Gravelreitit

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti paaton

Nämä polkujen määritelmät ovat minusta vähän turhia. Ei noita pysty millään tekemään samanlaiseksi, niin että niitä luotaisiin tarpeeksi.

Se polku, mikä on omasta mielestäni täysin ajettavaa ja hauskaa, onkin kaverin mielestä tekemätön paikka. Puhuminen loppuu ja fillari nousee selkään.

Muutenki tarkkojen ja julkisten gravellmappien julkaisu on minusta vähän kyseenalaista. Pienellä porukalla on kiva löytää polkuja. Joskus ne menevät vähän lähempää asutusta tai muuten arkaa maastoa. Sitten reitti läpsähtää yleiseen jakoon ja porukkaa onkin ajamassa samalla reitillä niin penteleesti.

---

Eihän se polkujen luokittelu täydellistä ole mutta aika monta tuhatta kilometria niitä ajaneena voin sanoa että yllättävän hyvää. Kuskien taidot ja välineet eroaa, mutta kalibrointi saadaan kohdalleen yleisten sovittujen määrittelyiden myötä ja kun systeemi on itseään korjaava niin kyllä ne asettuu aika nopsaan kohdilleen. Olisin tuosta enemmän huolissani jos en olisi nähnyt miten hyvin on toiminut maastopyöräilyn ja metsäpolkujen puolella, soratiet on siihen verrattuna helpompia arvottaa kunhan periaatteet sovitaan.

Tuo toinen pointti onkin sitten aika isompi periaatteellinen kysymys. Maastopyöräpuolella polkujen piirto ja luokittelu lähti halusta jakaa tietämystä (tehokkaasti) muille lajitovereille. Polkujen osalta toimii jopa ruuhkia vähentävänä koska jengillä on enemmän mahdollisuuksia valita eikä kaikki pakkaudu niille muutamalle parhaiten tunnetulle. Jokamiehenoikeuden puitteissa toimitaan ja sen rajat merkitään karttaa eli esim. piha-alueet jonka isäntä / emäntä ei halua läpi ajettavan kuin myös ne missä pyöräilijät on ok, samoin luonnonsuojelualueet ala Nuuksio rajoitusmääräyksineen. Mitä paremmin porukka osaa katsoa karttaa eikä vedä sokkona toisten Stravasta napattuja gpx-reittijälkiä niin sitä paremmin homma toimii ja herneitä menee muilla vähemmän nenään. Ehkä tässä on nyt jotain erityistä ruuhka-Suomen alueella mitä en osaa hahmottaa?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti TheMiklu

Trailmap.fi on parasta mitä maastopyöräilylle on tapahtunut pitkään aikaan. Tätä tulee jo nyt käytettyä gravelireissujen suunnittelun tukena.
Meilläpäin tarvis pystyä merkkaamaan tien pinnasta:
-tavallista soraa/kovaa alustaa (OSM surfacena compacted)
-kivituhkaa/ulkoilupolkua (OSM fine gravel)
-onko se isoa mehtäautotie/tuulimyllytiemursketta/soraa, jota on huono/mahdoton ajaa gravelilla (OSM gravel). Näitä on meillä päin paljon.
-jotain näiden väliltä olevaa isohkolla seulalla tehtyä soraa
-pehmeää ja lähes ajokelvotonta hiekkaa
-maa/suo/sammalpohjalla oleva pehmeä pinta

Nyt nämä pikkutiet on useimmiten unmaintained track roadeja. Siihen voi laittaa luokituksen pinnan pehmeyden mukaan. Sitä luokitusta ei isommilla teillä ole/ei tarvita.
Monesti myös kunto-/pururata on highway: track. Jos gravelia ajatellen trailmappiin lisäisi jonku merkinnän noille sorapätkille nii sehän se riittäisi?

---

Tack!!! Tälläisiä juuri kaipasin (Trailmap promosta toki siis kumarrus, mutta nuo tarkat huomiot mitä olisi hyvä kuvata on se kaivattu juttu). Pari huomiota:
- Tuota kivituhkaa (fine_gravel) käytetty tosi vähän, siinä kuitenkin olisi potentiaalia
- OSM gravel osalta juuri se haaste että se on liian epämääräinen sen koon suhteen. Esim. 3-4cm rae vielä ihan ok, mutta kiuaskivi kokoluokka ei.
- Pehmeää uppohiekkaa ei täällä juuri ole, mutta olen ollutkin ymmärtäväni että jossakin päin sellaisia metsäautoteitä on enemmänkin
- Maa/suo/sammalpohja: onko nuo siis metsäautotie-merkinnöillä nyt vai millä? Näillä seuduin noita on vähän ja ovat järjestään merkitty poluiksi vaikka leveys paikoin oikeuttaisi OSM highway=track luokitukseen

Joo meillä päin on kuivia kankaita, joissa on ihan hiekkatie ihan kirjaimellisesti. Tavallisella autolla jää kiinni.

Gravel olis helppo tosiaan mutta se sen raekoko ja kuvaus on periaatteessa semmonen, että se on upottavaa/sortaa renkaan alta pois.

Taas nuo harvoin käytetyt mehtäautotiet, joita ei usein ajeta kasvavat äkkiä sammalta. Ovat siis leveitä ja ihan kantavia mutta pintakasvillisuus on pehmeää.

Nyt joutuu vähä arpomaan mitä nuo taviskartassa olevat pikkutiet on.

Tuo sorateiden luokittelu on mielestäni ihan mahdoton yhtälö. Ensinnäkin kippurasarvisissa voi olla renkaat 33 - 50mm, jolloin tienpinnan merkitys (tuntuma, luokitus) riippuu renkaista. Seuraavaksi keli vaikuttaa todella paljon - upottava savilillinki, jossa ei viitsi ajella muuttuu pikkupakkasella (tai kuivalla kelillä) mahtavaksi "asfalttitieksi". Sitten on tämä sorateiden kunnostus, joka voi olla mitä tahansa 1 - 70mm kivituhkaa tai kiviä. Ja lopuksi kunkin ajajan mieltymykset minkä luokituksen antaa millekin tielle. En ainakaan itse usko löytyvän tarpeeksi kartoittajia (ja yhteisymmärrystä), jotta tuo pysyisi riittävällä tasolla. Esimerkkinä Pirkkala-Lempäälässä Paarentie, joka muuttuu todella paljon vuoden sisällä, välillä sitä voisi ajaa maantiepyörällä, mutta välillä ainoa vaihtoehto olisi maastopyörä. Sen sijaan tuo asfaltti/sora erottelu olisi hyvä ja nimenomaan maantiepyöräilijän kannalta, koska silloin näkisi yhdeltä kartalta kaiken tarpeellisen (tarkoitan Trailmappia).

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti stenu

...jos Trailmappiin saisi jollain värillä käyrätankoisella ajettavaksi luokiteltavat soratiet, niin sehän olisi jo loistava. Kartan pohja-aineiston kuvauksesta pystyy jo päättelemään aika pitkälti, että minkä tyyppisestä tiestä tai urasta on kyse. Ainakin mulle tutut vihreät mtb-reitit näyttäisi olevan myös noita käyrätankoisella vielä ihan sujuvasti ajettavia reittejä ja osittain keltaisetkin, joten vähän sekaannusta voi aiheuttaa se, että mikä on mtb-reitiksi merkattava ja mikä gg-reitiksi merkattava.

---

Vähemmän niissä luokiteltavaa on kuin poluissa. Perussoratien luonne on tottakai elävä. Käytännössä kaikki pehmenee sateella ja hoidetut tiet lanataan säännöllisesti.
On kuitenkin ihan eri asia ajaa tai yrittää ajaa pintamateriaaliltaan hiekasta nyrkinkokoisiin lohkareisiin. Kaikki ne on kartassa päällystämättömiä.

Jääräpäisesti pysyn tässä (yleispätevän luokittelun muodostamisessa) edelleen samalla kannalla kuin TheMiklu.

Helpoin taklattava on nuo väline-erot, ihan sama se maastossakin kun on kaikkea 26" täysjäykistä täysjoustoihin ja fatteihin joilla ihan eri kyvyt edetä erityyppisillä poluilla ja sen päälle huimat ero kuskien ajotekniikassa joiden väittäisin olevan etenemisen kannalta kertaluokkaa merkittävämpi tekijä kuin gravelilla jossa välineet ratkoo suurimman osan ja taidoilla ei hirveästi pelasteta. Silti on saatu sovittua luokitus jolla pienen itse-kalibroinnin jälkeen aloittelevatkin harrastajat oppii arvioimaan mikä sopii juuri heidän kalustolle, ajotekniikalle ja preferensseille. Toki osa ratkaisua on se, että aivan aloittelijat eivät noita polkuja luokittele vaan ne joilla on sekä ajoteknistä osaamista että myös arviointikykyä suhteuttaa sitä muihin harrastajiin.

Ja keli vaikuttaa toki, mutta siinähän pointti ei ole kuvata mikä on jonkun tien kunto juuri nyt vaan miten tiehen vaikuttaa märkä ajokausi ml. kelirikkoaika: toiset tiet menee silloin aivan velliksi ja toiset on suht ok. Vallitseva keli sitten katsotaan vilkaisemalla ulos ja muistelemalla edellisten päivien sateita.

Hankalin noista on lanaus jota ei nykymuotoisella OSM:llä oikein järkevästi saada taklattua. Sen kanssa sitten eletään ja toivotaan että ei usein käy niinkuin viime sunnuntain lenkilläni jossa valikoitui reittiin normaalista poiketen paljon hoidettuja sorateitä ja fiilis oli että jokaisella pääsin ajamaan ekana tuoreeltaan lanaajan perässä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti jalo

Tuo sorateiden luokittelu on mielestäni ihan mahdoton yhtälö. Ensinnäkin kippurasarvisissa voi olla renkaat 33 - 50mm, jolloin tienpinnan merkitys (tuntuma, luokitus) riippuu renkaista. Seuraavaksi keli vaikuttaa todella paljon - upottava savilillinki, jossa ei viitsi ajella muuttuu pikkupakkasella (tai kuivalla kelillä) mahtavaksi "asfalttitieksi". Sitten on tämä sorateiden kunnostus, joka voi olla mitä tahansa 1 - 70mm kivituhkaa tai kiviä. Ja lopuksi kunkin ajajan mieltymykset minkä luokituksen antaa millekin tielle. En ainakaan itse usko löytyvän tarpeeksi kartoittajia (ja yhteisymmärrystä), jotta tuo pysyisi riittävällä tasolla. Esimerkkinä Pirkkala-Lempäälässä Paarentie, joka muuttuu todella paljon vuoden sisällä, välillä sitä voisi ajaa maantiepyörällä, mutta välillä ainoa vaihtoehto olisi maastopyörä. Sen sijaan tuo asfaltti/sora erottelu olisi hyvä ja nimenomaan maantiepyöräilijän kannalta, koska silloin näkisi yhdeltä kartalta kaiken tarpeellisen (tarkoitan Trailmappia).

---

Niin lähinnä ongelmana yleensä on se, että maanmittauslaitoksen karttoihin katkoviivaksi piirretyistä urista ei tiedä, että onko ne traktoriteitä, huonokulkuisia metsäteitä vai juurakkopolkuja tai umpeen kasvaneita, vanhoja pusikkoisia tieuria. Kaikkia punaisella ja yhtenäisellä mustalla piirrettyjä minä pidän ”ajettavina”. Lisäksi kiinnostaa se, että mitkä ”ohuista punaisista” teistä on soraa ja mitkä ei, koska ne voivat yleisesti olla kumpaa vaan. Sen kummempaa luokittelua en itse kaipaisi ja tuolla tasolla (on soraa ja on ajettava normaalioloissa) luokittelu ei ole kovin monimutkainen. Sellaisen kuskin, jolle tuon tason luokittelu ei riitä, voi olla parempi pitäytyä vaikka maantiepyöräilyssä.. ;)

Edellämainittuun lisään vielä OSM-ongelman. Vaikka OSM-karttaa pidetään luotettavana käyttäjen keräämänä niin monessa tapauksessa OSM:iin on kopioitu MML:n avoin aineisto sellaisenaan, vaikkapa polku tai metsäura, joita ei vuosiin tai vuosikymmeniin ole ollut olemassa. Monesti olen kironnut OSM-kartan tietoa, jonka perusteella olen jonkin reittini speksannut. Ajatellut että onhan se siellä koska OSM:ssa on.

Mutta onhan se sitä seikkailua:)

Joo ja gravelmapin isoin ongelma tällä hetkellä on se, että sinne tuli se ”routes”-optio, jonka seurauksena, jotkut ovat alkaneet lataamaan segmenteiksi kokonaisia ajamiaan lenkkejä, jotka sitten osittain menee päällekkäin jo piirrettyjen segmenttien kanssa ja osittain eivät ole soraa nähneetkään. Ainakin kymmenen sellaista olen tässä kesän aikana joutunut liputtamaan poistettavaksi. Imo, koko ”routes”-optio on ihan turha ja potentiaalisesti vaan pilaa gravelmapin.

^juuripa noin. Lisäksi ihmettelen sitä, että joillain on tarve piirtää jo olemassaolevat pätkät sinne uudestaan. Dorkaa kun siellä päällekäin segmenttejä.

Itse en oikein ymmärrä erillistä karttasovellusta sorateiden luokitteluun. Omalla ajoalueellani Maanmittauslaitoksen maastokartta antaa mielestäni parhaimman tiedon tien tai vastaavan laadusta: punaisella värillä merkitty tie on ajettava, mustalla värillä merkitty on ajettavissa pienin varauksin ja musta katkoviiva merkitsee suurta epävarmuutta.

Punaisella merkitty voi olla lanattu ja mustalla merkitty voi olla isoakin sepeliä ja lisäksi se on voinut muuttua oleellisesti edellisen käynnin jälkeen, jos se ei ole tapahtunut aivan eilen.

Katkoviivalla merkitty voi olla myllätty edellisen käynnin jälkeen ajokelvottomaksi.

Pystyykö MML:n maastokartalla tekemään GPX-jäljen joka seurailee mahdollisimman paljon sorateitä klikkaamalla alku ja loppupisteen? TÄmmöiselle palvelulle olisi kysyntää ja trailmapin soralayerillähän päästäisiin jo auttavaan lopputulokseen, eikö vain? Etenkin kun trailmapin kehittämiseen on löytynyt aktiivinen porukka joten pienellä alkuspeksaamisella saadaan porukka tekemään merkintöjä OSM-materiaaliin.

edit: vähän vaikea ymmärtää mitä tässä keskustelussa tekevät kommentit/kommentoijat jotka kertovat ettei suunnitellulle sovellukselle/palvelulle ole tarvetta tai että he eivät halua jakaa ajamiaan reittejään?!?

Ei niin ole pakko tehdä. Antakaa niiden jatkaa rauhassa jotka ovat kiinnostuneita soratireittien suunnitteluun keskittyvästä palvelusta. Tai niitten maastoreittien. Ei se ole keneltäkään muun ajamisista pois.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti kaakku

Pystyykö MML:n maastokartalla tekemään GPX-jäljen joka seurailee mahdollisimman paljon sorateitä klikkaamalla alku ja loppupisteen?

---

Ei.

Lainaus:

---

TÄmmöiselle palvelulle olisi kysyntää..

---

Kyllä minä kysyn! Trailmap-, Strava-, Ridewithgps- tai (varauksin)Komoot -toiminnallisuus MML:n karttapohjilla (vaikkei tien päällystetietoakaan olisi), siinäpä se.
Tai vaihtoehtoisesti MML:n karttapohjat edellisiin.

Ainakin jäljen voi tuoda helposti layerina ja tuon jälkeen pystyy tsekkailemaan slidereiden avulla ajettavan reitin. Olen käyttänyt maantiereitin suunnitteluun. Näkee takuulla, onko reitti varmasti asfalttia.

Ja edelleen. Stravan reititystä kannattaa kokeilla. Kun valitsee prefer dirt surfaces, niin reitistä tulee yllättävänkin hyvä suoraan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti paaton

...Kun valitsee prefer dirt surfaces, niin reitistä tulee yllättävänkin hyvä suoraan.

---

Yllättävän monesti ajattaa myös pihoihin ja poluille, joita ei ole olemassa :)

Mulla oli Komootissa ongelmana että ladattu reitti ei näkynyt Garminin ruudulla. Kierrätin tiedoston auki trailmapissa ja tallensin eri nimellä ja johan alkoi pelittämään.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen

Itse en oikein ymmärrä erillistä karttasovellusta sorateiden luokitteluun. Omalla ajoalueellani Maanmittauslaitoksen maastokartta antaa mielestäni parhaimman tiedon tien tai vastaavan laadusta: punaisella värillä merkitty tie on ajettava, mustalla värillä merkitty on ajettavissa pienin varauksin ja musta katkoviiva merkitsee suurta epävarmuutta.

Punaisella merkitty voi olla lanattu ja mustalla merkitty voi olla isoakin sepeliä ja lisäksi se on voinut muuttua oleellisesti edellisen käynnin jälkeen, jos se ei ole tapahtunut aivan eilen.

Katkoviivalla merkitty voi olla myllätty edellisen käynnin jälkeen ajokelvottomaksi.

---

Tää. Lisäksi tuosta näkee varsin hyvin missä on odotettavissa portteja ja muita vastaavia eli minne ei pidä mennä.

Lisäilin juuri kasan segmenttejä gravel mappiin. Toivottavasti ei tullut pilattua kenenkään elämää.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg

Lisäilin juuri kasan segmenttejä gravel mappiin. ...

---

Mainiota, kävin tsekkaamassa. Pitääpä jossain kohtaa ajella noita.

Autuaita ne, jotka MML aineistolla pärjää. Se nyt vaan on niin, että sieltä puuttuu usein isojakin pätkiä ja toisaalta mukana roikkuu vaikka ja kuinka monta kymmentä vuotta sitten poistuneita uria. Polut varsinkaan pidä paikkaansa.
Suomi on pitkä maa ja täällä syrjemmässä ne reitit pitää porukalla skoutata. Ois kätevä pistää ne talteen.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen

Itse en oikein ymmärrä erillistä karttasovellusta sorateiden luokitteluun. Omalla ajoalueellani Maanmittauslaitoksen maastokartta antaa mielestäni parhaimman tiedon tien tai vastaavan laadusta: punaisella värillä merkitty tie on ajettava, mustalla värillä merkitty on ajettavissa pienin varauksin ja musta katkoviiva merkitsee suurta epävarmuutta.

---

Jos ei niin välitä siitä, että onko alla asfalttia vai soraa, niin silloin MML:n karttojen informaatio riittää, mutta jos haluaa vältellä asfaltteja ja ajella mahdollisimman paljon soralla, ei niistä ole apua punaisten teiden osalta eikä ihan kaikkien mustienkaan.

Siksi olisi kiva, että mahdollisimman moni jaksaisi gravelmappia täydentää.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti TheMiklu

Autuaita ne, jotka MML aineistolla pärjää. Se nyt vaan on niin, että sieltä puuttuu usein isojakin pätkiä...

---

Juu niin puuttuu täällä ruuhkasuomessakin.

Lainaus:

---

ja toisaalta mukana roikkuu vaikka ja kuinka monta kymmentä vuotta sitten poistuneita uria

---

Ja jotkut kopioivat ne OSM:iin tarkistamatta.

Lainaus:

---

Polut varsinkaan pidä paikkaansa.
Suomi on pitkä maa ja täällä syrjemmässä ne reitit pitää porukalla skoutata. Ois kätevä pistää ne talteen.

---

Ihan sama täällä, ei se teillä niin erilaista ole.

Noni, reiteille on siis tarvetta!

MML:n kartoista ehkä saattaa tietää onko päällyste vai ei. Paitsi tietty sieltä saattaa puuttua helpostikki vuoden ajan uudet tiet.
Palokunnan jouduin kerran soittelemaan paikalle niin sieltä ne körötteli hiekkatietä (ei voi ajaa gravelilla eikä paikoin maasturillakaan. Läskillä pääsee) vaikka toinen reitti olis ollut puolet lyhempi pätkä kaksikaistaisen tien levyistä viivasuoraa tuulimyllybaanaa :D

Mutta jos tosiaan tuohon Trailmapin "soratiekarttaan" ihan ensialkuun lataisi käytettävissä olevilla vapaalla datalla yleisille teille pinnoitetiedon. Tai ehkäpä päällystetyille teille ei tarvitse sitäkään tietoa (paitsi jos tulossa on joskus vielä "Roadmap" maantien kulkijoille).

Noille voisi innokkaimmat lisätä haluttuja ominaisuuksia ja yksityisteille/metsäteille/traktoriurile jne päällyste-, ajokelpoisuus-. ym tietoja ja ominaisuuksia sitä mukaa kun niitä kertyy.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JackOja

Mainiota, kävin tsekkaamassa. Pitääpä jossain kohtaa ajella noita.

---

Tuolla alueella on kyllä määrättömästi ajettavaa soratietä. Kaikkea ei vaan ehtinyt tsekata tälle kesää. Varmaan 300km edestä on piirrettyjä lenkkejä oottamassa ensi kesää.

Kiitän tässä kohtia kaikista kommenteista ja syötteistä "Grailmap"-ideointiin! Nämä kun yhdistää parin muun lähteen kanssa niin on jo ihan riittävästi funtsittavaa. Nyt pitää vaan jostain repiä aikaa hoitaa speksaus finaaliin jotta voi siirtyä toteuttamaan ensimmäistä versiota. Tässä samalla mukavasti oma gravelointikokemuskin taas päivittyy tuoreilla tunnelmilla siitä miten vuodenajat tähänkin touhuun vaikuttaa, esim. kuten jalo tuolla ylempänä totesi niin kaikki soratiet eivät ole ihan veljeksiä märemmillä keleillä.

^miten ajattelit määritellä soratien laadun?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MAS

kaikki soratiet eivät ole ihan veljeksiä märemmillä keleillä.

---

Ei eivätkä kuivemmillakaan. Uusien hakkuiden takia karkealla soralla vastaikään lanattu metsätalouden tarkoitusperiä varten tehty soratie on aika tyly. Toisaalta sitten, kun siinä on kymmeniä kertoja 74 tonniset ajaneet se voi olla aika mukava. Koskaan ei voi tietää ja muuttujia on törkeästi.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen

^miten ajattelit määritellä soratien laadun?

---

Se on siis juuri tuota funtsittavaa ("speksausta") mitä yllä sanoin tekeväni seuraavaksi. Heitän kyllä sitten tänne ajatukset reposteltavaksi kun on vaan ensin oma kotityö tehty.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti F. Kotlerburg

Ei eivätkä kuivemmillakaan. Uusien hakkuiden takia karkealla soralla vastaikään lanattu metsätalouden tarkoitusperiä varten tehty soratie on aika tyly. Toisaalta sitten, kun siinä on kymmeniä kertoja 74 tonniset ajaneet se voi olla aika mukava. Koskaan ei voi tietää ja muuttujia on törkeästi.

---

No, tästähän siitä ollaan juurikin keskusteltu. Karkeasti minun tulkintani näkemyksien laidoista on, että toisille tämä on vain asfaltti vs. soratie ja toisille kysymys eri tekijöistä jotka vaikuttavat soratien ajettavuuteen ja jotka olisi kiva (josko ei välttämättä mielekästä & mahdollista) saada kuvattua. Varmaan käynyt selväksi kumpaan laitaan itse kuulun. Toinen juttu on sitten tiedon ajantasaisuus mitä yllä kuvaat. Samaa probleemaa on metsien poluilla, hakkuut yllättävät milloin missäkin ja yhtä nopeasti risut katoavat ja osa poluista on tallella, osa vähän heikommassa hapessa. Sitten vain OSM päivittyy ja tilanne on taas ajantasainen. Keskimäärin toi on toiminut suht ok alueilla missä paljon harrastajia, joista on sitten noussut riittävä määrä kartoittajia jotka pitävät huolen myös päivityksistä, ei vain uusista löydöistä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti TheMiklu

Vähemmän niissä luokiteltavaa on kuin poluissa. Perussoratien luonne on tottakai elävä. Käytännössä kaikki pehmenee sateella ja hoidetut tiet lanataan säännöllisesti.
On kuitenkin ihan eri asia ajaa tai yrittää ajaa pintamateriaaliltaan hiekasta nyrkinkokoisiin lohkareisiin. Kaikki ne on kartassa päällystämättömiä.

---

Tähän vaikuttaa varmasti eniten alue, missä ajetaan. Luonaissuomessa pääosa läpi ajettavista, eli automaattisen reitittämisen kannalta merkittävistä, teistä on perustyypiltään samoja, vain leveys ja tien hoidosta vastaava vaihtuu. Jos olisi jokin luokitus, niin itse saattaisin käyttää luokkaa 2 (irtosoraa).

Pääsääntöisesti yllätykset keskittyvät metsäteille, joista useimmat tällä alueella ovat umpikujia, joilla ei kait ole merkitystä reitityksen kannalta.

Poikkeuksiakin on, esimerkiksi Honkilahdentie on joinakin kesinä ollut luokkaa 1, nopea kestopäällystettä vastaava, mutta oli menneenä keväänä jonkin aikaa pelkkää savivelliä. Muistaakseni tänä syksynä sitä oli ainakin osin sorastettu uudelleen, jolloin luokka putoasi.

Yksi ajatus olisi, että jonkin soratien voisi liputtaa, joko määräajaksi (kelirikko, lanaus) tai pysyvästi (metsätie, isoa uutta sepeliä).

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen

Tähän vaikuttaa varmasti eniten alue, missä ajetaan. Luonaissuomessa pääosa läpi ajettavista, eli automaattisen reitittämisen kannalta merkittävistä, teistä on perustyypiltään samoja, vain leveys ja tien hoidosta vastaava vaihtuu. Jos olisi jokin luokitus, niin itse saattaisin käyttää luokkaa 2 (irtosoraa).

Pääsääntöisesti yllätykset keskittyvät metsäteille, joista useimmat tällä alueella ovat umpikujia, joilla ei kait ole merkitystä reitityksen kannalta.
...

---

Kyllä täälläkin (Tampereen ympäristö) isommat soratiet ovat toistensa kaltaisia. Mutta kiinnostavampaa ajettavaa onkin ne pienemmät. Metsäteitä jotka eivät olekaan umpikujia, metsäteitä jotka yhdistää johonkin toiseen metsätiehen ajettava polku (MML:n kartassa näyttävät umpikujalta, todellisuudessa eivät ole), polut jotka ovatkin todellisuudessa vauhdikasta gravel-baanaa ja sitten on toki näitä tunkattaviakin osuuksia. Mutta pointti siis paljolti sama kuin metsäpolkujen osalta: jos vain katsoo missä MML:n kartoissa on yhtämittaista viivaa ajettavaksi niin on todennäköisesti vähintään pikkaisen, mahdollisesti aivan hemmetisti, hakoteillä siitä missä sitä ajettavaa soratietä voi löytää.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MAS

...
vain katsoo missä MML:n kartoissa on yhtämittaista viivaa ajettavaksi niin on todennäköisesti vähintään pikkaisen, mahdollisesti aivan hemmetisti, hakoteillä siitä missä sitä ajettavaa soratietä voi löytää.

---

Otan tämän lupauksena ja jään odottelemaan projektin hedelmiä ja poimin aikanaan sitten rusinat pullasta.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti MAS

Kyllä täälläkin (Tampereen ympäristö) isommat soratiet ovat toistensa kaltaisia. Mutta kiinnostavampaa ajettavaa onkin ne pienemmät. Metsäteitä jotka eivät olekaan umpikujia, metsäteitä jotka yhdistää johonkin toiseen metsätiehen ajettava polku (MML:n kartassa näyttävät umpikujalta, todellisuudessa eivät ole), polut jotka ovatkin todellisuudessa vauhdikasta gravel-baanaa ja sitten on toki näitä tunkattaviakin osuuksia. Mutta pointti siis paljolti sama kuin metsäpolkujen osalta: jos vain katsoo missä MML:n kartoissa on yhtämittaista viivaa ajettavaksi niin on todennäköisesti vähintään pikkaisen, mahdollisesti aivan hemmetisti, hakoteillä siitä missä sitä ajettavaa soratietä voi löytää.

---

MML:n satelliittikuvat auttavat aika hyvin näissä katkoviivakohtien (lieneekö ajopolku vai mikä) analysoinnissa reittiä suunniteltaessa. Ainakaan plotaroute.com ei löydä kaikkia metsäteitä, joten satelliittikuvien avulla on hyvä tarkastella mistä pääsee läpi. Yleensä nämä MML:n maastokarttoihin merkityt katkoviivat ovat ainakin täällä Pohjanmaalla umpeen kasvaneita metsäteitä, joista ei mennä millään pyörällä läpi. Joskus ne saattavat olla kuitenkin ihan hyvin sorapyörällä ajettavia vähällä käytöllä olevia leveitä polkuja.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti K.Kuronen

Otan tämän lupauksena ja jään odottelemaan projektin hedelmiä ja poimin aikanaan sitten rusinat pullasta.

---

Lupaus on että nykyistä käyttökelpoisemmat gravel-kartat ovat mahdollisia ja sen eteen olen kantamassa korteani kekoon. Se mikä on sitten lopputulos riippuu kunkin alueen harrastajien kyvystä nähdä tämä parempi tulevaisuus JA nähdä yhdessä hieman vaivaa asian eteen.

Näin se on Trailmapissakin metsäpolujen osalta: Esim. Tampereen lähiseutujen huiman laaja polkuverkosto on kattavasti piirretty & luokiteltu. Ja harrastajat ovat syystäkin aika tyytyväisiä ja porukka yhdessä pitää tuon myös ajan tasalla. Sitten on monta aluetta missä tuijotellaan MML:n karttoja ja huudellaan somessa että missä ne polut oikein ovat. Oisko siellä vähän liikaa rusinan poimijoita suhteessa pullan leipojiin...

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti moukari

MML:n satelliittikuvat...

---

Tähän pakollinen pikkunipotus, Maanmittauslaitoksella ei ole sateliittikuvia jaossa vaan ilmakuvia. Googlella ym. on sateliittikuvia.

Hasssua kyllä, joskus noi Googlen sateliittikuvat on tarkemmat kuin MML:n ilmakuvat.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti JackOja

Tähän pakollinen pikkunipotus, Maanmittauslaitoksella ei ole sateliittikuvia jaossa vaan ilmakuvia. Googlella ym. on sateliittikuvia.

Hasssua kyllä, joskus noi Googlen sateliittikuvat on tarkemmat kuin MML:n ilmakuvat.

---

Ai niin joo totta, nimenomaan ilmakuvat tuolla Karttapaikassakin lukee. Näköjään tuli ajatuskatko tuota kirjoittaessa, kun suunnittelin huomista ajopäivää ja oli Googlen satelliittikuva auki. Hyvä kun silti täsmensit. Ilmakuvista näiden katkoviivapolkujen tila on näkynyt aika hyvin, jos kartalla on vaaleanharmaa tai -ruskea linja maastokartan polun kohdalla, ovat ne yleensä sora- tai hiekkateitä ja niillä pääsee etenemään ilman sen kummempaa hikoilua. Jos sen sijaan puiden välissä näkyy vain pieni ura tai syvennys, menee yleensä tunkkaamiseksi oman kokemuksen perusteella.

Miksei sorapyöräilyyn käy surface ja smoothness-tagit?

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Juha Jokila

Miksei sorapyöräilyyn käy surface ja smoothness-tagit?

---

Käy ne. Ne ei vaan ole yksinään riittäviä, ainakaan jollei sovita tarkkaan miten smoothness:ia käytetään eri "ongelma"-teiden osalta. Sitä tuossa dokkarissa pyrin avaamaan: https://docs.google.com/document/d/1...eLjPXFhQj9_eYY

Sorateiden lanaus (siis irtoaineksen levittäminen "kuulalaakereiksi"): Kuinka usein tuota keskimäärin tehdään ja kauanko kestää tuoreen lanauksen jälkeen kunnes ainakin autojen renkaiden ajourat on taas sen verran vapaita irtoaineksesta että siinä voisi taas ajaa maantiefilollakin (ja gravelilla siten hyvin helppoa)? Vaihtelee toki nuo tien mukaan jne. mutta onko jotain nyrkkisääntöjä jota tuohon voisi soveltaa? Oma gravelointi on sen verran tuoretta ja toisaalta joka lenkillä tulee ajettua eri väyliä että vaikka tuoretta lanattua on päässyt nyt syksyllä usein maistamaan niin ei ole päässyt syntymään minkäänlaisia toistoja noille teille jotta olisi edes jotain tuntumaa kehittynyt miten olosuhteet lanauksen jälkeen muuttuvat. Pohde tässä on siitä että miten vakavasti pitäisi tuohon lanaus-probleemaan suhtautua OSM-kartoitusprojektin kannalta.

Lanaukset tehdään yleensä syksyllä, kun tie on sopivan kostea. Samaten keväällä routavaurioiden tasaus. Mun näppituntuma on, ettei lanausta pysty, eikä kannata huomioda kartassa. Tai ainakin sellainen merkkaus pitäisi automaattisesti poistua viikossa. Karkea sepeli painuu tietty hitaammin ja samaten, jos ei ole liikennettä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Juha Jokila

.... Mun näppituntuma on, ettei lanausta pysty, eikä kannata huomioda kartassa. ...

---

Mä olisin samaa mieltä.