https://c2.staticflickr.com/6/5343/3...221612a0_c.jpg
Tuommonen paketti sieltä tulee löytymään ja kasaaminen ei rakettitiedettä, 6-okoloavaimella pitäs selvitä.
Printable View
https://c2.staticflickr.com/6/5343/3...221612a0_c.jpg
Tuommonen paketti sieltä tulee löytymään ja kasaaminen ei rakettitiedettä, 6-okoloavaimella pitäs selvitä.
Ai hitto. Ja et oo aijemmin pistäny raporttia tänne ku sitä mietittiin aikoinaan. Itekki kuoppasin jo koko idean ku ei mitään uutta kuulunu :D
Miten ja mistä tilasit?
Ois pitäny mitata ku käytin navat auki vähä aikaa sitte ja rasvasin laakerit. Noh kyl täs kerkiää ennen kesää
Nyt pärähti sähköpostiin ja kännykkään ilmoitus, että Single L on noudettavissa Oulusta.
Pakkausmateriaalin poistossa isoin homma, edelleen se tolkuttoman kokoinen loota pitäisi viikata roskikseen jotenkin..
Tanko, etupyörä, etupyörän levyjarru, satula ja stemmi kiinnitettävä niin pyörä nipussa.. ja polkimet tietysti paikoilleen oikeinpäin.
Mukana tuli nippeliloota josta bongasin jarrujen ilmaukseen tarvittavan levikepalan, tubeless venttiilin (1kpl) ja vähintään riittävästi nippusiteitä. Saattoi olla muutakin.. mutta ei jaksanut kiinnostaa kun oli kiirus fillarin kanssa ulos.
Ekana läskinä en nyt oikein osaa sanoa singlen ajotuntumasta kuin 'HELVETIN UPEETA' ja ei malttaisi pysyä poissa fillarin selästä. :)
Renkaat oli paketista otettaessa todella kovat, paljon laskin ilmaa pois eikä nuo vieläkään tunnu paljon antavan periksi ja pitäisi siis hommata mittaria niin näkis vähän millaset paineet käytössä.
Keskustasta hieman pohjoiseenhan se kotiutuu. Kyllähän tuo käy, kunhan on saanut pyörän koottua. Noudan tosin pyörän näillä näkymin vasta ensi viikon loppupuolella (kuitenkin ennen torstaita ettei ehdi tilaus raueta), kun nyt loppuviikosta on muita kiireitä.
Kiitos tiedosta tuon pakkauksen suhteen. Pitääpä tosiaan purkaa pakettia osiin, että mahtuu paremmin.
^^ Farkkumallisen Vectra C:n tavaratila onkin ihan hillittömän iso.
Verkkokauppa sanoo Scoop Singlestä: "Pakkauksen koko 146 cm x 80 cm x 33 cm".
Takapenkit kaatamalla laatikko meni myös kolmossarjan farkkubemariin, joten menee varmaan Qashqaihinkin.
Lähetetty jollakin ihan uskomattoman bugisella softalla jostakin.
Hienosti mahtui scoop double Astra H farkun konttiin. Läpiakselillisten vaihtajan korvaketta ei ollut verkkokaupalla varastossa, saatavuuskin yli 60 päivää. Saisikohan jostain muualta ?
Milläs ilmanpaineella porukka aikoo lähteä uudenkarhealla Silverbackillaan ajelemaan? Untuvikkona tässä ennen oman Singlen noutoa kertailen noita läskipyöräilyn ilmanpaineita ja myöskin sitä, kuinka kylmä ilma vaikuttaa niihin. Jossain oli ohje, että läskipyöräilijät käyttävät 8PSI pehmeällä alustalla, 12-15PSI trail-ajossa ja 20-25PSI maantiellä ja kaupunkiympäristössä. Tässä Suomen vähän jo lumisessa ympäristössä, jossa itse tulen ajamaan alkuun osittain lumen ja jään peittämällä asfaltilla ja osittain metsäpoluilla (asun kaupunkiympäristössä), nuo trail-ajon 12-15PSI:n paineet lienevät oikeat. Löytämäni taulukon mukaan jos pakkasta on -23, niin 12PSI:n paineet laskevat 8:aan. Pitäisi siis varmaan pyörävarastossa pumpata paineet runsaaseen 15-16PSI:hin.
Bulldozerit on 8-20psi
En kyllä ole yli 12psi käyttäny missään olosuhteissa. Muutako aluksi ku jalkapumppu näyttää omiaan noin alhaisilla paineilla :)
Pääosin ne oli kokoajan siel 7-8psi. 10-12 jos kävi vaikka kuntopolulla/maantiellä.
Tässä taulukko muillekki. Tosin eri renkaalle.
https://www.bikerumor.com/wp-content...ure-chart1.jpg
Haeskelee paineet perstuntumalla. Noilla paineilla mittareiden virheet on suhteellisesti niin suuret, että ns. Oman mittarin näyttämä pitää opetella. Taulukko toki toimii siitä eteenpäin.
Mulla lumipito syvään lumeen on ok, kun mittari alkaa juuri nostamaan neulaa nollasta, todellisesta paineesta ei juuri käryä, mutta jossain 5-8psi lienee. Rullaavuutta ei voi kuin haukkua. Kun jälki on poljettu, voi ajella himpun kovemmallakin, mutta erot on todella pienet hyvän ja huonon välillä.
nih..
Sellainen käytännön kysymys tuli vielä mieleen, että uskaltaako läskiä laittaa "naulakkoon" roikkumaan. Talon pyörävarastossa on nimittäin seinällä koukut, johon ainakin varaston arvokkaimmat maastopyörät on nostettu säilöön roikkumaan ohjaustangosta satulan nojatessa seinään ja renkaiden osoittaessa vastakkaiseen seinään. Mietin tässä paitsi läskin painoa niin myös hiilikuituosia.
Lähetetty minun F5321 laitteesta Tapatalkilla
Kyllä mie murehtisin ihan jotain muuta pyörävarastossa säilytyksessä.
Joo'o, voipi olla, että nämä muotipyörät pitää hitsata yleisen pyörävaraston seinään kiinni tai muuten joku Veikko Huume kyllä nappaa sen mukaan...
Scoop Delight (L kokonen, omat mitat 179/86) neitsymatkalla. Vähän piti satulaa tosta vielä nostaa, mut muuten tuntu ihan passelin kokoselta.
Toivon mukaan näin ei käy ja olen kyllä vakuutusyhtiöltä varmistanut, että oma laajin kotivakuutus korvaa, mikäli varastetaan. En nyt laittanut Singleä siihen "naulakkoon", vaan lukitsin jykävällä Abus-lukolla takarenkaan ja rungon ja lukosta kaapelilla eturenkaaseen ja seinäkoukkuun. Kyseessä on kellaripyörävarasto, jonne ei pääse avaimetta, ja talon asukkaissa ei toistaiseksi ole tullut vastaan hörhöjä (muutenkin hyvää asuinaluetta ja vasta viereinen alue on sitä hörhölandiaa). Joka tapauksessa vaihtoehtoja ei ole, sillä esim. kaksioni parvekkeelle roudaaminen olisi suht. ahtaasti sisustetussa kämpässä turhan iso vaiva ja valitettavasti varastokoppikin on sen verran täynnä, ettei sinne pyörää saisi kunnolla mahdutettua.
Kävin tosiaan Singlen noutamassa Verkkiksestä. Laatikko oli hyvin kevyt (ja helposti yksin roudattava) ja mahtui autoon, joskin Qashqai-hybridimaasturin etupenkkiä piti hitusen siirtää eteenpäin, että takaluukku menee kiinni. Pakkauksen purkamisessa ja asennuksessa meni parisen tuntia. Olisi mennyt varmaan paljon vähemmänkin aikaa, mutta halusin pelata varman päälle ja ajatella työvaiheet monelta kantilta, kun varsinaista kokoamisohjetta mukana ei tullut, vaan piti luottaa Verkkiksen tuotesivun geneeriseen kokoamisinfoon, ohjekirjoihin (joista levyjarruja lukuun ottamatta oli hyötyä vain kiristysmomentin tarkistuksen suhteen) ja maalaisjärkeen. Lopun pieni ajotesti kellarikäytävällä varmisti sen, että taisin koota pyörän suht. oikein.
"Pahin" paikka kokoamisessa oli etupyörän levyjarrun asennus, koska oletin, että siinä pitäisi osata itse jarruosaakin säätää. Homma oli kuitenkin helppo, kun ensin kiinnitti ohjelappusen mukaan levyjarron etuhaarukkaan, muisti kiinnittää kaapelin haarukan varressa oleviin kiinnikkeisiin ja sen jälkeen asentaa eturenkaan. Sitä en tiedä, olisiko levyjarrua pitänyt jotenkin kohdistaa (haarukkakiinnityksen ylempi kiinnitysreikä oli suht. väljä ilmeisesti juuri kohdistusta varten), mutta kaipa se, että jarru toimi eikä päästellyt ääntä polkiessa on todistus siitä, että homma pelaa. Tosin jarrukahvat tuntuivat olevan suht. löysät/kevyet sekä etu- että valmiiksi asennetussa takajarrussa, mutta ehkä näin kuuluukin olla levyjarruissa (ei ole aiempaa kokemusta).
Toinen tänkapå tuli ohjainkannattimen kiinnityksessä, kun ohjainlaakerin ympärillä oli WC-hylsy (:D), jonka onneksi kuitenkin ymmärsin ottaa pois, sillä eihän kannatin (joka sekin vaati hieman päättelyä, kummin päin tulee) muuten olisi mahtunut. Tietenkin ohjainkannattimen asennuksen takia sen tärkeän ohjainlaakerin ruuvin joutui poistamaan ja muistin aiemmista pyöräkokemuksista, että ko. ruuvin kiristysmomentti on suht. tärkeä. En äkkiseltään löytänyt oikeaa momenttia ohjekirjasta, mutta jätin sen noin 3Nm:ään. Voisiko joku muuten valaista, mikä on ko. ruuvin oikea momentti (ohjekirjassa taisi jotain olla siitä, että riippuu paljon pyörän käyttötarkoituksesta)?
Tärkein työkalu (ja oikeastaan ainoa melkein mitä tarvi) oli ehdottomasti momenttiavain (etenkin näin hiilikuituosia sisältävässä mallissa). Tätä hankkimaani voin vahvasti suositella, eikä ole hinnallakaan pilattu (Amazon.de:stä ilmaiset postit, vinkvink).
Polkimiksi laitoin etukäteen hankkimani muoviset Superstar Componentsin polkimet (talvikäyttöön, muulloin käytän saman merkin Nano-X:iä). Satulan suhteen ajattelin käyttää ensin vakiosatulaa ja sen jälkeen kokeilla eroa etukäteen hankittuun Superstar Components -satulaan.
Huomenna varmaan on edessä ensimmäinen koeajo ja kieltämättä fiilis on hyvä, vaikka sylettäähän sitä kalliita harrastuksia välttäneellä maksaa yli tonnia (onneksi kuitenkin ennakkotilaushinnalla sain) pyörästä, jota ei käytä muuhun kuin vapaa-ajan (toki näin "muotipyörän" mahdollistamana ympärivuotiseen kaikkien alustojen) kuntoiluun.
Mun scooppin paikka eteinen. Lenkin jälkeen menee vessaan sulamaan. Pyörä on sen verran rakas että sitä en altista ilkivallalle :-)
Helppo tehä myös pikku tuunausta ku se tuos vieres on.
http://uploads.tapatalk-cdn.com/2016...3f6b667589.jpg
Kiristät sen niin tiukalle että klapia ei tunnu ku etujarru pohjassa rynkytät. Eikä naksu.
Mutta ei kuitenkaan niin kireälle että ohjaus muuttuu raskaammaksi.
Jos siis kyseessä oli ohjauslaakerin kiristysruuvi.
Lähetetty minun D5503 laitteesta Tapatalkilla
Samanlainen prosessi mulla myös. Minä en ole äidinmaidosta imenyt sitä taitoa että osaisin tuntemattoman osan laittaa kerralla oikein, vaan yleensä niitä pitää kattella ja mietiskellä hetki ennen kuin hoksaa miten ne on paikoilleen tarkoitettu laitettavaksi. Lisäksi tapoihini kuuluu että esim. etupyörän ja jarrusatulan asentamisen jälkeen huomaan vasta ne pikku jarruvaijerin ohjurit ja joudun toteamaan että helpoin tapa pujotella vaijeri menemään siististi on irrotella rengas ja jarrusatula haarukasta. Siinäpä sitä aikaa sitten kuluu tovi jos toinenkin. Ei sillä, kivaa puuhaa muuten paitsi pakkausmateriaalien irrottelu.
Ohjekirjoista ei kyllä liiaksi apua ole. Nyt niitä ei tullut edes kovin paljon kattottua. Olisko siellä jossain ollut tuolle eturenkaan akselille kiristysmomentti? Nyt ruuvasin omastani sen niin, että lopetin siihen kohtaan jossa lisäkiristys olisi vaatinut selvästi enemmän voimaa.
Jos se jarru ei rengasta ilmassa pyörittäessä laahaa, niin hyvin se siinä silloin on. Itte laitoin eturenkaan ensin kiinni, ja sitten satulan niin että en kiristänyt ruuveja. Sitten jarrukahva pohjaan jolloin satula asettuu itsekseen oikealle paikalle, ja edelleen kahvaa puristaen ruuvit sen verran kireälle että satula ei pääse itsekseen liikahtamaan. Sen jälkeen kiristys momenttiin. Omani jarrulevy taisi olla aavistuksen kiero, koska yhdessä kohtaa kuuluu pienenpieni laahausääni. On kuitenkin sen verran heikko ettei sitä ajossa kuule eikä se jarruta kun rengasta pyörittää ilmassa, niin en uhraa asialle enempää ajatuksia.
Puhutko nyt sen kansiruuvin momentista? Sen kanssa homma toimii niin, että kun stemmi on paikallaan, jätetään ne stemmin sivuruuvit aluksi löysälle. Sen jälkeen kiristetään kansiruuvin avulla ohjainlaakeri sen verran tiukalle että sieltä lähtee kaikki väljyys (kannattaa pikkasen tiputtaa keulaa maahan niin että se tärähtää ja siten hakee paremmin asentonsa). Sitten ruuvataan stemmin sivuruuvit oikealle kireydelle, ja lopuksi löysätään pikkusen sitä kansiruuvia ettei ohjainlaakeri turhaan siellä kiristele.
Bilteman 10-vuoden takuulla olevat työkalut kannattaa myös muistaa. TM testasi taannoin momenttiavaimia, ja Bilteman avain voitti testin. Kyseessä oli tosin järeämmät avaimet, mutta siitä huolimatta olen vakuuttunut tästä: http://www.biltema.fi/fi/Tyokalut/Ka...in-2000031638/ . Erityisen näppärää tuossa on tuo kärki, johon saa suoraan kuuskulmakärjet kiinni. Ihanan vaivatonta.
Ittelläni olisi tarkoitus viikonlopun aikana vaihtaa rengastukseksi Bud & Lou, ja eturattaaksi vaihdan 24-piikkisen. Ja asentaa muutakin krääsää mitä tässä syksyn mittaan on tullut hankittua.
Tehtaan kamoilla fillari painoi ilman polkimia 14,77 kg (M-koko), eli kohtalaisen lähelle tehtaan ilmoitusta. Vähän köykäisempää olisin toivonut ottaen huomioon hiilikuituhaarukan, mutta katsoo nyt minkälaiset norsun ehkäisyvälineet siellä ulkokumien sisällä on. Oletettavasti ne vaihtamalla massa vähän kevenee (laitan ens alkuun vaan kepeämmät sisurit, tubeless-hommia opettelen sitten keväämmällä).
Tuli nyt sitten kuitenkin muiden fillarilaisten innoittamana koitettua raivata varastokomeroa kellarissa sen verran, että sain mahdutettua Singlen sinne. Varastokäytävä on ahdas ja väliin tulee yksi ovi lisää ennen kuin pääsee ajelemaan, mutta toisaalta kyllähän siinäkin aikaa menee, kun aukoo Abuksen lukkoa pyörävarastossa. Nytpä on ainakin poissa varkaiden näkyvistä ja väliin tuli toinen/kolmas lukittu ovi. Tuli myös rekisteröityä pyörä Silverbackin sivuilla (kuten Verkkis neuvoo). Sarjanumero löytyi paitsi pakkauksen kyljeästä (oli erillisellä tarralla) niin myös pyörän alaosasta osana runkoa (ei ollut siis tarra tms.).
Ohjekirjassa taisi oll Axel Nuts Front 24-29Nm. Oman momenttiavaimen asteikko loppui juuri 24Nm:iin, joten kiristin siihen saakka. Voisihan sitä tietenkin vielä pikkuisen käsivaralla kiristää.
Taidanpa puhua (on termit vähän hakusessa vielä) eli siis siitä ruuvista, mikä on näkyvissä ja osoittaa suoraan ylöspäin ja minkä alle/ympärllle ohjainkannatin kiinnitetään. Sen tosiaan muistin aiemmista kokemuksista, että kiristysmomentti on yleensä siinä todella alhainen. Taisin tehdä tuon ohjainkannattimen asennuksen niin, että irrotin kansiruuvin ja sen alla olevan "korkin", pudotin ohjainkannattimen paikalleen, kiristin oikeaan momenttiin kannattimessa olevat olevat kaksi ruuvia ja lopuksi laitoin kansiruuvin korkkeineen paikoilleen ja kiristin n. 3Nm:iin (se taisi valmiiksikin olla suht. löysällä ennen kuin irrotin). Pitääpä tehdä homma uudestaan tuolla mainitsemallasi tavalla, jos se kerran niin tulee tehdä.Lainaus:
Puhutko nyt sen kansiruuvin momentista? Sen kanssa homma toimii niin, että kun stemmi on paikallaan, jätetään ne stemmin sivuruuvit aluksi löysälle. Sen jälkeen kiristetään kansiruuvin avulla ohjainlaakeri sen verran tiukalle että sieltä lähtee kaikki väljyys (kannattaa pikkasen tiputtaa keulaa maahan niin että se tärähtää ja siten hakee paremmin asentonsa). Sitten ruuvataan stemmin sivuruuvit oikealle kireydelle, ja lopuksi löysätään pikkusen sitä kansiruuvia ettei ohjainlaakeri turhaan siellä kiristele.
Pitääpä tutkia ohjekirjaa tarkemmin, jos siellä tuo kansiruuvin momentti ja sen ja ohjainkannattimen oikea kiinnitystapa paljastuisi.
Se tosiaan jäi askarruttamaan, että pitääkö noita jarruja alkaa säätämään, kun kahvat menevät pohjaan vaivatta (joskin jarrut kyllä toimivat) vai onko tämä levyjarrujen ominaisuus (aiempien pyörieni V-jarruthan piti virittää niin, että jarrukahvojen ja ohjaintangon väliin jää sormi pari). Te uusien Silverbackien omistajat, ovatko jarrut olleet heti kättelyssä toimintakunnossa?
Oho, noin kireällekö se pitäisi vääntää? :eek: Taisin olla vähän ylivarovainen tuon hiilikuituhaarukan kanssa kun näppituntumalta väänsin sen maksimissaan vain muutamaan nyyttoniin. :) Noihin lukemiin ei kyllä tuo Bilteman pikkuavain enää taivu, joutuu sitten käyttää jo pykälää isompaa momenttiavainta. Kiitos tiedosta.
Ei mitään, tässähän näiden kanssa tulee mukavasti tutuksi. :)
Kannattaa tehdä. Noin tehtynä sieltä ei todennäköisesti kaikki klappi ole lähtenyt. Se voi toki siltä nyt tuntua, mutta sopivasti kiven tms. yli ajaessa kun keula tärähtää siellä osat löytävät paremmin paikkansa ja sitten sitä klappiakin tulee. Eli sillä kansiruuvilla tehdään säätö oikeaan kireyteen, ja sitten ne stemmin (ohjainkannatin) sivuruuvit lukitsevat sen kannattaminen siihen oikealle kohdalle. Tässä vaiheessa kansiruuvi on tehnyt tehtävänsä, joten sen voi jättää vähän löysemmällekin, koska todellisen kiinnitystyön tekevät ne stemmin ruuvit.
Levyjarrut saavuttaa parhaan tehonsa vasta muutaman kovan jarrutuksen jälkeen, joten aluksi sitä kahvaa joutuu painamaan hyvinkin syvälle jotta fillari jarruttaisi. Myöhemmin tuo helpottaa. Mullakin nyt kahva painuu jotakuinkin pohjaan. Tässä scoopissahan on resin-jarrupalat. Niiden ominaisuuksiin kuuluu tasaisemmin tehostuva jarruvoima (modulaarisuus), ts. jarrukahvalla voi helpommin säädellä haluttua tehoa. Kääntöpuolena jarrut eivät ole niin purevat kuin perinteisemmät metallipalat, ja kokonaistehokin jää vähän heikommaksi. Lisäksi jarrupalat kuluu etenkin märkinä vissiin aika nopeastikin. Itse tykkäisin enemmän purevasta tyylistä, joten varmaankin näiden kuluttua loppuun vaihdan metallipalat & niille sopivan jarrulevyn.
Nestejarruissa ne palat muuten säätyy itsekseen sopivalle etäisyydelle jarrulevystä, joten käytön myötä myös tuossa suhteessa kahvan pitäisi ruveta toimimaan oikealla tavalla. Tämä tosin vaatii sen että jarrukahvan pystyy painamaan niin pohjaan että palat eivät levyä vasten kohtuu voimalla enää kovemmin voi painautua, joten jos ohjaustanko tulee liian aikaisin vastaan jarrua painettaessa, tämä itsesäätävyys estyy ja silloin voi joutua käsin ensiksi säätämään jarruja.
Niin, toisaalta en tiedä, koskeeko tuo ohjekirja nimenomaan tätä Single-mallia, jossa on hiilikuituosia vai onko kyseessä enemmän yleistävä opas eli todennäköisesti enimmäkseen ei-hiilikuitumalleihin viittaava. Toivon mukaan kyseessä on ensimmäinen vaihtoehto. Muita hiilikuituosia en kiristänyt yhtä tiukalle ja kieltämättä tuo tuntui kiristäessä aika tiukalta. Tosin olisihan sitä saanut enemmänkin vielä väännettyä, joten tappiin asti sitä ei sentään kiristetty. Pitäisi melkein käydä vielä katsomassa, ettei siellä etuhaarukassa ollut vain jossain kohtaa momenttisuositus, sillä muissa osissa runkoa suositus oli kyllä painettu ruuvin läheisyyteen.
Olisihan tuo kieltämättä aika edesvastuutonta Silverbackilta, jos toimittavat pyörän mukana ohjekirjan, jossa on neuvottu kiristämään sellaiseen momenttiin, joka rikkoo hiilikuituosan.