Alkujaan tämän lähetti
Eepu
Toissapäivänä tuli "Voittoja ja valheita" kirja postissa. Ihan ensimmäisten sivujen jälkeen alkaa jo "vihkiyttäminen" tohtori Ferrarin doping tietouteen. EPO ensikokeilut ja veren paksuuntuminen kiisseliksi (punasolujen äkillinen lisääntyminen) tappoi pyöräilijöitä, sydän ei jaksanut pumpata sitä. Vapaa ote kirjasta: "jotkin urheilijat laittoivat kellon herättämään keskellä yötä, pulssia nostavia voimisteluliikkeitä piti tehdä, ettei lepopulssiin asettunut elimistö "sammuisi" kesken unien.
Halosen "Sinivalkoinen valhe" dokumentissa sivutaan ohuesti samaa ajanjaksoa, myös ohjelmassa vieraillaan Italiassa ja Italialaisen huippulaboratorion henkilökunta yritetään saada haastateltavaksi, luonnollisesti heikoin tuloksin. Kaksi Olympia urheilijaa avaavat suunsa, tietenkään he eivät tiedä mitään ja myös valmentajana Italiassakin toiminut Jarmo Punkkinen on yhtä vaitonainen ja tietämätön. Kirjassa doping suljetaan vahvan sanan, Sisilialaisen vaikenemista kuvaavan Omertan taakse.
Kun näitä dokumentaatioita katsoo, lukee ja analysoi alkaa pikkuhiljaa syntyä kokonaiskuva siitä, ettei huipulla ole kovinkaan montaa urheilijaa tai lajia joissa ei jotain kepulikonsteja ole käytettetty. Erillaiset doping tieto harhautusoperaatiot ennen isoja kisoja sekä urheilujohtajien tietoisuus toistensa tiedoista, sekä puolustuspuheet tyyliin "eihän meillä ollut mitään verrattuna DDR:n urheilijoihin" jne. ovat suoria tunnustuksia siitä, että pitkäaikainen douppaus ja suoranainen douping profilointi sekä tutkimus on olemassa olevaa varjo maailmaa näkyvän rajan takana.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että elinikäinen kilpailukielto kertalaakista voisi olla riittävä pelote, jos jotain pelotettavaa on. Tapio Wideman sanoo Halosen dokumentissa, sen lopussa jokseenkin näin: "varakkaat ammattiurheilijat otaavat pieniä annoksia EPO:a (tai jotain pimeän labran desing douppia (viestikirjoittajan oma päätelmä) ) joka ei näy testeissä. Näin voi olla, tai sitten ei.