Printable View
Äsken. Aloitin työmatkapyöräkauden räväkkäästi. Firman parkkihallin puomi näyttää coolilta alhaalta päin katsottuna kun makailee sen alla selällään hienon OTB:n jälkeen. Vitun puomi laskeutu sairaan nopeesti suoraan nenän eteen. Jarrut lukkoon ja oikein makeella voltilla suoraan selälleen puomin alle. Sain respektiä autoilta siinä ketkä jonotti halliin. Vähän on nyt jyrän alle jäänyt olo, polvi auki, selkä kipee jne. :seko:
Edit: Joo, eiku lekuriin. :mad:
Tämä on jo kuukauden takaa, eli 21.2., mutta viimeisin pannutus toistaiseksi. Tammikuu lähti räväkästi fillaroinnin merkeissä, melkein joka päivä jollain vehkeellä liikkeellä. Sitten helmikuun alussa pamahti joku räkätauti ja kolme viikkoa taukoa. Siinä sitten ajokuntoa odotellessa vaihdoin fättiin myös nastarenkaat. Sitten tosiaan 21.2. ekalle lenkille pitkän tauon jälkeen. Uutelassa pitkähkön suoran polun päässä 90-asteen mutka ja fillari lähti alta ihan suoraan. Mitään en ehtinyt tehdä, paitsi nyt jalat lukoista irti refleksinä. Oikea peukalo kuitenkin vääntyi niin, että sormi ihan musta ja lähes käyttökelvoton.
Nyt vasta toissapäivänä pystyin heittämään ekan lenkin, niin että vaihteitakin pystyi joten kuten käyttämään. Ei tämä vielä(kään) hyvä ole, mutta nyt alkaa jo näyttämään että kyllä tästä sormi tulee.
Niin ja en tietysti käynyt lääkärissä. Mitä näitä näyttämään...
Peukalovammojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Siis sellaisten missä peukalo oysyy tai jää kiinni johonkin samalla kun kroppa jatkaa ja muu kasi sen mukana jatkaa matkaa johonkin suuntaan. Peukalon käyttö on nimittäin melko paljon sen jänteen varassa ja ilman kunnolla toimivaa peukaloa on jossain määrin kädetön.
Jänteen repeämistä tai jopa irtoamista pieni luupala muklanaan ei välttämättä muulta kivulta, turvotukselta jne huomaa ja hoksaa itse, ei ainakaan ihan heti. Ei sitä muuten aina huomaa kokematon yleislääkärikään. Myöhään diagnosoituna vamma saattaa vaatia leikkauksen ja luunsiirteenkin.
Mulla oli merkillinen talvi: vaikka ajoin kohtuullisen paljon enkä erityisesti karttanut mulle ja mun pyörälle, renkaille ja ajotaidoille normipahoja kelejä tai paikkoja, niin en tainnut kaatua kuin kerran. Olin ensin ajanut niin sanotusti kieli keskellä suuta lievästi jäistä ja uraita hiekkatiereittiä (Hernemäentie-Marjatantie) Lahelantieltä melkein Nahkelantielle asti eli olin jo Nahkelanraitilla joka on asfalttipintainen. Tarkoitus oli jatkaa Riipiläntien suuntaan eli kääntyä aluksi Seutulantielle.
Kun pientä keskittymistä vaativa osuus oli jo takana, kävi tietysti miten kävi. Tulin vähän turhan reippaasti joten piti hidastaa. Ohuen vastasataneen lumen alla oli kääntyneiden ja kiihdyttäneiden autojen renkaiden liukkaaksi kiillottamaa peilisileää jäätä ja sitten vietiin niin nopeasti etten kerinnyt pelastaa tilannetta (sikäli kuin normaalit toimenpiteet eli tasaisen pyörityksen jatkaminen, käsien rentona pitäminen ja tietoisen korjausliikkeen välttäminen ja vasta sitten mahdollinen pyörän oikaisu olisivat tepsineet)
Sitten keräiltiin irroneita Garmineita ja Busch + Müllereitä, väännettiin jarrukahvoja ja oltiin kiitollisia ettei pahemmin sattunut eikä tullut edes tekstiilivaurioita. Satulaan nousu ja matkan jatkuminen ei tosin heti ottanut onnistuakseen, sillä satulan nokka osoitti sen verran vinoon että vaikka polkeminen olisi ollut mahdollista se ei ehkä olisi ollut mukavaa eikä ehkä fiksuakaan. Ei muuta kuin kuusiokulma-avaimen esille laukusta - missä se ei tietenkään ollut.
No, Nahkelassa käännyttiinkin sitten takaisin kohti kotia, jonne ajettiin ehkä 50/50 putkelta ja itseään ja jalkaansa satulan asennon määräämällä tavalla vääntäneenä.
Tuli yksi kiintiön ylittävä kupsahdus, kun leikin ABS leikkiä pyörällä tuossa puiden varjostamassa alamäessä, väylä oli ihan jäinen ilman hiekanmuruakaan. Takaa puuttuu nastat joten leikin päätteeksi pyörähti perä menosuuntaan eikä kenkäkään pitänyt. Vielä jäi tilastot auki kaatumisvammalle.
Hiukan saman tyyppinen tapaus sattui minulle tänään lenkillä. Risteyksessä odottava auto teki jonkun oudon liikkeellelähdön&pysähdyksen minun sitä lähestyessäni ja minä siitä hätääntyneenä tein kääntyessäni lukkojarrutuksen ja vedin kyljelleen asfalttiin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Pyörällä ja autolla
Autoilija oli asiallinen ja pahoitteli, kyseli kuntoani, antoi puhelinnumeronsa jne. Pyörä ehjä, samoin vaatteet ehjät, mutta likaiset. Kankku aristaa ja kyynärpäästä nahka pois.
Joo, kyllä tämä on kuntoutunut aika hyvin, vaikkei edelleenkään ole 100% kunnossa. Liikerajoitteita ei enää juurikaan ole, eikä peukalokaan kipeydy lenkillä. Paljoa...Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti kuovipolku
Lätkässä mulla meni vasemmasta keskarista viimeinen nivel juurikin niin, että jänne repesi luunsirun kanssa. Lääkäri sanoi, ettei voi tehdä mitään, että annetaan olla. Joskus sitten myöhemmin kävin Dextrassa muissa asioissa oikein lätkäkirurgin juttusilla, niin sanoi että olisi ollut korjattavissa. oh well... no ei se nyt ole kuin kosmeettinen haitta, jos sitäkään.
Vuffelenkillä päivityskeppi jalkojen väliin ja siitä sit kylelleen sammalikkoon lätäkön viereen.
Ei kalustorikkoja mutta kikatutti niin ettei mitään rajaa.. :)
Lauantaina lenkillä tutustuin lähemmin syksyisten lehtien aiheuttamaan liukkauteen. Tiedostin tienpinnan huonon pidon jo ennen kuin se aktualisoitui, mutta vauhdin hiljentäminen oli riittämätöntä ja nurin siis mentiin. Kun siinä sitten keräilin itseäni todeten että pyörä näytti yllätyksekseni vahingoittumattomalta (takavaihtajan korvakekin suoralta) ja luita ei mennyt poikki ja verenvuoto sormissa oli vähäistä - päädyin lenkin jatkamiseen. 'Kääntöpaikallekaan' ei ollut kuin reilu kymppä. Tarina jatkuu säikeessä 'milloin renkaasi puhkesi viimeksi'.
^ Tarina ei kerro jatkoitko vielä maantiekautta vai ajoitko kenties vähän slicksimmillä cyclo/gravel/anyroad-renkailla. Päätellen helpotuksestasi huomattuasi ettei korvake ollut vääntynyt olit kaatunut oikealle kyljellesi eli mahdollisesti pyrkiessäsi kääntymään oikealle.
Viimeisin kaatumiseni sattui kuluneella viikolla kun helppo ja hyväkulkuinen polku jolle olin gravel-lenkilläni kääntynyt nousi lopuksi maantielle sen verran jyrkästi ja mutapintaisena että kun erehdyin ajamaan penkalle liian hiljaisella vauhdilla ja liian raskaalla välityksellä ja jouduin siksi nousemaan putkelle, pyörä tietenkin kallistui liikaa eikä melkein sileä viilakuvioinen rengas pitänyt.
Kaikeksi onneksi kaaduin vasemmalle kyljelleni ja vielä vastamäen puolelle, joten ainoaksi vahingoksi jäi hieman kuraantunut ajoasu ja jälleen kerran kolhiutunut itsetunto.
^Jatkan yhä maantiekautta. Alla Contin GP:t - siis slicksiä, jos kohta en usko että juuri mikään olisi tuossa kohtaa pitänyt. Ja Päätelmäsi suunnista oli oikea. Minulla maantiekausi menee vähemmin suojatuilla renkailla siihen saakka kunnes tulee sepeli. Sitten jatkuu vielä duranoplussilla jos tiet on sulia. Ja vasta lumi/jää -olosuhteissa kaivetaan Cyclo esille.
4 Seasonit la aiheuttivat jo akrobatiaa riittävästi;
melkein kellahdin. Ei enään tätä näillä nakeilla.
Viime syksyn kylkikynnöt ovat vielä muistoissa.
Noniin, muutaman vuoden jälkeen tänä aamuna lehtiliukkaus yllätti. Muuten kuiva keli, mutta sitten yhdessä kaarteessa oltiinkin tontissa ennen kuin aamu-uniset aivoni ehtivät asiaa alkaa käsittelemään. Komiasti liukui kuin jäällä ojaan asti...
Eilen kaaduin. Tarkkaavaisuus herpaantui sen verran että ajoin eturenkaan jäiseen uraan ja nastaton rengas meni menojaan ja kaaduin vasemmalle kyljelleni.
Taisi olla heinäkuun alussa Meikojärven lenkillä mtb-hommissa. Stonga ja etujarrukahva osui polun viereiseen näreeseen ja äkkipysäyshän siitä seurasi ja kyljelleen tantereelle. Ei vaurioita.
Tänään. Ajoradalla, pientaloalueen kadulla, 90 asteen käännöksessä.
Tunnustan olleeni täysin tyhmä idiootti, jonka olisi yleisen elämänkokemuksenkin perusteella tullut tietää mitä muutaman asteen lämpötila ja pilvetön taivas voi tienpinnalla merkitä. Tunnustan olleeni myös se idiootti, joka valitsi kahdesta pyörästä sen jossa ei ollut nastarenkaita valmiiksi asennettuina.
Vammat normaaleja ihon rikkoutumisia ja vähän vääntynyt ja siksi arka peukalo. Muut vauriot pikkureikiä tekstiileissä, hajonnut pulloteline ja takalokasuojan kiinnike. Kolhu itsetunnolle ja itseluottamuksellekin. Harmitus hukatusta hienosta lenkkipäivästä ja lievä huoli siitä kauanko peukalosta on riesaa.
Pieni ihmetys ensinnäkin siitä ettei Ilmatieteen laitos ollut antanut liikennesäävaroitusta. Ei sillä että minä sen puuttumista pitäisin edes osasyynä, mutta jotenkin on ollut se käsitys että varoituksia annetaan mieluummin pikkaisen varmuuden vuoksi kuin pahinta ennakoiden. Toinen ihmetyksen aihe on se että mulla on ollut sellainen kokemus ja käsitys että normaalisti jo kotipihalla ja heti alkumetreillä on sellaisia paikkoja joihin mustaa jäätä tai liukkautta muuten muodostuu aina silloin kun sitä ylipäätään on. Nyt kuitenkin olin käynyt aiemmin aamulla roskia viedessäni testaamassa suojatiemaalauksiakin ja fillarilla pääsin ensimmäiset neljä kilometriä ilman minkäänlaista havaintoa minkään valtakunnan vaaran paikoista...
Eilen lenkillä Mustavuoren alueella. Nousin metsästä (niityltä) ulkoireitille ja siinä oli samaan aikaan nainen kahden koiransa kanssa. Käännyin liian jyrkästi ja vauhti loppui. Lukkopolkimien vuoksi taas könölleen. Vahinkoa kärsi itsetunto, joka nyt ei kummoisissa kantimissa ollut ennestäänkään. No, tulihan juteltua sitten hetki ulkoiluttajan kanssa. Ja ei, koirilla tai ulkoiluttajalla ei ollut mitään osaa tähän kaatumiseen. Ihan itse ja omin avuin.
^^ Oli kyllä kumma eilen, aurinkoinen päivä +4C ja Tapiolasta Weegeen kautta EKP:n suuntaan teillä oli yllättäen ohut lumikerros ja / tai mustaa jäätä. Myös sepeliä kylläkin.
--
Itse kysymykseen en osaa vastata
Autotallin edessä lenkiltä saapuessa kun en uupumuksesta johtuen muistanut ajavani lukkopolkimilla. Pehmeä kellahdus oli eikä sattunut ja onneksi kukaan ei tietääkseni nähnyt.
Näytösluontoinen esittely miten käy kun liukkaalla aiotaan kääntyä, näytetään kädellä kääntymistä ja samaan aikaan kulkureitillä on ajosuuntainen kantti jota ei tullut huomattua. Kantti ohjasi eturenkaan toiseen suuntaan kuin kääntymissuunta, jolloin pyörä ja kuski erkanivat toisistaan. Lähinnä valmiiksi hauras ego kärsi.
On muuten pahoja noi ajosuuntaiset kantit, noilla Espoon uusilla väylillä on noita just oletetulla ajolinjalla kun pitää saada hienoa mukulakiveä asvaltin lisäksi risteyksiin, eilen just kirosin lumen alla ollutta tuollaista ylläriä kun meinasi lähteä pyörä altaLainaus:
Alkujaan tämän lähetti hphuhtin
Olisko se ollut 25.11. kun satoi sitä vettä Espoon puolella joka jäätyi tiehen kiinni. Silloin viimeksi. Lähdin Hesasta silein renkain ja jossakin kohtaa alkoi tihuuttaa. Kokelin matkalla että pitääkö rengas ja sillä kohdalla piti. Niinpä matka eteni vauhdikkaasti, vaan jossakin kohtaa havahduin ihmettelemään että miksi tie näyttää märältä, mutta vesi ei lennä renkaista. Seuraavaan mutkaan otin vauhdin alle kävelyvauhdin ja päädyin kyljelleni. Piti lopulta soittaa nouto kun en enää uskaltanut kotiin ajaa. Kotona sittn olikin kuivat tienpinnat. Ei kalustevaurioita. Aivan mielettömän upea mustelma kankun kulmilla.
Eilen oli lähellä, vaikka olin sisällä trainerin päällä. Intervallilenkki, ja vanha vara-raineri ei ole kaikkein tukevin.
^Mä aikoinaan kauan kauan sitten kaaduin vauhdikkaasti rullien päältä pienen yksiön keittokomerossa tiskipöydälle. Jengi katsoi ihmeessään kun kerroin urheilulajistani tietämättömille "Ajoin keittokomerossa ja lensin tiskipöydälle" kun valittelin mustelmaani kädessä.
Kääk! noi rullat, voi elämä sentään että voi olla kamalaa ja totesin että on vähän liian vaarallinen harjoitusmuoto mulle. Ennätys on 2 tuntia rullilla-ajoa ja samalla kuuntelin musikkia. Palautin laina-laitteen.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti VesaP
En varsinaiseesti kaatunut kun olin varautunut ja oli seinä siinä vieressä. Mikä idea tässä rullailu-ajossa on? jäi epäselväksi.
Tiistaina. Pitkän kivikkopätkän jälkeen maasto rauhoittui ja päätin hörpätä juomapullosta energiaa. Virhe. Kuitenkin sattui eturengas johonkin esteeseen ja ilmalento seurasi. Ohjaustanko survoutui kylkeen kainalon alapuolelle ja polvet ruhjeilla.
Kipeää on. Typerä virhe, olisin voinut pysähtyä juomaan kun kiire ei ollut minnekään.
Tuohon voisi sanoa että älä välitä, tuohan on moka jollaisia sattuu pro-tason kuskeillekin. Mm. Kjell Carlström kertoi kaatuneensa (ja muutaman muun kaatuneen hänen peräänsä) kerran (muistaakseni Tour of Californian jollain etapilla) pelkästään sen takia että sattui osumaan kuoppaan juuri silloin kun toinen käsi piti juomapullosta kiinni.
Ja voisi kai senkin kokea - ainakin jälkeenpäin - jonkinlaisena hienona kokemuksena että ajoit lenkin loppuun (jo senkin takia ettei vaihtoehtoa ei ollut).
Mulla on lähinnä neuroottiseksi katsottavan ylivarovainen suhtautuminen yhdellä kädellä ajamiseen. Maantielenkeilläkin jätän pulloon tarttumisen myöhempään jos en näe tienpintaa kunnolla (esim varjojen takia) enkä porukkalenkeillä suostu juomaan kuin ollessani viimeisenä. Gravellenkeillä en yksin ajaessani oikeastaan koskaan hörppäile vaan pysähdyn pitämään piccolissimon tauon ja nauttimaan hetkestä.
Eihän se varmasti ole millään lailla optimaalista juoda kerran tunnissa sen sijaan että joisi ohjeiden ja suositusten mukaisesti vähän (1-2 dl) mutta usein (15-20 min välein), mutta tapa on jo tottumus ja tuntuu sopivan minulle.
Viimeisin kaatumiseni fillarilla tapahtui marraskuun ensimmäisenä päivänä - typerän varomaton käännös mitättömän öisen sadekuuron jäljiltä aamulla sään kirkastuttua jäätyneessä kohdassa - mutta viimeisin kaatumiseni sattui polkujuoksua spontaanisti tutuilla lähikallioilla harrastaessani joulupäivänä. Olkapäävamma ei onneksi haittaa millään lailla ajamista, mutta muistuttaa itsestään aina kun yrittää kiertää kättä tiettyyn yläasentoon.
Jos tänne saa postata melkein kaatumiset, niin tänään grävel-lenkillä Latokartanon niityillä Ilmolanraitilla meinasi tulla kunnon OTB tässä kohden. Tulin tuolta viistosti oikealta tuota alempaa oikopolkua pitkin 25+ nopeudella ja välittömästi oikopolun jälkeen Ilmolanraitilla kunnon sadeveden tekemä monttu/spoori. Ehdin vain ajatella, että hei me lennetään, mutta onneksi pysyin pystyssä eikä takarengaskaan noussut.
Mutta suosittelen varomaan tuota kohtaa.
En minä mutta poika kaatui Rukalla bike parkissa. Onneksi pinta naarmuilla säästyttiin. Harmillinen päätös hauskalle ensimmäiselle yhteiselle hissipyöräilylle.
Tänään läskipyörällä. En tajua miksi, mutta jostain syystä painoin etujarrua, kun oli tarkoitus kääntyä kotipihalle. Juuri ennen pysäytin mittarin ja silloin se tapahtui. Taisi kypärän lippa pelastaa pahemmalta, kun lensin asvalttiin naama edellä. Vieläkin leuasta tihkuu verta. Hieman on leukanivelet kipeänä samoin kuin polvi ja oikean sormi. Mitään ei kuitenkaan tainnut särkyä paitsi Edge. Pyörä lensi päälleni ja mittarista lasi halki, ilmeisesti osui kypärään. Vauhtikaan ei ollut kummoinen.
Uupuneena saattaa tehä epämääräsiä asioita ku aivot ei saa tarpeeksi energiaa
Pieni nurinmeno parkissa kuuluu asiaan ja toivottavasti poika ottaa tämän enemmänkin "voitonmerkkinä" kuin tappiona :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Jami2003
Vedinkö itse tämän topicin pohjat?
Mattohississä lähes tasamaalla, aloin kikkailemaan trackstandia ja tietenkin satula ylhäällä, kun tasapaino sitten meni niin perse otti penkkiin ja jalka haroi tyhjää ja levisin ei kovinkaan arvokkaasti mattohissin viereen. Ja kummipoika seurasi vierestä, totesin että mee ylös vaan, minä keräilen itseäni tässä... Lisäksi säästin rahaa edellisenä päivänä ostamalla vain polvisuojat (ei polvi-säärisuojia), ja nyt sääri on ollut pintakipeä parisen viikkoa, jotain hermokipua kun on niin pirun arka. :D
^ Ensimmäinen kommentti oli ettei enää ikinä aja alamäessä mutta kun kotiin päästiin oli jo rakentamassa hyppyriä pihalle.
No eilen. Epähuomiossa ajolinja oli viemässä kohti ojaa. Huomasin liian myöhään, etupyörä humpsahti pehmeään lumeen ja lähdin siitä tangon yli. Onneksi pehmeään lumihankeen, joten ei käynyt kuinkaan. Ja mkä tärkeintä, nähdäkseni kukaan ei ollut näkemässä. :)
Kokosin itseni, tarkistin että pyörä toimii ja jatkoin matkaa. Ja kohta palasin rikospaikalle poimimaan mukaan myös puhelimeni.
Ajelitko Fingerporissa :p hyvä että puhelin löytyi, siksi en pidä lenkillä mukana puhelinta (ja jos niin mielellään vetoketjullisessa taskussa) ja työmatkalla se on repussa.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti ArtoR
Aamulla olisin kaatunu varmaan useammankin kerran jos en olisi ottanu jalkaa avuksi söherökohdissa.
Tänään työmatkalla ajelin "pitemmän kautta" Rantaperkiöön, ja just kun auto tuli vastaan niin lipat, onneksi lumeen. Mutta TAAS oikea polvi oli se mikä ensin otti vastaan. Se polvi on ruvella muutenkin ja 2017 tärkeän kaatumisen arvetkin vielä jäljellä. Käännyin ja jatkoin matkaa pyörätien kautta.
Eilen Sipoonkorvessa, pyörän päältä jalkautuessa lähti jalat alta ja olkapää sijoiltaan.
Lanssilla peijakseen ja pitkä tauko taas hyvin alkaneeseen reenaamiseen. Saatana.
^tsemppiä!
Juuri eilen lenkillä tuli idea jos nastoittaisi jommat kummat talviajokengät.
EDIT: olikohan mulla 3 mm poranterää. Nastoja kyllä piisaa.
Aamulla. Ei se pysyny polulla. Pyörä siis.
^^^ tsemiä täältäkin. Mä olen tosi varovaisesti ajava, jalka maassa tosipaljon niin että se suojus on ihan kulunut kun osaan vain vasen jalka maassa...eilen ihmettelin että miten täältä ( kelvi) pääsee pois kun ihan peilijäätä, ajoin ajorataa pienen pätkän ja yksi kuorma-auto ohitti niin läheltä että kääk! on kyllä ollu haastavia eli vaikeita ajokelejä.
^Mulla oli nastoitetut kengät fläteillä ajamiseen. Nyt kun on siirtynyt talvellakin lukkoihin, on aika liukasta.