäessä laboratoriosta tullessa, joten sideharso oli valmiiksi oikeassa paikassa. Viimeksi kun katoin mittaria niin oli 40kmh mutta ehkä olin vähän ehtinyt jarruttaa kun olin kääntymässä pois. Toisen teorian mukaan osuin huonosti reunakiveen ja kumi puhkesi sitten. Kyynärpään alapuolinen osuus, olkavarressa on vähän erilaista plänttiä.Olisi ollut ihan kiva jos olisi ollut jotain muuta päällä kuin hihaton paita, muutenhan kävi uskomattoman hyvin. Keskiviikkona.
https://live.staticflickr.com/65535/...8c666362_z.jpg
Kaatumisia on varmasti sattunut tänäkin, mutta niistä ei ole viitsitty tai kehdattu kertoa.
Jotta saataisiin alkanut kevään myötä - niillekin jotka eivät talvella ole ajaneet - alkanut kausi vauhtiin:
Lokakuun 24. pvä eli maanantaina, joka muuten oli YK:n päivä ja Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä.
Pitkän gravel-lenkin koominen hetki koettiin Tomsuontiellä. Se on kapea peltotie, pyöräurien välissä kasvaa nurmea ja urissa on traktorin jäljiltä paikoin syviäkin kuoppia, joissa nytkin oli lätäköitä - ja ne olivat iltapäivällä vielä jäässä. Muutenhan se oli kovapohjainen ja ajettava ja miltei tuulettomassa säässä pyörä kulki niin mukavasti että saatoin kuvitella ajavani pienessä hatkaporukassa jotain ribinouta Tro Bro Leonissa.
Ajoin vasemmanpuoleista pyöräuraa, jossa yksi lätäkkö oli niin iso ja syvältä näyttävä, että väistin sitä keskelle - mutta se nurmi olikin yllättävän liukasta, sillä jotenkin kävi niin että matka jatkui suoraan ulos tieltä sen vieressä kulkevaan ojaan, joka tosin ei ollut kovin syvä eikä vettä täynnä, mutta johon etupyörä tietysti upposi juuri sen verran että kuski lennähti - tai lennähti ja lennähti, vauhtia ei sittenkään kovin kauheasti ollut - tangon yli.
Tuo pitäisi rekisteröidä siihen otb-topsuun. Äkkiseltään en löytänyt, onkohan ylläpito SENKIN poistanut :mad:Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Opulus
Yleisön pyynnöstä. Housuista ei nyt ole kuvaa. Plussana toki se, että kaatuminen sattui kymmenen hengen porukan edessä. Kommenteista päätellen kauhistuivat suorituksesta enemmän kuin minä. Ja tämä kaatuminen siis paikaltaan, kun ei jalka lähtenyt klossista irti. Säädin klosseja eilen ja tietysti ruuvit jäivät liian löysälle. Kengistä. Päässä oleviin ei ole korjausta tiedossa.
https://uploads.tapatalk-cdn.com/202...0630368745.jpg
Been there, done that. Ja kerran myös nähnyt kun ajokaveri kaatuu samasta syystä kyljelleen punaisiin valoihin pysähtyessään.
Itsellä oli tosin sen verran parempi tuuri että oli kyse ekasta lenkistä uusilla talvikengillä, talvi oli luminen ja penkka oli vasemmalla eli jalkautumispuolella.
Viikko sitten lauantaina maasturilla kyljelleen, kun turhan vauhdilla yritin kiivetä polun peittäneelle jääpatjalle ja väärässä kulmassa.
Tänään maastossa OTB: itselle uudella polulla ei kovin syvän eikä kovin leveän ojan ylityksessä, etupyörä ei noussutkaan ylös ojasta, vaan mahtui juuri sopivasti ojaan ja minä ja pyörä jatkoimme matkaa etupyörän pysyessä paikallaan. Onneksi vastaranta ei ollut kivinen, vaan melko pehmeä. Uusi yritys ja ylitys ilman yllätyksiä.
Maastossa ei saisi keskittyminen kyllä herpaantua hetkeksikään, eikä mitään tasamaasta poikkeavaa saisi lähestyä huolimattomasti.
Sattui olemaan U-lukko vielä kiinni kun yritin lähteä liikkeelle, tottakai sen puolen jalka jo klipattuna minne sitten tömähdin. No, ainakin tuo kaatumisentunnistin toimii.
Keväällä otb, metsässä valot ja varjot hämäsi, ainoastaan itsetunto kärsi.
https://img.aijaa.com/b/00713/15270431.jpg
Ke. 28.08 illalla 9 jälkeen. Pimeä kahden rautatien alitustunneli alamäen jälkeen.
Vauhtia about 22km/h gravel sähkiksellä matkassa. Takana n. 25km ja tunnelissa vasemman puoliseen betoniseinään pää hipaisi vain hiukkasen.
No lipathan siitä tuli vasemmalle kyljelle, peili rikki ja äijältä pari kylkiluuta poikki kun rungon päälle kaaduin.
Naama veressä, turvoksissa ja mustana vasemmalta puolelta sekä tietoisuus siitä että kylkiluiden paraneminen vie 6-10 viikkoa.
Pari päivää ollu ihan perusjuttujenkin hoitaminen vaikeaa. (pukeminen, syöminen, istuminen, seisominen, ym.)
Ps. Kypärä ja valojen käyttö olisi voinut ehkäistä koko kaatumisen.
^ no mulla on ollu ihan perusjuttujen hoitaminen samantyylisen vamman takia ollu vaikeeta pitemmän aikaa. Pahinta oli mennä maate ja nousta sieltä.
10.10. kaaduin märkiin lehtiin viedessäni roskia, yllä oli shortsit ja t-paita. Seuraavana päivänä vielä ajelin saturaisen mutta senjälkeisenä yönä heräsin ihan helvetillisiin kipuihin, aattelin että nyt lähtee taju. Kahdessa asennossa pystyi makaan.
Kylkiluita meni ja lihasrevähtymä, vähänkin jos jotain niin piti pitää kädellä kiinni kyljestä ettei sieltä se lihas ponnahda ulos.
Ja kipu on jatkunut siittä asti. Sentäs pystyy hengittämään, kokeilin ( kun ei ollut vielä lunta) osaanko edes ajaa pyörällä, mutta vasemmalla kädellä ei voi tankoon nojata, eikä yhtään ponnistella tai ylämäkeä.
Kylkiluiden paraneminen mulla ei vie 6-10 viikkoa vaan 6-10 kuukautta. Sillä kesäkuussa kotona kaatumisen seurauksena meni oikean puolen kylkiluut, ja ne on vielä kin kipeet ( ja tämä on mulle ihan tyypillistä, mikään ei ole ikinä parantunu normaalissa aikataulussa, lihasrevähtymät ei edes parantuneet piti parsia kokoon ja 3kk, kihti 5kk...)
Sentään pystyn käveleen, ja onneksi talvipyöräly ei muutenkaan ole lempilajini. Lumityöt ( auto ja vierustat) on kuitenkin pahentanu tilannetta, mutta pakkohan ne on pitäny tehdä.
En sen jälkeen kun lonkka murtui ja sai 8.5 kuukautta levätä.
^ Reisiluun yläosa?! On täytynyt olla melkoinen määrä huonoa tuuria vai oliko kaatuminen sellaista luokkaa ettei vähemmällä voinut selvitäkään?
(Toipumisaikakin tuntuu ihmeen pitkältä, mutta sille varmasti oli perusteensa.)
Mutta jos kevyt huumori sallitaan: jos edellisestä kaatumisesta on kulunut niin kauan ettei ihan heti muista edes vuotta, on ajanut aivan liian vähän.
(Valitettavasti taidan jo kuulua siihen ryhmään.)
Jos lääkäri määrittää loman pituuden niin en todella kitise vastaan. Lisäksi oli erinomainen kesä ja keppejä ei tarvinut käyttää kuin kuukausi.
Muistan vuoden hyvin mutta kun hyvin vähän ajaa maastossa niin kaatuilu ei kuulu harrastuksiini. Toisaaltaan tuollaisia joka talvisia pyllähdyksiä ei kukaan laske.
Sinun ajoista en tiedä mutta joskus kommenttiesi perusteella ajat joka 100tuhatta tai sitten et metriäkään :-)))
^ lääkäri ei voi tietää parantumisen ( paitsi sairausloman) pituutta, kyllä siinä pitää ite myös tunnustella.Itelle aikoinaan "joo voit lenkkeillä 3 päivän kuluttua" ( polven tähystysleikkaus) siinä meni 3 kuukautta...
Miettinyt että kaatuillu niin paljo; ratajuoksussa, hölkässä, hiihdossa, pyöräilyssä, vien roskia, ihan kotona että ....mulla on tdella huono tasapaino ja varmaan joku "kaatumatauti"...
Kylkiluumurtuma saattaa tosiaan haitata normaalielämän pieniä askareita. Ajoin joskus kauan sitten aamuhämärässä kilometrin pikkutietä, kantavalla valkealla lumipinnalla, kunnes käännyin laskemaan moottoritien alikulkuputkeen. Eturengas putosi arvaamatta ja yllättäen pehmeään lumikuoppaan ja tökkäsi hieman sen takareunaan. Valahdin pitkälle ohjaustangon päälle suutelemaan eturengasta ja aloitin korjausliikkeet. Satulaan peruuttaminen ja täydellinen ohjauskyvyn palauttaminen kesti useita sekunteja ja noin 30 metriä, mutta silti... Oikea olkapää hipaisi karkeaa metalliputkea, joka tempaisi rajusti ja veti kyljen aaltoprofiiliin.
Yritin pärjäillä pari päivää omin avuin, mutta sängystä nousu, pytyn lastaaminen, leivän leikkaaminen ym. arjen askareet toivat hien otsalle ja panivat huohottamaan. Jalan nosto pyöräntangon yli oli äärimmäisen kivuliasta, vaikka pyörää kallisti. Yritin, mutta en pystynyt. Hain tohtorilta Panacodia ja Buranaa tavoitteena satulaan nousu ja kaupassa käynti, vaikka en juuri tätä tavoitetta vastaanotolla ilmoittanut. Yhdistelmä leikkasi kipua sen verran, että seuraavana päivänä hain kaupasta aimo annoksen evästä, vaikka täyden repun selkäänlaitto ja sen jälkeen pyörän päälle nouseminen oli edelleen taivaallista. Jatkoin myös lääkittynä lenkkeilyä pyörällä, mutta yltyvä jomotus pakotti hieman lenkkejä lyhentämään. Kylkiluiden paranemiseen meni noin kuukausi.
Niin se näkymätön lumikuoppa. Joku oli tullut moottorikelkalla pellolta, ajanut tunnelin läpi ja hyppyyttänyt kelkkaa ennen sitä niin että lumi oli paikallisesti pehmennyt. Kelkka oli siirtynyt pellolle tunnelin jälkeen.
Kisu, huhtikuun puolessa välissä kaaduin, juhannuksen nurkilla jo reippaasti yhdellä kepillä kunnon kävelylenkkejä. Kipuja ei ollut, pakolliset lääkkeet söin ja alkuun muutaman Panacodin yöksi varmuuden vuoksi. Jostain syystä luutuminen oli hieman hidasta ja lomaa vielä venytti että ruuvit oli pakko poistaa koska luutumisen yhteydessä alkoivat kannat tunkemaan ulos.
Kaikkein kamalinta hommassa oli tuo tammikuussa töihin meno, nopeasti ihmisestä tulee mukavuudenhaluinen ja laiska työtä vieroksuva yksilö!
Jaa, tänään tuli sitten tän talven ekat pannut vedettyä jäisellä pikkutiellä ja tietenkin se yksi niistä kymmenestä sepelistä mitä löytyi jäi sitten suoraan polven alle ja ajohousuistaista polvi auki sekä polvessa verijälki. Tää parisa housujen polvi umpeen jollain.
Taidan huomenna laittaa nastarengaskiekot takaisin kun selvisin ilmeisesti venähtäneellä ojentajalla. Risteys näytti olevan puoliksi tamppautuneen lumen peitossa mutta olikin peilijääksi kiillottunutta lunta... Olin varma että takamuksessa olisi reikiä kun hyvän matkaa siinä taittoi matkaa istuma-asennossa mutta ei ottanut pyöräkään osumaa.
Tänään. Ei niin yllättäen kesärengas ei pidä jäällä.
Tekipä kipeää.
^ Kääntyessä vai suoralla jarruttaessa?
Ei sillä että kumpikaan olisi sen alokasmaisempi virhe tai tekisi kuskista yhtään sen naurunalaisempaa, ihan vain uteliaisuudesta. Itse olen onnistunut kaatumaan kummallakin tavalla, kun ei tullut aikoinaan opittua oikeita, nopeita ja automaattisia reaktioita. Eli silloin kun olen ehtinyt jotain tehdä huomattuani, että nyt mennään, olen onnistunut vain pahentamaan tilannetta eli aiheuttanut sen että olen paiskautunut maahan enkä liukunut sulavasti.
Mutta jos pyörälle ei käynyt mitenkään eikä edes tekstiileihin tullut vaurioita, niin ihan hauska juttuhan tuollainen kaatuminen on jo parin päivän päästä...
Tänään tuli turvat työmatkalla, Espoon Olarin prisman liikenneympyrän mukulakivetyksellä lähti eturangas alta kun olin käätymässä oikealle tien yli. Nastat (piikkisiat) oli alla ja ne lähti sormia napsauttamalla liukumaan noilla mukuloilla, oli ehkä vähän kuurassa kun noin ilosesti lipes. Onneksi vauhti maltillinen mutta kyllä siitä ranne jäi vähän kipeäksi. Kunnia kyllä otti eniten kipeää.
Suoralla varovasti ajellessa aivan pienenpieni ohjausliike ja eturengas lähti alta. En ehtinyt kissaa sanoa tai edes miettiä sen sanomista. Yhtäkkiä maassa levällään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Opulus
Tiedostin kyllä lähtiessäni lähteväni uhmaamaan viikatemiestä ja jäiset paikat otin varovasti. Sitten pieni herpaantuminen ja muks.
Pahin keli tuollainen kun "kaikki" on pitävää ja sitten kuitenkin muutamia jääpätkiä.
Peukaloa piti hieman laastaroida, polveen kolhu ja ehkä kylkiluissa jotain kun hengittäminen sattuu. Ellei joku lihasvenähdys vaan. Fillari ja vaatteet ok.
^Ai niin, on mulle yksi tuollainenkin kaatuminen sattunut. Jokseenkin suora ja aivan tasainen kelvi - taisi olla Vanha Tuusulantie, olin tulossa Kirkkotieltä - eikä minkäänlaista tarvetta tehdä ohjausliikkeitä ja yhtäkkiä löytää itsensä kyljeltään!
Muistaakseni syytin silloin itseäni siitä etten ollut ymmärtänyt laskea rengaspaineita, mutta ei kai sekään tuommoisessa tilanteessa olisi auttanut...
Niin ohjausliikkeen syy oli sellainen, että kadun pinta oli pikkusen kalteva ja ajattelin säätää kulkuani kaateen suuntaan nähden hieman paremmaksi. Huono ratkaisu.
Jyrkkä alamäki, kesärenkaat, yht'äkkiä jäätä koko tien leveydeltä...
Onneksi Pelotonista sai Grizliin samantien uuden korvakkeen, ettei tarvinnut tilata Saksasta ja jäädä odottelemaan.
Tämän takia on se hyväksi havaittu kaava N+1... sillä +1:llä saa haettua osia telakalla oleviin konkeleihin.
Pahimmaan kaatumisen mitä muistan oli kun kurvasin työpaikan parkkihalliin alla Ice Spikerit. Eihän ne piikit mitään pitäneet hierretyllä betonilattialla ja pyörä lähti tangentin suuntaan.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kuminauha
Työvuosina kyllä keväisin juuri noita pyörä alta kaatumisia tapahtui, yleensä vain katseli ympäriinsä ettei vaan kukaan nähnyt ja matka jatkui.
Joo nastoja tässä syyttelen itsekkin, ilman nastoja olisi varmaan ihan mallikkaasti menty. Valitsin pyörän missä nastat on, kun varjopaikoissa oli aamulla vielä ikävän jäisiä kohtia, missä kesänakeilla olisi voinut käydä kuten edelläkin kävi.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti harald
ISP:t on yllättävän liukkaat kovilla pinnoilla. Kerran meinasin vetää huolella jarrutuksen pitkäksi, kun keväällä jään alta oli paljastunut edellisenä syksynä vedetty sileä asfaltti. Eihän ne siinä pitäneet niin mitenkään.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti harald
Kaateen.. ei löydy Kielitoimiston sanakirjasta, ja oli uusi ilmaisu minullekin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti JackOja
^^ISP lähti minultakin alta kerran risteykseen tullessa kun liikennettä katsellessa pysäytin metallisen kaivonkannen kohdalla. Vauhtia ei enää ollut, mutta keulan lähtiessä alta putoaa yläpää edellä. Sain onneksi kierrettyä sivuttain hartia edellä asfalttiin.
Vanha tuttu. Et vain osannut hakea perusmuodolla: kaade on geologian erikoissanastoa, mutta soveltuu myös yleiskieleen. Haepa uudelleen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti YocceT
Yleis- ja ammattikielen sana pinnan kaltevuudelle on kaato.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Fillarijeti
Nastarenkaat kun on laitettu varastoon niin tietysti nyt tiet jäässä. Varovasti koitin edetä, mutta luotin tyhmyyttäni alikulkutunnelin kohdalla olevaan lumipintaan. Yhdessä kohtaa lumen alla mustaa jäätä ja hups hei kyljelleen. Vahingot oli onneksi henkistä sorttia. Vaatteetkin pysyi ehjinä kun ei ollut sepeliä enää turvaamassa. Jarrutuksessa sepeliä vielä hieman oli ja siitä kai tämä luotto lumipinnan pitoon :rolleyes:
^Kerran vastaavassa tilanteessa en huomioinut että kevät aurinko sulattanut ja vesi valunut tunneliin, syy ja seuraus, lähellä oli muutkin vauriot kuin henkiset tunnelin seinään rysäytäyttäessä.