Kestävyysurheilun perusteet

Lainaus:

---

Taisin mainita asiasta ravitsemuksen näkökulmasta, Rasvaa ei tarvitse tankata suoritusta varten.

---

Näin mäkin olen ymmärtänyt, että kuivimmalla kehonrakentajallakin on kropassa sen verran rasvaa, että niiden turvin PK-alueella mennään pitkälle. Tätä ajatusmallia vasten olen vähän ihmetellyt ravintojutuissa esiin noussutta tarvetta änkeä suuria määriä eri rasvoja matkan varrella nautittuihin eväisiin (mm. itsevalmistettuihin energiapatukoihin). Mä olen nyt vedellyt PK-treenejä sillä tavalla, etten ole erityisesti tankkaillut niihin, vaikka kesto on juoksussakin mennyt pariin tuntiin. En ole huomannut mitään vaikutusta suoritukseen aikana ainakaan negatiivisella tavalla. lenkin jälkeen painan kyllä evästä tukevasti huiviin ja en mä sinne lenkille sentään nälkäisenä lähde. Ihan normaalin ruokarytmin mukaan syön ennen sitä. Eilen viimeksi töiden jälkeen nykäisin palan ruisleipää ja mukin kahvia. Siitä sitten puksuttelemaan tasavauhtinen 18km pk. Hyvin kulki. En mä tiedä, mutta musta tuntuu siltä, että rasva-aineenvaihdunta lähtee paremmin tällä tavalla käyntiin. Se on ainakin varmaa, että ei olla lipsahdettu PK-alueen ulkopuolelle, koska se ei tällä taktiikalla ja noilla eiväillä olisi edes mahdollista.

Joskus olen joltakin gurulta kuullut että kestävyysurheilijalle sopiva rasvamäärä olisi 25% energiasta. Se on aika vaikea tavoite pitää rasvan saanti noin matalana.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti jannevaro

Joskus olen joltakin gurulta kuullut että kestävyysurheilijalle sopiva rasvamäärä olisi 25% energiasta. Se on aika vaikea tavoite pitää rasvan saanti noin matalana.

---

Olympiakomitealla on aika hyvä tiivistelmä ravinnosta kestävyysurheilijoille

http://www.sport.fi/huippu-urheilu/u...kestavyyslajit

http://www.sport.fi/huippu-urheilu/u...o-aktiivisesti

Nuo on aika samat mitä tuossa edelläkin todettiin.

Tässä blogipostauksessa triathlonisti Sami Inkinen kertoo että hänen kroppansa muuttui rasvakoneeksi karppaamalla. Ajanjakso on pitkä 2009-2014 joten muitakin muuttujia voi olla.

http://www.samiinkinen.com/post/8687...ete-fat-chance

Joo, tuosta luinkin jossain vaiheessa. Ei varmaan ihan vähän vaikuta sekään, että rasvat eivät olleet mitään karppaamalla laihduttavien majoneesejä ja lenkkimakkaraa. Tuolta sen idean sain itsekin normaaleilla energiavarastoila tehtävästä PK-liikunnasta (vaikken tosin itse karppaa). Kaveri oli vielä treenannut suht kovaa ilman suurempia tankkauksia. No tuo sälli ei oo ihan normijantteri tämmöseen palstahöpisijään verrattuna.

Teen tällä hetkellä ihmiskoetta itselläni juuri testatakseni vähähiilihydraattista ruokavaliota kestävyysurheilussa. Kokeilussa ruokavalio on ollut nyt pari kuukautta. Alustavasti ja ensimmäisen parin viikon totuttautumisen jälkeen ruokavalio ei ole mielestäni heikentänyt korkean intensiteetin harjoituksia. Ei ole oikeastaan tuntunut mitenkään erikoiselta.Tässäkin olisi ehkä tärkeää huomata ettei hiilihydraattisuus ruokavaliossa ole joko/tai, vaan ennemminkin skaala. Varmaankin parin kuukauden jälkeen osaan sanoa enemmän.

Tota Inkisen juttua tarkoitin, mutta ei ollut mobiililaiteessa just käsillä linkkiä. Vaikka ensimmäisen ja kolmannen testin välinen aika on pitkä, niin ensimmäisen ja toisen testin välillä oli vain 3 kk. Pitkää matkaa vääntäville toi olisi varmaan aika edullinen kehityssuunta kun rasvaa käytettäisiin PK:ta kovemmillakin tehoilla.

Anekdoottisia tarinoita löytyy myös muilta kestävyyslajien harrastajilta, Munchies on muistaakseni tehnyt yhden segmentin eräästä ultrajuoksijasta, ja esimerkiksi Peter Attia tekee tutkimusta aiheen tiimoilta. Hänellä on myös erittäin lupaavia omakohtaisia kokemuksia, mutta jännä nähdä mihin suuntaan tiede alkaa kääntymään. Käsittääkseni myös Team Sky pitää joitain vähähiilihydraattisempia päiviä, vaikkakaan karppaamisesta ei varsinaisesti voida puhua. Lähteiden etsiminen mobiililaitteilla on vähän hankalaa, voin palata siihen myöhemmin, mutta uskoisin hihavakiolla että vähintäänkin hyvän lopputuloksen voi saavuttaa opettamalla kroppaa käyttämään rasvaa polttoaineena päivittäisen ruokavalion kautta, opettamalla vatsan toimimaan hiilarien kanssa omina "treenipäivinään" jolloin hiilarien imeytymistä harjoitellaan, ja kisassa nauttimalla hiilihydraatteja. Edelleen, tämä siis vahvalla hihavakiolla.

Lukekaapa ajatuksen kera Fillarilehden edellinen tai sitä edeltävä numero. Siinä juttua vähähiilarisen "hyödyistä".
Tiivistettynä vähät hiilarit sopivat sellaiselle, jonka tarkoitus ei ole parantaa suorituskykyä vaan hallita kilojansa tehden helppoja PK-reenejä.
Jos lajivalikoimaan kuuluu nopeutta/nopeaa voimantuottoa vaativia lajeja niin pienet/tyhjät hiilarivarastot "estävät" lajin suorittamisen.
Myöskin palautumisen hidastuminen voipi johtaa ylirasitustilaan ja tästä henk. koht. kokemusta 3 vuoden "hiilarikammojaksolta".
Itse korvasin energiavajeen valkuaisella, joka johti kovissa harj. todella nopeasti hapoille, vaikka syketasot eivät olleet sitä. Myöskin jatkuva väsymys poistui tuoden tilalle valtavan tarmon tehdä ja touhuta kaikkea jatkuvasti kun koneella on reilusti hiilareita käytössä...jne.

En nyt tiedä olenko ihan samaa mieltä tuosta kenelle vähähiilarinen sopii. Herää myös kysymys olisiko lopputulos ollut erilainen, jos olisit korvannut hiilarit rasvalla. Nimitys LCHF, jota vähähiilihydraattisista ruokavalioista yleisesti käytetään, tulee kuitenkin sanoista low carb high fat. Samaan syssyyn todettakoon ettei kyseinen ruokavalio varmaankaan sovi kaikille.

Jos rasvan osuus 300 watilla lisääntyy alle 10 prosentista yli 30 prosenttiin kolmen kuukauden ruokavalion muutoksella, niin mun mielestä toi on varsin huomattava suorituskyvyn parannus, jos siis puhutaan kestävyyspyöräilystä. Harvalla on resursseja treenata kroppansa käyttämään rasvaa millään 5-8 tunnin paastolenkkeilyllä ainakaan kovin usein, eli ruokavaliolla auttaminen voi olla ihan paikallaan.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti OJ

Jos rasvan osuus 300 watilla lisääntyy alle 10 prosentista yli 30 prosenttiin kolmen kuukauden ruokavalion muutoksella, niin mun mielestä toi on varsin huomattava suorituskyvyn parannus, jos siis puhutaan kestävyyspyöräilystä. Harvalla on resursseja treenata kroppansa käyttämään rasvaa millään 5-8 tunnin paastolenkkeilyllä ainakaan kovin usein, eli ruokavaliolla auttaminen voi olla ihan paikallaan.

---

Itse suhtaudun valitettavan skeptisesti kaikkiin yhden ihmisen tekemisiin ja omiin tutkimuksiin... Lähtökohtaisesti jos perusruokavalio on kunnossa, sillä päästään jo todella pitkälle. Kikkailuihin pitää olla hyvä peruste tai terveydellinen syy. Omissa kokeiluissa voi olla se vaara, että aiheutetaan ylirasitustila, lihaskatoa kiihdyttävä tila, tms. Joka syö sitä pitkään hankittua kuntoa ja voimaa. Itse uskon vain niihin tutkimustuloksiin, jotka tehdään isolla otannalla ja todennetuilla metodeilla, ja niitä tekevät henkilöt, jotka ovat asiantuntijojoita niin tutkimuksen teossa, kuin tutkimuksen kohteena olevasta aiheesta.

Eli viestini sisältö, maalaisjärkeä ei saa unohtaa, säännöllisellä ja monipuolisella perusruokavaliolla + lisäravinteita tarvittaessa päästään jo todella pitkälle.

Pitääköhän tuo tutkimus paikkansa? Miten mitattu? Miten dokumentoitu? Iso muutos jos pitää paikkansa.

Edit. Esa J olikin tuossa miettinyt samoja asioita.

Sent from my iPhone using Tapatalk

Jonkun jutun olen lukenut noista rasvalla kulkevista kestävyyskoneista ja minulle on jäänyt sellainen vaikutelma että harjaantuneella homma toimii jos itse päättää vauhdin. Lisäksi rasva on melko kompaktia kuljettaa jos huoltoa ei ole. Hyvällä huollolla hiilaripossu pystyy periaatteessa ajamaan enemmän "punarajalla" huonommasta rasvankäyttöadaptaatiosta huolimatta.

Saa korjata...

Mä olen saanut sellaisen käsityksen, että rasvaa palaa aina suurinpiirtein saman verran. Kovaa ajettaessa sen lisäksi menee tietty hiilaria ja suhde kääntyy reilusti hiilarivoittoiseksi, mutta ei se rasvan käyttö energiana lakkaa siihen, kun sokereita tehokkaasti pilkkova hormonitoiminta lähtee käyntiin. Molemmat prosessit siellä pyörivät. PK-touhuissa se hiilareiden tehokas käyttö ei vaan lähde tulille ja siksi puhutaan siitä ajamisesta rasvalla. Periaatteessa noi "rasvanpolttajat" ovat kaiketi saanet nostettua sitä kynnystä, milloin se hormonitoiminta lähtee käyntiin. Voisihan sitä rasvaa tankata lenkin alla, mutta onko sitten sama asia kuin kehoon varastoitunut rasva. Mä vähän epäilen, että ei.

Mä olen tällä hetkellä siinä tilanteessa, että PK lenkillä saan tehdä hommia jaloilla jo yllättävän paljon. Siitä tulee omalla tavalla aika raskasta ja olis kiusaus siirtyä mukavuusaluelle ajamaan kovempaa ja mättää sitten vaan niitä hiilareita lenkin aikana. Kovempaa ajaessa tulee lenkistä enemmän intervallia, kun taas PK-lenkillä se meno on tappavan tasaista vääntöä sykemittaria seuraten. Tässä on kyllä saanut oppia sen, että keskisykettä valheellisempaa tietoa ei varmaan ole lenkin rasittavuuden suhteen. Näin ainakin omalla kohdalla.

Ehkä kultainen keskitie olisi pitää huoli päivittäisen rasvamäärän saamisesta laadukkaassa muodossa. Mä olen jo ottanut tavaksi vetäistä vähän peanutbutteria aamulla ja illalla. Siis sellaista ei palmuöljyyn tehtyä, jossa on paljon oikeasti hyviä rasvoja. Se on törkeän hyvää :D Eipä toi nyt mikään terveystuote ole, mutta saa ainakin ne rasvat näppärästi ja kuittaantuu siinä makean nälkäkin :)

http://ilovepeanutbutter.com/collect...ts/crunch-time

Sent from my SM-T315 using Tapatalk

Menee ja kokeilee. Allen, pk ajelun kuningas. Meni zonediettillä, ennen kuin termiä edes liene tunnettiin. 40/30/30. Silloin kun leikitään treeniä, hiilaria tarvitaan verensokerin ylläpitämiseen. Jos se laske, moposta laskee keula vaikka reisissä ois huolella prässättyä kestovoimaa.

Ja sama selko kielellä vittuilematta, verensokerin lasku laskee treenitehot vaikka lihaksissa olisi energiaa täysitehoiseen treeniin. On arvottu 18h kesto maksan hiilarivarastoille...

Kun puhutaan siitä laadukkaasta PK:sta niin voisko tämmönen Zone2 lenkki olla sitten sitä? https://connect.garmin.com/modern/activity/1152408472 Olen ajellut niin, että koitan pitää huolen, ettei syke laske liikaa, eikä toisaalta nouse liian ylös. Eilen onnistui ihan hyvin, vaikka reilua vastatuulta piisasi puolestavälistä eteenpäin. Nyt alkaa vaan huomata sen hyvin, että tuollaisen junnaamisen vastapainoksi tarvitaan kyllä rivakoita vetoja. Mulla on ainakin semmonen perstuntuma, että "happojen" sietokyky menee taatusti huonompaa suuntaan, jos kovat reenit jää väliin. Se tosin täytyy sanoa, että yllättävän raskasta on tuo PK:n ajaminen, jos koittaa pitää huolen siitä, ettei syke laske zone1:lle. Varsinkin kun on tottunut tekemään semmosia fartlek-tyyppisiä lenkkejä.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti sledgehammer

Kun puhutaan siitä laadukkaasta PK:sta niin voisko tämmönen Zone2 lenkki olla sitten sitä? https://connect.garmin.com/modern/activity/1152408472 Olen ajellut niin, että koitan pitää huolen, ettei syke laske liikaa, eikä toisaalta nouse liian ylös. Eilen onnistui ihan hyvin, vaikka reilua vastatuulta piisasi puolestavälistä eteenpäin. Nyt alkaa vaan huomata sen hyvin, että tuollaisen junnaamisen vastapainoksi tarvitaan kyllä rivakoita vetoja. Mulla on ainakin semmonen perstuntuma, että "happojen" sietokyky menee taatusti huonompaa suuntaan, jos kovat reenit jää väliin. Se tosin täytyy sanoa, että yllättävän raskasta on tuo PK:n ajaminen, jos koittaa pitää huolen siitä, ettei syke laske zone1:lle. Varsinkin kun on tottunut tekemään semmosia fartlek-tyyppisiä lenkkejä.

---

Eipä ole accessia tulokseesi, johtunee, että olen Polar ukko. Pk lenkille voi ottaa 5-10sekunnin spurtteja, kunhan ei ala hapottamaan.... Tuo vähän vaihtelua hommaan..... Niinpä, aika ei riitä kaikkeen ;)...

Nyt pitäis näkyä

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti sledgehammer

Mä olen saanut sellaisen käsityksen, että rasvaa palaa aina suurinpiirtein saman verran. Kovaa ajettaessa sen lisäksi menee tietty hiilaria ja suhde kääntyy reilusti hiilarivoittoiseksi, mutta ei se rasvan käyttö energiana lakkaa siihen, kun sokereita tehokkaasti pilkkova hormonitoiminta lähtee käyntiin. Molemmat prosessit siellä pyörivät. PK-touhuissa se hiilareiden tehokas käyttö ei vaan lähde tulille ja siksi puhutaan siitä ajamisesta rasvalla. Periaatteessa noi "rasvanpolttajat" ovat kaiketi saanet nostettua sitä kynnystä, milloin se hormonitoiminta lähtee käyntiin. Voisihan sitä rasvaa tankata lenkin alla, mutta onko sitten sama asia kuin kehoon varastoitunut rasva. Mä vähän epäilen, että ei.

---

Oma käsitys taas on toisinpäin, ensin käytetään helposti hyödynnettäviä hiilareita, rasvanpoltto on hitaampi prosessi ja aktivoituu treenaamattomalla hitaasti vasta kun hiilarit alkavat loppua (bonk). Rasvanpolton saa aikaisemmassa vaiheessa tehostumaan treenaamalla, jolloin hiilareitakin riittää pidempään rinnakkain polttamalla.
Perusrasvanpoltto on melko pienitehoinen taustaprosessi, jota ohjaa rasvavarastojen täyttämisen ja purkamisen säätelytasapaino energiansaannin mukaan.
Rasvaa kannattaa tankata naparetkelle, aloittaen joitakin kuukausia ennen, jotta lihoo sopivasti 10-20kg.

Tuo mun kirjoittaman pätkän olen lukenut kestävyysliikunta kirjasta ja muodostanut käsitykseni sen pohjalta. Ei näiden pitäisi olla mitää mystisiä juttuja vaan kaikelle pitäisi löytyä ihan selkeä fysiologinen selitys. Toki niitä hiilareita palaa aina, mutta oman ymmärryksen mukaan elimistö vaatii tietyn verran rasitusta, jotta määrätyt aineenvaihdunnalliset prosessit lähtevät käyntiin ja kun se raja ylitetään, alkaa hiilareita mennä paljon. Mun ymmärtääkseni PK-liikunnassa pyritään välttämään tuo prosessi. Elimistö käyttää energiaksi sen, mitä on saatavilla ja jos ruokavalion onnistuu muuttamaan sopivasti, reagoi elimistö ihan varmasti siihen sopeutumalla tai sairastumalla.

Sent from my SM-T315 using Tapatalk

Sledgehammerin tavoin minäkin käsitin aiheen. Rasvaa ja hiilaria palaa aina, suhde vaihtelee jonkin verran (mutta ei mitenkään nollasta sataseen). Olen ehkä linkannut tämän jutun mutta menkööt uudestaan: http://andrewskurka.com/2014/metabol...d-motivations/ . Heti sivun alussa havainnollistava esimerkkikäppyrä jossa rasvan suhteellinen osuus putoaa intensiteetin kasvaessa.

Huomattavaa toki on se, että kropasta otettu tehokin ja palanut energia kasvaa intensiteetin noustessa. Eli jos intensiteetillä 1 rasvasta tulee 60% ja intensiteetillä 3 enää 30%, ei tuo tarkoita sitä että tunnissa poltettu rasvamäärä grammoissa puolittuu, vaan sitä että rasvasta otetaan se määrä energiaa aikayksikössä mikä irti saadaan ja loput tulevat hiilareista - intensiteetin nousun myötä enenevässä määrin. Tokihan rasvan utilisaatioon vaikuttaa monikin tekijä ja esim. matalilla hiilareilla rasvan utilisaatio saattaa jonkin verran parantua, mutta ei anneta sen sotkea tätä simppeliä näkemystä. Linkin takana lisäkeskustelua siitä pystyykö tuota rasvan hyväksikäyttöä tehostamaan treenaamalla.

muoks: sitten on ihan eri juttu miten yksilöiden elimistö sopeutuu verensokerin säätelyn puolesta treeniin ja siihen miten hiilaria on saatavilla...kyllähän ihmisillä tulee ns sugar crasheja tai muuten verensokerin heittelyitä jo ennenkin kuin esim. maksan ja lihasten glykogeenit on kuiviin tiristetty. Ts. tuo rasvan/hiilarin utilisaatio on vain yksi puoli kuviota.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti sledgehammer

Mä olen saanut sellaisen käsityksen, että rasvaa palaa aina suurinpiirtein saman verran.

---

ei kai

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti Marsusram

Oma käsitys taas on toisinpäin, ensin käytetään helposti hyödynnettäviä hiilareita, rasvanpoltto on hitaampi prosessi ja aktivoituu treenaamattomalla hitaasti vasta kun hiilarit alkavat loppua (bonk).

---

ei kai


Esim: http://docplayer.fi/6768758-Rasva-ai...aksosilla.html (s.7-9)

Lainaus:

---

ei kai

---

Kerros mihin perustuu, ettei näin olisi. Prosentuuaalisesti määrä tietysti vaihteelee suhteessa hiilareihin, mutta ihan vain grammoina mitattuna sen määrä ei taida kauheasti vaihdella, ellei sitten tosiaan ole totutettu elimistöä polttamaan sitä tehokkaammin. Viime syksynä olin tiukemmassa kunnosa kuin koskaan ja siitä huolimatta peekoota en ollut ajanut käytännössä ollenkaan. Syke huiteli joka lenkillä jossain zone 3 - zone 4 nurkilla. Pelistä katsottuna rasvaa ei ollut enää oikeastaan missään. Pinnalliset verisuonet näkyivät ympäri kroppaa. Paino myös ennätysalhaisissa lukemissa. Tais olla 67,5kg 177cm jäbällä. Jos rasvaa ei palaisi kovemmalla sykkeellä samaan tahtiin, se ei olisi hävinnyt mihinkään mun kropasta, sillä sitä rasvaa polttavaa PK-ajoa ei ollut metriäkään.

Piti oikein kaivaa kirja esille ja tarkistaa asia. Tässä suoraa lainausta:

"Tehon noustessa lihasten sisäinen rasva korvaa ihonalaista rasvaa polttoaineena ja yhä suurempi osa energiasta tuotetaan hiilihydraatista. Mitä kovemmalla teholla liikutaan, sitä suuremmaksi hiilihydraattien osuus kehon energianlähteenä nousee. Rasvan palamisen määrä ei kuitenkaan kovatehoisessa liikunnassa pienene merkittävästi verrattuna kevyeeseen liikkumiseen, ainoastaan sen prosentuaalinen osuus laskee."

Muita näkemyksiä otetaan toki vastaan, mutta sitten jotain dataa sen taakse.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti sledgehammer

Syke huiteli joka lenkillä jossain zone 3 - zone 4 nurkilla. Pelistä katsottuna rasvaa ei ollut enää oikeastaan missään. Pinnalliset verisuonet näkyivät ympäri kroppaa. Paino myös ennätysalhaisissa lukemissa. Tais olla 67,5kg 177cm jäbällä. Jos rasvaa ei palaisi kovemmalla sykkeellä samaan tahtiin, se ei olisi hävinnyt mihinkään mun kropasta, sillä sitä rasvaa polttavaa PK-ajoa ei ollut metriäkään.

---

Loppuuko elimistön energiakulutus siinä kohtaa kun ajotietokoneesta painetaan Stop-nappia? Naksahtaako elimistössä Stop-nappia painaessa se rele päälle, joka ohjaa käyttämään seuraavaksi sitä pelkkää palkkaripirtelöä energialähteenä? Oliko tosiaan näin, ettet ajanut edes harjoitusten ensimmäistä ja viimeistä sataa metriä PK-sykkeillä?

Painon lasku ja ihon alaisen / sisäelimiä ympäröivän rasvan määrän lasku johtuu siitä, että koneeseen menee vähemmän kuin mitä sieltä otetaan. Totta kai siinä laihtuu jos kulutus on korkealla. Eikä energia-aineenvaihdunnan toiminta ole millään tavalla mustavalkoista. Kaikkia lähteitä käytetään koko ajan, painotukset vaan muuttuu. Erityishankalan asian arvionnista tekee se, ettei elimistö ole kone vaan sen toiminnassa on päiväkohtaisia eroja. Suora hapenottokykytesti on varmaan paras energia-aineenvaihdunnan kartoittaja, mutta sekin kertoo oman aineenvaihdunnan taipumuksista eri kuormilla tarkasti vain testihetkellä.

Varmaan se syke ekan kympin ajan nousi kohti korkeampia lukemia. Lenkin päätin lähes aina vetoon kotitiellä. Keskisyke aina jotain 140 luokkaa ja yleensä vähän yli. Palkkareista tiedä mitään muuta, kuin sen, että ne vedettiin ekana huiviin, kun tulin kotiin. Jonnekin nekin meni.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti sledgehammer

Kerros mihin perustuu, ettei näin olisi....

Muita näkemyksiä otetaan toki vastaan, mutta sitten jotain dataa sen taakse.

---

Annoin sulle linkin ja vielä sivutkin, joiden dataa nimenomaan et ottanut vastaan. Sivujen 7 ja 8 sivujen taulukoista nimittäin näkyy selvästi millä teholla liikuttaessa rasvaa palaa eniten, kun yksikkönä on gramma/minuutti.

Lainaus:

---

Alkujaan tämän lähetti feltti

Annoin sulle linkin ja vielä sivutkin, joiden dataa nimenomaan et ottanut vastaan. Sivujen 7 ja 8 sivujen taulukoista nimittäin näkyy selvästi millä teholla liikuttaessa rasvaa palaa eniten, kun yksikkönä on gramma/minuutti.

---

Viittitkö millään copy-pasteta tähän ketjuun kun mä en jaksa lukea ;):p:rolleyes:

tai venaas, mä yritän

Lainaus:

---

8 Fatmax-pisteen yhteyttä laktaattikynnykseen tutkiva
t González-Haro ym.
(2007). Tut-
kimukseen osallistui 34 kestävyysurheilijaa, jotka
suorittivat kasvavan polkupyöräer-
gometritestin. Laktaattikynnys löytyi samalla VO
2max
-arvolla kuin fatmax-alueen ylära-
ja ja fatmax-alueen alaraja löytyi intensiteetillä,
jolloin laktaattipitoisuus oli pienimmil-
lään (kuva 2). Tällöin fatmax-alue, jossa rasvaa ha
pettui absoluttisesti eniten, oli inten-
siteetillä 43.3 - 62.3 % VO
2max
-arvosta. Tutkimuksen perusteella laktaattipitoisuu
den
nousu on siis yhteydessä fatmax-pisteeseen. (Gonzál

---

Ei hemmetti, tääkin asia menee sitä sekavammaksi, mitä enemmän siitä lukee. Mä taidan vaan mennä ajamaan ja lukea vaihteeksi vähemmän.

Minä löysin tuollaiset tarinat. Voikos noita VO2 prosentteja peilata kuinka suoraan omiin syke-alueprosentteihin?

Kuinka isot on henkilökohtaiset eroavaisuudet näissä energiankäytöissä ja aineenvaihdunnan tasoissa? Eli onko yksilökohtaiset vaihtelut isompia, kuin suurilla tutkimusmassoilla etsityt prosenttien eroavaisuudet?


"Jeukendrup ym. (1998) tutkimuksen perusteella rasvojen käyttö energianlähteenä onkin absoluuttisesti suurinta (g/min) juuri sen intensiteetin alapuolella, missä glykolyysi alkaa merkittävästi lisääntyä. Tätä kuormituksen intensiteettiä kutsutaan maksimaaliseksi rasvan hapettumispisteeksi eli fatmax-pisteeksi."

"Merkittävin löydös oli, että rasvan käyttö energianlähteenä lisääntyy rasituksen ollessa 25 – 65 % maksimaalisesta hapenkulutuksesta (VO2max) ja pienenee rasituksen ollessa 85 % VO2max-arvosta. Fatmax-piste löytyi 64 % VO2max-arvon läheisyydestä,"