R2:ssa näköjään SRAM:n maantiekamaa halvalla, esim. https://r2-bike.com/SRAM-Chainring-K...ed-50-37-Teeth Lisäksi kampia ja muutakin kivaa...
Printable View
R2:ssa näköjään SRAM:n maantiekamaa halvalla, esim. https://r2-bike.com/SRAM-Chainring-K...ed-50-37-Teeth Lisäksi kampia ja muutakin kivaa...
Siis hetkinen.. Voiko tämän pakan laittaa suoraan mun kampiloisiin?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nure
https://www.canyon.com/en-us/aeroad-...etap/3051.html
172cm oon lyhyt :) Runkokoko S. Samaa mieltä että liian pitkät kammet.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg
Ei, Rival on 107mm 4-Arm ja tuo RED edelleen SRAM 8-hole Direct-Mount.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti vee
https://www.fillarifoorumi.fi/forum/...78#post3235678
Eli mun kampiin ei tuommosta sitten ole. Niinpä tietysti.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kupla
3.72 mi
Etäisyys
13:59Aika
16.0 mph
Keskinopeus
kokeilu mielessä ajoin työmatkan reippaasti kumin koko 26 tuumaa maasturilla ja max vauhti suoralla 40kmh ja 40 piikkinen eturatas ja 11 piikkinen takaratas välitys ei loppunut kesken
Kuskit on erilaisia. Toiselle sopii korkea kadenssi ja toiselle ei. Näin se menee maailman kovimmillakin.
Ja täytyy ottaa huomioon että 40 oli sulla maksiminopeus.
Kun taas aerolla se on välillä paljonkin enemmän, koska se 40 ei riitä edes keskinopeudeksi.
Että sikäli sitä ei voi verrata.
Ja uskon että sellainen joka ei ole koskaan ajanut yli 40 keskinopeuksia, ei voi tietää mille se tuntuu oikeasti.
Ja mikä välitys iinä olisi paras.
En tiiä. Näin luulen ma :)
no joskus on ajettu tunnin ajo 40 vauhdilla vanhan liiton 53 11 pykälillä ja nopeasti sanosin että 50 10 vois kyllä riittää
Kiitos. Tämä tieto auttaa minua. Saattaa olla että valitsen halvemman vaihtoehdon eli 50 ja 10.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti izmo
Tosin mietin sitäkin että jos vaikka 54 tuntuu liian isolta. Aina voi vaihtaa takapakan sitten kompensoidakseen tätä tunnetta. Se nyt ei ihan hirveesti maksa jos katuu.
Ainakin on varaa sitten :)
Shimano GRX810 etuvaihtajan säädöt hieman pielessä (grx kampisarja), eli ketjun hankausta iso eturatas-kaksi suurinta takaratasta -yhdistelmällä. Lisäksi vaihtaminen edessä on jotenkin työlään oloista pieneltä isolle ja välillä jää ketju rattaiden välille rallattelemaan, eikä vaihda kunnolla... sinänsä hyvien youtube-videoiden avulla olen koittanut tilannetta parantaa, mutta en vielä tarpeeksi hyvin. En esim saa vaihtajaa säätöruuveilla säädettyä niin ettei se hankaisi. Näyttää siltä, ettei ruuvissa ole riittävästi säätövaraa.
Vaijerin kireydestä tms varmaan kiinni, mutta vinkkejä saa antaa, mutta saa myös Tampereen seudulta suositella sellaista korjaamoa joka varmasti osaa tehdä säädön vimpan päälle. Bikestuff Hallilassa olisi logistisesti helpoin.
Lähetetty minun SM-A528B laitteesta Tapatalkilla
Taitaa olla enemmän ominaisuus, että hankaa kun laittaa ketjun ääripäihin ristiin.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti aspfjall
Onhan se etuvaihtajan välinaksu sinulle tuttu?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti aspfjall
Näin uutena 2x käyttäjänä ei ole! :). Tarkennatko?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Ohiampuja
Lähetetty minun SM-A528B laitteesta Tapatalkilla
Kun siirrät ketjun pikku rattaalta isolle, se etuvaihtaja menee äärilaitaansa asti. Sitten kun käytät takana niitä isoja rattaita ja kuulet sen hankausäänen, niin paina etuvaihtajan vipua varovasti. Tunnet kuinka se tulee aavistuksen kohti sitä pientä ratasta, ns välinaksu. Mutta ei saa painaa liikaa, muuten se ketju tippuu pikku rattaalle.
Ok, kiitos!
Lähetetty minun SM-A528B laitteesta Tapatalkilla
Kymmenen minuutin testi 69 avg rpm max 100 rpm 285 avg watt 388 max watt 6.6 km en varmaan osaa myös pyörittää myöskääm vaan junttausta on meno
Sellanen wattimittari olis makee joka näyttäs joka kierroksen kohdalla käytetyn teho.
Ja tottakai molemmille jaloille erikseen.
Sitten olisi taulukko josta näkisi mikä olisi optimiteho kussakin kierroksen kohdassa.
Siitä sitten hiomaan tekniikkaa yöunien menetykseen asti. Hih hii :)
Millä pyörällä ajelit?Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti izmo
^Olisko Gary Fisukka?
Vee on kyllä kova. Hatunnostot.
Taidettiin veen kanssa tavata Oukulla joulunpyhinä -20. Oli perheen kanssa välietappi Rovaniemellä ja kävin läskillä Oukun polkuihin tutustumassa. Huomasin että nyt puskee ylämäkeen erikoinen yhdistelmä, mies ja läskirenkainen yksipyöräinen. Oli pakko mennä hiukan haastattelemaan. Herätti kyllä suurta arvostusta harrastusta kohtaan. Ikinä ollut kuullutkaan moisesta laitteesta vaikka tyttärellä ollut useampia normi yksipyöräisiä sirkusharrastuksen myötä.
Terveisiä ja tsemppiä.
Onko rivaleissa jotenki erilailla rattaan kiinnitys kuin esim. redissä tai forcessa? Siis siten ettei 4- armista pääse eroon. Sama dubbi akselihan noissa on. Mulla oli joku redin kampisetti 10,4 jaolla ja senkun nyppäsi rattaan pois ja kasipulttinen tilalle.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kupla
https://cdn.pocket-lint.com/r/s/1200...xz6isr29uc.jpgLainaus:
Alkujaan tämän lähetti vee
Oikeilla polkimilla ja ajotietokoneella voi onkia reeneistä yllättävän paljon dataa talteen. Kuva vaan yks esimerkki.
Kiitosta vaan Kanuuna
Jaa näinkö on käynyt :)Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Kepsu
Siistii. Enkö antanut edes sun kokeilla pyörää :)
Pitihän se nyt arvata että semmosia on tottakai.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Föhn
mahtaa kustantaakkin jonkun verran.
Tuo mulla oleva on kyl melko köpö.
Mittaa vain vasemman kammen.
Ei anna mitään dataa jos ottaa vasurin irti ja polkee vain toisella.
Ei tuommosta varmaan kauaa jaksa katella :)
No jos haluat nostaa luotettavuutta ja toistettavuutta niin wattipolkimet tai hyvä keskiömittari. Linkitin sulle aikasemmin ne Favero Assioma Duo polkimet. Itse käytän niitä ja varsin luotettavaa dataa pukkaa ulos. Garminilta löytyy hieman hinnakkaammaat myös. Nämä vaatii sitten sen ajotietokoneen parikseen. Se on aparaatti josta näkee reaaliajassa ilman ranteen vilkuiluja ollaanko treenin puitteissa. Ei ne halpoja nämä laitteet ole mutta eivät ihan konkurssiin vieviäkään. Ajoja pääsee vielä analysoimaan verkkopalveluun josta löytyy vielä enemmän tietoa. Nämä kaikki vaatii hiukan paneutumista niin asetusten kuin muidenkin ajodatan määreiden ja suureiden kanssa. Ei vaikeaa, varsin helppotajuista ja käytännödssä käyttäjän itsensä räätälöitävissä.
Toisessa pyörässä mulla on tämä:
https://www.bike24.com/p2333165.html
https://images.bike24.com/media/1440...0-d-701237.jpg
Nämä ovat siis mittaavat polkimet. Ja omien tuntemusten perusteella luotettavaa dataa suoltavat.
https://cdn.verk.net/kuvastin/w:1632...9-928x722.jpeg
Olishan sitä saanut testata, en vain halunnut/uskaltanut.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti vee
Varmasti joo.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti Föhn
Mutta mulla ei vaan yksinkertaisesti ole aikaa värkkäillä ja tutkia dataa.
Se pitäs olla sitten niin idioottivarma ja yksinkertainen.
Mä olen harrastamassa kaiket mahdolliset vapaa-ajat.
Sillon kun Mun Polar kello vielä oli aktiivikäytössä niin suurin ongelma oli se etten millään meinannut ehtiä lataamaan sitä.
En vaan ole niin pitkään tekemättä mitään.
Toi nykyinen tehonmittaus on onneksi toiminut mitään tekemättä. Ja se on mulle suurin positiivinen plussa-asia.
Vaikka se nyt onkin noin onnetonta dataa. Mutta toistaiseksi se riittää mulle. Ehkä.
Arvostan että hommat toimii.
En mä ehdi pyöriänikaan itse huoltamaan. Paitsi ykspyöräset.
Muut olen ulkoistanut ajanpuutteen takia.
Joo näin mä olen ymmärtänyt. Kuvittelin kyllä että halusit tietää.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti vee
Lainaus:
Sellanen wattimittari olis makee joka näyttäs joka kierroksen kohdalla käytetyn teho.
Ja tottakai molemmille jaloille erikseen.
Sitten olisi taulukko josta näkisi mikä olisi optimiteho kussakin kierroksen kohdassa.
Siitä sitten hiomaan tekniikkaa yöunien menetykseen asti. Hih hii
Joo tottakai. Hienoa että kerroit.
Mä oon nyt taas hitusen viisaampi.
Eli prosentuaalisesti aika isosti :)
Muistilappu itselle: SRAM:n jarru adapteri EI sovi Shimanon satulaan vaikka sopiikin TRP:n!
Minäpä valaisen pikkusen maasto yksipyöräilyn, (eli ykkösen saloja). Niinkuin harrastajat pyöräänsä kutsuu.Tämän jälkeen voitte tehdä johtopäätöksiä miksi se maantiepyörä kulkee aloittelijalla :)
Tavallisen maastopyöräilyn sanotaan olevan koko kehon laji. Olen eri mieltä vahvasti.
Etenkin jos sitä verrataan ykköseen.
Mielestäni normi maastopyöräily on todella tylsää ja yksitoikkoisen helppoa. Kädet puutuu kun ei mitään tarvi tehdä :)
Kerran pidin reilu viikon tauon ykkösestä, ja ajoin sen ajan vain tavallisella luomufätillä maastossa 0.25bar paineilla.
Suunnilleen 60-100 km päivässä vaikeassa maastossa.
Sen jälkeen kun hyppäsin ykkösen kyytiin niin tajusin että, nyt on tullut tehtyä virhe.
Kunto ei riittänytkään enää siihen ajotyyliin mihin ykkösellä olin tottunut.
Joten vannotin itselle että enää en ikinä tee näin.
Ajan siis normi kaksipyörä fätillä enää korkeintaan lepopäivinä ja palautuslenkkejä (30-60km).
Niin kun aina ennenkin. No, puoleen vuoteen en ajanut metriäkään.
Noniin..
Ykkösessä kahvaa vedetään ja käännellään maastossa tavallisesti 30-45 kilon voimalla. Hetkellisesti enemmänkin.
Voitte kuvitella mitä se tekee käsille ja keskivartalolle.
Puhun nyt koko ajan itsestäni ja 65 kilon nakkepainosta.
Ajokamat päällä painoa on reilut 75 kiloa. Ja pyörä päälle 5 kiloa.
Kahvasta kiskominen on pakollista jos haluaa voiman välittyvän renkaaseen ja että pysyy yleensä pystyssä maastossa.
Ja välittyyhän sitä voimaa kun kahva on suoraan voimalinjalla jalkojen välissä.
Vähän kuin maastavetoa punttisalilla.
Paitsi että kahvaa samalla liikutellaan sivusuunnassa ja sinne tänne ohjauksen takia. Liikuttaminen on elinehto ajamiselle.
Kääntäminen on raskasta koska siinä koko ajan taistellaan omaa kroppaa vastaan. Voima tarvitsee aina vastavoiman.
Kun ei ole kuin yksi piste joka ottaa maahan vastavoimaa ei voi ottaa pyörästä. Se on tehtävä keholla.Vartalo tekee jatkuvaa kiertoliikettä. Sekä liikettä eteen ja taaksepäin.
Toista kättä heilutetaan ilmassa että se helpottaa kiertoliikettä, ja auttaa tasapainoon.
Ja samalla kahvakäsi repii n.40 kilon voimalla kahvaa.
Ajaminen on kuin rodeoratsastusta.
Ykkösellä painopiste on aina niin että pito on maksimaalinen.
Voimantuottoa voi siten antaa aina täysillä.
Kun taas kaksipyöräinen aina joko sutii tai keulii.
Ykkösellä todella harvoin pito on ongelma. Ellei ole todella liukasta mutaa. Se on aina voimanpuute se joka tökkii.
Pito on kaiken AA ja OO. Pyörää ei voi hallita ja pitää pystyssä jos hetkeksikin pito häviää.
Silloin aina tasapaino menetetään jossakin suunnassa. Joskus hetkellisiä luisuja voi onnistua hallitsemaan.
Mutta vain hetkellisiä. Ja ne vaatii todella nopeita refleksejä. Tai tuuria.
Tasapaino ei juuri koskaan ole ongelma. Vaikka niin yleisesti aina ajatellaan. Ei. Ei pidä olla erityisen hyvä tasapaino.
Tavallisen ihmisen tasapaino riittää. Ongelma on aina se että, ei ole voimaa pitää sitä tasapainoa. Joko voimaa vaan ei ole, tai on liian väsynyt.
Ja se on lähes aina kaatumisen syy.
Jos paino ei ole just maksimit renkaalla, se ei yleensä haittaa kun olet jo muutenkin kaatumassa :)
Ja kaatumiseen tässä lajissa kyllä tottuu. Ja oppii. Jos ei jalat kanna kaatuessa niin sitten kannattaa osata lähteä pyörimään kuperkeikkaa.
Joskus kaatuminen tapahtuu niin nopeasti ettei ehdi edes tajuta. Et vaan huomannut maassa sitä juttua johon kumi osui ja sitten mentiin.
Näissä tilanteissa yleensä sattuu sitten kipeemmin.
Leukasuojallinen kypärä on pelastanut itseni monesti varmasta koko naaman pirstaloitumisesta.
Mutta solisluita se ei pelasta :)
Ykkönen ei rullaa minkäänlaisen epätasaisuuden yli ilman voimaa. Joko eteenpäin polkevaa voimaa, tai "taakseppäin" vievää voimaa, eli
pidetään polkimilla vastaan ettei vauhti kiihdy liikaa. Vapaaratasta kun ei ole.
Vastaan pitävään polkemiseen normi pyörässä ei ole tottunut ja se tekee siitä todella raskasta.
Siksi alamäkeenkin ajaminen on uskomattoman raskasta. Ei voi vain antaa pyörän rullata alas.
Nopeutta on pakko hidastaa koska ei voi ajaa kovempaa kuin mitä pystyy polkemaan.
Itsellä maksimi kadenssi on noin 230. (100mm kammilla).
Tällä kampipituudella ajamisen raskaus tuntuu kuin normi luomumaasturilla ajaisi jatkuvasti isoimmalla vaihteella.
Sitä voi jokainen kokeilla itse mille se tuntuu. Ja muistaa että ei ole olemassa alamäkiä :)
Minulle se ei ole mikään ongelma. On testattu monesti. Ongelmana on silloin vain voimansiirron kesto.
Toki ykkösessä kadenssi on suurempi. Mutta se ei ainakaan helpota tilannetta.
Tilanne on samalla raskas ja iso kadenssi.
Ihan maksimia ei voi koskaan pyörittää kun aina pitää olla se viimeinen rutistus varalla jos tasapaino horjahtaa liikaa eteen.
Sillon on löydyttävä se viimeinen polkaisu, tai useampi. Ja vedettävä kahvasta nopeasti että rengas tulee eteen joutuisammin.
Se on 30 nopeudessa vaarallista ja pelottavaa :)
Etenkin jossain kivikossa. Mutta toki kivikko antaa supervoimia kun siihen ei tosiaankaan halua kaatua.
On vaan pakko keksiä voimaa jostain.
Mäkeäkin alas tullessa polkuvoimaa epätasaisuuksien takia pitää jatkuvasti säädellä.
Joten en oikein osaa sanoa kumpi on raskaampaa.. ylä, vai alamäki. Vai tasainen.
Sanonkin aina ettei ykköselle ole olemassa ylä tai alamäkeä. On vain raskas tai vieläkin raskaampi tasainen :)
On tottakai olemassa jarru. Ja se pitääkin olla hyvä, ja sen kanssa on oltava sinut että siihen uskaltaa yleensä edes koskea.
Jarrulla hidastetaan silloin kun jaloilla ei enää jaksa. Yleensä aina vaikeassa maastossa haluaa ajaa ilman jarrua, koska
jarrun käyttäminen muuttaa pyörän käyttäytymistä hieman arvaamattomaksi.
Mutta jyrkässä mäessä jarru on pakollinen. Kenenkään reidet ei kestä ikuisesti mitä tahansa mäkeä.
Jos vauhti kiihtyy kovemmaksi kun ehtii polkea.. ollaan ikävässä tilanteessa.
Ei uskalla hypätä pois kyydistä, mutta samalla ei uskalla eikä pysty olla enää kyydissä.
Eikä tosiaankaan uskalla koskea jarruun, koska silloin lähdetään kuin katapultista.
Ja voin sanoa että 30kmh nopeudesta alamäessä se ei ole kivaa.
Ykkösessä kun istutaan melko korkealla.
Pyörää käytännössä ajetaan koko ajan seisaaltaan. Silloin voimantuotto on maksimaalinen ja jaloilla joustaminen helpompaa.
Reiteillä on helpompia osuuksia silloin tällöin jossa voi muutaman sekunnin istua. Se on tässä lajissa se ihana lepohetki ajossa.
Muuten jos pitää levätä, täytyy hypätä pois kyydistä.
Itse ajan aina täysillä niin pitkään kun jaksan. Aina viimeiseen polkaisuun asti. Yleensä siinä vaiheessa sitten onkin jalat niin löysänä..
että on vaikeaa pysyä pystyssä kun hyppää/lentää pois kyydistä. Jalat ei vaan kanna.
Maastosta riippuen ajomatka ilman pakollista pysähtymistä vaihtelee. Joskus se on 10 metriä tai 50m tai kilometri.
Tai ihan mitä tahansa. Ehkä metri :) Koska lyhyt kampi ja iso rengas tekee lähdöstä vähän kuin autolla yrittäisi lähteä liian isolla vaihteella.
Ekat polkaisut täytyy antaa kaikki voimat mitä löytyy että pääsee vauhtiin.
Ounasvaaralla täytyy ottaa melko usein lepotaukoja. Maasto on mäkistä ja epätasaista. Mutta se se vasta onkin jännää :)
Minun lepotauot ovat noin 30 sekuntia. Sen jälkeen jaksan taas ajaa kuin uusilla jaloilla.
Joskus pidän maksimissaan minuutin tauon.
Sen jälkeen joka sekunti on liikaa, koska syke ja hengitys laskee liian alas ja lihakset jäähtyy liikaa..
ja silloin liikkeellelähtö on kankeaa ja vaikeampaa. Pelkkä kyytiin nouseminen maastossa kuluttaa uskomattoman paljon energiaa.Ja siksi sitä toivoo että onnistuu kerralla.
Kylmillä lihaksilla ajaminen on yllättävän vaarallista.
Keho ei ehdi reagoida maastoon ja kaatumiset lisääntyy. Kunnes taas lämpenee ajossa.
Ja lämmintä ykkösellä ajaminen on.
Käytän lähes samoja ajovarusteita kesät talvet. Koskaan ei ole kylmä tullut. Oli sitte +30 tai -30.
Aina takaisin tullessa on niin märkä että sama olisi käydä kamat päällä uimassa.
Talvella tämän takia pysähtyä ei vaan voi. Varmasti siksi oppinut lyhyisiin lepotaukoihin.
Läpimärillä vähillä vaatteilla ei todellakaan voi pysähtyä moneksi sekunniksi.
Muuten paleltuu saman tien. Ja lämmön uudelleen nostaminen on aika kova homma.
Lisävaatetta ei halua talvella laittaa kun jatkuva liikkuminen pyörän päällä tulee sitten liian kankeaksi.
Energiankulutus sitten taas kasvaa ja hiki lisääntyy.
Ajan lähes joka päivä vuoden ympäri. Yhtään reissua kelin takia ei jätetä ikinä.
Aamulla kun herään ja valmistaudun reeniin, en edes katso mikä keli on. Sen kyllä näkee sitten ulkonakin :)
Mottona on että, jos tulee kylmä, on ajanut liian hitaasti. Ei ole menty täysiä.
Minimi reissu mulla on tunti. Maksimit jossain 5-6 tunnin nurkilla. Sitten on pakko syödä välillä.
Ajan yleensä 1000 kalorin tuntivauhtia.
Sykkeet anaerobisen kynnyksen yläpuolella lähes koko ajan. Etenkin 1-2 tunnin lenkeillä.
Keskinopeudet maastosta riippuen 7-14 kmh. Talvella yleensä pääsee kovempaa kun reitit on tasaisia.
Mutta talvella ongelmana on kourulla olevat reitit.
Fat yksipyöräiselle se on oikea arkkivihollinen. Eikä niitä moni pysty ajamaan. Ehkä oikeasti ajamaan pystyy yksi minun lisäksi.
Pyörä ei suostu milliäkään menemään sinne mihin sitä ohjaa. Se pomppaa rännin sivulta toiselle sivulle kuin flipperikuula.
Ja rännin pohjalla ei voi ajaa koska pystyssä pysyminen vaatii jatkuvan pikku mutkittelun ja kahvasta kääntämisen.
Kaksipyöräiselläkin tätä tehdään hieman,
mutta ykkösellä kaksi kertaa renkaan kierroksen aikana. Ja aika näkyvästi.
Tässä tullaankin rengaspaineen merkitykseen. Läskiykkönen on uskomattoman tarkka rengaspaineesta.
Jumbo Jimillä optimaalinen paine on 0,35 - 0,37bar.
Jos se on vähänkin yli 0,37bar, pyörä ei suostu edes asfaltilla kääntymään vapaaehtoisesti. Ei vaikka kuinka kääntää ja kallistaa.
Eikä jaksa enää metriäkään. Kyllä jaksaa. Ja sen rajan kun ylittää jatkuvasti, huomaa jotain ihmeellistä.
Hyvä olo tulee sitten kun pääsee kotiin ja on taas voittanut itsensä ja tietää tehneensä kaikkensa.
Tähän asti minun filosofia on minulla toiminut jo vuosia. En usko että muuten ensi yrittämällä ajaisin aeropyörää 44 keskinopeudella.
Ja täytyy muistaa että minä aloitin jokin vuosi sitten täysin nollasta. Minulla ei ollut yhtään lihasta missään jäljellä.
Kuolemaa pyörätuolissa odottelin. Kunnes.. diagnoosi ja lääkkeet löytyi, sain aloittaa elämäni alusta.
Siitä tähän päivään täysiä-mentaliteetillä on menty, ja tässä ollaan.
Alkuvaiheessa välillä joku on ambulanssin tilannut kun olen ojassa maannut liikkumatta tai tajuttomana pyörän kanssa.
Mutta olen kertonut heille vain että, mä lepään hetken ja jatkan sitten matkaa :)
Matka jatkuu...
Mikäs on paras konsti saada kireät gripit paikoilleen? Silikonia ei viitsi käyttää ;-))
Paineilma. Jos ei ole sitä, niin itse olen laittanut 5mm kuusikulma avaimen pitkän pään tangon ja gripin väliin ja pyöritellyt sen avulla paikalleen ja sitten avain pois välistä. Tekee kyllä naarmuja tankoon, jos häiritsee.Lainaus:
Alkujaan tämän lähetti nure
^Pitäisi saada kerrallaan paikoilleen, ikkunanpesuaineella oon joskus ja hiuskiinne toinen vaihtoehto jos vaimolta löytyy.
Ja Brake cleaneri toimii myös. Se haihtuu aikanaan pois sieltä välistä.