Mutta tuskin tuo fillari ajoi yli kolmeakymppiä. Mun vauhti oli hetkeä ennen mersua korkeintaan 15km/h. Siitä huolimatta jarrutin takarengas lukossa ja etujarrulla pumppasin että sain fillarin pysähtymään ennen auton kylkeä.
Mutta tuskin tuo fillari ajoi yli kolmeakymppiä. Mun vauhti oli hetkeä ennen mersua korkeintaan 15km/h. Siitä huolimatta jarrutin takarengas lukossa ja etujarrulla pumppasin että sain fillarin pysähtymään ennen auton kylkeä.
Tässä äsken Turuntiellä ajoin kelviä kun Lippajärventie risteyksessä oli liikennevalot pimeänä. Onneksi hiljensin kun sain lukkojarrutuksella Alfan kyljen pelastettua sen tuupatessa kolmion takaa eteen. Koputin kuskin puoleiseen ikkunaan ja kyselin onko liikennesäännöt päässeet unohtumaan. Kloppi sanoi että tämä on autotie ja sun pitää väistää.. :rolleyes:
Ei ollu varmaan näkyvyydestä kiinni kun mulla oli pyörässä Tesla edessä ja huomioliivi päällä.
AS30V, ihan asiallinen vehje.
Luulin, että toi Teollisuuskadun juttu käsiteltiin jo vuosi sitten... :(
Kannattaa kuitenkin lukea ajatuksella Liveleakin kommentit. Ulkomaalaiset heti ihmettelee kahta asiaa, a) miksi pyöräilijä ajaa jalkakäytävällä (no koska suomalainen "pyörätie" on jalkakäytävä + yhdistetyn pyörätin liikennerkki) ja b) miksi pyöräilijä ajaa väärällä puolella tietä (no koska Suomessa liikennesuunnittelu on suolesta).
Vaikka tuossa näkyvyyttä olikin kohtuullisesti, on liikennevirtaa vastaan ajaminen silti tilastojen mukaan melko vaarallista. Tutkimuksesta riippuen 4× - 12× vaarallisempaa kuin ajoradalla/oikeanpuoleisella pyörätiellä. Joten miksi täällä ei vielä ole syytetty liikennesuunnittelijoita? Niitä minä syytän, myös.
Minusta tuo nyt näyttää siltä, että linja-auton kuski arvioi pyörän nopeuden väärin ja oletti ehtivänsä alta pois. Noita sattuu ihan koko ajan liikenteessä ja turha niistä on herneitä vetää. Ei ollut mikään läheltä piti tilanne edes eikä tuurilla mitään tekemistä.
Piruvie :mad: pikkukoululaiset on joko sokeita tai kuuroja...tai sitten ei vain osata eikä ymmärretä. Eikö koulussa tai kotona opeteta ollenkaan liikennesääntöjä? Pyörätielläkin on liikennettä ja muita pyöräilijöitä kun nämä "minäensin"-kersat.
Vaikka yritän ennakoida, en pysty joka polullekääntymistä arvaamaan. Vaikka annan äänimerkkiä ja huudan, niin tyttö vaan kääntyy suoraan eteeni vasemmalle, ja huh.
Toisella kertaa poikapyöräilijä tulee kolmion takaa ( pyörätieristeys) ja huudan, annan äänimerkkiä älä tule, niin tulee päälle. Maastouduin, ja kyllä muuten pelästyin kun aattelin ett nyt menee...ei onneksi mitään menny hajalle.
Toki voi olla että myös pyöräilijäkoululainen vahingoittuu / fillari vahingoittuu jos kolari tulee.
Varsinaisesti ei, risteys ei ole tilanne eikä ajoneuvojen liikeratojen leikkautuminen ole aina kolari.
Valo-ohjatuissa risteyksissä ei pidetä sopivana jäädä vihreisiin valoihin niiden ajaksi, koska joku voisi ajaa punaisia päin ja aiheuttaa onnettomuuden. Niitäkin tapahtuu, mutta ennalta-arvattavuutta ei silti synny.
Ai jos vetää yhdistetyllä jalkakäytävällä ja pyörätiellä täysiä laput silmillä vielä jalankulkijoiden seassa ja ei ole mitään ennalta arvattavaa, edes siinä liikennevaloin ohjatussa risteyksessä maassa jossa suurinosa autoilijoista pitää polkupyörää aina väistämisvelvollisena?
Okei.
Mikäs sellainen tilanne sitten on?
Pointtini oli että ei autollakaan saa tahalleen ajaa toisen kylkeen jos kaukaa näkee että toinen tekee virheen ja itsellä on etuajo-oikeus, videolla pyöräilijällä on vähintään yhtä suuri ellei pidempikin aika reagoida, aivan yhden tekevää ajoiko kyseinen sälli auton keulaan vai betoniporsaaseen. Auton kuljettaja teki virheen, pyöräilijä ei siihen reagoinut.
Valintoja valintoja.
Vaaratilanteen ja risteyksen voi määritellä vaikka näin:vaaratilanne on tilanne, jossa henkilö on alttiina jollekin vaaratekijälle. Vaaratilanteessa ei siis mitään vahinkoa välttämättä ole sattunut eikä edes sillä kerralla ollut lähelläkään, mutta vaaratilanteita ovat myös kaikki tapaturmaan johtaneet tilanteet. Vaaratekijöitä ja vaaratilanteita tunnistetaan riskinarviointiprosessissa.
Risteys on paikka, jossa kaksi tai useampi tie tai katu leikkaa toisensa samassa tasossa.
-Välillä.
-En ole väittänyt että tieliikennelainsäädännössä on velvoite sovittaa ajonopeus sellaiseksi että kykenisi joka tilanteessa bla bla bla... Tarkoitin että vauhti pitää suhteuttaa ympäristöön ja omiin ajotaitoihin.
-Jos olet joskus ajanut helsingin keskustassa autolla, ymmärrät varmaan etta aina ei voi ajaa pelkällä luotolla... Ennakoiminen ja liikenteen lukeminen ovat tässä avainsanoina. Ei se kuka on oikeassa ja kenellä on etuajo oikeus.
-Tuosta polkupyörän tilannenopeudesta... Mikä on ensimmäinen asia mikä opetetaan lapsille kun alkavat liikkua itsekseen? Katso aina tietä ylittäessäsi ensin vasemmalle sitten oikealle ja kerran vielä vasemmalle ennenkuin ylitätä tien. Mutta fillarilla voi vissiin huoletta nykästä vajaata kolmeakymppiä yli? Upeaa itsesuojeluvaistoa.
-Muuta mihin haluat tarkennuksen?
-Ei en hiljennä jokaiseen risteykseen, tämähän riippuu ajonopeudesta ja ympäristöstä. Jos näkee ympärillensä niin voi nopeus olla turvallisesti suurempi. Siksi keskustassa on autoilla 30kmh nopeusrajoitus monessa paikkaa, ympäristön ja näkyvyyden takia. Kokeile ajaa joku pikkukatu keskustassa vaikka 50kmh läpi? Et tuossa vauhdissa edes huomaa risteävän kadun mahdollista kolmiota, jolloin on mahdoton tietää onko risteys tasaarvoinen eli hidastat katsoaksesi tuleeko sieltä ketään ennenkuin jatkat matkaasi. Miettikääs nyt miksi niin suurin osa kolareista tapahtuu risteyksissä? Luullaan olevansa etuajooikeutettuja tai ei huomata toista... Mikäköhän tähän auttaisi? Ei ainakaan vauhti.
Turvallista syksyä kaikille riippumatta millä liikutte!
Vietän enemmän aikaa pyörän selässä kun auton ratissa.
Pyöräilijä tässä on sokea, autohan kerkesi jo pysähtyä ennen törmäystä. Sama tilanne on ihan arkipäivää varmasti kaikille liikenteessä pyöräileville. Auton kuljettaja teki virheen mutta kolarin päätti pyöräilijä. Vertaa: https://www.youtube.com/watch?v=6ZYcpFRcBDc
Täysin samoja tilanteita, vaan ei tuolla kukaan törmäile vaikka autoilijat törttöilee, kun fillaristit pitää nopeudet kohtuullisena ja ennakoi mahdollisen vaaratilanteen, tai ylipäätään ajaa silmät auki.
On tuolla liikenteessä monesti sattunut niinkin että pyöräilijä luulee olevansa etuoikeutettu ja ajaa suoraan alle, onneksi tutulla kylällä jo ennalta tiedän nämä paikat ja osaan varautua, kertaakaan ei ole rytissyt.
No minä en pidä järkevänä väittää, että pyöräilä päättää ajaa päin. Itseähän siinä sattuu. Aina ei kaikilla ole huomio ihan joka suuntaan samaan aikaan, ja sitä pidän inhimmillisenä piirteenä. Suomessa liikennesuunnittelu johtaa siihen, että noita läheltä-piti tilanteita sattuu aivan valtavasti enemmän kuin tarvitsisikaan, ja sitten se on vaan tilastollinen suure, että kuinka usein kolahtaa ja vähän sattumaa tjsp. että keneen kolahtaa. On ihan ääliömäistä syyttää siitä pyöräilijää, että varo nyt vielä enemmän ja oma vika jos osuu.
On ihan ääliömäistä syyttää liikennesuunnittelua jos törmäys sattuu kahden osapuolen välillä.
Kyllä se isoin ongelma on auton ratin takana. Juoksua harrastavan kaverini kanssa jutellessa hän kertoi joutuvansa n. 10-15 km/h juoksuvauhdilla jatkuvasti reagoimaan risteyksissä yliajoa tekeviin/aikoviin auton kuljettajiin. Kyseessä siis jalankulkija suojatiellä tapaus ja samat ongelmat, kuin fillaristeilla. Eli auton kuljettajien asennemaailmassa paljon pielessä.
Mä luulen että tässä yritetään selittää samaa asiaa kuin sitä miksi 3km/h ylinopeus autolla voi lopulta olla se ratkaiseva tekijä kolarin välttämiseksi. Onnettomuusketju ja kaikkea.
Sama pätee ihan kaikessa liikenteessä. Kolarin sattuessa sen olisi "syytön osapuoli" yleensä voinut välttää ajamalla alle nopeusrajoituksen, yli nopeusrajoituksen, eri reittiä, nukkumalla paremmin tai ihan vaan jäämällä kotiin.
Sitä vain en tässä tapauksessa ymmärrä, että autoilijalta ei odoteta väistämistaitoa noin helpossa tilanteessa. Kuitenkin fillaristilla pitäisi olla hämähäkkivaisto jolla tietää että se suojatien eteen hidastanut autoilija ei aiokaan väistää.
Jo käyn äkkiä läpi normaalin ajatustenkulun kun tuollainen tilanne tulee fillaristille: "Kappas, vihreä. Tossa jalankulkija, mahdun hyvin ohi. Lopetan polkemisen. Autoilija hidastaa väistääkseen, kiva. Nyt ripeästi yli ettei pidätellä muita. Mitä vittua toi tekee?! *poks*". Kokeilkaa itse joskus miettie miten kanssakulkijoiden ajatusketjut etenee kun ajatte ympäriinsä, se voi olla herättävä kokemus.
Olen pyöräilijänä ilmeisen näkymätön. Tässä eilisen saldoa:
Nainen koiransa kanssa ylittää suojatietä ja katsoo koko ajan, että ajaako kääntyvä auto päälle. Ei ajanut ja nainen päästikin koiransa juoksemaan suoraan minun eteeni. Tulin siis eri suunnasta kuin auto eli nainen ei huomannut minua, kun ei katsonut. Ajoin yhdistettyä pyörätietä ja jalkakäytävää pitkin ja koira ehti juoksemaan väylän toiselle puolelle naisen ollessa toisella puolella. Ja naru välissä...
Mies ajaa pihasta yhdistetyn pyörätien ja jalkakäytävän päälle ja katsoo tiukasti vasemmalle. Juuri ennen liikkeelle lähtöä katsoo oikealle ja näkee minut. Osoitan sormillani silmiäni ja yritän tällä kertoa, että voisi kuski seurata kokonaisvaltaisesti liikennettä. Mies tekee jotain käsiliikkeitä eikä siis ymmärtänyt ajatustani. Katsoin , kun mies jatkoi matkaansa ja lähti ohittamaan linja-autoa, joka oli pysäkillä. Samaan aikaan vastaan tuli toinen linja-auto, joka joutui pysähtymään tämän autoilevan pölvästin takia.
Mies ajaa pyörällä kaupan pihasta ja kääntyy eteeni ja jatkaa matkaa väylän vasemmassa reunassa. Nuo kaksi edellistä tapahtui puolen minuutin sisällä tästä tilanteesta ja vahingossa lipsahti kirosana ja toteamus, että täällä on oikeanpuoleinen liikenne.
Mies taluttaa polkupyörää ylämäkeen väylän oikeassa reunassa ja juuri ennen kuin olen tulossa toisesta suunnasta niin kääntyy pienelle polulle. Koukkaan siis vasemmalle ja kilautan kelloa. Mies vaan näyttää kädellään, että menen tänne. Oliko sinne pakko kääntyä ihan yllättäen ja suoraan vastaantulijan eteen?
Jokaisessa tilanteessa en siis ollutkaan näkymätön vaan olin vaan liikenteessä välinpitämättömien ihmisten kanssa samaan aikaan.
OT: "Katso aina tietä ylittäessäsi ensin vasemmalle sitten oikealle ja kerran vielä vasemmalle ennenkuin ylität tien."
Tätä mantraa ruvettiin Taljan toimesta hokemaan joskus aika kauan sitten.
Sitä minä vaan ihmettelen, että mikä logiikka tässä on? Miksi taas uudelleen vasemmalle pitää katsoa, jos sinne jo kerran on katsonut. Luulisi yhden kerran riittävän. Ai niin, jos sieltä nyt onkin joku tulossa, mitä ensimmäisellä katsantokerralle ei ole huomannut tai se tulija etenee niin nopeasti, että on vasta nyt lähestymässä "vaarallisella" etäisyydellä.Mutta eikös nyt sitten taas pitäisi samalla periaatteella katsoa uudestaan oikealle ja taas sitten vasemmalle jne?
Lopputulos tästä lienee se, että jalankulkija/pyöräilijä/kuka vaan on siinä tien poskessa/risteyksessä eikä pääse mihinkään, kun pitää koko ajan katsoa vuorotellen vasemmalle tai oikealle...
Tuolla Taljan mantralla aivopestiin ja opetettiin silloiset lapset ja niistä kasvoivat nykyiset röyhkeän piittaamattomat autoilijat. Menetettiin ainakin yksi sukupolvi liikennekulttuurin länsimaalaistumisessa.
Vasempaan oikeaan vasempaan ja vasta kun autoja ei tule niin tien yli. Tuohan tarkoittaa: älä vaan missään nimessä häiritse autoilua. Hyvin on mennyt oppi perille.
VMP ! Olen tuota kritisoinut aikaisemminkin.
Oikealle ehtii katsoa toisen kerran astuttuaan ajoradalle, mutta jos jättää katsomatta uudelleen vasemmalle, voi käydä huonosti. Eli on siinä sellainen logiikka. Kahdesti katsominen on myös ihan fiksua ottaen huomioon inhimillisen havaintokyvyn rajoitukset ja virhemahdollisuudet.
Mutta onhan myös niin että ohjetta ajatuksettomasti noudattaessa eli jättämällä kokonaan katsomatta uudelleen oikealle on kohtalainen riski kävellä suoraan oikealta tulevan auton eteen, koska se on siinä vaiheessa ehtinyt edetä sekä vasemmalle katsomisen että ajoradan toisen puolen ylittämiseen kuluneen ajan. Joskus kaikkitietävänä pikkupoikana olinkin lujasti sitä mieltä että ohjeen olisi pitänyt kuulua "Katso ensin oikealle, sitten vasemmalle ja pidä sitten katse oikealle!"
Aiheeseen liittyen: kaikkien tarpeellisten katsesuuntien tarkistaminen ennen ajoradan ylittämistä ennen vanhaan (jolloin yksikään itseään kunnioittava autoilija ei koskaan antanut yhdellekään jalankulkijalle tietä) oli sentään a piece of cake verrattuna siihen mitä kelvipyöräilijänä joutuu nykyään risteyksiä lähestyessä tekemään!
^nuo suunnat pitää katsoa erittäin nopeasti. Niin nopeasti, ettei pään kääntymisen aikana ehdi tulla uusia kulkuneuvoja näkökenttään jo tarkistetussa suunnassa.
Kuinka moni täällä kiittää käden heilautuksella hyvin mennyttä risteystilannetta autoilijalle? Minulle on pienestä pitäen opetettu kiittämään jos joku antaa tietä.
En ja miksi pitäisi? En morjestele autollakaan ajaessa niitä, jotka ei tyrkkää kolmion takaa eteen.
Kiitän aika usein. Muutenkin tapanani on tervehtiä ja huomioida, mutta voi tässä nähdä myös koulutuksellisen puolen: positiivinen vahviste tukee haluttua toimintamallia.
Ohituksissa sen verran, että ehtii väistää tai pysähtyä, jos jalankulkija hyppää yllättävästi sivulle.
Risteyksissä sen verran, että ehtii väistää tai pysähtyä, jos autoilijalle sattuu huomiovirhe.
Risteyksiin hiljennetään ajoissa, nostetaan pää pystyyn, pyöritetään päätä ja mennään yli vasta moninkertaisen varmistuksen jälkeen. Tällä tavoin pyöräilijän turvallisuus lisääntyy merkittävästi, mutta vaikutus matka-aikaan on pieni.
Noita on ihan mahdoton aavistaa kun tulevat kolmion takaa, hidastavat ja sitten kun olet siinä edessä niin painetaan kaasua. Tarvittaisiin niitä radioaktiivisia hämähäkkejä. Tuossa yksi tapaus lakkoperjantailta kun vihdoinkin päätin etsiä reitin itäkeskuksesta keskustaan. Itäkeskus - Herttoniemi väli on perseestä, ei mitään viitoituksia yms. Siellä sai harhailla, nyt kun sielä on kerran mennyt niin jonkinlainen reitti sieltä löytyi.
https://www.youtube.com/watch?v=_Mg2bncqzlo
Sama juttu...muistelen aina kun pienenä olin mummon luona joka asui saman talon toista päätyä. Sain selata isoa kuvaraamattua. Usein siellä oli ompeluseura ja paikalla oli monta kurttuista mummoa isoine lankakerineen. Ryystivät kahvia Arabian Myrna-sarjan kupeista tai lautaselta pullasiivu toisessa kädessä. Oli niin lämminhenkinen tunnelma.